Olen ollut viime aikoina laiska ja huono käyttämään kameraa. Lukijoiden mahdolliseksi pettymyksi sama jatkui tänään, enkä muistanut napata yhtään kuvia. En edes Libnan muksuista, vaikka poikueiden aikaan muistan yleensä kaivaa kameran selvästi useammin esille. Lupaan koettaa parantaa tapani tämän suhteen lähiaikoina, että saisi tänne muutakin vilkuiltavaa kuin miun sepustukset.
Tänään tosiaan juhlistettiin ystävänpäivää. Päivää aloiteltiin hallituksen kokouksella klo 14.30 ja kokouksen jälkeen siirryttiin sujuvasti muihin asioihin. Yleisöryntäys kun oli suorastaan valtava ja paikalla oli kokonaiset yksi hallitukseen kuulumatonta jäsentä. Se yksikin oli tällä kertaa Tapsa, yleensä paikalle ilmaantuvilla Tiinalla ja Tellullakin kun oli tänään muuta. Vaikka tapahtumissa olisi tietenkin mukava nähdä myös uudempia kasvoja, ei vähäinen osallistujamääräkään kuitenkaan tunnelmaa latistanut. Kaikki oli tarjoiluja myöten oikein sydämellistä (olihan pöydässä muiden tarjottavien ohella kahdenlaisia sydänpipareita sekä sydän sipsejä).
Mira saapui paikalle hieman muita ennen valvomaan miun kokkailujani. Ne kun olivat jääneet taas vähän viime tippaan ja pääsin paistohommiin vasta kahden maissa. En mie kuitenkaan ilmeisesti ainakaan liikaa keittiössä sählännyt tai sotkeutunut epäilyttäviin ainesosiin, kun Mirakin uskalsi tarjoiluja vielä niiden valmistuttua syödä. Ties mitä Mira oli kuitenkin muille ehtinyt miun kokatessa viestitellä, kun useampi porukasta oli käynyt tullessa Hesburgerin kautta (ei sillä, etteikö itsekin olisi eksynyt sinne juuri tänään lounaalle Tapsan kanssa). Näillä asioilla ei kuitenkaan tunnustettu olevan asiayhteyttä.
Illanaikana juoruttiin niin rotista, asuntojen remonteista, lapsista kuin käsitöistäkin. Hallituksen jäsenistä pari kun on nyt selvästi ryhtynyt talkoisiin uusien nuorisojäsenien saamiseksi yhdistykseen. Omalta osaltani tyydyin kuitenkin vauvasuunnitelmissa pysymään rottapienokaisissa, ja Janinan kanssa laadittiin jo varasuunnitelma Soodan varalta nyt kun neiti todennäköisesti ei ole kantavana Flaksille. Sooda lähti nyt Janinan matkaan ja Janinan luona neitiä odottaa Zaya's Se7en sins: Greed -herra, jos neidille vielä kiimoja tulee. Saija ja Janina kun katsoivat, että neidin vatsa saattoi hiukkasen pömpöttää. Edellisestä kiimasta on kuitenkin sen verran vähän aikaa ja neiti on saanut vähän turhankin paljon nameja, joten annoin neidin silti Janinan matkaan. Miun tuurilla Janina kun pääsee nyt ilmoittamaan viikon päästä, että neidillä on valtava vauvamaha ja miun pitää järjestää sen kotiutus nopeasti. Jos taas olisin jättänyt neidin kotiin poikueen toivossa, olisi se taatusti ollut tyhjä ja miun olisi pitänyt alkaa sumplia miten saan neidin helpoiten Janinan luo.
Illan mittaan Saijakin näki ensimmäistä kertaa nuo Libnan pienet. Mammalle on jätetty kasvamaan seitsemän muksua ja tummien osalta värit ja sukupuolet ovat jo selvät. Niissä on black ja russian agouti pojat ja kaksi agoutia naarasta. Blondeja poikueessa on kaikkiaan kolme; yksi uros ja kaksi naarasta. Näiden kohdalla värit ovat vielä enemmän kysymysmerkillä, kaksi blondeista on todennäköisesti russian buffeja tai russian topazeja ja yksi pienistä saattaa olla russian silver tai russian silver agouti. Saija ilmoitti Tapsalle jo valmiiksi, että jos jompi kumpi viimeisimmistä väriskenaarioista toteutuu, kyseinen naaras on Tapsan uusi rotta. Tapsan ilme oli siinä kohtaa kyllä varsin mainio, Libna kun ei todellakaan kuulu Tapsan lempirottiin, eikä Libnan pesänvahtaus ole asiaa ainakaan edistänyt. Sen verran vakuuttavasti mamma kun on muksujaan vartioinut, ettei Tapsa ole niihin uskaltanut vielä edes lähteä tuttavuutta tekemään. Nyt mamma on kuitenkin päässyt jo niin hyvin alkuun muksujensa hoidossa, että se saa alkaa aiempaa enemmän tottumaan myös siihen, että muksut tullaan katsomaan päivittäin läpi ja niitä aletaan ahkerammin käsitellä.
Vieraiden lähdettyä on kyllä ollut kotosalla vähän orpo olo. Sooda kun on saanut asua nyt olohuoneessa huomion keskipisteessä, missä on nyt vain tyhjä häkki. Ja mie kun olen jo alkanut tottumaan siihen, että miulla on tuossa tuo yksi tättähäärä. Jonkin verran sitä on kyllä alkanut miettiä Libnan siirtämistä olohuoneeseen poikastensa kanssa, jos ei ihan heti niin viimeistään noin viikon päästä. Muksuille kun tekisi kuitenkin hyvää tottua kodin ääniin laajemminkin mitä rottalan rauhallisimmassa sopukassa. Nyt Libna on kuitenkin vielä varsinaisena leijonaemona pesän ympärillä, mutta onneksi tuo hormonimyrsky yleensä tasaantuu viimeistään parissa viikossa. Tai sitten muksut käyvät vain niin rasittaviksi avattuaan silmät, että mammoille alkaa olla ihan sama mitä kakarat puuhaavat kunhan saavat itse välillä omaa aikaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti