Mihail 1v.

Pienet skunkit suorastaan hohtavat valoa synttäriaamuina ;)

Eron jälkeinen arki uudessa osoitteessa on alkanut pikkuhiljaa asettua. Loppujen lopuksi olen ollut hieman yllättynyt, kuinka samanlaisena moni asia on erosta huolimatta pysynyt. Työ vie edelleen matkoineen samat reilu kahdeksantuntia päivästä joka arkipäivä. Disney-illat jatkuvat maanantaisin, ja lautapelien suhteenkin on taas alettu päästä viikottaisiin peli-iltoihin. Välit Tapsaan ovat pysyneet hyvinä, ja näen häntä yhteisten harrastusten ja kaverien myötä vähintään pari kertaa viikossa. Eläimetkin ovat kotiutuneet uuteen asuntoon, ja Mihailkin on löytänyt oman lempipaikkansa olohuoneen sohvan alta, jossa se viihtyy vaikka asunto ja sohva olisi täynnä peliporukkaa. Erillinen keittiö ei siis olisi ollut pojan kannalta sellainen välttämättömyys kuin alkuun ajattelin, vaikka olenkin itse siihen kovin tykästynyt (osin siksi, että tiskivuori jemmautuu hyvin sinne jos joudun kokkailemaan pikaisesti jotain töiden ja pelien välissä). Saunomisen suhteen olen nyt muuton myötä aktivoitunut, kun uuden taloyhtiön saunan saa lämmittää koska itse haluaa. Monesti se tuleekin laitettua lämpiämään viikottain, ja lähdettyä Mihailin kanssa lenkille sillä välin kuin sauna lämpiää.

Mihail 1v. (ja merkkejä eilisestä peli-/saunaillasta...)

Mihailillakin tuli tänään vuosi täyteen, eli tänään juhlitaan pojan 1 vuotissynttäreitä. Mihinkään kovin isoihin juhlallisuuksiin ei ole kuitenkaan varauduttu tai hankittu edes suurta lahjavuorta. Poika on viime viikkoina alkanut hieman nirsoilla, joten senkin myötä on nyt pidetty namien suhteen vähän tiukempaa linjaa, että poika malttaa syödä myös varsinaiset ateriat vaikkei aina olisikaan tarjolla niitä lemppareita. Niiden suhteen kun poika vedettää aika lahjakkaasti, ja jättää vähemmän hyvät tunneiksikin kuppiin käyden läpi kaikki paikalla olijat kerjäten jotain muuta (käyden välillä tarkistamassa kupin uudelleen parempien ruokien toivossa). Nyt toivon että kyse olisi vain jostain ohimenevästä, niin että ruokavalion pitäminen monipuolisena onnistuisi jatkossakin helpommin. Aiemmin poika kun on tosiaan syönyt innolla kaikkea mitä on saanut - ja koettanut pölliä osansa muistakin.

Eilen tuli myös punnittua poika ja digitaalisella henkilövaa'alla päästiin tasaiseen neljän kilon painoon. Tosin vaaka huomioon ottaen punnitustarkuuskin on vain sadan gramman luokkaa. Mutta aikuisen mitoissa siis aletaan olla, vaikka päivittäin nähtynä sitä kasvua ei aina niin huomaakaan. Turkki ja häntä tuo tuolla tietysti hyvin kokoa lisää, etenkin silloin kun häntää pitää esitellä leveänä huiskuna. Niiden tuoma lisavoluumi ei kuitenkaan estä poikaa livahtamasta pienestä kolosta kassiinsa nukkumaan, nyt kun ilkeästi varastin sen makuupussin välillä pesuun, ja keittiön pajukori ei ole pojasta yhtään niin kiva (paitsi olkkaria imuroitaessa).

Ensimmäisen vuotensa aikana poika on kasvanut pienestä naskalihampaisesta riiviöstä hellyttäväksi karvapuuhkaksi, joka

Oma-aloitteisia tutkimusretkia uuninaluseen ei saisi tallentaa kameralla

etenkin väsyneenä käpertyy mielellään syliin tai kaulanympärille nukkumaan. Välillä pikkupiru iskee tosin yhä, ja etenkin leikin tiimellyksessä ja parhaimpaan aktiivisuusaikaan ne hampaatkin saattavat joskus tuntua, kun sählä poika ei sitten ihan aina muistakaan että sen käden tai jalan kanssa ei saa painia samaan tapaan kuin lelujen ja junnuna veikan kanssa. Sen verran leikkeihinkin on kuitenkin jo tullut varovaisuutta lisää, ettei noista lipsahduksistakaan ole tullut haavoja enää aikoihin. Valjastelukin sujuu pojalta jo hienosti, vaikkakin päivästä riippuu onko se kissamaista ulkoilman fiilistelyä takapihakaivauksia tehden vai aktiivisempia kävelylenkkejä uudessa asuinympäristössä. Molemmille poika osaa kyllä jo pyytää itse uudessakin asunnossa menemällä ovelle heiluttelemaan kahvasta roikkuvaa avainnauhaa. Kielteistä vastausta lenkkipyytöön poika ei tosin mielellään hyväksy, vaan silloin saatetaan tulla kutittamaan jalkapohjasta tai vetämään sukkaa jalasta, etenkin jos meinaan vain koneella istua ;)

Kaikenkaikkiaan pojasta on kasvanut ensimmäisen vuotensa aikana maailman rakkain karvapäärynä, jonka kanssa toivoo yhteisiä vuosia tulevan vielä monta lisää <3 Paljon onnea Mihail 1v. 

Poika ja pojan rakas pakastin (joka on lukossa)

Likkojen matalampi maja

Olin miettinyt likkojen tulevan linnan korkeutta paljon ennen muuttoa. Vastakkain olivat likkojen käyttöönsä saama tila ja häkin käyttömukavuus. Tähän uuteen kämppään häkki kun ei mahtunut kahdenlevyisenä, joten ainoa mahdollinen laajentamissuunta oli ylöspäin. Vaikka olen aiemminkin kironnut kolmen korkuisen Critterin siivoamista tikapuilla keikkuen, lisätila voitti ensin ja häkki sai kohota korkeuksiinsa. Tämä päätös kesti taas ensimmäiseen siivouspäivään.

Alunperin ajettelin, ettei se kolmannen kerroksen siivoaminenkaan ole niiin paha, kun ei vain laita sitä ihan täyteen

Häkki alkaa muotoutua

tavaraa. Sputnik, muutama riippari, pari kivaa koria, taso ja muutama köysi. Kyllähän ne nyt ylös kiipeää ja hakee alas putsattavaksi. Aika pian kävi kuitenkin selväksi ettei suht askeettinen yläkerros toimi tällä parivaljakolla. Olkootkin että molemmat neidit ovat vasta sen vuoden, Mimosa on selvästi Lolaa kömpelömpi. Mimosan meinattua pari kertaa tippua yläosiosta lähdettyään koittamaan jotain reittiä johon sen fysiikka ei todellakaan riitä, oli minun lisättävä yläosioon reilusti lisää riippareita ja muita kankaita estääkseni Mimosaa tippumasta. Näiden lisäysten lopputuloskin oli hieman ironinen; kiipeillessäni kankaita siivouspäivänä alas, meinasin itse tippua tuolilta astetta pahemmin, kun tuoli äkisti keikkasikin.

Siinä kohtaa pidin pienen tuumaustauon, hain paremmat tikkaat ja poistin häkin kolmannen kerroksen. Mimosa ja minä olemme kumpikin selvästi liian kömpelöitä siihen, vaikka se Lolalla hyvin toimisikin. Toisen ja kolmannen kerroksen väliin kun ei oikein viitsi laittaa myöskään yhtä välipohjaa lisää, joka olisi tehnyt häkistä Mimosalle turvallisemman, koska se olisi taas tiennyt itselle lisää yläilmoissa keikkumista, kun välipohjaa olisi pitänyt pitää puhtaana. Nyt likat joutuvat tyytymään kahden korkuiseen Critteriin, johon koitin hyvityksenä laittaa vähän enemmän virikettä.

Olin myös kokonaan unohtanut käydä kuivikeostoksilla ennen siivouspäivää, ja niinpä jouduin kesken homman huomaamaan että Toa-lätt oli loppunut ja eläinkauppa jo kiinni. Eli ei muuta kuin Miikkiksen sanomalehtipussille hakemaan väliaikaisapua. Väliaikaisratkaisu saikin jäädä voimaan muutamaksi päivää, vaikka sain kuiviketäydennystäkin haettua, sillä likat selvästi pitivät tästä vaihtelusta. Kankailla ja sanomalehdillä täytetyssä häkissä oli kiva möyriä, ja raahata niitä paloina ylempäänkin kerrokseen pesämateriaaliksi. Vakituiseksi tämä ratkaisu ei kuitenkaan jää, sillä itse arvostaa sen verran paljon kunnon kuivikkeiden tarjoamaa pidempää siivousväliä.

Sanomalehtimyyrät