Kakarakestit

Libnan muksut tutustuvat pikkuhiljaa kiinteän ruuan saloihin. Vielä ei muu kuin maito kovin hanakasti kakaroille uppoa, vaikka mammasta mallia ottaen ruokia jo vähän maistellaankin. Tänään muksut otettiinkin seuraksi katsomaan Kurjia kuppiloita, josko se ruokainnostus siitä sitten lähtisi. Tietenkin jokin toinen ruokaohjelma voisi olla houkuttelevampi.

Salaman asetuksia en kyllä tahtonut saada kohdalleen siinä muksuja kuvatessa, vaan porukan blondit loistivat kuvissa valopalloina. Eli kuvailua täytyy selvästi koettaa taas harrastaa päiväsaikaankin, nyt kun töistä tullessakin on viimein valoisaa.

 

Russian agouti poika on katraasta pienikokoisin, ja miun lellikkini. Tapsa on puolestaan (yllättäen) ihastunut poikueen blondeihin. Perjantaina Saijakin on taas tulossa käymään kakaroita katsomaan tuoden mukanaan todennäköisesti myös Tiinan. Varmistuvat blondien väritkin sitten lopullisesti, mie kun olen hieman huono noissa liian vaaleissa ja liian punasilmäisissä, joita Tapsa rakastaa. Agouti kun on edelleen omaan silmään se rottaväreistä kaunein.

Lisää odottelua luvassa

Kun hain Soodan Janinan luota olin varma neidin tiineydestä. Tämän viikon alussa olin asiasta entistä varmempi; Sooda ei ollut oma itsensä, se oli hieman hermostunut ja rakensi vimmatusti pesää. Etenkin siinä kohtaa kun vaihdoin neidille vielä kerran puhtaat kuivikkeet, olin täysin varma että synnytys on jo lähellä. Soodan maha ei ollut missään kohtaa mahdottoman suuri, mutta etenkin tällä viikolla jo selvästi pömpöllään. Saija tosin oli varma pömpötyksestä jo pari viikkoa sitten. Mahan pienestä koosta huolimatta neiti oli käytöksensä puolesta enemmän tiine naaras kuin tiineet naaraat meillä  keskimäärin.

...tai oli aina eiliseen asti. Eilen Sooda selvästi kyllästyi. Nyt pesä on hajaantunut ja Sooda täysin oma itsensä. Maha näyttää pieneltä ja Sooda ennenkaikkea tylsistyneeltä. Pesä ei enää kiinnosta, eikä muukaan sen ympäristöön liittyvä. Sooda haluaa vain nameja, huomiota ja jaloittelemaan. Siinä missä neiti oli vielä toissapäivänä kantavan naaraan stereotyyppi, ei sen olemuksessa näy tänään enää mitään mikä saisi epäilemään edes tiineyden mahdollisuutta. Vaikka sitä haluaakin pitää vielä pientä toivoa yllä, todennäköisesti Soodan muksuja saadaan vielä odottaa. Ellei muksuja viikon sisään kuulu, pitää alkaa taas Janinan kanssa sumplia uusia treffejä Soodalle.

Itseä ehkä eniten tässä turhauttaa se, että mitä kauemmin poikueeseen menee, sen kauemmin Sooda joutuu olemaan yksin. Yksin ja pikkuhäkissä. Ennen poikuetta neitiä kun ei ole mitään järkeä lähteä totuttumaan samaan häkkiin muiden neitien kanssa. Alkuun vain luulin, että aika ennen poikuetta jäisi huomattavasti lyhyemmäksi. Tietenkin Soodalle pyritään antamaan paljon ekstrahuomiota ja se on otettu asumaan keskeisemmälle paikalle olohuoneeseen, ettei neiti täysin tympääntyisi. Silti se on selvästi lähellä, Sooda kun on hyvin utelias, seurallinen ja menevä neiti.

Inventaariopoistoja

Tuli sitten käytyä Tampereella ja heti Tampereelle saavuttua isäpuoli kysyi, että en haluaisi kuskata boksiani Turkuun. Olin unohtanut yhden isoista bokseista Tampereellekin varastoon. Lopullinen boksimäärä ylitti siis nykyisen rottamäärän jo useammalla, eli osa bokseista joutaa myyntiin. Nuo kamalan käteviksi ajattelemani isot boksitkaan kun eivät ole olleet käytössä varmaan yli vuoteen, kun näyttelyissä tulee itse käytettyä maxeja tai siitä pienempiä. Nuo isot ovat 35 litraisia siinä missä maxit ovat 21 litraisia. Ehkä jollain pidemmillä matkoilla nuo voisivat olla käteviä tai isomman lauman kanssa lyhyemmilläkin matkoilla. Meillä moiseen on kuitenkin tarvetta niin harvoin, ja tarvetta varmasti entisestään harventaa liikkuminen lähes täysin julkisilla tai kimppakyydeillä, jolloin kompaktimmat boksit ovat itsellä käytössä mukavampia. Kaappiin jäi toistaiseksi vielä pari vähän XL:ää pienempää boksia, joiden karsimista myös hieman harkitsin. Periaatteessa sitä kun voisi itse selvitä hyvin kahdella maxilla ja kahdella XL-boksilla. Mutta saahan nuo tuolta kaapista myöhemminkin jos tuntuu että bokseja on yhä turhan monta.

Samalla kun raivasin boksit kaapeista tein jo eilen suunnittelemani karsinnan juomapullo ja ruokakuppiosastolle. Juomapulloja vähensin näin alkuun seitsemällä ja ruokakupeista saivat lähteä kaikki muoviset ja yksi metallinen. Samalla päätin antaa lähtöpassit mutamille tikkaille sekä yhdelle muoviselle pesäkopille, josta omat rottamukset tapaavat aina sinkauttaa katon jonnekin. Näin äkkiseltään en bongannut kaapeista muuta jolle ei itse keksi nyt heti käyttöä, mutta saa nähdä tuleeko kaapit käytyä vielä kriittisemmin läpi lähiaikoina. Nyt karsinnan saldo pitää käydä vielä myydään-sivulle näpyttelemässä, josta noita voi käydä bongaamassa jos noille olisi tarve.

Ensimmäinen kurkistus

Libnan muksuista ensimmäisellä on nyt silmät auki. Ensimmäisenä maailmaa kurkkii pieni russian agouti poika. Ei sillä että kyseinen muksu olisi kuitenkaan ensimmäinen pesän ulkopuolella. Sokkonakin voi tutkia maailmaa ja tänään pesän ulkopuolelle eksyi jo ainakin kaksi kakaroista; toisena pieni agoutiprinsessa. Huomenna Tampereelta palatessa onkin sitten aika vaihtaa muksut mammoineen isompaan häkkiin, että muksuilla riittää tutkittavaa nyt kun kotipäesä alkaa olla jo nähty.

Pesän sisustuskin on jo selvästi muuttunut. Enää ei tarvita paksuja vällyjä, kun kakaroilla on jo turkit. Valokin pääsee pesään ihan eri tavalla, kun massiiviset vuoraukset ikkunaluukkujen edestä on purettu. Voivat kakaratkin jo peseytyä ja loikoilla aamupäiväauringossa.

Rottaharrastuksen materiaalinen puoli

Rottalan myötä meillä on rottakäytössä nyt kokonaiset neljä isoa komeroa. Rottahuoneen lisäksi jonkin verran  rottatavaroita on myös vintillä (vintin tämän hetkinen saldo on myynnissä oleva Furet Tower, varahäkkinä toimiva Fop Lagos ja Ikea-kassillinen rottakankaita) sekä keittiökaapeissa (rottien tuoreruokalautaset on käytännön syistä sijoitettu sinne missä ne yleensä tiskataan ja täytetään). Verrattuna edelliseen asuntoon rottien saaman säilytystilan määrä on moninkertainen, mikä on toisaalta tarpeen sanelemaa: edellisessä asunnossa iso osa rottavirikkeissä pyöri aina häkkien päällä tai muuten näkösällä, kun niille ei ollut osoittaa riittäviä ja järkeviä säilytystiloja. Nyt kun tavaroille on oikeasti riittävästi tilaa, on rottala miljoona kertaa helpompi pitää siistin näköisenä (ei sillä että aina onnistuisin siinä kuitenkaan).

Kaapit 1 & 2

Viime kesästä asti meillä on kuitenkin ollut käynnissä asunnon raivaus, jota puin enemmän kokonaan sille varatussa omassa blogissaan. Sen myötä on tullut aina välillä mietittyä myös rottien tarvitsemaa tavaramäärää. Meillä kun riittäisi helposti esimerkiksi viriketavaraa neljänkin ison rottahäkin varustamiseen, eikä se vielä todennäköisesti vaikuttaisi siihen, etteikö myös mammailubokseja ja poikashäkkejä olisi mahdollista varustaa. Kuitenkin olen tolkuttoman huono karsimaan rottatavaroista. Yhtenä syynä tähän on laiskuus: on kamalan kätevää kun voi häkkejä siivotessa vain kantaa likaiset virikkeet kylpyhuoneeseen, puhdistaa häkit ja ottaa kaapista uudet virikkeet. Rotat saavat vaihtelua ja itse voi lykätä virikkeiden pesun iltaan ja jättää ne yöksi kylppäriin kuivumaan, sen sijaan että ne pitäisi saada kuiviksi ja takaisin käyttöön heti. Tämä tapa heijastuu meillä etenkin mökkien ja Sputnikien määrään. Virallisempi selitys määrällä on toki se, että niitä riittää sitten myös poikashäkkeihin silloin kun poikashäkit ovat käytössä.

Virikkeiden lisäksi meillä on tolkuttomasti myös muuta tavaraa rottamäärään nähden. Kahta vakituista rottahäkkiä kohden meillä on esimerkiksi 20 erikokoista juomapulloa. Varapullo on toki hyvä olla olemassa ja pullot varahäkkeihin, mutta silti; 20. Nyt todella laskettuani pullot se tuntuu väkisin hätävarjelun liioittelulta. Ruokakuppien suhteen taidettiin mennä jopa tuon luvun yli ennen edellistä kirpputoripöytää. Kuljetusbokseista olen myös karsinut, mutta silti niitä on yhä 4 pienempää, 3 maxia, yksi maxia isompi boksi ja yksi metallinen kantohäkki. Yhdeksän 1-4 rotan boksia ja kahdeksan rottaa. Silti en osaa päättää, mitkä bokseista olivat vähiten käytettyjä ja siten turhia.

Kaapit 3 & 4

Tänään kaappeja tutkaillessani olen myös huomannut säästäväni paljon itselleni täysin turhaa rottatavaraa. Meillä on  esimerkiksi tallessa kaikki CritterNation-häkkien mukana tulleet tikkaat, vaikka minulla on ollut käytössä niistä korkeintaan yhdet tai kahdet ja hyvin harvoin sitäkään. Jotenkin ne on silti kuulunut pitää, kun ne kuuluvat häkkeihin. Ikäänkuin esimerkiksi häkkien myynti jäisi joskus kiinni siitä, ettei häkin mukana ole antaa alkuperäisiä tikkaita. Muualta asunnosta tämäntyyliset turhakkeet ovat saaneet lähtöpassit jo kuukausia sitten. Ehkä nyt viimein on myös rottalan vuoro.

Jos oikein kiinnostun, osa sälistä saattaa päivittyä myös myyntisivun puolelle ja kulkeutua sieltä tarvittaessa Halikon näyttelyyn. Ainakin tikaspinosta osan voisi olla aika vaihtaa omistajaa ruhtinaaliseen nollan euron hintaan, jos jollakulla on moisille enemmän käyttöä.

Synttäreitä

Tapsa täytti maanantaina 30 vuotta ja Janina tänään. Tapsan synttäreitä juhlistettiin kahdestaan kotona ja Janina yllätettiin synttäreillä. Janinan äiti oli ottanut yhteyttä Saijaan, joka oli sitten laatinut sotasuunnitelman paikalle pääsemiseksi ja Janinan lahjomiseksi. Suunnitelmia hiottiin jo ystävänpäivätapahtumassa, mutta jotenkin kummasti miua kiellettiin silloin päivittämästä mitään niistä blogiin. Saijan kyydillä meitä livahti paikalle Saijan lisäksi mie, Tellu, Maiju ja Mira. Lahjaksi oli hankittu tatuointilahjakortti ja Saija oli kipaissut myös kolmekymmentä ruusua. Yllätys selvästi onnistui, kun heti eteisessä Janina totesi että mitä me sielä tehdään. Päästi meidät kuitenkin sisään ja istumaankin mahduttiin.

Mie kyllä meinasin lipsauttaa osan jo eilen, kun Janina pyysi miua Soodaa hakemaan. Sooda kun on nyt ilmeisesti sittenkin kantavana Flaksille, eikä uusi sulhokokelas päässyt edes lähestymään neitiä. Tajusin uhkaavan paljastuksen onneksi viime hetkellä ja lupailin ilmoittaa tänään tarkemmin koska pääsisin neitiä hakemaan. Ensin kun meinasin laittaa, että nappaan sen sit sieltä synttäreiltä... En ollut kuulemma kuitenkaan ainoa, joka tuon oli meinannut muita asioita sopiessa lipsauttaa. Mutta onneksi lipsahdulta kumminkin vältyttiin.

Muutama tunti siinä hurahti äkkiä kuulumisia vaihdettaessa ja sitten jätimme Janina muiden harvemmin nähtyjen vieraiden seuraan. Itselläkin kun oli illaksi vielä puuhaa, Tapsalle kun lupasin synttärikakun huomiseksi. Maanantaina sitä kun ei ollut järkeä tehdä, kun emme me sitä kuitenkaan olisi saanut kahdestaan tuhottua. Huomenna on sitten peli-ilta ja siten apua kakun hävittämiseen.

Tämän viikon synttärihulinoittein jälkeen seuraavia synttäreitä juhlitaan toivottavasti noin viikon päästä Soodan kanssa.

Libnan muksut 9vrk

Pojat 9vrk

Libnan kakaroilla alkaa olla jo pehmeät turkit ja kodit valmiiksi katsottuna. Näistä ensimmäinen on ihan normaalia kehitystä ikään nähden, jälkimmäinen ei sitten ihan niin yleistä. Kyllähän sitä Saijan kanssa puhuttiin jo silloin kun poikueesta sovittiin, että poikueesta menisi jalostuseläimiä useammalle taholle; Saijalle, Janinalle ja Tiinalle, mahdollisesti myös miulle. Omalla kohdalla tuo varauksellisuus oli alusta pitäen itseni asettama, nyt kun koettaa pitää lauman pienenä; jos Janina ottaa poikueesta poikueesta muksun essex kasvatukseen, mie odotan todennäköisesti Soodan tai Vanamon poikuetta ja jätän tai sijoitan niistä itselle käyttöön. Mutta yhtä kaikki tilanne on nyt se, että nyt ennen yhtäkään ilmoitusta tai myyntipuhetta kakaroista on tällä erää vapaana vain yksi pieni agoutityttö. Lemmikkikotia etsimään jätetyt pojat kun muuttavat viisiviikkoisina Michellen huomaan hänen laitettua pojista viestiä bongattuaan poikueen blogista. Tuntuu kyllä hieman hassulle, kun on tottuneempi vasta aloittelemaan kotien etsimistä siinä kohtaa, kun muksujen simmut ovat alkaneet aueta.

Tytöt 9vrk

Libnakin on nyt rauhoittunut kovasti ensimmäisistä päivistä, mikä on helpottanut muksujen käsittelyä huomattavasti. Nyt Libna on helppo nostaa muiden aikuisten seuraan siksi aikaa kun touhuilee itse kakaroiden kanssa. Vaikka sitä kuinka tietää pesän puolustamisen olevan naaraalta täysin luonnollista käytöstä poikasten ollessa pieniä, niin kyllä se silti aina vähän ikävältä tuntuu, kun saa varoa sormiaan emon kanssa. Etenkin kun Libna oli hieman turhan nopea hampaidensa kanssa. Mutta toisaalta sitä mukavampaa on ollut saada pikkuhiljaa oma rakas agoutiprinsessa takaisin synnytyksen jälkeisen hormonihyrrän tilalle.

Muuten rottalassa on vietetty melkoista hiljaiseloa. Laumat tuntuvat jopa oudon pieniltä nyt kun likka- ja poikahäkeissä on kummassakin vain kolme rottamusta. Likkojen osalta tilanne toki muuttuu sitten kun Libnan ja Soodan mammailut jäävät taakse ja koko lauma on koossa taas. Tai sitten ei; piakkoin kun on myös Vanamon ja Lilianin astutusreissujen ja mammalomien aika. Niiden myötä voikin mennä aikaa, että koko naaraslauma on pidempiaikaisesti saman häkkikaton alla. Poikien osalta tilanne on näillä näkymin pysyvämpi; tulevista poikueista ensisijaisena suunnitelmana kun on sijoittaa uroksia kotiinjättämisen sijaan. Nyt kun poikalauman nuorimmainenkin on saatu 9kk:n ikään en halua porukkaan uusia kakaroita ennenkuin tiedän varmuudella haluanko pitää uroslaumaa myös tulevaisuudessa.

Koko kakarakeko

Libnan muksut

Libnan muksut 3vrk

Libnan muksut 7vrk

Libnan muksut kasvavat ja tänään tuli ensikertaa laitettua mamma likkahäkkiin muksujen katsomisen ajaksi. Ei sillä että Libna tuntuisi vielä kauheasti aikuista seuraa kaipaavan, nytkin meidän rohmu keskittyi täydestä sydämestään likkahäkkiin annettuihin kananrippeisiin. Kananrippeet veivät mamman huomion niin täysin, että muksujen katsomisen jälkeenkin jätin mamman vielä hetkeksi aarteensa luo ennenkuin palautin neidin yksinhuoltajaäidin elämään. Vaikka Libna edelleen vahtiikin pesää tiiviisti, alkaa se olla jo sen verran rennomman oloinen että häkki mammoineen muuttaa pian olohuoneeseen.

Ystävänpäiväjuoruilua

Olen ollut viime aikoina laiska ja huono käyttämään kameraa. Lukijoiden mahdolliseksi pettymyksi sama jatkui tänään, enkä muistanut napata yhtään kuvia. En edes Libnan muksuista, vaikka poikueiden aikaan muistan yleensä kaivaa kameran selvästi useammin esille. Lupaan koettaa parantaa tapani tämän suhteen lähiaikoina, että saisi tänne muutakin vilkuiltavaa kuin miun sepustukset.

Tänään tosiaan juhlistettiin ystävänpäivää. Päivää aloiteltiin hallituksen kokouksella klo 14.30 ja kokouksen jälkeen siirryttiin sujuvasti muihin asioihin. Yleisöryntäys kun oli suorastaan valtava ja paikalla oli kokonaiset yksi hallitukseen kuulumatonta jäsentä. Se yksikin oli tällä kertaa Tapsa, yleensä paikalle ilmaantuvilla Tiinalla ja Tellullakin kun oli tänään muuta. Vaikka tapahtumissa olisi tietenkin mukava nähdä myös uudempia kasvoja, ei vähäinen osallistujamääräkään kuitenkaan tunnelmaa latistanut. Kaikki oli tarjoiluja myöten oikein sydämellistä (olihan pöydässä muiden tarjottavien ohella kahdenlaisia sydänpipareita sekä sydän sipsejä).

Mira saapui paikalle hieman muita ennen valvomaan miun kokkailujani. Ne kun olivat jääneet taas vähän viime tippaan ja pääsin paistohommiin vasta kahden maissa. En mie kuitenkaan ilmeisesti ainakaan liikaa keittiössä sählännyt tai sotkeutunut epäilyttäviin ainesosiin, kun Mirakin uskalsi tarjoiluja vielä niiden valmistuttua syödä. Ties mitä Mira oli kuitenkin muille ehtinyt miun kokatessa viestitellä, kun useampi porukasta oli käynyt tullessa Hesburgerin kautta (ei sillä, etteikö itsekin olisi eksynyt sinne juuri tänään lounaalle Tapsan kanssa). Näillä asioilla ei kuitenkaan tunnustettu olevan asiayhteyttä.

Illanaikana juoruttiin niin rotista, asuntojen remonteista, lapsista kuin käsitöistäkin. Hallituksen jäsenistä pari kun on nyt selvästi ryhtynyt talkoisiin uusien nuorisojäsenien saamiseksi yhdistykseen. Omalta osaltani tyydyin kuitenkin vauvasuunnitelmissa pysymään rottapienokaisissa, ja Janinan kanssa laadittiin jo varasuunnitelma Soodan varalta nyt kun neiti todennäköisesti ei ole kantavana Flaksille. Sooda lähti nyt Janinan matkaan ja Janinan luona neitiä odottaa Zaya's Se7en sins: Greed -herra, jos neidille vielä kiimoja tulee. Saija ja Janina kun katsoivat, että neidin vatsa saattoi hiukkasen pömpöttää. Edellisestä kiimasta on kuitenkin sen verran vähän aikaa ja neiti on saanut vähän turhankin paljon nameja, joten annoin neidin silti Janinan matkaan. Miun tuurilla Janina kun pääsee nyt ilmoittamaan viikon päästä, että neidillä on valtava vauvamaha ja miun pitää järjestää sen kotiutus nopeasti. Jos taas olisin jättänyt neidin kotiin poikueen toivossa, olisi se taatusti ollut tyhjä ja miun olisi pitänyt alkaa sumplia miten saan neidin helpoiten Janinan luo.

Illan mittaan Saijakin näki ensimmäistä kertaa nuo Libnan pienet. Mammalle on jätetty kasvamaan seitsemän muksua ja tummien osalta värit ja sukupuolet ovat jo selvät. Niissä on black ja russian agouti pojat ja kaksi agoutia naarasta. Blondeja poikueessa on kaikkiaan kolme; yksi uros ja kaksi naarasta. Näiden kohdalla värit ovat vielä enemmän kysymysmerkillä, kaksi blondeista on todennäköisesti russian buffeja tai russian topazeja ja yksi pienistä saattaa olla russian silver tai russian silver agouti. Saija ilmoitti Tapsalle jo valmiiksi, että jos jompi kumpi viimeisimmistä väriskenaarioista toteutuu, kyseinen naaras on Tapsan uusi rotta. Tapsan ilme oli siinä kohtaa kyllä varsin mainio, Libna kun ei todellakaan kuulu Tapsan lempirottiin, eikä Libnan pesänvahtaus ole asiaa ainakaan edistänyt. Sen verran vakuuttavasti mamma kun on muksujaan vartioinut, ettei Tapsa ole niihin uskaltanut vielä edes lähteä tuttavuutta tekemään. Nyt mamma on kuitenkin päässyt jo niin hyvin alkuun muksujensa hoidossa, että se saa alkaa aiempaa enemmän tottumaan myös siihen, että muksut tullaan katsomaan päivittäin läpi ja niitä aletaan ahkerammin käsitellä.

Vieraiden lähdettyä on kyllä ollut kotosalla vähän orpo olo. Sooda kun on saanut asua nyt olohuoneessa huomion keskipisteessä, missä on nyt vain tyhjä häkki. Ja mie kun olen jo alkanut tottumaan siihen, että miulla on tuossa tuo yksi tättähäärä. Jonkin verran sitä on kyllä alkanut miettiä Libnan siirtämistä olohuoneeseen poikastensa kanssa, jos ei ihan heti niin viimeistään noin viikon päästä. Muksuille kun tekisi kuitenkin hyvää tottua kodin ääniin laajemminkin mitä rottalan rauhallisimmassa sopukassa. Nyt Libna on kuitenkin vielä varsinaisena leijonaemona pesän ympärillä, mutta onneksi tuo hormonimyrsky yleensä tasaantuu viimeistään parissa viikossa. Tai sitten muksut käyvät vain niin rasittaviksi avattuaan silmät, että mammoille alkaa olla ihan sama mitä kakarat puuhaavat kunhan saavat itse välillä omaa aikaa ;)

Ystävänpäivätapahtuma huomenna

Kaikille blogia lukeville Lskgy:n jäsenille muistuttaisin huomisesta ystävänpäivätapahtumasta. Minun piti itse asiassa muistutella asiasta jo eilen, mutta miehen päätettyä yllättää miut viemällä miut ulos syömään jäi bloggailu eilen kokonaan väliin. Illanistujaiset ovat siis avoimet kaikille yhdistyksen jäsenille, eikä ovelta taatusti käännytetä pois vaikka jäsenyys olisi vasta harkinnassa :)

Varsinainen ystävänpäivä meni meillä rottalassa varsin rauhallisissa merkeissä. Itse olin suurimman osan päivästä pois, joten rottamukset olivat enemmän keskenään ja Tapsan seurassa. Jotain pientä ystävänpäiväjuttua rottamuksillekin oli kyllä varattu. Käydessämme tutustumassa Pet-Set -eläinkauppaan Nummenmäellä nappasin rotille mukaan pussillisen broilerinsydämiä. Ei ehkä lahjana yhtä pinkki ja röyhelöinen kuin ystävänpäivämainokset, mutta taatusti sydämellinen. Sydämet tekivätkin häkeissä hyvin kauppansa ja niitä jäi osa myös pakastimeen myöhemmin tarjottavaksi.

R.i.p. Flaksi

Flaksin kunto jatkoi huononemistaan, vaikka poika erotettiin jo uroslaumastakin. Elo Soodan kanssa oli sopuista, mutta silti pojan voimat hupenivat. Tänään pojan menoa seuratessani tein lopulta päätöksen. Flaksi oli laihtunut ja sen selkäranka tuntui selvästi. Sen lisäksi jo pienen kävelymatkan jälkeen poika jäi silmät ummessa hengittämään hyvin syvään ja näkyvästi, keräämään voimia jatkaakseen matkaa. Ja kun pojan siitä nosti, jäi käsi täyteen kuivaa kuollutta karvaa jota irtoili pojan jo muutenkin harvenneesta turkista. Siinä kohtaa oli uskottava, että toiselta alkaa oikeasti olla voimat loppu. Myös kyljen kaksi paisetta paistoivat viime päivinä selvästi aiempaa enemmän esille harventuvan pörhössä olevan turkin lomasta. Häkissäkin poika yleensä enää vain makoili, vaikka joskus se piristyi pieniksi hetkiksi, lähinnä silloin kun kuppiin ilmestyi nameja.

Silti on edelleen vaikea käsittää, kuinka nopeasti tähän pisteeseen päädyttiin. Olihan Flaksi toki uroslauman vanhin, muttei poikaa silti osannut minään vanhuksena tai ikänestorina pitää. Jotenkin se kaikki kävi Flaksin kohdalla niin nopeasti. Liian nopeasti. Tapsa onkin saanut kestää nyt miljoonia varmistelevia kysymyksiä pojan tilasta, kun sitä ei ole halunnut pelkkiin omiin silmiinsä luottaa.

R.i.p. Zaya's Flaksi

Mutta elämän kiertokulku jatkaa silti kulkuaan. Vaikka Flaksille ja Soodalle tuskin nyt jälkikasvua siunaantuu, Libnan ja Flaksin muksut kasvavat kovaa vauhtia. Nyt kakaroiden pigmentti erottuu aiempaa selvemmin ja poikueesta vaikuttaisi olevan kolmen sävyisiä rottamuksia; ihan vaaleita punasilmiä ja kahdenlaisia tummempia mustasilmäisiä. Sukupuolten katsominen jäi tänään kyllä vähän heikolle, kun huomio oli enemmän Flaksin tilassa. Poikasten 3vrk kuvakin saa odottaa kamerassa ainakin huomiseen ennen sen päivittämistä blogiin.

Libnan muksut 1,5vrk

Ensimmäinen pesätarkistus on nyt takana ja pesästä löytyy 13 pientä rottanakeroa. Libna tuli nostettua tarkistuksen ajaksi kuljetusboksiin ja Libnan kanssa niin tullaan todennäköisesti toimimaan ainakin ensimmäiset pari viikkoa. Libnan täpäkkyys kun korostuu nyt hormonien myötä selvästi ja ihan pesän lähelle ei ole kyllä käden kanssa mitään asiaa. Boksiin päästyään Libna kuitenkin keskittyy nopeasti olennaisimpaan; boksiin varattuihin herkkuihin. Eikä sieltä boksistakaan olisi ollut vielä mikään kiire vauvojen luo, vaan neiti olisi voinut mielestään ihan hyvin ottaa pienen jaloittelureissun vauvagrammojen karistamiseksi. Eli Miniatan veroista muumimammaa Libnasta ei kyllä saa millään muotoa, mutta kyllä Libna silti hyvä mamma on. Kaikilla kakaroilla on maitoa mahoissa ja pesäkin asianmukaisesti vuorattu.

Libnan muksut 1,5vrk

R.i.p. Muhku

Tänään illasta likat pääsivät vielä leffan ajaksi sohvalle touhuamaan ennenkuin oli Muhkun poislähdön aika. Leffan aikanakin huomasi tosin selvästi, ettei Muhku enää jaksa touhottaa siinä missä muut. Hetken touhuttuaan Muhku kun vetäytyi jo erilleen muista suojaisampaan paikkaan nukkumaan. Elokuvan aikana rottamukset saivat myös varastaa muutamia sellaisia herkkuja, jotka meillä eivät neitien ruokavalioon kuulu. Etenkin Muhkun kohdalla nämä näpistykset tehtiin helpoksi. Muutamalla pienellä sipsin palalla kun ei ollut siinä kohtaa enää väliä, jos neidin niitä kerran teki mieli. Leffan jälkeen oli sitten vielä viimeiset sylitykset.

Nyt neiti on poissa.

R.i.p. FinCh Isabeau "Muhku"

Äitinsä kaltainen iso pikkurotta, joka oli jo muksuna kaikkia sisaruksiaan isompi. Miun pusurotta.

Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, että myös Flaksin kohdalla saatetaan joutua tekemään lähipäivinä vaikeita päätöksiä. Flaksin laihtuminen on jatkunut ja herran turkki on käynyt harvaksi ja pörröiseksi. Kuluneen viikon aikana poika tuntuu yhtäkkiä vanhentuneen monta kuukautta kerralla. Nyt herra otettiin jo pois poikalaumasta Soodan kanssa asumaan. Kokeillaan vielä se, jos rauhallisempi seura poikaa piristäisi (vai voiko nuorta naarasta nyt sanoa möllikkälaumaa rauhallisemmaksi...). Kauhean montaa päivää tässä ei kyllä enää katsella, jos selvää parenemista herran tilassa ei ala näkyä. Niin selvä muutos pojan koko olemuksessa on nyt lyhyen ajan sisään käynyt.

Pesässä piippaa

Libnan pesästä kuuluu selvää piippailua ja mamma häärii suojelevasti pesänsä ympärillä. Meillä on siis taas vauvoja yhden Zaya's poikueellisen verran :) Nyt pitäisi enää malttaa huomiseen, että pääsee pesää tarkastamaan ja katsomaan kuinka suuresta katraasta on kyse.

Lauantailököilyä

Rottamukset ovat olleet viikolla todella vähällä huomiolla. Nyt viikonloppuna on onneksi aikaa hyvitellä asiaa. Aamupäivä menikin likkojen kanssa, ensin sängyssä lueskelemassa ja sitten sohvalla. Meillä rottamuksilla ei ole yleensä mitään asiaa sänkyyn, mutta lakanat ovat menossa nyt joka tapauksessa vaihtoon ja sitä oli kerrankin kunnolla aikaa loikoilla sängyssä pitkään Tapsan, kirjan ja kakaroiden kanssa. Libna tosin joutui jättäytymään pois näistä pyjamabileistä. Tässä vaiheessa tuolle hieman reviiritietoiselle neidille Soodan läsnäolo kun olisi voinut olla turhan iso ärsyke. Sooda kun on käynyt tässä eniten sääliksi, kun se joutuu viettämään suurimman osan ajasta täysin yksin pienessä häkissä. Etenkin nyt kun poikuettakaan ei neidille saatu niin pian kuin suunniteltu.

Etenkin sohvalle pääsystä neidit olivat ihan innoissaan. Vanamo ja Lilian kun ovat omineet viljojen terran ihan täysin ja rakastavat kipittää sinne seikkailemaan sohvan selkänojaa pitkin. Sooda pysyy kakaroiden tahdissa selvästi Muhkua ja Tuikea paremmin, ja ellei paremmin tietäisi neitiä voisi luulla paremmin yhdeksi junnuista kuin matamiosastoon melkein kuuluvaksi. Ei sillä etteivätkö myös Tuike ja Muhku olisi jonkinasteisen harkinnan jälkeen siirtyneet kakaroiden perässä tutkimaan terraariota. Muhku vain tarvitsi ensin hiukan apua selkänojalle pääsyssä.

Neitien leikkihetki kesti useamman tunnin ja siinä ehti miettiä monenlaista. Sekä rottien pidosta yleisemmin, että juuri näistä neideistä. Lauman eri persoonista sekä niiden elämästä. Valitettavasti kakaroiden ketteryyden ja seikkailunhalun vastapainona jouduin myöntämään itselleni Muhkun elämän tulleen ehtoopuolelle. Kasvaimet ovat kasvaneet selvästi ja neidin liikkuminen hidastunut. Niinpä päätin että huomenna illalla on hyvästien aika. Nyt minulla on koko viiikonloppu aikaa olla neidin kanssa, huomata ja hemmotella. Se on hyvä päätös yhteiselle ajalle.  Sen jälkeen laumaan jäävät sitten nuo muut uudemmat tuttavuudet, niin erilaiset mutta omalla tavallaan ihan mahtavat tapaukset (siinä missä Muhku on lauman sydän ja symppis, etenkin Sooda ja Vanamo haastavat toilailluillaan huumorintajuni yhä useammin - useimmiten hyvällä tavalla).

Sitä ennen voin kyllä olla varma siitä, että näihin pariin päivään mahtuu paljon muutakin. Vanamokin oppi tänään yhden tämän asunnon tarkimmin varjelluista salaisuuksista: sohvalta todella pääsee lattialle ja että lattian kautta pääsee moniin mielenkiintoisiin paikkoihin. Sohvalta voi vain hypätä ja sen jälkeen olla pienen kipttämisen jälkeen ihan missä vain haluaa; urosten häkillä, vaatekaapissa, eteisessä tutkimassa kenkiä - ihan missä vain. Jokainen voinee arvata, ettei tämän maailmaa mullistavan havainnon jälkeen ole ollut enää toivoakaan saada pientä seikkailunhaluista rottaa pysymään sillä sohvalla. Niinpä Tapsan kanssa onkin aloitettu jo keskustelut, pitäisikö asunnon lattiat oikeasti avata rottien valtakunnaksi. Toki vain hyvin tarkan valvonnan alla. Toki tiedän että se tarkoittaisi käytännössä vaarantuneita johtoja ja lentelevää kukkamultaa, mutta ehkä olen jossain määrin myös kaivannut sitä (tiedän kyllä, että osa siitä kaipauksessa laimenee heti kun joku keksii kajota kaiuttimien johtoihin). Siinä vain on jotain niin koukuttavaa; seurata haltioituneen pienen rotan seikkailua ympäri asuntoa. Tänään valvomisen toki teki poikkeuksellisen helpoksi sen, että Vanamo oli tosiaan ainoa joka sinne lattialle eksyi. Ei sillä, etteikö myös Soodalla ja Lilianilla olisi ollut yritystä laajentaa elinympäristöään (neidit livahtivat mm. sohvapöydälle selkääni pitkin, kun kummarruin nostamaan jotain sohvan vierestä).

Ovat nuo kyllä aika mahtavia tapauksia.

Nyt on puhdasta sit

Likkojen häkki

Nyt häkit on puunattu ja kehtaisi taas paremmin päästää ihmisiäkin rottalaa katsomaan. Tai kehtaisi ellei aikoisi jumittaa kotona koko viikonloppua nähden vain paria ihmistä, joista toinen sattuu vielä asumaan täällä ;) Viikko on ollut sen verran häslingintäyteinen, että rauhallinen viikonloppu tulee kuin tilauksesta. Tosin sitä rauhallisuutta piti pohjustaa häkkien puunauksella, koska puunailut ovat olleet sen verran vähillä viime viikot. Pääsevät rottamuksetkin sitten aloittamaan viikonloppunsa puhtaissa riippareissa siisteissä asumuksissa.

Poikien häkki

Tälläkertaa rottamukset saivat häkkeihinsä isot kaksikerrosriipparit. Viime aikoina rottapiireissä on tuntunut olevan varsin trendikästä esitellä uusimpia riipparimalleja, joten tottakai tällaisia trendikuvia pitää saada tähänkin blogiin. Ainoa ongelma on tosin se, että mie en ompele. Niinpä nämä sesongin kuumimmat uutuudet on taas tehty brutaalilla saksilla-reikä-satunnaiseen-riepuun-ja-roikkumaan -tyylillä. ...eli ne ovat siis täysin kaavoihin kangistumattomia uniikkikappaleita (joiden loputtua mie pääsen tilailemaan kaikkia viimeisteltyjä ihanuuksia kivoista kankaista Janinalta - mitä mie en suinkaan odota. En yhtään).

Likkojen tuplariippari

Libnallakin laskettu aika lähestyy kovaa vauhtia ja ensi yönä tulee täyteen 21vrk astutuksesta. Neidin maha alkaa olla jo valtava ja ihan pian meidän pitäisi päästä taas nauttimaan pienistä piippailuista. Eli esi yöstä lähtien vauvauutiset alkavat olla jo mahdollisia. Ne lupaan koettaa päivittää blogiin heti tuoreeltaan ehti koneella olla kuinka vähän tahansa.

Poikien tuplariippari

Rehveli sentään

Tänään Soodalla näyttäisi olevan kiima, mutta Flaksia ei jaksa kiinnostaa. Vaikka poikalauma tuntuu olevan nyt ihmisen silmiin rauhoittunut, on koko laumatilanne käynyt selvästi papparaisen voimille. Vaikka Sooda kuinka kiehnää ja tyrkyttää itseään, Flaksi haluaisi vain makoilla rauhassa. Pojan paise ei ole vielä parantunut ja patteineen röhnöttäen poika näyttää niin kovin paljon ikäistään vanhemmalta. Etenkin nyt, kun vertaa tuohon edessä riekkuvaan energiseen neitiin, joka ei tunnu käsittävän miksei sitä poikaa nyt kiinnosta kun neitiä kiinnostaisi.

Ellei tuo poika tuosta piakkoin piristy, alan toden teolla huolestua. Vaikka onhan se ihan ymmärrettävää, että tuollainen vetää hetkellisesti maahan, kun ensin syrjäytetään lauman johdosta ja sitten pitää vielä tikata ilkeästi kylkeen. Kotihäkissäkin Flaksi on alkanut yhä useammin oleilla alemmassa häkissä joko ominpäin tai Frederikin kanssa. Sanaris ja Pamaus hengaavat puolestaan yleensä ylemmässä häkissä, joko yhdessä tai Sanaris häkin parhaassa riipparissa päivystämässä valtakuntaansa. Kupille ja huomiota kerjäämään kaikki kyllä mahtuvat sulassa sovussa, ja suora vääntäminen on jäänyt melko lailla pois. Flaksi kun on tainnut jo luopua ajatuksesta että saisi takaisin menetetyn asemansa.

Libnan masu kasvaa

Soodan kohdalla kiiman etsintä jatkuu vielä ajan x. Unohdin viikonloppuna muistuttaa Tapsaa yhdistämisistä, ja niinpä parilta jäi sitten parina iltana taas treffit väliin. Torstai, sunnuntai ja maanantai-iltoina kiimaa ei ole näkynyt, joten josko tässä viikon mittaan sitten. Kiimaa odotellessa Sooda pyrkii tekemään kaikin tavoin selväksi, että vaikka sillä onkin tylsää yksikseen, ei sulhoehdokas ainakaan auta asiaa. Käytännössä Flaksi siis makoilee iltaisin kopin päällä, ja Sooda istuu kärsivän näköisesti putken päällä pitäen kiinni kaltereista tuijottaen kattoluukkua.

Libna puolestaan saa tänään oman yksiönsä, että saa alkaa rauhassa pesää rakentaa. Libnan maha kun on selvästi kasvanut ja neiti on jo alkanut ottaa ison mahansa kanssa vähän iisimmin. Tänäänkin neiti on lähinnä makoillut riippumatossa ja nauttinut rapsutuksista, kun Ainokin oli poikkeamassa rottia katsomassa (tai oikeastaan poikaystävänsä seurana katsomassa myytäviä roolipelikirjoja ja figuja, mutta kummasti me sitten eksyimme rottalan puolelle juoruamaan kun Ainollakin on rottia ollut ja uudet kaverukset taas tauon jälkeen harkinnassa).

Vähän kyllä hävetti ketään rottalaan päästää, kun häkit ovat tällä hetkellä varsin sotkuiset. Viikonloppu kun meni Tampereella ja töiden jälkeen on ollut joka päivä jotain, niin häkkien puunaaminen on sitten jäänyt. Tällaisina hetkinä huomaa turhankin tehokkaasti, kuinka nopeasti rotat osaavat häkkinsä sotkea. Ja kuinka helppo sitä on muiden touhujen lomassa päättää että siivoaa häkin heti "huomenna", vaikka kuinka tietää että seuraavaksikin päiväksi on suunnitteilla muuta ohjelmaa. Nyt häkkien perusteellisemmalle puunaukselle on kuitenkin varattu aikaa viimeistään perjantaille, siinä kohtaa kun sitä ei ainakaan selviä enää millään pikkuputsailuilla.