Littoisten arvostelut

Dippis (rb-ag, junnu)

Tuomarina Lian:
"f. head, ear, eye. G. taillenght. Colour f. even for a kitten. f. under. L2"

Tuomarina Fiona:
"Uneven top colour. Dark dorsal line. Nice underneath. Nice short coat. Lovely cond. L1, lk. sij. 2"

Sanaris (rb-ag esx, junnu)

Tuomarina Lian:
"f. head + ear, eyes could be larger. Small headspot evid. Taillenght ok. Coat has lot of fawn in it. F. graduad. on sides. L2"

Tuomarina Fiona:
"Nice top colour but dull on dorsal line at present. even shading on sides. Good headspot. Nice head & type. L1, lk. sij. 1"

Muhku (rb-ag, junnu)

Tuomarina Lian:
"f. head + ear, g. eye. g. taillenght. Colour has quite lot of fawn in it. Nice cond. L1 for type. L1, lk. sij. 2"

Tuomarina Fiona:
"Unevenness to top colour, dark dorsal line. Nice underneath. Nice short coat. Good head & eyes, nice cond. L1, lk.sij. 1"

Marika (bessp, avoin)

Tuomarina Lian:
"f.head + ear. Ears slight pied. Taillenght ok. G. nosepoint, f. points to feet. Shading to rump f. even. F. under. Nice cond. L1, lk. sij. 2"

Tuomarina Fiona:
"Patehiness to shading on rump. Nice flat tail. Lovely points on face. Nice feet & ears. Lovely head & eyes. Nice rat overall. L1, lk. sij. 1"

Muhkun, Marikan ja Sanariksen tähdet

Ja viimeisimpinä muttei vähäisimpinä mukana olleet hoitolikat, joiden arvosteluja en alkanut näyttelystä tekstaritse Suskulle laittamaan (ja jotka hän toki paperitse saa heti seuraavan kerran nähtäessä):

Turma (Katarina The Outlaw, ag, avoin)

Tuomarina Lian:
"f. head + ear, g. eye. Taillenght ok. F. colour. Lacks mahogany fire. F. feet. F. under. Nice type -> L1. Nice cond. L1, lk. sij. 1"

Tuomarina Fiona:
"Overall colour too dark. Dark on dorsal line and on rump. Dark belly colour. Lacking fire. L1, lk. sij. 1"

Trauma (Ratazana's Boa Vista, ci, avoin)

Tuomarina Lian:
"f. head + ear, g. eye. Taillenght ok. Colour a little patchy. F. under, f. feet. Nice type. L2"

Tuomarina Fiona:
"Very patchy top coat. Silvered in places. Mottled overall effect. Nice eyes. L2"

Littoisten näyttely

Littoisten näyttely on nyt takana. Päivä oli totuttuun tapaan pitkä, mutta mukava. Etenkin kun oma assarointi siirtyi pettiin, vaikka Saija alkuun uhkasikin miua virallisille laittaa. Jotenkin vain pet puolen boksi kerrallaan systeemi sopii itselle touhutessa paremmin, vaikken petissä ketään näyttelytäkään. Välistä pääsi sitten Janinaa sihteeröimäänkin, kun Lefu tarvitsi hommasta taukoja. Tapsa oli lähtenyt miulle kuskiksi, ja hänellä onneksi lukeminen riitti niin ei päässyt tylsistymään miun touhutessa. Vaikka häntä kyllä jo varoitin, että hommia kyllä taatusti löytyy, jos meinaa liian tylsistyneeltä näyttää ;) Vaikka kyllä Tapsa nytkin jo pääsi tuomareita kuskaamaan.

Tuomaripöytiä toimihenkilöineen

Näyttelypaikalle lähdettiin tosiaan heti aamusta. Kahdeksaksi tähdättiin, mutta erinäisistä syistä paikalle saavuimme vasta vartin yli. Ajettiin mm. tyylikkäästi yhdestä risteyksestä ohi, kun miut oli ylennetty taas kartanlukijaksi (mikä on aina huono idea). Paikalla oltiin siis juuri sen verran myöhässä, että pöydät oli ehditty ehditty laittaa paikoilleen. Saija ja Tero kun olivat ainakin saapuneet hyvissä ajoin paikalle, ja oli Mira ja Maijukin jo valmiiksi työn touhussa meidän ehättäessä näyttelypaikalle. Ei siis muuta kuin kamat ja kyytiläiset autosta ulos, ja avittamaan näyttelypaikan hienosäädössä roskapusseineen ja tuomarilappuineen. Sitten Tapsa syventyi kirjaan, ja mie pet-naaraiden bongailuun. Tosin eteisen riipparimyynnin kautta, koska pitihän sitä varmistaa saavansa sekä tytöille että pojille keskikokoiset taskulliset riipparit tuliaisiksi.

Tälläkertaa sileäkarvaisilla oli virallisessa tuplaluokat, ja ensimmäiset arvostelut omille ja mukana olleille tulivatkin varsin nopeaan - kaikille L1:stä Boa Vistaa lukuunottamatta (joka sai L2), ja muutama luokkavoittokin. Oikein mukava aloitus siis päivälle. Suskun likkojen tulokset pitikin heti Suskulle tekstata, että hän pysyi kanssa ajantasalla. Dippiksellekin saatiin L1 lk. sij. 2 Lianilta, niin saa senkin nyt sitten näyttelyn jälkeen rekisteröityä. Toisia arvosteluja joutuikin odottamaan sitten pidempään, ja niissä oli L2:kin sitten enemmän. Sitä olikin sitten varsin mielenkiintoista verrata, miten eri tavoin Lian ja Fiona olivat samat eläimet luokissa sijoittaneet. Janinan saatua pet-naaraat arvosteltua, käytiinkin yhdessä hänen kanssaan essex junnujen ja russian blue agouti junnujen arvostelut läpi, kummassakin noissa luokassa kun oli eläimiä vain meiltä kahdelta.

Eläinpöytiä ja kotiinlähtöä odottavia ihmisiä

Loppupäivästä jalat tahtoivat vähän kipeytyä, ja päänsärkykin meinasi tehdä tuloaan, mutta loppuun asti kuitenkin selvittiin. Osin suklaan ja colan voimalla, joita itsellä kului kumpaakin päivän aikana varsin kiitettävästi. Entisenä cola-addiktini asiaan saattoi kyllä vaikuttaa, ettei kotiin tule nykyään hankittua colaa kuin harvoina speciaalitapauksina siinä missä se ennen kuului jääkaapin päivittäisvalikoimaan. Näyttelypäivinä itselleen saa kuitenkin joitain paheita sallia.

Virallisista palkinnot jakoi ensin Sari rexeille, ja sitten Lian toisille sileille. Näistä meille ei palkintoja tullut (eipä sillä että itsellä olisi ainakaan toistaiseksi rexejä joita näyttelyttää), vaikka Lianilla olisi kyllä ollut jaossa maailman söpöin punataustainen englanninlakritsi-kuvioinen riippari. Fionan kohdalla kävi parempi tuuri: häneltä omille rottalaisille tuli peräti kolme tähteä: yksi Marikalle, sekä yhdet omille kasvateille Muhkulle ja Sanarikselle. Fiona kyllä jakoi tähtiä muutenkin huomattavasti enemmän kuin Lian.

Kännykän yksi piuha loistaa edelleen poissaolollaan, eli näyttelykuvat jumittavat puhelimessa. Katsoo jos piuha siihen mennessä löytyisi, kun jaksan naputtaa rottalaisten arvostelut kokonaisuudessaan blogiin :) Tänään kun on taas niitä päiviä, että sänkyyn mennessä voi nukuttaa hyvin.

Näyttelyynvalmistautumista

Huomenna on edessä Littoisten näyttely, ja tänään sitten näyttelyä edeltävä tohinapäivä. Osa valmisteluista tuli aloitettua jo tiistaina Green Dayn pesulla, että herran kikkara ehtii palautua ennen näyttelyä. Eilen Saija kävi poikaa trimmaamassa, ja katsomassa muuten noita kahta ilmoittamaansa vanhaa herraa. Simskupoika valitettavasti päätti alkaa rohista, eli se jää sitten huomenna kotiin. Samaten kuin Mikon poika Thanqual, joka on mennyt taas kehittämään proteiinirupea itselleen. Tänään valmisteltaviksi jäivät siis Sanaris, Dippis, Muhku ja Marika, sekä Turman ja Trauman tarkistus. Susku kun neitejä jo kuntoon laittoi, mutta neidit tuli napattua tänne jo maanantaina. Vaikka neidit ovat kyllä värinsä puolesta helppoja blondiosastoon verrattuna.

Omien poikien häkki tuli eilen käytyä kunnolla läpi, ja tänäänkin pitää vähän tasoja pyyhkiä sieltä ja isojen poikien kämpästä. Ennen näyttelyä umpitasot niillä lilluvine pissalammikoineen kun ovat aina ikävimpiä. Jotenkin kun se paljas muovi pitää aina kaivaa esille kankaiden alta ja asettua siihen puhtaalla turkilla makoilemaan. Ihme possuja. Mie en vieläkään aina oikein ymmärrä urosten ajatuksenjuoksua ja jatkuvaa merkkailua, vaikka olenkin kovin kiintynyt noihin omiin junnuskoihin. Ainakin siivouspäivien ulkopuolella. Pitää kyllä selvästi jossain kohtaa laittaa ainakin yksi lisäpohja Critteriin tilaukseen, niin saa sitten kunnon kuivitukset kaikille silloinkin kun Critteri on jaettuna.

Kuljetusboksijaon kanssa pääsee tällä kertaa helpolla, kun lähtijät ovat selkeästi eri värisiä ja kustakin laumasta lähtee 1-2 tapausta.  Kokoonpanoksi tulee siis 2+2+2+1; neljä boksia eli kaksi kassia. Boksitkin ovat kerrankin puhtaina jo valmiiksi ja helposti otettavissa. Se onkin seuraava homma ennen pesurumban aloittamista.

Kotiinjäävistä Elizalla tuntuu jo pientä pömppistä olevan, eli nyt elätellään kovasti toiveita rottalan kevätvauvoista. Mitään selkeää kiimaa tai astumista ei tuon parin kohdalla ollut havaittavissa, niin tarkan lasketun ajan sijaan on voinut vain tarkkailla neidin mahaa ja toivoa parasta. Sulho on täällä kuitenkin vielä tiistaihin, jolloin pitäisi olla jo paremmin selvillä onko neiti kantavana vai ei. Sitten tehdään Saijan kanssa vaihto, ja vanhat herrat vaihtuvat Delilahiin ja poikaskatraaseen. Huomenna näyttelyn jälkeen Katarina pääsee tapaamaan Aresta.

Kotia kohti

Nyt on sitten ehditty Pirkkalan välietapille matkalla Lontoosta kohti Turkua. Lento oli mukavasti 40min myöhässä sääolosuhteiden takia, mutta perille kuitenkin päästiin, eikä Suskukaan joutunut pahemmin odottamaan. Rotakkaaseen arkeen palattiin siis heti kotimaan kamaralla, kun Susku toi miulle Turman ja Trauman Littoisten näyttelyä varten. Ne matkaavat nyt miun mukanani Turkuun, ja Turma eli Katarina pääsee sitten näyttelyn jälkeen Aresta treffailemaan. Josko meille sitten kevätmuksuja saataisiin, vaikka Eliza nyt ainakin leikkii vaikeaa tapausta. Pitää rottienkin olla sitten niin tarkkoja siitä, mitä ensitreffeillä (...tai toisilla, kolmansilla jne.) sopii tehdä.

Pienempi pikkusiskoni on näihin vieraileviin neiteihin kovin ihastunut, ja etenkin Katarina on päässyt sylirottana olemaan. Neiti kun pysyy hyvin rauhallisena yhdeksänvuotiaankin sylissä (ja onhan Iippa meillä monesti vallattomampiakin tapauksia käsitellyt). Trauma on saanut tutustua välietappiin sitten enemmän boksin suojista, vaikka välillä sekin on rohkaistunut Turman seurana boksista ulos. Ihan vielä äitipuoli ei kuitenkaan ole rotista vakuuttunut, vaikka kovasti neitien touhuja jo katselikin. Ei pääse Iipalle ihan vielä omia rottia poikueista valitsemaan ;)

Lontoon reissulta ei sitten enää uusia kirjalöytöjä tarttunut mukaan. Yhtä kirjaa kyllä harkitsin, kun siinä olisi ollut rotista juttua peräti neljä sivua. Kirja käsitteli 50 eläinlajia, jotka ovat vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan. Rotta mainittiin modernin ihmisen lähimpänä seuralaisena, vaikkakin tämä liitto on monesti ollut ihmisen kannalta ei-toivottu. Mustaa surmaa ei sentään ollut vedetty mukaan - rottakirppu oli saanut mustine surmineen oman lukunsa kirjasta. Kirjan kansikin tuli kuvattua, sitten kun pääsee taas kuvia purkamaan. Oma rahatilanne sai kuitenkin jättämään kirjan kauppaan, vaikka sitä kyllä jo hyvän tovin käsissäni pyörittelin.

Portobello

Portobello marketista tarttui kuitenkin matkaan vielä pari rottamaista tuliaista itselle: kaksi rotta-aiheista sisustustarraa. Itsellä kun on muutto tiedossa kesäkuun alussa, ja muuton myötä erillinen rottahuone. Niin nuo ovat sinne sitten omiaan. Siihen asti pitäisi malttaa ne paketissa pitää. Tarroja olisi ollut jopa useampia erilaisia, mutta taas siitä ikävästi budjektisyystä piti tyytyä valitsemaan kaksi mukaan lähtijöiksi. Vaikka kalliimmaksihan se tulee jos sitä akaa kaduttaa ja pitää lähteä hakemaan loputkin kotiin.

Toinen häkeistä

Lontoossa ollessa tuli Harrodsillekin eksyttyä eläinosastoa ihmettelemään. Rottia ei kyllä myynnistä löytynyt (hamstereita, marsuja ja pari chihuahuaa kyllä), eikä edes niihin liittyvää kirjallisuutta, mutta pari oikein kivan näköistä rottahäkkiä kyllä. Eivät vain olisi oikein tainneet käsimatkatavaroissa kulkea... Hetken harkitsin myös mansikkatikkuja likoille tuliaisiksi, mutta ne jäivät sitten kanssa kaupan hyllylle. Yli kuusi euroa parista jyvätikusta kun on aika paljon, olkootkin kuinka Harrodsilta tahansa.

Kotona Turussa Mikko on alkanut pakkailuja, ja pian aletaan sitten hänenkin rottien asumusjärjestelyjä tarkemmin katsoa. Ja sitten pitäisi kai blogikirjoittelun ohella sähköpostikin purkaa, kun reissun päältä tuli hoidettua vain akuuteimmat, eli kirjastojen lainat uusittua (mitä en koskaan muista ennen reissuja). Jotenkin kummasti mailia vain tulee aina enemmän silloin kun on itse poissa koneelta.

Pikapaivitysta Lontoosta

Juuri ennen lahtoa (tai no, tiistain puolella) tuli Saijalta viesti, etta Delilah on synnyttanyt. Reissusta palattua ja kunnolla kotiuduttua saakin sitten muksut kotiin kasvamaan.

Sita odotellessa sita on tullut kierrettya Lontoon katuja ja kirjakauppoja. Euroopan suurin kirjakauppa tuotti lievan pettymyksen - ei yhtaan rottakirjaa koko kaupassa. Mutta kylla niita on silti pari onnistunut loytamaan: Nick Maysin kirjoittaman Fancy Rats -kirjan pienemmasta Waterstonesta seka Jonathan Burtin kirjoittaman kirjan Rats luonnonhistoriallisesta museosta. Muuten omat shoppailut ovatkin rajoittuneet ruokaan ja pariin magneettiin.

Luonnonhistoriallisessa museossa oli kylla kokonaisuutena varsin vahan mitaan jyrsijoihin liittyvaa, ainakin jos vertaa vaikka Pietarin vastaavaan. Mutta muuten paikka oli kylla varsin hieno.

Rotatta Tampereella ja lähtökuopissa Turussa

Viime päivät on tullut taas oltua menossa, ja huomenna reissu jatkuu. Ensin tuli oltua viikonloppu Tampereelle, ja seuraavana on vuorossa viikko Englannissa. Rottien kanssa vietetty aika on siis ollut hieman kortilla, ja ne ovatkin joutuneet nyt tyytymään varsin minimaalisiin jaloittelutuokioihin. Pitää taas Englannista palattua parantaa tapansa.

Oli kyllä outoa reissata mennen tullen Tampereelle ilman yhtään rottaboksia. Huomasi kyllä, että viime aikoina Tampereen reissut on lähes poikkeuksetta tullut sovitettua yksiin poikasten luovutuksen tai näyttelyjen kanssa. Mennessäkin oli vain yksi kassi matkassa ja vahva tunne siitä että olen unohtanut jotain. Mutta ihan mukava välillä näin, vaikka se tarkoittikin että nyt piti oikeasti olla koko viikonloppu ilman rottia. Jotain tuliaista niille sentään reissulta löytyi: siskon kanssa maalikaupassa käydessä tuli vastaan täydellisen rottakokoisia pahviputkia, ja niistä toki piti yksi mukaan pyytää. Saa sitten rotille hyvän putkiviidakon jonkun siivouskerran jälkeen. Toistaiseksi pahviputki jäi kuitenkin äitin nurkkiin, kun siskoa ollaan tulossa hakemaan Turusta parin viikon kuluttua muuttoauton kera. Niin en sitten jaksanut lähteä putkea bussilla ja kävellen kuskaamaan.

Miun Tampereen reissusta huolimatta Green Day ja Eliza ovat viettäneet kaikki yöt yhdessä majaillen päivät omissa laumoissaan. Eliza ei ole uudesta sulhostaan yhtään vakuuttunut, vaan aamuisin pariskunnan löytää aina visusti kaksikerroksisen kopin eri kerroksista. Myöskään kiimaa neidillä ei ole ollenkaan näkynyt. Eli nyt sitten jo vähän jännittää saadaanko tuolle parille ollenkaan jälkikasvua, vai käykö niinkuin Jolenen ja Poseidonin kanssa. Toisaalta meille on jo nyt sattunut sen verran usea urosta kohtaan topakka naaras, että sitä on myös alkanut pohtimaan miten tähän ongelmaan lähtisi parhaiten puuttumaan. Kyseessä kun on selkeästi ei-toivottava ominaisuus, vaikka eläimet menevät omissa laumoissaan hyvin. Näin pienellä eläinmäärällä pelatessa on  kuitenkin mahdotonta lähteä sulkemaan suoraan pois jalostuksesta kaikki eläimet joissa on vähänkään jotain mistä ei pidä. Etenkin kun ongelma ei ole iso, ainoastaan ikävä. Täydellisiä jalostuseläimiä kun ei valitettavasti löydy, ainakaan niin paljoa että koko kasvatusta olisi mahdollista rakentyaa niiden varaan. Nyt on vain asetettava tavoitteita ja toiveita, ja koitettava sitten niiden pohjalta sumplia, millä aikataululla mihinkin on sukupolvien ketjussa mahdollista puuttua. Samalla sitä jää mielenkiinnolla odottamaan Muhkun astutusta, koska sen emo Delilah oli ainakin Naveenin kanssa yhdistettäessä kaikinpuolin helppo tapaus, eikä toisenkaan sulhon kanssa ollut kuulemma ongelmia.

Tänään tuli myös ohimennen Lenan luona poikettua juttelemassa ja riippareita vaihtamassa. Samalla sitä sitten huomasi uusimman Rattuksen ilmestyneen, ja Lena bongasi siitä kasvattajakurssin mainoksen. Tänään pääseekin sitten illemmalla siihen liittyvää hakemusta väsäämään, josko sitä mahtuisi mukaan jo näin alkutaipaleella. Ensisijalla kun ovat aina pidempään kasvattaneet, joilla myös kasvattajanimen hakeminen on ajankohtaisempaa. Itselläkin kasvattajanimen hakeminen on kyllä suunnitteilla, mutta ei välttämättä vielä tänä vuonna. Vaikka ei tämä tuohu nyt ihan niin hitaan tunnustelevasti olekaan lähtenyt liikkeelle mitä alkuun suunnitteli ;)

Delilahista ei ole vielä kuulunut uutisia. Nyt neidin laskettu aika on kuitenkin käsillä.

Kokous ja muutoksia

Tänään tuli tavattua rottaihmisiä Lskgy:n hallituksen kokouksen tiimoilta. Kokous keskittyi pääosin parin viikon päästä olevaan näyttelyyn, mutta puheenaiheet vaihtelivat totuttuun tapaan aiheessa ja aiheen vieressä. Tällä kertaa kun kellään ei ollut niin kauhea kiire, että kokous olisi pitänyt saada nopeasti läpi. Itse lupauduin taas kasviskokkailuja näyttelyyn kokeilemaan. Kokouksen yhteydessä Delilah lähti sitten Saijan matkaan, kun tultiin siihen tulokseen että miun Englanninreissun takia Delilahin on sittenkin parempi synnyttää Saijan luona. Likka palaa sitten muksuineen kotiin muksujen ollessa pariviikkoisia, ja alkaessa kaivata enemmän huomiota. Yleensä sitä olisi asiasta ehkä vähän haikeana, mutta nyt kun sitä on luvannut olla vielä ennen lähtöä viikonlopun Tampereella ja tullessa poiketa Pirkkalassa, tuntui suunnitelma Saijan sitä ehdottaessa harvinaisen hyvältä. Vaikka toki sitä kotona olevien eläinten hoito on Mikon ja Tapsan kanssa sovittu miun reissatessa, eli sitä kautta Delilahin ei olisi ollut mahdoton täälläkään synnyttää.

Toinen muutos tapahtui miun uroslaumassa. Edellisessä postauksessa mainittu russian blue poika saatiin sitten miun laumaan, ja nyt kun yhteiseloa on takana pari päivää, sitä uskalsi ilmoittaa Saijallekin pojan tulleen jäädäkseen. Seuraavaksi pitäisi vain sitten lempinimeä pojalle keksiä. Uusi poika kun on lempinimenä vähän kömpelö. Mutta sillä nimellä poika on tähän asti kulkenut, alkuun tosin etuliitteellä 'mahdollinen'. Tänään tuli tuota silkkiturkkia sitten siskollekin esiteltyä, tuolla pojalla kun on varmaan pehmeämpi turkki kuin miun likoilla. Ei yhtään sellainen karkea urosturkki, niinkuin Sanariksellakin jo alkaa olla.

Näiden pienempien muutosten ohella taloudessa saattaa olla tiedossa isompia muutoksia miun ja Mikon harkitessa eroa. Omiin rottailuihin tai poikuesuunnitelmiin tämä ei vaikuta, vaan mahdollisen eron sattuessa oma kämppä pitää sitten katsoa rottien ehdoilla. Mikko puolestaan harkitsee uroslaumastaan luopumista, tai ainakin sen pienentämistä niin että jättäisi itselleen vain lauman vanhukset.

Mitä taas poikuesuunnitelmiin tulee, Eliza pääsee nyt tutustumaan uuteen sulhoonsa. Sitten pitää vain kovin toivoa, että parhaimman väriset muksut olisivat sileäkarvaisia. Muuten saatan joutua pyörtämään päätökseni pitää ainoastaan sileäkarvaisia, ja mikä vielä pelottavampaa, opetella trimmaamaan rotta näyttelyyn. Green Daykin kun on nyt kyllä täältä suoraan Littoisten näyttelyyn menossa, mutta Saija lupasi miun reissun jälkeen tulla auttamaan sen näyttelykuntoon laitossa.