Viime lauantaina messuiltiin ja mitä lähemmäksi näyttely tuli, sitä hullummaksi sitä itsensä tunsi. Uuden asunnon kun oli sovittu olevan vapaa viimeistään 15.4., mutta kauppakirjojen kirjoittamisen yhteydessä myyjä ilmoitti saavansa asunnon tyhjäksi jo sitä ennen ja avaimen luovutuspäiväksi sovittiin 8.4. Messariviikkokin muuttui siinä samalla myös remontti- ja muuttoviikoksi. Hetken siinä jo mietti messujen väliin jättämistä, mutta kun eläimet oli jo ilmoitettu ja kyytikin sovittu, päätin lähteä joka tapauksessa. Siitäkin huolimatta, että viivyin vielä messuja edeltävänäkin päivänä uudella asunnolla päälle kymmeneen illalla kämppää laittamassa ja näyttelyyn ilmoitetut Mimosa ja Lola jäivät sen myötä pesemättä, kun ei siihen aikaan yksinkertaisesti enää jaksanut muuta kuin laittaa boksin kuntoon ja painua petiin kun pohjalla oli täysi työviikkokin.
Herätyskello soitti messuaamuna viideltä ja Saijan kanssa oli sovittu että hän nappaa minut keskustasta kuudelta. Aamutoimet sujuivat ripeästi, kun minulla ei keskustassa ollut enää juuri muuta esillä kuin näyttelyssä tarvittavat tavarat ja muutamia vaatteita. Vähän turhankin tehokas olin kyllä pakkailuissani ollut, sillä huomasin samalla pakanneeni myös kaikki isot ja pienet Ikea-kassit täyteen tavaraa, joten boksi viltteineen tuli nostettua isoon huonekaluliikkeen pussiin. Eväitäkään ei ollut pakattavaksi asti, koska olin unohtanut ne taas ja päätin tehdä hankinnat Lohjan ABC:ltä.
Lukuunottamatta pysähdyksiä automatka sujui miulta pitkälti pilkkimisen ja nukkumisen välimaastossa sekä mennessä että tullessa. Saija vähän naureskelikin miun olleen kohtalaisen unista seuraa, kun kotiin päästyä matkaseurasta kiitin. Mutta voin heti tunnustaa, ettei se ainakaan seurasta johtunut; alkuviikosta onnistuin nimittäin lähes nukahtamaan myös töissä taukohuoneeseen... Nyt tällä viikolla sitä univajetta on onneksi saanut jo paikattua, ja siihen touhuun on varattu myös koko pääsiäinen. Viime viikon kaltaista sitä ei silti välttämättä haluaisi heti toista ;)
Messuilla olin selvästi kerrankin liian väsynyt ahdistumaan liiasta ihmismäärästä, joten pystyin keskittymään jopa kiertelyyn. Eläinhallien lisäksi suurimman osan uteliaisuudestani saivat lähiruoka- ja kädentaitajamessut, joilta päädyinkin ostamaan shampoo- ja kuorintapaloja itselleni ja Tapsalle. Muuten omat shoppailut jäivätkin isoon kasaan nameja Miikkikselle, kun Lena bongasi yhdestä kojusta halpoja herkkutikkuja ja purkkeja joissa oli kuivattua turskaa ja krillejä. Kädentaitaja-messuilta bongasin myös erittäin mukavan ja lämpimän oloisia villatäytepeittoja, joihin budjekti ei kuitenkaan valitettavasti tässä kuussa antanut periksi. Myyjän yhteystiedot päädyin kyllä ottamaan ylös, sillä itseltä tällähetkellä puuttuvat kunnolliset paksummat talvipeitot, joille varmasti tulee puutalossa käyttöä.
Rottapöytien ohella suurin osa ajastani kului frettejä katsellen. Frettikuumeeni tila huomioiden tuo osasto olisi kyllä varmasti ollut viisaampaa kiertää kaukaa sen sijaan että hakeutui yhä uudestaan kuuntelemaan mitä omistajat kertoivat otuksistaan kyselijöille ja ottamaan tuntumaa frettien ominaishajuun. Pääsin myös ensikertaa käsittelemään frettejä, kun uskaltauduin pyytämään syliteltäviksi paria urosta ja yhtä naarasta. Naaraat ovat jotenkin aina vedonneet minuun enemmän pieneydellään ja vilkkaudellaan (onhan rotissakin naaraat ehdottomia lemppareitani), mutta jotenkin noita sylitellessä ja katsellessa alkoi tuntua, että ehkä täällä kuitenkin menisi paremmin uros tuon talouden toisen pojan "seurana" (Miikiksen tuntien en tiedä kuinka paljon se lopulta olisi kiinnostunut ottamaan kontaktia muuhun ei-omanlajiseen kuin ihmiseen) - mikäli siis joskus päädyn frettiä hankkimaan. Nyt yksinasuessa kun kyseessä on enää oma päätös, olisiko sitä valmis myös niitä fretin huonoja puolia sietämään.
Samalla pääsi myös testaamaan vähän rottien reaktiota fretinhajuun, kun Lena nappasi miut melko heti frettiä syliteltyäni esittelemään Lolaa rottaluennon yhteyteen. Yleensä kun en tule kauhean paljon rottia näyttelypäivän aikana sylitelleeksi, mutta nyt toinen neideistä pääsi sitten pari kertaa vartiksi edustamaan. Vähän aikaa Lola hieman ihmeissään miun paitaa nuuskutteli, mutta keskittyi sen jälkeen olennaiseen eli nauttimaan saamastaan huomiosta; raksuttelemaan ja pyrkimään välillä hihaan tai olkapäälle kuikumaan. Mutta nuo ovat toisaalta jo tuohon skunkkiin tottuneet. Rottaluennon jälkeen ja sen ja rottapöytien välillä likan kanssa kulkiessa oli erittäin ilahduttavaa huomata kuinka positiivisesti rottiin tälläkertaa suhtauduttiin; ei tullut yhtään hyi-kommentteja tai vetäytymistä kauemmaksi. Sen sijaan moni tuli jutulle, halusi silittää ja kehui Lolan punaisia silmiä, ehkä vähän ihmetellen voiko muillakin kuin albiinoilla olla sellaiset. Jopa muutama vastaan tullut äitiihminen suorastaan osoitti rottamuksen lapselleen, että katso mikä tuolla on ja eikö ole söpö. Verrattuna parin vuoden takaisiin messuihin ero oli siis melkoinen, ainakin niiden kommenttien osalta mitä itse kuuli.
Kummempaa menestystä messuilta ei tälläkertaa tullut; Lola sai viivan ja Mimosa laatukakkosen. Päivä oli kuitenkin yllättävän mukava, vaikken kauheasti edes jaksanut ihmisten kanssa jutella. Aika meni siltikin jouhevasti, ja oli jotensakin rentouttavaa saada välillä taukoa muuttotohinoihin, jotka starttasivat uudelleen taas heti kotiinpäästyä, kun alkoi laittaa niitä viimeisiä tavaroita kasaan. Autossa Saija koitti miulle vielä kolmatta rottaa kaupata, mutta se paikka on nyt varattu sk agoutille. Sitten kun saisi vielä päätettyä mikä se paras ajankohta olisi. Mutta ehkä Susku, Janina tai Saija ilmoittaa miulle sitten ;)
Messarin arvostelut:
Mimosa, tuomari Gail Adams:
"Good head spot. Nice topaz. Clear demarktion line, fading better on right side. L2"
Lola, tuomari Potku Holmstedt:
"Hyvä tyyppi ja koko. Kauniit silmät, hyvä häntä. Perusväri epätas. Liian haalea väriltään. -"
2 kommenttia:
Fretin ja skunkin ominaishaju kuitenkin eroaa todella paljon - skunkkikaan ei ole varsinainen peto kuten fretti on, joten sen varaan ei kannata laskea että kun rotat tottuvat skunkin hajuun niin tottuvat kyllä frettiinkin. Fretti itseäni huolestuttaa enemmän, sillä se kyllä haistaa saaliseläimen ja niiden riistavietille ei ole tässä vuosien saatossa tapahtunut juuri mitään, on siis yhtä vahva kuin ennenkin. Stressaavaa molemmille tai vähintään toiselle osapuolelle, joten lämpimästi suosittelen fretin hankintaa vasta sitten kun niistä rotista on aika jättänyt. Tässä suhteessa mielestäni molempia vaan ei voi saada. :P
Täytyy tuota juu vielä miettiä, itsellä ei kieltämättä ole rotista kokemusta muiden kuin tuon skunkin ja sitten kissojen kanssa. Kissat jaksoivat alkuun häkistä kiinnostua, skunkin asenne on kieltämättä enemmän se, että se varmasti söisi rotat, jos ne kävelisivät suuhun - mutta elleivät ne kävele, se etsii jotain muuta.
Rottia kun meillä tulee olemaan todennäköisesti myös jatkossa. Ellen sitten taas jossain vaiheessa saa joksikin aikaa tarpeeksi niiden lyhyestä eliniästä. Nyt on taas vuoden sisään menettänyt niin monta rakasta persoonaa, että vaaka uhkaa välillä kallistua pidempi-ikäisten otusten puoleen. Mutta onhan kotona onneksi Miikkis.
Lähetä kommentti