Naveen & Delilah

Alkuun harkitsin Naveenin pitämistä pari päivää itsekseen, kun herralla vaihtui kerralla niin omistaja kuin asuinpaikkakin. Mietin olisiko uusi kaverikin siinä rytäkässä jo liikaa, vai auttaisiko rauhallinen rottakaveri paremmin sopeutumaan uusiin kuvioihin. Asiaa mietittyäni päädyin sitten koittamaan poikaa jo samana iltana Delilahin kanssa yhteen. Naveen oli joutunut kiusatuksi vanhassa laumassaan, ja se oli sitä myöten ollut jo Janinan luona joitain päiviä yksikseen. Yksin rauhoittumisen jälkeen seura tuntuikin pojalle hyvin kelpaavan. Hetken miun pusutyttö ja prinssi toisiaan ihmettelivät, mutta sen jälkeen yhteiselo lähti sujumaan varsin sopuisasti. Tänään aamullakin pari nukkui vierekkäin samassa pienessä pahvilaatikossa. Mukava näin, sillä paria on tarkoitus pitää yhdessä siihen asti kun Delilahin maha alkaa kasvaa. Naveenin kohdalla kun ei tarvitse miettiä laumaan palauttamista, kun herran tuleva kämppis on vielä emonsa hoivissa. Elelevät nyt yhdessä Lusakassa.

Itsekin alkaa sitten hiljalleen hieroa pojan kanssa tuttavuutta. Eilen herra oli selvästi hämillään ja jännittynyt muutoksesta, mutta rauhoittui kuitenkin lopulta hupparin alle häntäpesun jälkeen. Eli paljon nameja ja rapsutuksia vain kehiin, niin eiköhän se yhteinen sävel löydy.

Jolenen kohdalla ollaan edelleen odottavalla kannalla. Verrattuna viime kertaan neidin maha on pieni, mutta verrattuna astutusta edeltäneeseen aikaan se tuntuu kasvaneen. Edellisellä kerralla muksuja tuli se kymmenen, eli voihan se olla, että neiti odottaa nyt vain pienempää poikuetta.

Miun piti ottaa yhdessä pötköttelykuva, mutta Delilah ehti herätä...

...kävi kyllä vielä moikkaamassa Naveenia...

...joka ei ollut vaivautunut kääntämään edes kylkeä luukun auettua.

Ensimmäinen uros

Naveen

Nyt sitten kävi se mitä ei pitänyt käydä. Miulle tuli ensimmäinen oma urosrotta. Tai oikeastaan puolikas, kun herra on yhteinen Janinan kanssa, mutta oman uroslauman alku kumminkin. Pitkäänhän kun sitä oli omasta rottamäärästä päättänyt, että lukumäärällä ei ole niin väliä, kunhan yhdessä vakituisessa naaraslaumassa pysytään. Nyt se on sitten rikottu, ja Naveen tutkii uutta asumustaan. Kasvatussuunnitelmissa kun ei kuitenkaan olisi niin mahdottoman pitkälle ilman omia poikia päässyt, etenkin kun muunnoksella on vain yksi kasvattaja ennestään.

Janinan luona tuli sitten nähtyä myös pikkuinen Pendragon, joka muuttaa meille sitten ensikuussa jahka herralla on ikää riittävästi.Yhteisomistukseen hänkin. Ja syliteltyä Wuf Wufia, jonka kohdalla on onneksi vielä aikaa miettiä, koska jos se ei tule sijoitukseen, se jää Janinalle kotiin. Nyt kun saisi sen kristallipallon josta näkisi mitä noihin muihin loppuvuoden poikueisiin syntyy, niin olisi helpompi tehdä päätöksiä. Omaa eläinmäärää kun ei halua kuitenkaan kovin suureksi kasvattaa, eikä ainakaan nopeasti, että ehtii rauhassa niitä omia rajoja eläinmäärän suhteen tunnustella. Mutta voi olla että meilläkin sitten loppuvuodesta useampi junnuska on :)

Pesti jatkuu

Tänään oli vuorossa Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistyksen syyskokous, ja sen yhteydessä valittiin myös ensivuoden hallitus. Alkuvuoden omasta uskonpuutteesta uusien tehtävien edessä oli päästy siihen pisteeseen, että todettiin Miran ja Saijan kanssa ettei sihteeriä ole järkeä lähteä nyt vaihtamaankaan, kun mie alan viimein päästä tehtävästä jyvälle. Kellään muullakaan ei ollut mitään asiaa vastaan, ja niinpä minä nyt jatkan tehtävässä ensivuonakin. Aiempaa suuremmalla tietämyksellä, sekä paremmalla välineistöllä: nyt kun minulla on oikeasti kannettavissa oleva kannettava tietokone, sain kerrankin kirjoitettua pöytäkirjat lähes puhtaiksi paikanpäällä. Hyvästi epämääräiset paperinivaskat lyhenteineen.

Samalla sovittiin Saijan ja Janinan kanssa, että poikkeamme sunnuntaina Janinan luokse. Näkee sitten itsekin tulevia ja ehkä tulevia rottiaan, ja saa napattua Naveenin kotiin. Saa sitten sen ja Delilahinkin yhteen vielä lokakuun puolella, kuten suunnitelma oli.

Ja parantuakin kuulemma pitäisi ennen näyttelyä, niin pääsen assaroimaan. Pitäisi kyllä mieluiten jo ennen tämän viikon lauantaita, kun silloin on bileet. Vapaaehtoisia viemään flunssa uuteen kotiin? Täällä se on rymynnyt jo turhan kauan.

Talossa vilisee rottia

Halloweenbileet lähenevät, ja koristeiden valmistelun ohella tänään aloitettiin leipomukset. Varsinaisen touhuilun ajan likat olivat toki häkissään, mutta päivän urakan ollessa loppupuolella vapautettiin apukokit linnastaan. Vaikka leivontaan ei pienten rotan käpälien sovikaan osallistua (vaikka se hyvin halloweenin henkeen sopisikin), ei keittiötä siivoillessa pienistä apureista ole juuri haittaa. Etenkin jos jätetään mainitsematta se kohta, jossa Eliza tiputti roskapussin alas penkiltä onkiessaan sieltä palanutta muffinssia. Pikemminkin neidit omalta osaltaan huolehtivat pusseista tippuneista juustoraasteenjämistä ja ylijääneistä tomaatinpaloista ennenkuin joku siivoaisi moiset aarteet roskikseen. Ovathan ne huomattavasti paremmassa tallessa astiakaapin alla tuleviakin jaloittelureissuja ajatellen.

Ja onhan jonkun hyvä tarkastaa ennalta tulevat koristeetkin. Alkuviikon itse olen ollut valvovana virkailijana, kun osallistuminen sohvannurkasta on muuten ollut puolittaista. Tänään pääsi sitten itsekin jo visioitaan toteuttamaan, ja etenkin Jolene ja Marika kävivät kätteni jälkiä tarkastamassa. Harmi vain ettei neitejä viitsi juoksuttaa bileiden aikaan, uteliaat rotankuonot kun toimivat oikein hyvin halloweenkoristeiden kanssa. Mutta on se sekä neitien että vieraiden kannalta mukavampi, että neidit ovat lauantain visusti linnansa suojissa. Etenkin kun siskon koira on sitten kanssa touhuissa mukana.

Siivous ja valvontakeikan jälkeen oli häkkiin paluun aika. Eliza, Marika ja Delilah palasivat kotihäkkiin, jossa Sera jo vähemmän vapaaehtoisesti odotti. Jolenelle laitettiin oma yksiö, niin pääsee neiti sitten rauhassa pesää väsäämään. Maha kun tuntuu neidillä sen verran kasvaneen, että vauvauutiset ovat alkuviikosta varsin todennäköisiä. Tai sitten yksi ystäväni on innostunut lahjomaan Jolenea liikaa nameilla ;)

CityDeal

Tuli sitten puolivahingossa tutustuttua CityDeal-palveluunkin. Aiemmin siitä oli tullut vain puolella korvalla kuultua, mutta nyt on ensimmäinen diili testauksessa: 15 eurolla sai ostaa 30 euron lahjakortin Turun Lemmikkiasemalle. Tuli sitten lunastettua niitä kaksi, yksi miulle ja yksi Mikolle, kun niitä saa käyttää yhden per henkilö. Tai oikeastaan tuli laitettua Mikko lunastamaan, kun halusin jonkun muunkin lukevan mistä diilistä on kyse ennenkuin menin mihinkään sitoutumaan. Aika vahingossa tuohon diiliin kyllä törmäsi - huomasin linkin kaverin facebook-seinällä juuri kun olin sulkemassa konetta viikonlopuksi.

Mutta nyt on sitten lahjakortit tulostettuna ja odottamassa käyttöä. Tiina tulikin juuri eilen kertoneeksi, että Lemmikkiaseman valikoimiin on tullut kaikkea uutta kivaa. Nyt harmittaa vain se, ettei tuota tajunnut silloin perjantaina muille mainostaa, kun oli kaikkea muuta mielessä. Tai edes katsoa kauanko diili on voimassa.

Likat Lapualta

Nyt on sitten itse kotiutunut Tampereelta ja Sera ja Marika Lapualta. Oma reissu meni muuten tilanteeseen nähden ihan mukavasti, mutta kunto lähti taas sunnuntaina romahtamaan: kaupassa käydessä tuntui että taju lähtee. Alkuviikko onkin sitten tarkoitus viettää kiltisti kotona lepäilemässä. Likkojen reissu meni pitkäksi, ja ne kotiutuivat lopulta vasta maanantaina. Olivat Tiinan hoivissa sekä ennen näyttelyä että näyttelyn jälkeen, ja etenkin Marika onnistui viikonlopun aikana valloittamaan ihmisiä puolelleen.

Hetken ehti kyllä jo katua likkojen näyttelyyn laittoa: siinä kohtaa kun alkoi likkoja särkylääkkeiden voimalla kuntoon laittaa, ja joutui luovuttamaan jo kynsien leikkuun jälkeen. Etenkin kun likat ovat meidän vaaleimmat, niin ne eivät pesemättä kaikkein hehkeimmillään ole. Ei sitä sitten neideille suurta menestystä odottanut, kun tiesi likaisuuden voivan värin arvosteluun vaikuttaa. Marikan kohdalla se olikin suuresti vaikuttaa - tuomari oli jättää likan kokonaan arvostelematta. Tero sitten pelasti tilanteen pesemällä tytön, joka sitten toikin neidille luokkavoiton, kaksi tähteä ja Rop4 sijan. Uusien tähtien myötä neiti valmistui FinChampioniksi. Sera puolestaan nappasi luokkavoiton. Eli näyttely meni likkojen osalta putkeen, joskaan ei miun ansiotani.

Marikan ruusukkeet Lapualta

Arvosteluissakaan ei ollut moittimista:

Marika 
"Hyvä koko. Kaunis tyyppi. Hyvä pää ja häntä. Kaunis perusväri. Hyvät voimakkaat pointit myös jaloissa. Vaaleita varpaita. Hyvä varjostus, hieman epätas. L1, lk. sij. 1"

Sera
"Hyvä koko. Hyvä voim. tyyppi. Ok pää. Silmät voisivat olla suuremmat. Ok häntä. Kaunis päämerkki. Väri hieman epätas. ja ruosteessa. Vas. epätas. kylkilinja. Perusväriin nähden riittävä varjostus. L1, lk. sij. 1"

Janinan kanssakin ehdittiin sitten viestitellä hänen luonaan olevista essex -poikueista, mitä niistä tänne meille muuttaisi. Näillä näkymin meille muuttaa ainakin sk cinnamon essex uros Pendragon Naveenille kaveriksi, ja mahdollisesti pieni sk russian blue essex tai sk black essex neiti. Pienten kohdalla pitää odottaa luovutusikää, ja Naveenin kohdalla omaa tervehtymistä, että pääsee poikaa hakemaan. Meni tosin Mikkokin sitten itselleen yhden pojan varaamaan, kuviovirheellisen black essex -pojan laumansa jatkoksi. Hän kun jotenkin noista kuviovirheellisesti enempi pitää. Ei sitten pääse hänelle niin helposti sijoituspoikaa laittamaan, mikä on itseni kannalta vähän harmi.

Kun jokin menee pieleen...

Viime LSKGY:n näyttelyn yhteydessä tuli taas todettua Miralle, että on se kumma kun miulla tuntuu aina olevan flunssa joko LSKGY:n näyttelyn aikaan, tai viikko pari ennen sitä silloin kun ilmoittautumisaika menee umpeen. Voin sanoa, että tällähetkellä tuo asia ottaa päähän enemmän kuin koskaan. Niin on asia nimittäin nytkin: olen ilmoittautumisten vastaanottaja, ja nyt viimeisenä ilmoittautumispäivänä tiistaina alkanut kurkkukipu tuntuu alkavan nostaa uudelleen kuumetta. Edellinen kuumepiikki tuli ruotsinlaivalla, kun ajattelin ettei pieni syysflunssa mitään reissua estä, ottaa vain pari Finnrexiä ja särkylääkettä varuiksi mukaan (en suosittele kenellekään kokeilemaan kuumeisena oloa heiluvassa laivassa). Onneksi tälläkertaa ei sentään tarvitse lähteä yrittämään luettelon tekoa tässä kuosissa.

Ei sillä etteikö sitä mieluummin valitsisi luettelon tekoa, kuin sitä miksi se miulta Tiinalle siirtyi: tässä kuosissa kun pitäisi nyt jaksaa matkustaa Tampereelle papan hautajaisiin. Ja jaksaakin, koska mikään sairastuminen ei saisi miua jäämään niistä poiskaan. Asian käsittely ei ole vain henkisestikään helppoa, niin sitä olisi toivonut edes parempaa fyysistä olotilaa viikonlopuksi. Opiskelurästejä en aio nyt edes miettiä ennen viikonlopun päättymistä.

Sen verran tänään pitäisi jaksaa vielä rottajuttuihin panostaa, että laittaa Seran ja Marikan kuntoon huomista Lapuan reissua varten, sitten kun saa itsensä särkylääkkeillä sohvasta ylös. Likat kun tuli sinne kuitenkin ilmoitettua, ja samalla ne nyt Tiinalle vie, kun vien sinne kuitenkin paperisina tulleet Liedon ilmoittautumiset. Groomer's Goopin testailu jää kuitenkin seuraavaan kertaan. Lietoon mie puunaan rotat sitten kunnolla. Se kun voisi olla jo liian pirullista, jos jokin jälkitauti päättäisi iskeä juuri sitä ennen. Toivotaan ettei.

Rottaharrastuksen sosiaalinen puoli

Vaikka ikää on itsellä kertynyt vasta alle neljännesvuosisata, sitä saa välistä kuulla olevansa liian vanha harrastamaan jyrsijöitä. Nekin jotka saattaisivat vielä ymmärtää pari lemmikkijyrsijää päivien piristyksenä, ihmettelevät välistä tätä kaikkea oheistoimintaa lemmikin pidon ympärillä: näyttelyjä, miittejä, kasvattajapäiviä, yhdistysjuttuja... Luulisihan sitä aikuisella ihmisellä olevan jotain tärkeämpääkin tekemistä (kuten gradu).

Tänään kuitenkin taas tajusi, kuinka valtava voimavara harrastuksen sosiaalinen puoli voi olla. Eikä tänään tapahtunut sen ihmeempää kuin että Eeva poikkesi ohimennen ovella tuomassa Liedon näyttelyn ilmot, ja muutamia ompeluksiaan kiitokseksi häkin lainasta. Tuollainen pienikin asia piristi päivää kuitenkin paljon - ja varmasti myös likkojen päiviä, koska miulla itselläni ei ompelukonetta (saati taitoa käyttää moista) ole :)

Kun asiaa miettii, vastaanvanlaisia pieniä asioita mahtuu omaan harrastukseen paljon: milloin sitä on saanut yhteistilauksien kautta tavaroita halvemmalla, mittojen mukaan tehdyn häkin pohjan ihan kotiovelle tuotuna, apua lääkkeiden hankinnassa silloin kun rottaa ei ole ollut kunnolla mahdollista kuljettaa eläinlääkärin luo, mielipiteitä rottien kunnosta ja apua kasvatuskäyttöön jäävien eläinten valintaan... Päässyt tapahtumiin kimppakyydeillä, ja saanut eläimiä näytille silloinkin kun on itse estynyt. Löytänyt keskusteluseuraa ja vertaistukea. Saanut muksuja paapottavaksi silloinkin kun niitä ei ole täällä syntynyt  (vaikkakin siinä on aina myös riskinsä, jonka Marikakin osaltaan osoittaa) ;) Ja lukuisia muita yksittäisiä asioita, jotka yhdessä tekevät harrastuksesta enemmän kuin mielekkään.

Toki sitä on joskus mukava hengata ihan vain kotosalla oman lauman kanssa, mutta kyllä moni asia jäisi puuttumaan ilman mukavia kanssaharrastajia.

Muksuja odotellessa

Jolene ja Poseidon ovat tavanneet nyt iltaisin/öisin viikon ajan, eikä neidillä ole ollut merkkiäkään kiimasta viime sunnuntain jälkeen. Eli tällä hetkellä näyttäisi siltä, että vauvauutisia voi alkaa blogista bongailla parin viikon päästä. Poseidon saa nyt sitten pysyä omassa laumassaan, ja Jolenekin vielä viikon verran omassaan, ennenkuin otan sen pikkuhäkkiin asettumaan ja tekemään pesää.  Viikon päästä neidillä alkaa toivottavasti vauvamahaakin jo näkyä.

Delilah ja Marika

Ja jotta pienten tassujen tepsutusta riittäisi taloudessa pidemmällekin loppusyksyyn, on Delilahillekin sitten sulho tulossa viimeistään ensiviikon jälkeen. Yleensä toki naaras olisi se joka lähtisi sulhon luo, mutta tällä kertaa kun Naveen on meille muutenkin muuttamassa tehdään sitten näin päin. Naveen ja Delilah saavat sitten tulevan uroshäkin yhteiseksi kämpäkseen siihen asti että tulee aika siirtää Delilah mammailuboksiin. Siitä ei sitten olekaan pitkä aika muksujen luovutukseen (Janinan luona syntynyt nyt kaksi essex-poikuetta, ja Jolenellekin tulossa), niin saa Naveenille sitten pikkupojat kavereiksi.

Siivousta ja sisustusta

Uroshäkki

Likkojen linnassa oli taas siivouspäivä, tai oikeastaan siivouspäivät - eilen hieman laiskotti, niin siivosin puolet häkistä silloin ja puolet tänään. Siivouksen myötä likat pääsivät tutustumaan myös osaan uusia lelujaan, ja häkin pohjalle vaihtui hamppu. Tulevan poikalauman häkkiä tuli sisustettua jo aiemmin, vaikkei poikien kotiutumisesta ole vielä tietoa. Mutta onpahan valmiina sitten.

Ensivaikutelman perusteella pidän hampusta enemmän kuin pellavasta. Hamppu on hieman isompana hakkeena, eli sen olettaisi pysyvän häkissä paremmin, etenkin kun sen kuidut tuntuvat sitovan sitä matoksi häkin pohjalle. Kuitenkaan se ei ole niin isoa tai painavaa, etteikö viiriäisetkin siinä hyvin kuopsuttaisi (pidän itse siitä että samaa kuiviketta voi käyttää mahdollisimman isolle osalle laumaa). Kuivike vaikuttaa myös paalikokoonsa nähden riittoisalta. Hinnaltaan tuo on vähän pellavaa kallimpaa (pellava n. 15€/20kg, hamppu n. 15€/15kg), mutta toisaalta autottomalle on iso plussa kun hampun saa tilattua suoraan kotiovelle samaan hintaan. Saa nähdä millaiseksi tuo käytössä osoittautuu.

Likkojen linnan uusin asu.

Jumboriippari kokonaisesta lasten kylpytakista hihoineen päivineen.

Viinipulloteline kera Delilahin ja ylhäältä kurkkiva Sera.

Heinäpesä.

Kankailla täytetty kori ja kankainen nukkumapussi/kori.

Kirpparilta löytynyt puutaso.

Tuoreruokintaa.

Kankainen sälytysteline, joka valitettavasti poistunut Ikean valikoimista.

Riippusilta leluilla.

Sylikuuri

Häkitetty neiti ratkesi ryyppäämään.

Meni sitten Seraan hermot. Meidän nuori neiti, jonka pitäisi jo kovasti aikuistua, on heittäytynyt ihan mahdottomaksi. Häkkiin paluun kanssa on ollut ongelmia jo pidempään, mutta niitä on katsottu hieman läpi sormien: menkööt teini menojaan, kun kerrankin on tilaa mennä. Nyt ei kuitenkaan häkistäkään maltettaisi enää käteen tulla, joten hommalle on syytä laittaa stoppi: neiti on häkkiarestissa. Muut likat saavat jaloitella totuttuun tapaan, mutta Sera ei pääse häkistä muualle kuin syliin. Sitten kun tätä on jatkettu jonkin aikaa, siirrytään kylppäriin, niin että neiti pääsee lattialle, muttei missään vaiheessa kauaksi miusta. Pellossa kasvanutta neitiä aletaan laittaa kuriin ja nuhteeseen, josko siihen vähän aikuisen rotan elkeitä saisi, ennenkuin se mammalomallekin jää.

Delilah ja Marika koettavat sopia treffejä Poseidonin kanssa.

Viime jaloittelukerralla kun jouduin toteamaan asian, jota en olisi halunnut todeta. Siinä missä muut neljä neitiä tulevat kutsuttaessa luo, Sera vaihtaa suuntaa. Kehtasi vielä kiihdyttää vauhtia ja puikahtaa lähimpään koloon. Eli rauhoittumisen sijaan miun teiniangsti on suorastaan metsittymässä. Selvästi puuttumisen paikka siis. Vaikka eipä tuota silti ole kivaa katsoa, kun miun villi ja vapaa ihmettelee häkin luukun takana, kuinka kaverit viilettää ulkona. Koettavat vielä hieroa tuttavuutta Jolenen sulhon kanssa. Ja Sera on selvästi hämillään siitä, mistä ne muut ovat lenkille päässeet.

Keittiötouhuja Sera seuraa olkapäältä kuono pitkänä hajuja ihmetellen. Paikallaan pysyminen aiheuttaa kuitenkin vielä vaikeuksia - neiti niin paljon mieluummin hyppäisi lähimmälle tasolle tai hyllylle, kun tyytyisi olkapääpaikkaan. Sohvalla meillä ei ole pysytty ensimmäisten viikkojen jälkeen, joten sellaiselle ei voi Seran kanssa istahtaa. Mutta parvisänkyä voisi jossain kohtaa koettaa, josko neiti edes sillä pysyisi sitten kun jaloittelualuetta lähdetään taas laajentamaan.

Rottien ruokakaapeilla

Tänään ei ollut puuropäivä, joten neitien puurokulhot jäävät tämän esittelyn ulkopuolelle. Tässä kuitenkin pieni kuvakatsaus siihen mitä meidän rottalassa neideille (ja muille) syötetään.

Päivän tuoreruuat: parsaa, kurkkua, tomaattia ja keitettyjä viiriäisenmunia.

Erilaisia pilttejä sekä koiran- ja kissanpurkkiruokia.

Rottalan kuivamuonaosasto: Tima Rattimaa, Altromin pellettejä ja Jeppe-koirannappuloita.

Namivalikoimaa: kuivalihoja, pähkinöitä ja koirankeksejä.

Ruokien säilytysastioita.

Pakasteosastoa: luita ja vihanneksia. Puuroissa käytetään monesti myös pakastemarjoja.

Kuivaa leipää ja hirssiä. jälkimmäiset saa hyvin ripustettua häkin seinille verhonipsuilla.

Treffailua osa2

Jolene ja Poseidon ovat tavanneet nyt kolmena yönä. Vastoin sitä mitä edellisessä treffipostauksessa sanoin, taisi neidin kiima olla silloin sunnuntaina. Myöhemmin yöllä neiti kun päästi Poseidonin astumaan, ja sen jälkeen neiti ei ole osoittautunut mitään kiinnostuksen merkkejä urosta kohtaan. Välit ovat suorastaan viileän kämppismäiset. Eli hyvällä tuurilla rottamuksuja on odotettavissa kolmen viikon sisään. Nukkukoot nyt kuitenkin yöt yhdessä, niin näkee paremmin tuleeko uutta kiimaa.

Zooplussasta paketti

Odotettu paketti saapui tänään, ja ensisiivouskerralla testaukseen pääsee hamppukuivike. Paalin koko kyllä yllätti, odotin kilomäärällä isompaa pakkausta. Vaikka kyllä tuo paali yhdessä jyväsäkin kanssa sai jo nyt kuljetusfirman miehen kommentoimaan laatikon painoa. Ihme sinänsä, kun miekin sen omalla fysiikallani nostin. Eipä sillä, että sitä olisin ollut kovin pitkälle valmis raahaamaan ;)

Pienempi laatikoista sisältöineen.

Ostokset poislukien 1,5 ruokasäkkiä.

Ensimmäiset treffit

Jolenen ja Poseidonin yhteiselämä on alkanut, joskaan ei välttämättä kaikkein ruusuisimmissa merkeissä. Jolene on varovaisen kiinnostunut uudesta sulhostaan, ja uusi sulho totaalisen rakastunut ruokakuppiin. Eipä sillä että neiti asian suhteen kovin hienovarainen olisi. Huutaa Poseidonille kurkku suorana, ja hakkaa tassulla jos uros katsookin kohti. Ja lähtee heti perään ja käy nykimässä hännästä, jos uros lähtee yhtään kauemmaksi. Eipä taida neidillä vielä kiima olla, joten treffailu tulee jatkumaan tulevinakin iltoina. Tänäänkin saavat jäädä vielä yöksi yhteen tutustumaan. Kumpikin omaan nurkkaansa välillä yhdessä tuoreruokakupille poiketen.

Jyväskylän arvostelut

Nyt ne mitä en päivemmällä ehtinyt naputtaa, eli Jyväskylässä mukana olleiden rottien arvostelut. Janinalle näitä lupasin laittaa, niin samalla ne laittaa muillekin nähtäväksi:

Eliza, tuomarina Gail
"G. size. Nice head. Tail slightly disapointing :( Headspot excell! Essex effect: graduation OK but white feet. L2"

Delilah, tuomarina Gail
"Quite butch type. Nice ears, tail ok, could be more substantial. Ok colour. Demare. Slight uneven. Reasonably even ticking, slight more blue on spine/ag. on sides. L1, lk.sij. 2"

Sera, tuomarina Potku.
"Hyvä tyyppi & koko. Kaunis otsatähti. Hyvä perusväri. Hyvä vatsa. liukuma hyvä. Terävät kynnet. Likainen häntä. L1, lk. sij. 1"

Marika, tuomarina Potku
"Ok tyyppi & koko. Kauniit silmät. Ok häntä. Hyvät korvat. terävät kynnet. Hyvät pointit. Pehmeä turkki. Varjostus hieman epätasainen. L1, lk. sij. 1"

Jolene, tuomarina Potku
"Hyvä tyyppi, ok koko, silmät, häntä. Pehmeä turkki. toivoisin hieman punaisempaa perusväriä. Ok vatsa. L1, lk. sij. 3"

Alastair, tuomarina Potku
"Hyvä koko, tyyppi. Kauniit silmät. Ok korvat. Hieman likainen häntä. Oik. puoleinen korvantausta tahriintunut (suuri tahra). Haava takajalassa. L2"

Ares, tuomarina Potku
"Ok tyyppi ja koko. Ok otsatähti. Ok perusväri. Tuhruinen vatsa. Likainen häntä. L2"

Ensinäyttelyyn pitää sitten puunata enemmän. Kynsien kohdalla pitänee harkita viilaamista, nytkin kun ne oli edellisenä päivänä leikatut ja silti terävät. Tiinalta sain vinkin myös eläimille suunnatuista puhdistuspyyhkeistä, jotka menivät myös hankintalistalle.

Jyväskylän näyttely

Aurinko alkaa nousta matkan loppupuolella.

Jyväskylästä on nyt kotiuduttu. Takana on pitkä mutta antoisa päivä, johon mahtui niin mainiota seuraa, menestystä kuin pientä shopaholismiakin. Ehdottomasti siis tekemisen arvoinen reissu, vaikka koko harrastuksen mielekkyyden ehtikin jo kyseenalaistaa herätyskellon soitua.

Halisista lähdettiin liikkeelle hyvin aikataulun mukaan. Puoli neljästä oli sovittu, ja auto starttasi lastattuna pihasta 3.34 - kyllä, piti oikein katsoa. Janina toimi kuskina, ja Tiina tuli samalla kyydillä meidän kanssa. Nukutut tunnit taisivat jäädä yhteenlaskettunakin alle kahdeksaan, mutta ainahan sitä nyt yhden yön voi valvoa. Vaikka helppohan se miun on sanoa, kun en kortittomana joudu koskaan ajamaan. Boksikasseja oli matkassa pari per persoona, eli ne täyttivät varsin tehokkaasti auton takaosan sekä puolikkaan takapenkistä. Miullakin oli ties kuinka pitkästä aikaa kaikki likat mukana.

Rottien pöytiä.

Näyttelypaikka löydettiin ongelmitta yhden pysähdyksen taktiikalla, ja paikanpäällä alkoi heti vahvasti kyseenalaistaa Mikon poikien näyttelyttämisen messunäyttelyjen yhteydessä. Etenkin kun me ei heti löydetty sitä lähintä ovea, vaan päädyttiin retuuttamaan boksikasseja hallien halki. Vaikka samalla saikin pientä esimakua messuhallin myyntipöydistä, tuli kyllä ikävä yhden boksin kanssa reissaamista. Vaikkei nuo kassit vielä aamusta niin paljoa painaneetkaan. Rottapöydät kuitenkin löydettiin, ja rotat saatiin kasseista pöydälle odottaman numerolappujen valmistumista. Siinä ehti sitten jo vähän ihmisten kera juoruta, kun Susanna ja Hannukin saapuivat juuri sopivasti paikalle.

Kissanäyttelyn myyntipuolen omituisuuksia.

Suskun ja Tiinan kanssa tulikin päivällä varmaan eniten vietettyä aikaa, jonka lisäksi matkoilla pääsi hyvin Janinan kanssa juttelemaan. Päivän Janina kun oli kiinni sihteeröinnissä. Vapaa-aika yhdistettynä Visa Electroniin ei kuitenkaan ollut ehkä se paras mahdollinen yhdistelmä - likoille tarttui kaikkea pientä tuliaista useammasta eri kojusta. Lähinnä ruokaa ja nameja, mutta myös uusi kolmioriippari ja puhdistusainetta jonka pitäisi tehota myös häntien pinttymiin. Puunaus kun on selvästi laji jota miun pitää vielä treenata. Etenkin Marikan kanssa, kun Marika on noihin muihin verrattuna niin kovin vaalea. Tiina onneksi antoi tästä kädestä pitäen opetusta ivoryiden näyttelyttämisen tuomalla kokemuksella :)

Rottien tuomaripöytiä.

Tuomaripöydillä arvioitiin päivän aikana paitsi paljon rottia, selvästi myös rottaihmisiä. Miun buff-haikailuni ei ainakaan jäänyt Tellulta ja Janinalta huomaamatta, kun sorruin miettimään pientä buff-neitiä Linnean seuraajaksi laumaan. Järki kuitenkin voitti, ja neiti jäi hankkimatta. Osittain siksikin, ettei kyseinen pirpana selvästikään pitänyt miusta ;) Kyllä meille laumanlisäystä on silti tulossa - Janinan kanssa kun puhuttiin Naveenin meille muutosta jahka poikueisiin syntyy sille sopiva kaveri. Janinalla kun ei ole pojalle nyt juurikaan käyttöä, ja mie kaavailen sitä Delilahin poikasten isäksi ja käytin sitä jo Jolenelle, niin pääsen sitten tutustumaan ensimmäisten kasvattieni isään oikein kunnolla ja perinpohjin.

Ja lähtiessä aurinko laski.

Ja niistä ensimmäisistä kasvateista puheenollen: niistä Eliza ja Katarina debytoivat tänään näyttelyssä. Eliza sai L2:sen, ja Katarina nappasi komeasti L1:sen ja irtotähden. Näistä jälkimmäinen oli kyllä erittäin positiivinen yllätys. Muista mukana olleista Marika nappasi luokkavoiton ja irtotähden, Sera luokkavoiton, Delilah ja Jolene L1:set ja loput saivat L2:set. Voisikin viimeistään huomenna kirjata rottamusten arvostelut omaksi postauksekseen. Samalla sitä tuli varattua boksin verran tilaa Lapuan näyttelyyn suuntaavasta autosta, niin Marika ja Sera suuntaavat varmaan edustamaan meidän laumaa sinne.

Vaikka näyttelypäivä päättyikin hyvissä ajoin, kotiutuminen meni lähelle puolta kymmentä. Saatuani raahattua boksikassit sisälle asti, päätin huvikseni punnita ne, kun niiden kantaminen tuntui väsyneenä ikävän raskaalta. Yhteispainoksi tuli 17,6kg, eli oli siinä sitten vähän raahattavaa - en suosittele kissojen purkkiruokien ostamista kenellekään. Nyt kuitenkin likat ja pojat ovat takaisin omissa häkeissään ja mie suuntaan suihkuun.

Seuraavana projektina on sitten kiiman bongailu Jolenelta, että saadaan taloon taas muksuja :)

Päivän shoppailut :)

Sijaistoimintaa

Makuuhuone ovelta: likkojen häkin nurkkaa ja käärmeterrat.

Tänään piti lukea. Olen pahasti jäljessä opintoihin liittyvässä kirjallisuudessa. Kuitenkin siinä kohtaa kun huomaa lukevansa samaa kappaletta ties monettako kertaa ilman että muistaa siitä vieläkään sanaakaan, on aika muuttaa suunnitelmaa. Huonetta järjestettäessä ei ole niin haittaa, vaikka aivot eivät rekisteröisi kaikkea. Lopputulos jää vaikka prosessi unohtuisi, toisin kuin lukiessa. Kolmas Lusaka sai siis asettua paikalleen huoneen nurkkaan, niin että sain yhden terraarion ja muuta tavaraa sen paikalle käärmeterraarioiden alle. Samalla aloitin akvaariokaapin läpikäymisen.

Likkojen häkki ja uroslaumalle varattu häkki.

Viiriäisterraario ja likkahäkki sohvaltapäin kuvattuna.

Näyttelyynvalmistautumista

Boksit odottamassa aamua.

Viikon tapahtumista huolimatta huomenna ollaan suuntaamassa kohti Jyväskylän näyttelyä. Epäinhimillisen aikaisin kaiken lisäksi, kun lähtö on 3.30 aamuyöllä. Mutta siihen tiesi kyllä jo varautua, kun arvostelu aikaistettiin alkamaan klo 9.00 ja välimatkaa on kuitenkin se useampi sata kilometriä.

Näyttelyynvalmistautuminen on lähtenyt käyntiin melko rutiinilla, joskin jo parissa kohtaa on saanut huomata ettei pää ole ollut tällä viikolla täysin messissä: bokseihin ei ole kuiviketta, eikä uusi shampoo ole haettuna. Pellavahake kun loppui viime siivouskerran jälkeen, ja uuden paalin haku on vähän jäänyt. Ensimmäisellä hakukerralla ne kun olivat loppuneet, ja sitten miun ja Mikon kummankin ajatukset ovat olleet vähän muualla. Nyt harmittaa ettei tien toisella puolella ole enää eläinkauppaa: sieltä olisi ollut niin helppo ja nopea hakea Mörttipussi paikkaamaan tilannetta. Tarkoituksena oli ollut myös testata Lenan suosittelema shampoo josko se olisi noihin pinttymiinkin tehonnut, mutta eläinkauppavisiitti ei ole ollut nyt päällimmäisenä mielessä. Asia muistui mieleen edellisen kerran lauantain rottamiitissä ja sitten nyt. Eipä sillä, ei meiltä ole pettiin kukaan taaskaan menossa, eli puunaamisen kanssa ei ole ihan niin tarkkaa.

Seuraavaksi pitäisi siirtyä likkojen kynsienleikkuuseen ja pesuun, mutta kaikki neidit nukkuvat nyt niin sikeästi etten vielä raaskinut. Nyt kun ei ole vielä kiire, ja huomenna joudun kuitenkin kiskomaan ne uniltaan. Ainakin itseni ylös kiskominen tulee varmasti olemaan sen verran vaikeaa, että pitää muistaa laittaa myös kaikki omat romppeet viimeisen päälle valmiiksi tänään. Ettei tarvitse sitten aamulla zombiena koettaa miettiä, mitä laittaa päälle, ja onko kaikki tavarat varmasti mukana. Sitten kun pitäisi saada Mikon häkistä mukaan vielä oikea jäsen veljesparista... Olisikohan liian julmaa herättää Mikko tuohon aikaan erottamaan Aresta ja Poseidonia?  Likoista lähteekin sitten kaikki, nyt kun Linneaa ei enää ole.

Levätkää rauhassa, rakkaat

Tampereelta tuli palattua. Syöpä vei voiton papasta, mutta nyt papalla ei ole enää kipuja. Turkuun palattua Linnean tilaa seurattua totesin sillekin paremmaksi lähteä. Kasvain oli kasvanut, ja likan kunto heikentynyt. Samalla myös Mr. Squeek päädyttiin päästämään pois, sen rohinoiden taas alettua aiempaa pahempina.

Ei helppo viikko.

Zooplus-tilailua

Rottien jyvävarastot alkavat taas huveta, joten jotenkin kummasti sitä koki tarvetta kääntyä Zooplussan puoleen. Tämä siitä huolimatta, että kotoa löytyy vielä Altrominia ja koiranruokaa. Mutta pitäähän likoilla olla vaihtoehtoja... Ja kyllä tällä laumalla ruokaa ihan kiitettäviä määriä meneekin. Samalla sai sitten hyvän sauman laittaa hamppupaali tilaukseen, niin että pääsee sitäkin likoilla testaamaan. Kuivikekokeilut menevät samaan kastiin kuin ruoka - yhdelläkin ehkä pärjäisi, mutta miksei tesmiä myös muita, kun eivät ne kuitenkaan nurkkiin pyörimään jää. Toisin kuin sekalainen viriketavara...

...mitä tilaukseen aina myös eksyy, kun tarjoukset ovat kivoja, ja ruoka- ja kuiviketäydennykset vapauttavat viriketavaran postimaksuista. Mie en sorru eläinkaupoissa koskaan yhtä helposti rottatarvikkeisiin kuin nettikaupoissa. Jotenkin aivot kai vain helpommin hyväksyvät joidenkin kymppien virikesatsit silloin, kun laskun loppusumman valtaosa koostuu jostain oikeasti tarpeellisesta. Niin tai näin, on likoille taas luvassa joulu, kunhan paketti Suomeen ehättää. Samoin kuin miulle, kun pääsen uusia virikkeitä likoille jakamaan.

Tälläkertaa käytin tavallista enemmän aikaa myös hintavertailuun zooplus.comin ja zooplus.fin välillä. Yksittäisten tavaroiden välillä hintaero kun voi olla jopa 50% tarjousten ollessa eri puolilla erit. Harkitsen hetken jopa tilauksen jakamista molemmille puolille niin että olisi tilannut jokaisen tavaran sieltä kummasta sen halvemmalla saa, mutta hintaero olisi ollut niin minimaalinen kun toiseen satsiin olisi tullut sitten toimituskulut (tietenkin juuri .comiin, jossa toimituskulut ovat korkeammat pienemmissä tilauksissa). Samalta puolelta tilaamalla kun nuo ylittävät helposti sen rajan ettei toimituskuluja tule ollenkaan. Koko tilaus meni sitten .comiin.

Ja saapahan taas yhdet hyvät sakset lisää, kun virikesatsi nostaa tilauksen ilmaislahjaan vaadittavan rajan yli ;)

Rottamiitteilyä

Perheessä oleva vakava sairastapaus on vaikuttanut arkeen ja ajatuksiin, vaikkei asialle olekaan voinut juuri mitään tehdä. Sillä sosiaaliset menot ovat olleet tavallistakin tervetulleempia, niin on saanut välillä vietyä ajatuksia muualle. Yksin kotona ollessa ahdistus ja voimattomuuden tunne on hiipinyt vastaan turhankin voimakkaana.

Rotakkain näistä menoista oli rottamiitti Lenan luona kuuden harrastajan voimin. Itse tuli saavuttua sinne suoraan kirjamessuilta ja jatkettua sieltä ystävän kautta ja kera leffailtaa viettämään. Paikalle saapuessani muut eivät olleet vielä tulleet, joten pääsin heti linnoittautumaan likkahäkin viereen sohvalle. Etenkin junnut olivat heti uteliaan varovaisina vastassa - katsomaan kyllä tultiin kuonot pitkinä, mutta liian läheistä tuttavuutta ei haluttu heti hieroa. Seuraaviksi saapuivat Eeva, Mikko ja Erika. Erikalla oli sitten pojatkin mukana, niin näki kuinka pienet olivat Halikosta kasvaneet. Poikien näkeminen ei vain tehnyt yhtään hyvää miun mustasilmämarten kuumeelle. Jokin siinä värissä vain kiehtoo, vaikkei se itsellä olekaan se punaisten silmien ja tumman turkin välinen kontrasti mikä monia muunnoksessa viehättää (mikä ei tietty mustilla silmillä edes toteudu).

Kunkin omien laumojen ohella puhuttiin hieman näyttelyistäkin ja näyttelyitä enemmän eri häkkiratkaisuista. Sekä ihan toimivuuden, että myös sisustuksen kautta. Lenalta sain myös olkia ja oksia kotiinvietäviksi, niin saivat pienet sitten tuliaisia. Parin tunnin rupattelun jälkeen tuli sitten itsellä aika poistua, ja jättää muut keskustelemaan vielä ainakin kynsienleikkuusta.

Nyt oma lauma on taas Mikon hoivissa, kun suuntasin itse Turusta kotikotiin Tampereelle. Mikko on luvannut pitää miut ajantasalla Linnean tilanteesta, sen kunnon kohdalla kun ei ole tapahtunut merkittävää muutosta kumpaankaan suuntaan. Tänään neiti on kuulemma ollut onneksi virkeä, tällähetkellä kun ei todellakaan toivo tilannetta että joutuisi tekemään päätöksiä sen suhteen puhelinkeskustelun perusteella.