torstai 13. joulukuuta 2012

R.i.p. Delilah

Janina kävi äsken poikkeamassa alhaalla joululahjaa tuomassa. Palatessani ylös Tapsa oli rottalassa katsomassa Delilahia. Iltapäivällä olin alkanut huolestua neidistä todenteolla ja iltaa kohden neidin kunto oli radikaalisti huonontunut. Iltapäivän mittaan neiti oli alkanut piilotella ja vetäytyä erilleen muista, mitä kipeätkään rotat eivät ole meillä monesti tehneet. Nyt neiti hengitti enää vaivoin. Hengitys näkyi kyljissä asti ja Delilah haukkoi vähän väliä suu auki ilmaa. Kävely ja muu liikkuminen oli käynyt lähes olemattoman hengityksen vuoksi liian raskaiksi. Käytiin siinä nopeasti läpi vaihtoehtoja, mikä tilan saattaisi aiheuttaa. Itselle tuli lähinnä mieleen tukos hengitysteissä, joko kasvaimen tai muun aiheuttamana. Kuitenkaan montaa minuuttia (tai minuutin tuntuista sekuntia - en tiedä) siinä ei pystynyt neidin tilaa seuraamaan miettien olisiko vaiva hoidettavissa. Neidillä oli ikää ja se selvästi kärsi. Mikään mitä eläinlääkäri mahdollisesti voisi tehdä ei toisi neidille helpotusta kyllin nopeaan.

Tapsa totesi, että ellei kyse olisi miun lempparista, olisi hän eläimen tila huomioon ottaen ehdottomasti lopetuksen kannalla. Miun mielestä lempparien ei kuulu kituuttaa pidempään vain siksi, että niistä on itse tuhottoman paljon vaikeampi päästää irti. Pienen hetken mietin hiilidioksidilopetuksen sopivuutta neidin tila huomioon ottaen, mutta totesin sen silti olevan varmasti nopein mahdollisista vaihtoehdoista. Ei varmasti yhtä nopea kuin normaalisti hengittävän eläimen kanssa, mutta varmasti nopeampi ja stressittömämpi verrattuna siihen vaihtoehtoon, että hädin tuskin pystyssä pysyvä eläin olisi suljettu heiluvaan boksiin ja lähdetty eläinlääkärille.

Nyt neidin ei tarvitse enää kituuttaa. Jonkin aikaa mietin tytön avauttamista, että saisi varmuuden siitä mikä johti kunnon nopeaan romahtamiseen. En taida silti pystyä siihen. En Delilahin kohdalla. Ellei maa olisi jäässä haluaisin käydä hautaamassa neidin. Nyt en tiedä. Kevääseen on pitkä aika, enkä varmasti kestä katsella Delilahia meidän pienessä pakastimessa siihen asti. Tuntuu edelleen ihan mahdottomalta käsittää että neiti on poissa. Päivällä olin kuitenkin vielä niin varma siitä, että Tapsa hakee likalle antibiootit ja se paranee. On meillä ennenkin ollut pari pahalta kuulostanutta tapausta ja ne ovat parantuneet. Ilmeisesti aina niin ei vain ole tarkoitettu.


R.i.p. Delilah. Miun pusurotta josta tiesin heti ensihetkestä alkaen sen olevan minun rottani. Joka satojen rottien keskeltäkin erottui heti kaikista muista. Suuri Persoona, joihin törmää ehkä pari kertaa elämässä.

2 kommenttia:

Joha kirjoitti...

Osanotot voimahalin kera! :(

Susanna Hoffren kirjoitti...

Kiitos osanotoista.