Lyhytikäisyyden kiroja

Rotissa on yksi huono puoli, josta minun on kertakaikkisen vaikeaa päästä yli. Se huono puoli on lyhytikäisyys. Tokihan rotat myös sotkevat, sairastelevat, vaativat huomiota ja niiden häkki saattaa joskus haista, mutta ne ovat kuitenkin lopulta kaikki varsin pieniä miinuksia joiden kanssa olisi vielä helppo elää. Mutta lyhytikäisyys on jotain jonka vuoksi olen jo kerran pitänyt taukoa rotista, ja joka on saanut minut taas harkitsemaan asiaa.

Meillä vietetään nyt parin kuukauden sisään kolmia yksivuotissynttäreitä. Mimosa täytti vuoden juuri ennen messaria 11.4. Mihail täyttää vuoden 17.5. ja Lola 22.6. Vaikka kaikki laumasta ovatkin suht samanikäisiä, ei ikä ole silti kaikille sama. Mimosan ja Lolan kohdalla joudun hyväksymään että ne ovat nyt keski-ikäisiä. Hyvällä tuurilla ne elävät vielä toisen vuoden. Erittäin hyvällä tuurilla ne voivat elää vielä muutamia kuukausia tai jopa vuoden 2-vuotissynttäriensä jälkeen - vanhin omistamani rotta on elänyt 2v 7kk keskimääräisen eliniän pyöriessä 20 kk:n kieppeillä. Mihailin synttärien lähestyessä taas miettii, alkaakohan poika nyt pikkuhiljaa aikuistua, ja välillä sen sähläystä seuratessa on jo valmis kallistumaan kielteisen vastauksen puoleen - ei se vielä. Mutta onhan sillä aikaa.

Rotissa on paljon samaa kuin koirissa; ne ovat älykkäitä, oppivaisia ja seurallisia. Ne ottavat kontaktia ihmiseen, ja niille pystyy halutessaan opettamaan erilaisia temppuja. Jokainen on vahvasti oma persoonansa, johon on sitä helpompi tutustua, mitä enemmän sen kanssa viettää aikaa. Samalla kiintymys syvenee ja irtipäästäminen vaikeutuu. Kun on vuoden sisään joutunut lopettamaan kahdeksaan rottamusta, joista puolet ovat olleet ihan lempparitapauksia, minun on kuitenkin taas vaikeampi kiintyä kehenkään. Menettämisen pelko on iskenyt pintaan ja sitä kai pyrkii jollain tasolla suojelemaan itseään siltä kivulta joka menettämisestä seuraa.  Se ei tarkoita sitä etteivätkö Mimosa ja Lola olisi tärkeitä; ne eivät vain ole samalla tavalla yhtä läheisiä, mitä osa rotistani on ollut.

Tiedän ettei rottien kanssa pitäisi koskaan ajatella ajan rajallisuutta. Pitäisi keskittyä nauttimaan niistä päivistä jotka on, ja pitää sen verran laumaa, ettei kukaan jää koskaan yksin, sitten kun jonkun kohdalla tulee aika täyteen. Rakentaa lauma niin, että laumassa on aina eri-ikäisiä otuksia, että riski menettää kaikki kerralla tai edes lyhyen ajan sisään on mahdollisimman pieni. Niin että pystyisi mahdollisimman hyvin keskittymään niihin hyviin puoliin jäljelle jäävien auttaessa kestämään ne tulevat menetykset. Useamman vuoden tämä toimikin taas ihan hyvin, ehkä osin siksi että lauma oli isompi. Mitä pienemmäksi lauma käy, sitä kovemmin lähdöt taas iskevät. Mutta silti isoon laumaan liittyy paljon sellaista, mitä en tämänhetkiseen tilanteeseen halua. 

Nyt itsellä on kotona enää kaksi rottamusta ja jossain kohtaa pitäisi tehdä päätös mihin suuntaan tästä lähtee. Hankkiako kolmanneksi se agoutijunnu, jonka hankkimista olen jo muutaman kuukauden mielessäni pyöritellyt. Ja sen jälkeen pitää lauma siinä kolmessa, ja toivoa, että se pysyisi aina mahdollisimman pitkään samanlaisena. Vai katsoako kuinka pitkään nämä kaksi mammaa tässä ovat, ja kun toisesta aika jättää, laittaa toinen eläkekotiin ja katsoa sitten miten rotaton elämä lähtee useamman vuoden tauon jälkeen sujumaan. Saija ja Tapsa kyllä jo kummatkin kovasti ihmettelivät, miten minä muka ilman rottia pärjäisin, kun niin rottaihminen olen. Ja onhan rotta ollut miulle se ykkölaji jo alta kymmenvuotiaasta. Ne vain ovat edelleen ihan liian ihania elinikäänsä nähden.

Tapsa kuitenkin jo alustavasti lupaili, että jos eläkekodille tulee tarvetta, hän voisi sellaisen mahdollisesti tarjota. Olisi sitten lähellä ja pääsisi katsomaan. Tämänkään päätöksen suhteen en halua kuitenkaan kiirehtiä, vaikkei kyse olisikaan mistään lopullisesta. Itseni tuntien niitä rottia kun varmasti tulisi vielä tauon jälkeenkin, sitten kun on taas ehtinyt kunnolla palautua edellisistä menetyksistä. Ensimmäisen laumani jälkeen tauko kesti reilut pari vuotta - silloin olin kyllä suunnitellut sen lopulliseksi ellei joku onnistu jalostamaan rottaa joka elää vähintään viisivuotiaaksi. Ja kai sitä saa vieläkin toivoa, vaikka tietääkin sen nykyajassa mahdottomaksi.

Messarin näyttely

Viime lauantaina messuiltiin ja mitä lähemmäksi näyttely tuli, sitä hullummaksi sitä itsensä tunsi. Uuden asunnon kun oli sovittu olevan vapaa viimeistään 15.4., mutta kauppakirjojen kirjoittamisen yhteydessä myyjä ilmoitti saavansa asunnon tyhjäksi jo sitä ennen ja avaimen luovutuspäiväksi sovittiin 8.4. Messariviikkokin muuttui siinä samalla myös remontti- ja muuttoviikoksi. Hetken siinä jo mietti messujen väliin jättämistä, mutta kun eläimet oli jo ilmoitettu ja kyytikin sovittu, päätin lähteä joka tapauksessa. Siitäkin huolimatta, että viivyin vielä messuja edeltävänäkin päivänä uudella asunnolla päälle kymmeneen illalla kämppää laittamassa ja näyttelyyn ilmoitetut Mimosa ja Lola jäivät sen myötä pesemättä, kun ei siihen aikaan yksinkertaisesti enää jaksanut muuta kuin laittaa boksin kuntoon ja painua petiin kun pohjalla oli täysi työviikkokin.

Herätyskello soitti messuaamuna viideltä ja Saijan kanssa oli sovittu että hän nappaa minut keskustasta kuudelta. Aamutoimet sujuivat ripeästi, kun minulla ei keskustassa ollut enää juuri muuta esillä kuin näyttelyssä tarvittavat tavarat ja muutamia vaatteita. Vähän turhankin tehokas olin kyllä pakkailuissani ollut, sillä huomasin samalla pakanneeni myös kaikki isot ja pienet Ikea-kassit täyteen tavaraa, joten boksi viltteineen tuli nostettua isoon huonekaluliikkeen pussiin. Eväitäkään ei ollut pakattavaksi asti, koska olin unohtanut ne taas ja päätin tehdä hankinnat Lohjan ABC:ltä.

Lukuunottamatta pysähdyksiä automatka sujui miulta pitkälti pilkkimisen ja nukkumisen välimaastossa sekä mennessä että tullessa. Saija vähän naureskelikin miun olleen kohtalaisen unista seuraa, kun kotiin päästyä matkaseurasta kiitin. Mutta voin heti tunnustaa, ettei se ainakaan seurasta johtunut; alkuviikosta onnistuin nimittäin lähes nukahtamaan myös töissä taukohuoneeseen... Nyt tällä viikolla sitä univajetta on onneksi saanut jo paikattua, ja siihen touhuun on varattu myös koko pääsiäinen. Viime viikon kaltaista sitä ei silti välttämättä haluaisi heti toista ;)

Messuilla olin selvästi kerrankin liian väsynyt ahdistumaan liiasta ihmismäärästä, joten pystyin keskittymään jopa kiertelyyn. Eläinhallien lisäksi suurimman osan uteliaisuudestani saivat lähiruoka- ja kädentaitajamessut, joilta päädyinkin ostamaan shampoo- ja kuorintapaloja itselleni ja Tapsalle. Muuten omat shoppailut jäivätkin isoon kasaan nameja Miikkikselle, kun Lena bongasi yhdestä kojusta halpoja herkkutikkuja ja purkkeja joissa oli kuivattua turskaa ja krillejä. Kädentaitaja-messuilta bongasin myös erittäin mukavan ja lämpimän oloisia villatäytepeittoja, joihin budjekti ei kuitenkaan valitettavasti tässä kuussa antanut periksi. Myyjän yhteystiedot päädyin kyllä ottamaan ylös, sillä itseltä tällähetkellä puuttuvat kunnolliset paksummat talvipeitot, joille varmasti tulee puutalossa käyttöä.

Rottapöytien ohella suurin osa ajastani kului frettejä katsellen. Frettikuumeeni tila huomioiden tuo osasto olisi kyllä varmasti ollut viisaampaa kiertää kaukaa sen sijaan että hakeutui yhä uudestaan kuuntelemaan mitä omistajat kertoivat otuksistaan kyselijöille ja ottamaan tuntumaa frettien ominaishajuun. Pääsin myös ensikertaa käsittelemään frettejä, kun uskaltauduin pyytämään syliteltäviksi paria urosta ja yhtä naarasta. Naaraat ovat jotenkin aina vedonneet minuun enemmän pieneydellään ja vilkkaudellaan (onhan rotissakin naaraat ehdottomia lemppareitani), mutta jotenkin noita sylitellessä ja katsellessa alkoi tuntua, että ehkä täällä kuitenkin menisi paremmin uros tuon talouden toisen pojan "seurana" (Miikiksen tuntien en tiedä kuinka paljon se lopulta olisi kiinnostunut ottamaan kontaktia muuhun ei-omanlajiseen kuin ihmiseen) - mikäli siis joskus päädyn frettiä hankkimaan. Nyt yksinasuessa kun kyseessä on enää oma päätös, olisiko sitä valmis myös niitä fretin huonoja puolia sietämään.

Samalla pääsi myös testaamaan vähän rottien reaktiota fretinhajuun, kun Lena nappasi miut melko heti frettiä syliteltyäni esittelemään Lolaa rottaluennon yhteyteen. Yleensä kun en tule kauhean paljon rottia näyttelypäivän aikana sylitelleeksi, mutta nyt toinen neideistä pääsi sitten pari kertaa vartiksi edustamaan. Vähän aikaa Lola hieman ihmeissään miun paitaa nuuskutteli, mutta keskittyi sen jälkeen olennaiseen eli nauttimaan saamastaan huomiosta; raksuttelemaan ja pyrkimään välillä hihaan tai olkapäälle kuikumaan. Mutta nuo ovat toisaalta jo tuohon skunkkiin tottuneet. Rottaluennon jälkeen ja sen ja rottapöytien välillä likan kanssa kulkiessa oli erittäin ilahduttavaa huomata kuinka positiivisesti rottiin tälläkertaa suhtauduttiin; ei tullut yhtään hyi-kommentteja tai vetäytymistä kauemmaksi. Sen sijaan moni tuli jutulle, halusi silittää ja kehui Lolan punaisia silmiä, ehkä vähän ihmetellen voiko muillakin kuin albiinoilla olla sellaiset. Jopa muutama vastaan tullut äitiihminen suorastaan osoitti rottamuksen lapselleen, että katso mikä tuolla on ja eikö ole söpö. Verrattuna parin vuoden takaisiin messuihin ero oli siis melkoinen, ainakin niiden kommenttien osalta mitä itse kuuli.

Kummempaa menestystä messuilta ei tälläkertaa tullut; Lola sai viivan ja Mimosa laatukakkosen. Päivä oli kuitenkin yllättävän mukava, vaikken kauheasti edes jaksanut ihmisten kanssa jutella. Aika meni siltikin jouhevasti, ja oli jotensakin rentouttavaa saada välillä taukoa muuttotohinoihin, jotka starttasivat uudelleen taas heti kotiinpäästyä, kun alkoi laittaa niitä viimeisiä tavaroita kasaan. Autossa Saija koitti miulle vielä kolmatta rottaa kaupata, mutta se paikka on nyt varattu sk agoutille. Sitten kun saisi vielä päätettyä mikä se paras ajankohta olisi. Mutta ehkä Susku, Janina tai Saija ilmoittaa miulle sitten ;)



Messarin arvostelut: 

Mimosa, tuomari Gail Adams:
"Good head spot. Nice topaz. Clear demarktion line, fading better on right side. L2"

Lola, tuomari Potku Holmstedt:
"Hyvä tyyppi ja koko. Kauniit silmät, hyvä häntä. Perusväri epätas. Liian haalea väriltään. -"

Uusi häkki uudessa tuvassa

Eilen oli messarin näyttely, josta koetan muistaa kirjoittaa tarkemmin myöhemmin. Tänään haluan jakaa kuitenkin jotain muuta; uusimman kuvan likkojen häkistä. Uudesta kokoonpanosta joka sijaitsee uudessa osoitteessa uuden olohuoneen nurkassa. Nyt muutto on siis viimein viittä vaille valmis ja laatikotkin muutamaa lukuunottamatta purettu. Tänään on edessä ensimmäinen yö uudella asunnolla minulla, rottamuksilla ja Miikkiksellä. Eli ehkä elo tästä taas normalisoituu ja aikaa alkaa löytyä muuhunkin kuin muuttojuttuihin :)

Likkojen linna (josta pitää napata uusi kuva huomenna puhtaamalla linssillä ;))