Varo mitä toivot, sillä toiveesi voi toteutua.

Rotissa isoin miinus on niiden lyhyt elinikä. Tätä väistämätöntä tosiseikkaa lieventämään itse on nyt pyrkinyt pitämään laumassa kyllin eri-ikäisiä rottia, että kaikkien poismeno lyhyen ajan sisään olisi epätodennäköistä (ei, kukaan laumasta ei ole kuollut heti Miniatan perään). Samalla sitä on hakenut jonkinlaista jatkuvuutta hankkimalla rottia samoista suvuista. Etenkin Jolenen kohdalla tämä oli vahvana vaikuttimena: Kissuksella alkaa olla ikää, joten halusin laumaan nuoren agoutijunnun sen jälkeläisistä. Kai sitä ajatteli, että muksussa olisi sitten jotain samaa, jota kautta Kissus myös jäisi elämään, sen lisäksi että neidillä olisi joukko täysin omia oikkujaan. Joskus sitä ei kuitenkaan tajua mitä toivoo ennenkuin todella saa sen.

Tänään Jolene jaloitteli kolme ekstratuntia muun lauman jälkeen. Siinä missä muu lauma hääri totuttuun tapaan ympärillä, tuli välillä moikkaamaan ja oli helposti häkkiin palautettavissa, Jolenella oli omat kuvionsa. Neiti ihastui meidän tiilenpunaiseen divaanisohvaan, tai pikemminkin tilaan joka sen ja seinän väliin jää parvisängyn myötä. Ja siihen kätevään kulkuyhteyteen, joka siitä on käärmeterrojen alle. Ja tämä uusi upea maailma oli taatusti hienompi kuin rottakaverien seura, tai omistajan kuunteleminen. Sitä piti tutkia, ja siihen perehtyä. Niin perusteellisesti, että sohvalle miua moikkaamaan ehti vasta tuntien jälkeen, vaikkei alue ole todellakaan iso. Tuli niin elävästi mieleen se kun Kissus oli samanikäinen. Silloin miulla oli vain Kissus ja Miniata, ja muistan kuinka itseä välillä oikein harmitti, kun Miniata joutui kotirottana olemaan välillä pitkiä aikoja yksin häkissä Kissuksen huidellessa seikkailuissaan. Kyllä Kissuskin sitten aina häkkiin tuli, joutaessaan. Tämän olin kuitenkin jo ehtinyt autuaasti unohtaa Kissuksen rauhoituttua iän myötä, ja sen touhujen keskittyessä pienemmälle alueelle. Unohtaa aina siihen asti, kun Jolene siitä muistutti olemalla päivä päivältä enemmän mummunsa oloinen. Täytyykin muistaa jatkossa varata taas reilummin aikaa rottien kiinniottoon.

Mitä tulee yhdennäköisyyksiin, olen alkanut tämän viikon aikana nähdä Liliumissa yhä enemmän Miniataa. En luonteessa, mutta ulkonäössä ja olemuksessa. Tai sitten ikävöivä mieli tekee tepposiaan.

R.i.p. miun Miniata