Likkojen matalampi maja

Olin miettinyt likkojen tulevan linnan korkeutta paljon ennen muuttoa. Vastakkain olivat likkojen käyttöönsä saama tila ja häkin käyttömukavuus. Tähän uuteen kämppään häkki kun ei mahtunut kahdenlevyisenä, joten ainoa mahdollinen laajentamissuunta oli ylöspäin. Vaikka olen aiemminkin kironnut kolmen korkuisen Critterin siivoamista tikapuilla keikkuen, lisätila voitti ensin ja häkki sai kohota korkeuksiinsa. Tämä päätös kesti taas ensimmäiseen siivouspäivään.

Alunperin ajettelin, ettei se kolmannen kerroksen siivoaminenkaan ole niiin paha, kun ei vain laita sitä ihan täyteen

Häkki alkaa muotoutua

tavaraa. Sputnik, muutama riippari, pari kivaa koria, taso ja muutama köysi. Kyllähän ne nyt ylös kiipeää ja hakee alas putsattavaksi. Aika pian kävi kuitenkin selväksi ettei suht askeettinen yläkerros toimi tällä parivaljakolla. Olkootkin että molemmat neidit ovat vasta sen vuoden, Mimosa on selvästi Lolaa kömpelömpi. Mimosan meinattua pari kertaa tippua yläosiosta lähdettyään koittamaan jotain reittiä johon sen fysiikka ei todellakaan riitä, oli minun lisättävä yläosioon reilusti lisää riippareita ja muita kankaita estääkseni Mimosaa tippumasta. Näiden lisäysten lopputuloskin oli hieman ironinen; kiipeillessäni kankaita siivouspäivänä alas, meinasin itse tippua tuolilta astetta pahemmin, kun tuoli äkisti keikkasikin.

Siinä kohtaa pidin pienen tuumaustauon, hain paremmat tikkaat ja poistin häkin kolmannen kerroksen. Mimosa ja minä olemme kumpikin selvästi liian kömpelöitä siihen, vaikka se Lolalla hyvin toimisikin. Toisen ja kolmannen kerroksen väliin kun ei oikein viitsi laittaa myöskään yhtä välipohjaa lisää, joka olisi tehnyt häkistä Mimosalle turvallisemman, koska se olisi taas tiennyt itselle lisää yläilmoissa keikkumista, kun välipohjaa olisi pitänyt pitää puhtaana. Nyt likat joutuvat tyytymään kahden korkuiseen Critteriin, johon koitin hyvityksenä laittaa vähän enemmän virikettä.

Olin myös kokonaan unohtanut käydä kuivikeostoksilla ennen siivouspäivää, ja niinpä jouduin kesken homman huomaamaan että Toa-lätt oli loppunut ja eläinkauppa jo kiinni. Eli ei muuta kuin Miikkiksen sanomalehtipussille hakemaan väliaikaisapua. Väliaikaisratkaisu saikin jäädä voimaan muutamaksi päivää, vaikka sain kuiviketäydennystäkin haettua, sillä likat selvästi pitivät tästä vaihtelusta. Kankailla ja sanomalehdillä täytetyssä häkissä oli kiva möyriä, ja raahata niitä paloina ylempäänkin kerrokseen pesämateriaaliksi. Vakituiseksi tämä ratkaisu ei kuitenkaan jää, sillä itse arvostaa sen verran paljon kunnon kuivikkeiden tarjoamaa pidempää siivousväliä.

Sanomalehtimyyrät