Eeva visitoimassa

Yhdestäkin voi olla moneksi

 Eeva poikkesi eilen Tuiken muksua katsomassa. Muksua, jonka Saija meni nimeämään Zaya's Uno Turhapuroksi. Eevan puolesta kyllä toivon, ettei nimi tällä kertaa olisi enne - sen verran monta Turhapuro leffaa sitä on tullut kakarana katsottua. Ainakin toistaiseksi muksu on kyllä pieni ja sievä. Tosin Eevan mielestä muksu saisi olla jo vähän vähemmän pieni - muksulla kun on lupa lähteä maailmalle vasta kun 100 gramman painoraja tulee täyteen.

Saija onneksi totesi, että pojan uskaltaa kyllä pitää emonsa seurana siihen asti. Kun ei pikkuherralla kerta siskojakaan ole. Mukava niin, sillä poika tuntuu selvästi vähän ikäistään kakarammalta. Hyvin vallattomalla tavalla kyllä - tänäänkin poika viihdytti miua ja Tapsaa sohvaspurteillaan samalla kun katselimme nettiteleviosta Muuttajia. Tai taisi siinä muuttajat kyllä unohtua enempi taustalle, kun kakara vei kaiken huomion, kunnes lopulta nukahti Tapsan hihaan. 

Eevan viime näkemisestä oli taas vierähtänyt melko tovi, niin unohduttiin siinä useammaksi tunniksi höpisemään. Eevallakin on taas kova häkkikuume, ja halu kokeilla uusia häkkimalleja. Siinä tuntee olonsa jopa melkein normaaliksi, kun ei ole ainoa joka harkitsee joskus täysin toimivan häkin vaihtoa toiseen ihan vaihtelun vuoksi. Nyt tosin oma varahäkkivarasto on selvästi normaalia karsitumpi, eikä häkkivarastossa ole mitään isoa häkkiä johon voisi omia lennossa vaihtaa. Saa tosin nähdä, kuinka kauan se riittää touhua hidastamaan.

Vähän onnistuneempi kuva jumitetusta pallosalamasta

Nyt sitä on tosin muutenkin pyrkinyt vähän vähentämään tavaraa asunnosta - tai ei oikeastaan ihan vähänkään: sitä on raivattu laatikkokaupalla. Rottahuoneessa kehitys tosin näkyy vielä käänteisenä. Rottahuoneen kaappeihin kun on kasaantunut isot pinot poistettuja huonokuntoisempia lakanoita, pyyhkeitä ja vaatteita - poistoista kun vain paraskuntoisimmat valittiin kirpputoripinoon. Eevan kanssa eksyttiin sitten raivauksestakin puhumaan, ja uskaltauduin esittelemään hänelle jopa tavarahaasteen jonka olen itselleni asettanut ja aiheeseen liittyvän toisen blogini. Bloggailu kun on omalla kohdallani osoittautunut selvästi yhdeksi liikkeelle panevaksi voimaksi, kun viimeistään jossain kohtaa alkaa aina kokea pientä pakkoa uusiin päivityksiin.

Hidas kamera tai nopea rotta hämärässä

Illan tullen Eeva kotiutui taas isojen pikkupoikiensa luo odottamaan tulevaa perheenlisäystä. Nyt sitten jännätään, kumman toive menee toteutukseen: Eevan toive siitä, että Uno kasvaa nopeasti ja pääsee muuttamaan, vai Tapsan toive siitä, että kakara pysyisi vielä vähän pidempään mammansa seurana. Tapsakin on kyllä ihan positiivisella mielellä Unon tulevan kodin suhteen, ja Eevakin jo lupasi että poikaa päästään halutessa myös myöhemmin katsomaan.