R.i.p. Flaksi

Flaksin kunto jatkoi huononemistaan, vaikka poika erotettiin jo uroslaumastakin. Elo Soodan kanssa oli sopuista, mutta silti pojan voimat hupenivat. Tänään pojan menoa seuratessani tein lopulta päätöksen. Flaksi oli laihtunut ja sen selkäranka tuntui selvästi. Sen lisäksi jo pienen kävelymatkan jälkeen poika jäi silmät ummessa hengittämään hyvin syvään ja näkyvästi, keräämään voimia jatkaakseen matkaa. Ja kun pojan siitä nosti, jäi käsi täyteen kuivaa kuollutta karvaa jota irtoili pojan jo muutenkin harvenneesta turkista. Siinä kohtaa oli uskottava, että toiselta alkaa oikeasti olla voimat loppu. Myös kyljen kaksi paisetta paistoivat viime päivinä selvästi aiempaa enemmän esille harventuvan pörhössä olevan turkin lomasta. Häkissäkin poika yleensä enää vain makoili, vaikka joskus se piristyi pieniksi hetkiksi, lähinnä silloin kun kuppiin ilmestyi nameja.

Silti on edelleen vaikea käsittää, kuinka nopeasti tähän pisteeseen päädyttiin. Olihan Flaksi toki uroslauman vanhin, muttei poikaa silti osannut minään vanhuksena tai ikänestorina pitää. Jotenkin se kaikki kävi Flaksin kohdalla niin nopeasti. Liian nopeasti. Tapsa onkin saanut kestää nyt miljoonia varmistelevia kysymyksiä pojan tilasta, kun sitä ei ole halunnut pelkkiin omiin silmiinsä luottaa.

R.i.p. Zaya's Flaksi

Mutta elämän kiertokulku jatkaa silti kulkuaan. Vaikka Flaksille ja Soodalle tuskin nyt jälkikasvua siunaantuu, Libnan ja Flaksin muksut kasvavat kovaa vauhtia. Nyt kakaroiden pigmentti erottuu aiempaa selvemmin ja poikueesta vaikuttaisi olevan kolmen sävyisiä rottamuksia; ihan vaaleita punasilmiä ja kahdenlaisia tummempia mustasilmäisiä. Sukupuolten katsominen jäi tänään kyllä vähän heikolle, kun huomio oli enemmän Flaksin tilassa. Poikasten 3vrk kuvakin saa odottaa kamerassa ainakin huomiseen ennen sen päivittämistä blogiin.