Lauantailököilyä

Rottamukset ovat olleet viikolla todella vähällä huomiolla. Nyt viikonloppuna on onneksi aikaa hyvitellä asiaa. Aamupäivä menikin likkojen kanssa, ensin sängyssä lueskelemassa ja sitten sohvalla. Meillä rottamuksilla ei ole yleensä mitään asiaa sänkyyn, mutta lakanat ovat menossa nyt joka tapauksessa vaihtoon ja sitä oli kerrankin kunnolla aikaa loikoilla sängyssä pitkään Tapsan, kirjan ja kakaroiden kanssa. Libna tosin joutui jättäytymään pois näistä pyjamabileistä. Tässä vaiheessa tuolle hieman reviiritietoiselle neidille Soodan läsnäolo kun olisi voinut olla turhan iso ärsyke. Sooda kun on käynyt tässä eniten sääliksi, kun se joutuu viettämään suurimman osan ajasta täysin yksin pienessä häkissä. Etenkin nyt kun poikuettakaan ei neidille saatu niin pian kuin suunniteltu.

Etenkin sohvalle pääsystä neidit olivat ihan innoissaan. Vanamo ja Lilian kun ovat omineet viljojen terran ihan täysin ja rakastavat kipittää sinne seikkailemaan sohvan selkänojaa pitkin. Sooda pysyy kakaroiden tahdissa selvästi Muhkua ja Tuikea paremmin, ja ellei paremmin tietäisi neitiä voisi luulla paremmin yhdeksi junnuista kuin matamiosastoon melkein kuuluvaksi. Ei sillä etteivätkö myös Tuike ja Muhku olisi jonkinasteisen harkinnan jälkeen siirtyneet kakaroiden perässä tutkimaan terraariota. Muhku vain tarvitsi ensin hiukan apua selkänojalle pääsyssä.

Neitien leikkihetki kesti useamman tunnin ja siinä ehti miettiä monenlaista. Sekä rottien pidosta yleisemmin, että juuri näistä neideistä. Lauman eri persoonista sekä niiden elämästä. Valitettavasti kakaroiden ketteryyden ja seikkailunhalun vastapainona jouduin myöntämään itselleni Muhkun elämän tulleen ehtoopuolelle. Kasvaimet ovat kasvaneet selvästi ja neidin liikkuminen hidastunut. Niinpä päätin että huomenna illalla on hyvästien aika. Nyt minulla on koko viiikonloppu aikaa olla neidin kanssa, huomata ja hemmotella. Se on hyvä päätös yhteiselle ajalle.  Sen jälkeen laumaan jäävät sitten nuo muut uudemmat tuttavuudet, niin erilaiset mutta omalla tavallaan ihan mahtavat tapaukset (siinä missä Muhku on lauman sydän ja symppis, etenkin Sooda ja Vanamo haastavat toilailluillaan huumorintajuni yhä useammin - useimmiten hyvällä tavalla).

Sitä ennen voin kyllä olla varma siitä, että näihin pariin päivään mahtuu paljon muutakin. Vanamokin oppi tänään yhden tämän asunnon tarkimmin varjelluista salaisuuksista: sohvalta todella pääsee lattialle ja että lattian kautta pääsee moniin mielenkiintoisiin paikkoihin. Sohvalta voi vain hypätä ja sen jälkeen olla pienen kipttämisen jälkeen ihan missä vain haluaa; urosten häkillä, vaatekaapissa, eteisessä tutkimassa kenkiä - ihan missä vain. Jokainen voinee arvata, ettei tämän maailmaa mullistavan havainnon jälkeen ole ollut enää toivoakaan saada pientä seikkailunhaluista rottaa pysymään sillä sohvalla. Niinpä Tapsan kanssa onkin aloitettu jo keskustelut, pitäisikö asunnon lattiat oikeasti avata rottien valtakunnaksi. Toki vain hyvin tarkan valvonnan alla. Toki tiedän että se tarkoittaisi käytännössä vaarantuneita johtoja ja lentelevää kukkamultaa, mutta ehkä olen jossain määrin myös kaivannut sitä (tiedän kyllä, että osa siitä kaipauksessa laimenee heti kun joku keksii kajota kaiuttimien johtoihin). Siinä vain on jotain niin koukuttavaa; seurata haltioituneen pienen rotan seikkailua ympäri asuntoa. Tänään valvomisen toki teki poikkeuksellisen helpoksi sen, että Vanamo oli tosiaan ainoa joka sinne lattialle eksyi. Ei sillä, etteikö myös Soodalla ja Lilianilla olisi ollut yritystä laajentaa elinympäristöään (neidit livahtivat mm. sohvapöydälle selkääni pitkin, kun kummarruin nostamaan jotain sohvan vierestä).

Ovat nuo kyllä aika mahtavia tapauksia.