Littoisten näyttely

Littoisten näyttely on nyt takana. Päivä oli totuttuun tapaan pitkä, mutta mukava. Etenkin kun oma assarointi siirtyi pettiin, vaikka Saija alkuun uhkasikin miua virallisille laittaa. Jotenkin vain pet puolen boksi kerrallaan systeemi sopii itselle touhutessa paremmin, vaikken petissä ketään näyttelytäkään. Välistä pääsi sitten Janinaa sihteeröimäänkin, kun Lefu tarvitsi hommasta taukoja. Tapsa oli lähtenyt miulle kuskiksi, ja hänellä onneksi lukeminen riitti niin ei päässyt tylsistymään miun touhutessa. Vaikka häntä kyllä jo varoitin, että hommia kyllä taatusti löytyy, jos meinaa liian tylsistyneeltä näyttää ;) Vaikka kyllä Tapsa nytkin jo pääsi tuomareita kuskaamaan.

Tuomaripöytiä toimihenkilöineen

Näyttelypaikalle lähdettiin tosiaan heti aamusta. Kahdeksaksi tähdättiin, mutta erinäisistä syistä paikalle saavuimme vasta vartin yli. Ajettiin mm. tyylikkäästi yhdestä risteyksestä ohi, kun miut oli ylennetty taas kartanlukijaksi (mikä on aina huono idea). Paikalla oltiin siis juuri sen verran myöhässä, että pöydät oli ehditty ehditty laittaa paikoilleen. Saija ja Tero kun olivat ainakin saapuneet hyvissä ajoin paikalle, ja oli Mira ja Maijukin jo valmiiksi työn touhussa meidän ehättäessä näyttelypaikalle. Ei siis muuta kuin kamat ja kyytiläiset autosta ulos, ja avittamaan näyttelypaikan hienosäädössä roskapusseineen ja tuomarilappuineen. Sitten Tapsa syventyi kirjaan, ja mie pet-naaraiden bongailuun. Tosin eteisen riipparimyynnin kautta, koska pitihän sitä varmistaa saavansa sekä tytöille että pojille keskikokoiset taskulliset riipparit tuliaisiksi.

Tälläkertaa sileäkarvaisilla oli virallisessa tuplaluokat, ja ensimmäiset arvostelut omille ja mukana olleille tulivatkin varsin nopeaan - kaikille L1:stä Boa Vistaa lukuunottamatta (joka sai L2), ja muutama luokkavoittokin. Oikein mukava aloitus siis päivälle. Suskun likkojen tulokset pitikin heti Suskulle tekstata, että hän pysyi kanssa ajantasalla. Dippiksellekin saatiin L1 lk. sij. 2 Lianilta, niin saa senkin nyt sitten näyttelyn jälkeen rekisteröityä. Toisia arvosteluja joutuikin odottamaan sitten pidempään, ja niissä oli L2:kin sitten enemmän. Sitä olikin sitten varsin mielenkiintoista verrata, miten eri tavoin Lian ja Fiona olivat samat eläimet luokissa sijoittaneet. Janinan saatua pet-naaraat arvosteltua, käytiinkin yhdessä hänen kanssaan essex junnujen ja russian blue agouti junnujen arvostelut läpi, kummassakin noissa luokassa kun oli eläimiä vain meiltä kahdelta.

Eläinpöytiä ja kotiinlähtöä odottavia ihmisiä

Loppupäivästä jalat tahtoivat vähän kipeytyä, ja päänsärkykin meinasi tehdä tuloaan, mutta loppuun asti kuitenkin selvittiin. Osin suklaan ja colan voimalla, joita itsellä kului kumpaakin päivän aikana varsin kiitettävästi. Entisenä cola-addiktini asiaan saattoi kyllä vaikuttaa, ettei kotiin tule nykyään hankittua colaa kuin harvoina speciaalitapauksina siinä missä se ennen kuului jääkaapin päivittäisvalikoimaan. Näyttelypäivinä itselleen saa kuitenkin joitain paheita sallia.

Virallisista palkinnot jakoi ensin Sari rexeille, ja sitten Lian toisille sileille. Näistä meille ei palkintoja tullut (eipä sillä että itsellä olisi ainakaan toistaiseksi rexejä joita näyttelyttää), vaikka Lianilla olisi kyllä ollut jaossa maailman söpöin punataustainen englanninlakritsi-kuvioinen riippari. Fionan kohdalla kävi parempi tuuri: häneltä omille rottalaisille tuli peräti kolme tähteä: yksi Marikalle, sekä yhdet omille kasvateille Muhkulle ja Sanarikselle. Fiona kyllä jakoi tähtiä muutenkin huomattavasti enemmän kuin Lian.

Kännykän yksi piuha loistaa edelleen poissaolollaan, eli näyttelykuvat jumittavat puhelimessa. Katsoo jos piuha siihen mennessä löytyisi, kun jaksan naputtaa rottalaisten arvostelut kokonaisuudessaan blogiin :) Tänään kun on taas niitä päiviä, että sänkyyn mennessä voi nukuttaa hyvin.

Rottanäyttelyistä

Rottapöytiä PetExpossa 2011

Näyttelyt kuuluvat itselläni jo vakiintuneena osana omaan jyrsijäharrastukseen. Ensimmäisen kerran eksyin kani- ja jyrsijänäyttelyyn vuonna 1997 silloisten lemmikkieni, kahden hermeliinikanin, kanssa. Sen jälkeen näyttelytettävät lajit ja näyttelyttämisen syyt ovat vaihdelleet, mutta näyttelyharrastus on pysynyt. Koiranäyttelyihin en ole kuitenkaan koskaan eksynyt kuin messarissa ohimennen ihmettelemään, ja kissanäyttelyssäkin on tullut käytyä vain pari kertaa ilman eläimiä kääntymässä (lähinnä silloin, kun niitä on ollut jyrsijänäyttelyiden kanssa samoissa tiloissa), vaikka koiria ja kissojakin on itselläni ollut. Muiden lajien näyttelytouhuihin en siis niin osaa jyrsijänäyttelyitä verrata, vaikka yleisin kysymys mihin näyttelyissä puhuessa törmääkin on, että miten rottia muka voi näyttelyttää, että kiertääkö ne sielä jotain kehää.

Tässä kuitenkin jotain rottanäyttelyissä pähkinänkuoressa, kun minulta niistä postausta pyydettiin. Isompiakin pähkinöitä olisi varmasti löytynyt, mutta lisäkysymyksiä saa toki aina esittää, jos niitä tämän pohjalta syntyy :)

Rottanäyttelyt jakautuvat kahteen luokkaan: viralliseen eli ulkomuotoluokkaan ja pet eli lemmikkiluokkaan. Virallisessa luokassa rottaa verrataan rotumääritelmään eli standardiin, ja rotat tulevat arvosteluun luokka kerrallaan: rexit ja sileäkarvaiset arvostellaan erikseen, ja saman turkkimuunnoksen sisällä eri värit ja kuviot muodostavat omat luokkansa. Lopuksi luokissa parhaiten menestyneissä valitaan näyttelyn parhaat rexit ja näyttelyn parhaat sileäkarvaiset. Pet-luokassa arvioidaan puolestaan eläimen kuntoa ja käsiteltävyyttä. Eläimet tulevat arvosteluun yksittäin, ja urokset ja naaraat kilpailevat omissa sarjoissaan. Näyttelyn lopuksi valitaan näyttelyn parhaat pet-naaraat ja näyttelyn parhaat pet-urokset. Sekä virallisessa että petissä myös eläimen ikä vaikuttaa arvosteluun, ja siksi eläimet on jaettu myös ikäluokkiin: 2-5 kuukautta vanhat kilpailevat juniori-luokassa, ja yli 5 kuukautta vanhat avoimessa. Aiemmin käytössä oli myös veteraaniluokka, mutta siitä on käytännössä luovuttu - veteraani-ikäisistä ei kuitenkaan SKeY:n näyttelyssä tarvitse maksaa ilmoittautumismaksua, mikäli on yhdistyksen jäsen.

Virallisessa luokassa on myös muutamia erikoisluokkia, jotka järjestetään silloin kun niihin löytyy osanottajia. Näitä luokkia ovat katselmusluokka, koestandardiluokka, kasvattajaluokka ja jalostusluokka. Näistä kaksi ensimmäistä on suunnattu uusille muunnoksille, jotka eivät ole vielä standardissa Suomessa. Katselmusluokassa eläimiä verrataan niille laadittuun standardiluonnokseen ja niille haetaan puoltoja, eli hyväksyntää niiden vastaavuudesta standardiluonnoksen kanssa. Riittävän määrän puoltoja kerryttyä muunnos siirretään joko koe-standardiin, tai suoraan standardiin standarditoimikunnan päätöksen mukaisesti. Kasvattajaluokka ja jalostusluokka on puolestaan suunnattu tukemaan kasvatusta. Kasvattajaluokassa kasvattaja esittää neljä samaa turkkimuunnosta olevaa kasvattiaan, ja eläimiä arvioidaan suhteessa toisiinsa, eli katsotaan kuinka tasainen ryhmä on ja kuinka hyvin ryhmässä esitetyt eläimet vastaavat standardia. Jalostusluokassa esitettyjen eläimien tulee puolestaan olla saman jalostusyksilön jälkeläisiä, ja huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, kuinka hyvin tämä jalostuseläin on periyttänyt hyviä ominaisuuksiaan jälkeläisilleen.

Eläintä näyttelyyn ilmoitettaessa on ensin päätettävä, mihin luokkaan, tai mihin luokkiin eläin osallistuu. Saman eläimen voi siis ilmoittaa halutessaan myös molempiin luokkiin, eli sekä viralliseen että pettiin. Mikäli näyttelyssä on tuplaluokkia, eli kaksi tuomaria jotka kumpikin arvostelevat samat eläimet, on päätettävä myös ilmoittaako eläimen molemmille tuomareille, vai vain toiselle, ja jälkimmäisessä tapauksessa ilmoitettava sen tuomarin nimi jonka arvostelun eläimelleen tahtoo. Mikäli ilmoittaa eläimiään ensikertaa, on usein helpointa käyttää yhdistyksen sivuilta löytyvää ilmoittaumislomaketta, jolloin tulee varmasti muistaneeksi kaikki tarvittavat tiedot. Ilmoittaumislomakkeen käyttö ei ole kuitenkaan pakollista, vaan samat tiedot voi ilmoittaa myös sähköpostitse. Mikäli itsellä ei ole tiedossa kaikkia kysyttyjä kohtia, voi ne jättää tyhjiksi. Ilmoittaumishinnat ja ilmoittautumisten vastaanottaja löytyvät näyttelymainoksesta. Se kannattaa lukea läpi huolella, sillä eri yhdistysten näyttelyissä maksut saattavat vaihdella. Usein myös jäsenille ja ei-jäsenille hinnat ovat erit, eli kannattaa tarkastaa myös se, että katsoo hinnan paitsi oikean luokan, myös oikean jäsenyyden kohdalta. Näyttelyilmoittautuminen toimitetaan yhdessä maksukuitin kanssa mainoksessa mainitulle henkilölle. Useimmat ottavat ilmoittautumisia vastaan sekä postitse että sähköpostitse, osa vain postitse. Sähköposti-ilmoittautumisista saa yleensä kuittauksen ilmoittautumisen perille menosta.

Näyttelybokseja

Sitten kun eläin on ilmoitettu, on seuraavana edessä näyttelyyn valmistauminen. Lyhyesti se sisältää eläimen kynsieleikkuun ja eläimen puhtauden varmistamisen - mikäli eläimen häntä tai eläin muuten on likainen, pestään se ennen näyttelyä. Sileäkarvaisilla näyttelypuunaukset voi jättää näyttelyä edeltävään päivään, mutta rexien kohdalla pesu ja trimmaus on usein syytä aloittaa aiemmin, jotta turkin kiharuus ehtisi palautua kunnolla ennen näyttelyä. Vähintään yhtä tärkeää on myös varmistua eläimen näyttelyasumuksen kunnosta: eläin kuljetetaan näyttelypaikalle kuljetusboksissa, jossa se viettää myös koko näyttelypäivän. Boksin tulee siis olla sekä sopivan kokoinen että ehjä. Yleisimmin näyttelyissä käytettyjä bokseja ovat Ferplast Geo -boksit, joissa XL-koko sopii 1-2 rotalle ja Large 2-3 rotalle. Samaa muunnosta olevat eläimet tulee erottaa näyttelypäiväksi eri bokseihin, eli jos mukaan on lähdössä vaikka kaksi sileäkarvaista agoutia, tarvitaan myös kaksi boksia, vaikka kotona oleva boksi olisikin riittävän kokoinen kahdelle. Näyttelyboksin sisällä varataan pohjalle imukykyistä kuiviketta, kuivaruokaa ja jotain nestepitoista syötävää, kuten viinirypäleitä tai kurkkua - vesipulloa ei boksiin kannata laittaa, koska boksia kannettaessa pullo heiluisi ja kastelisi kuivikkeet. Matkojen ajaksi boksi pakataan vuodenajan edellyttämällä tavalla joko lämpimästi viltteihin, tai viileästi varjoon mahdollisen kylmäkallen tai muun viilennyksen kanssa. Ilmankierrosta ja liian vedon välttämisestä on muistettava huolehtia vuodenajasta riippumatta.

Näyttelypaikalla boksi nostetaan niille varatulle pöydälle, ja haetaan numerolappu boksin päälle. Samalla ilmoitetaan mahdollisista näyttelyyn ilmoitetuista, mutta poisjääneistä eläimistä. Sitten kun boksi on asianmukaisella paikalla numerolappu selkeästi näkyvissä, voi eläimen omistaja keskittyä muuhun, kuten toisiin rottaihmisiin tutustumiseen tai myyntipöydän tutkailuun, ellei hän ole ilmoittautunut näyttelyn toimihenkilöksi. Tässä kohtaa vastuu rotan arvosteluun pääsystä omalla vuorollaan kun siirtyy assistenteille, joiden tehtävänä on toimittaa eläimet vuorollaan tuomarille. Joko osana omaa luokkaansa, jos eläin on virallisessa, tai puhtaasti numerojärjestyksessä, jos eläin on petissä. Omistajan ei tarvitse siis seurata missä vaiheessa arvostelut ovat menossa, ellei hän itse niin halua, tai ellei hän hae eläintä jostain syystä pois boksistaan kesken päivän - tällöin on syytä varmistaa, että se myös palautuu boksiin hyvissä ajoin ennen arvosteluvuoroaan. Assistentit kun hakevat boksit tuomarin pöydän eteen monesti jo jonkin verran etukäteen, että arvosteluun ei tule turhia taukoja, mikäli jokin boksi tai eläin ei meinaa heti löytyä.

Kun eläin tulee arvosteluvuoroon, assistentti nostaa sen bokseineen tuomarinpöydälle, ja tuomari ottaa eläimen boksista arvostelua varten. Tuomarit ovat Suomen kesyrottayhdistyksen kouluttamia harrastajia, pääsääntöisesti virallisia kasvattajia jotka toimivat muutenkin aktiivisesti rottatouhuissa mukana. Muina toimihenkilöinä, kuten asissistentteina ja sihteereinä (joka kirjaa tuomarin arvion ylös arvostelukaavakkeelle), voi toimia kuka tahansa touhusta kiinnostunut joka haluaa olla avuksi näyttelypäivänä, etenkin pet-luokissa joissa tuomarit ovat kotimaisia ja eläinmäärät usein pienempiä - näihin hommiin saa kyllä opastusta. Näissä tehtävissä toiminen kuuluu kuitenkin myös pakollisena osana pet-tuomarikoulutukseen, joten joissain näyttelyissä etusijalla näihin tehtäviin ovat pet-tuomariharjoittelijat, jotta he saavat koulutustaan eteenpäin. Tuomari tutkii eläimen käsissään, ja saattaa päästää sitä myös pöydälle kävelemään tarkkailleksaan eläintä sen liikkuessa. Tuomarin arvostelua eläimen tai kaikki luokassa olevat eläimet, nostaa sihteeri arvostelukaavakkeet boksien päälle, ja assistentti vie boksit takaisin pöydälle. Tässä vaiheessa omistaja voi käydä lukemassa eläimensä saaman arvostelun - tuomarin työskentelyä ei saa häiritä, tai eläimen omistajuutta paljastaa tuomarille. Mikäli tuomari tarvitsee lisätietoja eläimestä sen omistajalta, sihteerillä on lista josta hän saa omistajatiedot selville ja jonka perusteella hän voi käydä ne kysymässä.

Arvostelussa on mukana paitsi sanallinen arvio eläimen standardinmukaisuudesta tai kunnosta ja käsiteltävyydestä. Tämän lisäksi arvostelukaavakkeesta löytyy laatuarvio. Virallisessa luokassa eläin saa L1, L2 tai - arvion, ja petissä A:n, AB:n, C:n. Eläin voidaan myös hylätä jos se on selkeästi sairas tai se ei muuten täytä näyttelysäännöissä asetettuja ehtoja (eli on esimerkiksi liian nuori tai kantavana). Laatupalkinnoista L1 on parempi, ja sen saaneet eläimet asetetaan luokassa paremmuunjärjestykseen, ja ne ovat mukana kilpailemassa ROP-sijoista, eli näyttelyn parhaan rotan asemasta. L2 palkinnon saanut rotta on standardiin nähden jalostuskelpoinen, mutta ei itsessään täysin sen mukainen. Viivan tuomari antaa eläimelle joka ei hänen mukaansa vastaa standandia. Pet-luokassa A on paras, ja A:n saaneet eläimet kilpailevat keskenään pet-puolen ROPeista. Petissä jaetaan usein myös enemmän erikoispalkintoja joistain yksittäisistä positiivisista ominaisuuksista, eli hieman A:ta heikommillakin arvioilla voi joskus palkinnoille päästä, vaikka kokonaisuudessa olisikin vielä jotain hiottavaa.

ruusukkeita

Näyttelyn päätteeksi jaetaan palkinnot. Ennen sitä tuomari haluaa usein nähdä uudestaan joitain arvostelemiaan eläimiä, joiden sijoittamista hän miettii. Eli etenkin hyvän arvostelun saaneet eläimet on syytä pitää bokseissaan ja boksit assistentin löydettävissä vielä arvostelujen jälkeenkin. Arvostelukaavakkeet voi kyllä jo ottaa itselleen talteen. Palkintojen jaossa sijoitetaan yleensä kolmesta viiteen parasta rexiä, sileäkarvaista, pet-naarasta ja pet-urosta. Tämän lisäksi virallisessa luokassa jaetaan tähtiä, joita eläin tarvitsee hakiessaan titteleitä (esimerkiksi kolmella tähdellä eläin valmistuu FinChampioniksi). Myös muita palkinotoja, kuten Paras juniori tai Tuomarin suosikki voidaan jakaa. Pet-luokissa jaetaan Roppien ohella kunniapalkintoja, joita eläin voi saada esimerkiksi erinomaisesta käsiteltävyydestä tai erittäin puhtaasta hännästä. Ruusukkeiden ohella näyttelyissä on joskus tavarapalkintoja, kuten riippumattoja, koirankeksejä, bokseja tms. Sijoituksissa kertyy myös pisteitä, ja vuoden aikana eniten pisteitä saaneet eläimet palkitaan kunniakirjoin ja tittelein seuraavan vuoden ensimmäisessä näyttelyssä.

Palkintojen jaon jälkeen rotat pakataan kasseihinsa, jotta näyttelypaikkaa päästään purkamaan. Mikäli itsellä ei ole kiire lähteä, pöytien kanto ja siivousapu ovat yleensä erittäin tervetulleita.

Näyttelyissä järjestetään nykyään usein myös rottien agilitykilpailut, joihin en itse ole niin perehtynyt. Agilityssä on näyttelyiden tapaan omat kilpailusääntönsä ja tuomarinsa, ja niistä jaetaan samaan tapaan palkinnot. Agilityssä menestynyt eläin voi valmistua AgiChampioniksi.

Itse aloitin näyttelyt pet-luokista monesti eläinkaupoista kotoisin olevilla eläimillä joiden suvut eikä aina oikein väritkään olleet selvillä. Nykyään näyttelyissä tulee itse käytyä lähinnä ulkomuotoluokkien takia. Alkuun lähinnä siksi, että sai itsellään sijoituksessa olleille eläimille arvioita eri tuomareilta, ja että sijoituseläimet saatiin rekisteröityä (rotilla rekisteröintiin vaaditaan virallisesta luokasta saatu laatupalkinto). Nykyään sitä kuulee mielellään useampia arvioita omista jalostuseläimistään ja kasvateistaan, ja koittaa siinä samalla sitten kehittää omaa rottasilmäänsä, jotta osaisi jatkossa yhä kriittisemmin arvioida jalostukseen jätettäviä eläimiä muutenkin kuin luonteen puolesta. Tästä syystä näyttelytän mielellään eläimiä mahdollisimman eri-ikäisinä, että saa arvioita useammasta eri kehitysvaiheessa ja näkee miten ne muuttuvat eläimet kasvaessa. Tässä kyllä suurena apuna ovat myös Saija ja Janina, joilta pysty kysymään mielipiteitä jo siinä kohtaa kun eläimet ovat vielä alta luovutusikäisiä ja pitää valita kotiin jääviä, ja jotka näkevät eläintä sitten myöhemminkin.

Kaikkein parasta näyttelyissä on kuitenkin rotakas seura - ulkopuolisten mielestä koko homma saattaa vaikuttaa ihan hullulta, kuten koko rottaharrastus ylipäätään, mutta näyttelyissä ei voi olla törmäämättä samanhenkisiin ihmisiin. Niiden viidentoista vuoden aikana mitä itse olen näyttelyissä pyörinyt, välillä on mennyt vuosia ettei minulla ole ollut edes mukana ilmoitettuna yhtään eläintä - sitä on vain mennyt paikalle katselemaan ja juttelemaan ihmisten kanssa. Pisimmillään sitä on tullut lähdettyä Ruotsiin asti kahden rotan kanssa hyvässä seurassa.

Porvoon näyttely

Näyttelypaikkaa

Eilen oli sitten Porvoon näyttely. Herätyskello kiskoi ylös sängyssä armottomasti jo klo 4.20. Alunperin oli ollut puhetta että lähdettäisiin ajamaan klo 6.15 meiltä, mutta edellisenä iltana lähtöä päätettiin aikaistaa tunnilla huonojen sääolojen takia. Eikä selvästi suotta - matkalla tuli vastaan useita tietä ulos ajaneita autoja (mukaanlukien yksi linja-autoauto ja rekka) emmekä lisäajasta huolimatta saapuneet paikalle montaa minuuttia ennen yhdeksää. Kaiken muun lisäksi kun ajettiin hieman harhaan, kun kaikki kyltit olivat lumen peitossa, eikä navigaattori olisi tahtonut alkuun millään käynnistyä. Lopulta sekin saatiin kyllä sitten virkoamaan ja ohjastamaan loppumatka. Itse olin liikkeellä Karinan kyydissä Lenan ja ja Tapsan kanssa.

Perille kuitenkin päästiin, ja päästiin jopa ajoissa. Rotatkin oli saatu pakattua niin, että nekin olivat perillä kaikki kunnossa, eli vältettiin sekä kylmettymiset että lämpöhalvaukset, joita kumpiakin kovilla pakkasilla välillä esiintyy, jos rottia on pakattu liian vähän tai varuiksi liikaa. Loppujen lopuksi miulla oli mukana sitten Elizakin, kun päätinkin viime tipassa edellisenä iltana lähteä vertaamaan sitä muihin naaraisiin ja totesin, ettei se ole ollenkaan niin imettävän näköinen kuin pelkäsin. En sitten tajunnut katsoa neitiä muuten niin krittiisesti, kun siihen keskityin, enkä ollut huomannut neidin ja muksujen kanssa päivittäin touhutessa että miun kameliontti on lähtenyt taas vaihtamaan väriä... Itsellä rotat olivat matkan ajan kolmessa boksissa kahdessa eri kassissa, ja kummassakin kassissa oli varuiksi pari vilttiä. Näyttelypaikalla jaoin rotat sitten viiteen boksiin, ettei Delilah ja Muhku olleet samassa, ja niin että Faraksen sai kuskattua myyntipöydälle. Eipä meidän junnu kuitenkaan silti vielä mihinkään lähtenyt. Suskua kyllä pojalla vähän kiusin, ja osan päivästä Faras viihtyi mainiosti Lenan taskussa ja olkapäällä.

Yleiskuvaa mainiosta seurasta

Muhkun arvostelu tuli omasta laumasta ensimmäisenä, ja neiti nappasikin ensimmäisessä näyttelyssään L1:n ja luokkasijoitus ykkösen (joskin ainoana luokassaan). Myöhemmin päivällä L1 lk. sij. 1 linjaa jatkoivat Sanaris ja Delilah. Marika nappasi L1:n ja luokka kakkosen ja Alastair L2:n. Saijakin totesi Alastairin olleen junnuna lupaavampi mitä siitä on nyt aikuisiällä kehittynyt. Elizan arvostelua jännitin sitten eniten, kun Saija ja Janina saivat miua kiinnittämään huomiota neidin väriin, ja sitä saikin sitten odottaa kauiten, kun neiti on jo avoimessa luokassa ja kuviollinen. Tämän päiväistä arvostelua odotellessa jaettiin kuitenkin muunnosten parhaat 2011 ja vuoden voittaja samalle vuodelle. Lopputuloksena Elizan osalta muunnoksen paras 2011 -kunniakirja, sekä viiva tämänpäiväisestä näyttelystä. Eliza kun on alkanut muuttua taas cinnamoniksi. Nyt neidille seuraakin sitten ainakin näyttelytaukoa, ja jään seuraamaan tuota värinkehitystä, viekö se sen nyt loppuun asti, ja kuinka lupaavalta se sitten cinnamon essexinä näyttää. Että jääkö neiti sitten eläkkeelle näyttelyistä agouti essexinä, vai aloittaako se näyttelyuran uudestaan toisessa värissä.

Arvosteluja ja palkintojen jakoa odotellessa tuli sitten juteltua ihmisten kanssa, rotista ja muista jutuista. Lähinnä kuitenkin rotista. Suskun kanssa sovittiin että poikkean Tampereella ennen Littoisten näyttelyä, ja vien Katarinan ja Boa Vistan hänen puolestaan sinne, ja saan sitten sen jälkeen Katarinan tänne mammailemaan. Janinan kanssa tuli keskusteltua mitä uroksia häneltä olisi mahdollista saada lainaan nyt kun miettii Muhkun, Elisen ja Elizan sulhoja, jos nyt päädyn Elizan astuttamaan uudelleen. Elizan astuttamiseen olisi kyllä nyt keväällä hyvin aikaa, kun neidillä on kuitenkin taukoa näyttelyistä, ja toisentyyppinen urosvalinta voisi tuoda toivotumman tyyppisen poikueen. Viime poikueessa kun sortui vähän liikaa valitsemaan uroksen sen perusteella, että neiti on agouti essex, vaikka tiesi että cinnamon essex on geneettisesti todennäköisesti paikkansa pitävämpi. Tosin jos sitä päätyy astuttamaan kaikki neljä naarasta, niin sitten pitää kyllä alkaa aktiivisemmin sijoituskotejakin etsiä, ettei oma lauma kotona kasva liian äkkiä.

Laiska palkintopöytäkuva huonosta vinkkelistä

Poikuetauko näyttää jäävän meillä joka tapauksessa reiluun viikkoon tai pariin viikkoon. Saija kun oli aiemmin tiedustellut mahdollisuutta lainata Delilahia poikuetta varten, ja olin toki sen luvannut, kun itse en neidiltä toista poikuetta tarvitse. Näyttelyssä Saija tuli sitten kysymään, onko tarjous yhä voimassa, hän kun oli nyt keksinyt Delilahille sopivan uroksen. Neiti lähtikin sitten Tampereelle astutukseen Annan mukana, niin saan sen sitten takaisin Turkuun kun käyn luovuttamassa muksuja Tampereella parin viikon päästä. Toki Saija lupasi halutessani ottavansa Delilahin luokseen synnyttämään ja hoitavansa poikaset, jos kunnon poikuetauon haluan. Delilah on kuitenkin miun pusutyttö, niin mieluiten pidän sen kuitenkin varmaan täällä, vaikka ajatus poikuetauosta vähän houkuttaakin. Mutta jos loppuvuodesta sitten vähän taukoilisi.

Arpajaisistakin yritin pari kertaa kalastella miua kovin houkuttanutta suklaarasiaa, mutta arvat eivät ihan osuneet kohdilleen. Suklaarasian sijaan mukaan tarttui kyllä lakua ja yksi pulmapeli. Saa sen sitten taas jossain peli-illassa tai bileissä esille ihmisiä kiusimaan ;) Pulmapelit kun ovat kivoja silloin, jos ne saa ratkaistua. Muuten pikemminkin turhauttavia. Etenkin kun mie olen huono pulmapeleissä.

Näyttelypaikkaa lavalta päin, etualalla sileiden arvostelua.

Lopulta päästiin sitten palkintojen jakoon sileiden osalta. Tämä näyttely oli miun rottieni osalta Muhkun: neiti sai irtotähden ja se valittiin parhaaksi junioriksi. Niiden ohella neiti sai sitten keksipussin ja riippumaton, joita pikkuinen varmasti arvostaa ruusukkeitaan enemmän. Ei Saija selvästi suotta yllyttänyt miua jättämään tätä muksua kotiin :) Vaikka pakko sanoa, että itselle päivän suurin yllättäjä tästä poikueesta oli Valdur - pieni tumma agoutipoika on mennyt kehittämään upeat kylkivärit itselleen. Nyt tikkaus on pojalla vielä todella kasautunut, mutta sitä jää kyllä todella mielenkiinnolla odottamaan, millainen pojasta lopulta kehittyy. Pojalla oli arvostelukaavakkeessakin maininta, että pojasta voi tulla vielä todella hieno.

Palkintojen jaon jälkeen päästiin sitten lopulta kotiin. Kello läheni siinä kohtaa jo seitsemää, ja mie olin selvästi varannut turhan niukasti evästä. Onneksi melko heti näyttelypaikan jälkeen löytyi autokaistallinen McDonalds, josta sai sitten ruokatäydennystä. Ei tietenkään yhtä hyvää kuin Hesestä, mutta siinä kohtaa ei jaksanut nirsoilla. Janinan porukka jatkoi sinnikkäästi Lohjan ABC:n Hesburgerille asti, jonka pihalta heidän autonsa tuli bongattua, kun siinä vielä pikaisesti pysähdyttiin. Kotiutuminen tapahtui sitten yhdeksän jälkeen, ja vaikka nukahtelin vähän jo autossa, en saanut kotona katsotuksi edes yhtä leffaa loppuun kun oli jo unessa. Rotat sentään pääsivät ennen sitä bokseistaan häkkeihinsä.

Seuraavana on sitten edessä Littoinen, ellei joku ole niin hullu että päättää lähteä Turusta (tai Tampereelta) ajamaan Haapajärvelle. Sitten voisin harkita olevani kyllin hullu lähteäkseni mukaan.

Messukeskuksen näyttely

Tänään tuli taas vietettyä päivä näyttelyssä, tälläkertaa messukeskuksessa Helsingissä. Itse tuli lähdettyä paikanpäälle vain lauantaiksi, kun rotilla oli ulkomuotoluokat. Aamulla meitä lähti matkaan mie, Janina, Mira, Tellu ja Saija. Itse oli Jyväskylän paviljongin jälkeen päätynyt reissaamaan kevyesti vain yhden boksin kanssa, vaikka messarissa näytteille asettajien ovi onkin varsin lähellä näyttelyaluetta. Omista rotista mukana olikin miun likkatiimi Sera, Marika ja Eliza. Ehkä mukana oli myös pientä puunausväsymystä - ainakin edellisenä iltana oli mukava kun ei tarvinnut keskittyä kuin kolmen rotan kuntoon laittoon.

Söpöin aasi

Automatka sujui aamusta varsin väsyneissä merkeissä. Lohjan ABC:llä nautittiin aamupalaa, ja sitten jatkettiin loppumatka perille. Perillä sitten purettiin auto ja Janina ja Saija lähtivät viemään sitä parkkiin. Mie sitten siinä heitä odotellessa purin Janinankin boksit pöydällä, mutta numerolappuja en ihan sentään arvannut lähteä niille laittamaan, vaikka aika hyvin sitä on alkanut Janinan rottia tunnistaa. Olisi voinyt tulla sanomista, jos arvostelun jälkeen olisi huomattu cinnamon pearlien tai pearlien menneen väärin päin. Numerolappujen liimaamisen jälkeen siirryimme Janinan kanssa katsomaan maatalousmessuja alakertaan. Ajoitus oli täydellinen - yleisöryntäys alkoi valua portaita pitkin sisälle juuri siinä kohtaa kun poistuimme alakerrasta. Alakerrassa miut valloittivat etenkin aasit ja vuohet. Janina kyllä heti kyseenalaisti, kuinka mahdollista aasi olisi ollut mahduttaa autoon Turkuun palatessa, ja siskokin sitten kielsi sellaista hankkimasta.

Aasia realistisempi uhka olivat lemmikkimessujen myytävät viljakäärmevauvat sekä esillä olleet kääpiöhiiret. Käärmeitä unohduin katselemaan hyvin pitkäksi toviksi, mutta lopulta kuitenkin päädyin harkitsemaan asiaa ensikesän poikasten kohdalla uudestaan. Käärmeet kun elävät kuitenkin sen 15-30 -vuotta, niin niitä ei viitsi kovin tiheällä aikavälillä hankkia vain päästääkseen poikasen kasvua seuraamaan. Kääpiöhiiriä taas saatoin vahingossa jopa alustavasti varata. Ainakin pyysin Karinaa ilmoittamaan jos pesässä olevissa poikueissa on vapaita naaraita, ja ilmoitin katsovani terraa valmiiksi. Noita pygmejä kun on tullut aina välistä mietittyä hiirikuumetta lievittämään, mutta etenkin nyt livenä nähtynä ne veivät kyllä sydämeni täysin. Miten voi olla mitään niin pientä. Jotain käsitystä kokoluokasta antaa että aikuinen minihiiri painaa 15-20 grammaa kun taas aikuinen kääpiöhiiri 3-12 grammaa. Onneksi Karinalla ei ollut nyt myytäviä mukana, niin ehtii vähän paremmin laittaa paikkoja kuntoon. Muuten olisi voinut tulla herätehankinta, nyt kun viljamatojen kohdalla onnistuin puhumaan itselleni järkeä.

Shoppailun suhteen olin tarjontaan nähden yllättävän maltillinen. Mitä nyt merirosvolaivan sorruin likoille hankkimaan, ja viiruille hirssiä. Ja tarttui minulle sitten automatkan lopulla ekstempore pari S-koon kuljetusboksiakin pygmejä odottamaan, kun Janinalla oli ne autossa mukana mahdollista ostajaa varten joka ei sitten ottanutkaan yhteyttä. Sitä en kyllä vielä kysynyt, mitä Janina niistä haluaa ;)

Elizan palkinnot

Arvostelut etenivät näyttelyssä hyvin nopeaa vauhtia, ja sekä Sera että Marika nappasivat laatu kakkoset. Päivän yllättäjä oli Eliza, joka sai ensin L1:sen ja luokkasijoitus ykkösen. Niihinkin olin jo tyytyväinen, mutta sitten likka meni nappaamaan vielä tähden sekä Rop5 ja Paras juniori -ruusukkeet. Ruusukkeiden ohella tuli sitten messarin kunniaksi niin pinkkiä boksikassia kuin namejakin vielä lisäksi. Kyllä siinä oli omakasvatistaan ylpeä, vaikka sitä tiedostaakin että tässä kohtaa kasvattien menestyminen on kiinni tuurista ja Janinalta saaduista hyvistä jalostuseläimistä. Janina kyllä vähän uhkasi neidin varastaa, ja ilmoittaa sen olevan hänen kasvattinsa Ratazana's Justiina. Harmi vain, että olen sen verran perillä Janinan essex-tilanteesta, ettei se menisi kyllä mitenkään läpi että Janinalta yhtäkkiä löytyisikin nelikuinen junnu josta mie en tietäisi mitään ja joka näyttäysi epäillyttävästi Elizalta. Elizan kyllä muutenkin vitsaillaan olevan vaihdokki, kun se oli ihan poikasena niin kovin eri näköinen kuin nykyään. Ja muutos neidin ulkonäössä tapahtui nimenomaan miun reissun aikana, kun eläimet olivat viikon hoitajien vastuulla. Ollaan sitten vain arvailtu, mitä oikealle Elizalle kävi ja mistä hoitajat tuon neidin löysivät ;)

Likkojen laiva

Päivän mittaan tuli puhuttua Janinan kanssa myös paljon kasvatuksesta ja essexistä. Että millä periaatteilla Janina on muunnoksen kanssa toiminut, mikä sen tilanne on nyt ja miten sen kanssa olisi hyvä edetä. Samalla sitten mietin Elizan astutusta. Saija koitti yllyttää astuttamaan sen nyt näyttelytauolla, mutta itse alkaa kallistua sen puoleen, että näyttelyttää neidin ensin kerran avoimessa luokassa Porvoossa, ja jättää sen sitten mammalomalle. Missaahan se siinä sitten näyttelyitä, mutta kyllä nuori eläin vielä myöhemminkin näyttelyihin ehtii. Nyt pitää vain viimeinkin toimittaa ne neidin paperit Saijalle, etteivät jää likalta tämän vuoden pisteet saamatta.

Kotona neidit pääsivät häkkiinsä, ja mie aloin purkaa päivän aikana täytteneitä kasseja ja miettiä pygmiterran paikkaa. Messarit ovat selvästi keskimääräistä näyttelyä vaarallisempia paikkoja.

Liedon arvostelut

En jaksanut näitä eilen koneelle näpyttää, niin tulkoot nyt omana postauksenaan :)

Eliza, tuomarina PH
"Hyvä tyyppi ja koko. Hyvä otsatähti. Ok häntä. Hyvät silmät. Hyvä perusväri. Hyvä vatsa. Ok kyljet. Kunto ja tempp.: Hyvä. L1, lk.sij. 1"

Sera, tuomarina TG
"Hyvä tyyppi & koko, kauniit silmät & korvat. Väri ikään nähden vaalea ja hieman epätasainen. Väri vaalenee liian nopeasti vatsaa kohden. Kunto ja tempp.: lovia turkissa. L2"

Marika, tuomarina TG
"Hyvä koko & tyyppi. Hyvä pohjaväri, pointit. Hyvä varjostus. Valkoisia varpaita. Hyvät korvavärit. Hyvä pointtiväri. L1, lk. sij. 1"

Alastair, tuomarina TG
"Hyvä tyyppi, silmät, korvat, koko, häntä. Ruskea ja epätas. perusväri. Silveeraus voisi olla parempi. L2"

Ares, tuorina TG
"Hyvä & tyyppi. Hyvät silmät, korvat. ROHISEE -> HYL. Kunto ja tempp.: rupia ja arpia joiden kohdalta puuttuu karva. Hylätty. Hylkäyksen syy: rohina."

Liedon näyttely

Likat pötköttää

Nyt on sitten Liedon näyttelystä ja näyttelyä seuranneista halloweenbileistä kotiuduttu, ja eletään sitä todennäköisesti hyvin lyhyeksi jäävää ajanjaksoa suihkun ja nukkumaan menon välissä. Mie kun en suinkaan meinannut nukahtaa jo kesken leffan halloweenbileisiin... Laitan aamuheräämisen piikkiin: se ei todellakaan käy minulta luonnostaan.

Näyttelyvalmistelut sai onneksi eilen hyvälle mallille siskon ja ystävän avustuksella. Vietimme leffailtaa ja leffojen lomassa välistä pestiin rottia, tehtiin kasvisruokavaihtoehtoa näyttelyyn ja tarkasteltiin ajo-ohjeita ja sovittiin aikatauluja. Tuli se Groomers Goopikin sitten ensi kertaa testattua. Yllättävän nätisti neiditkin antoivat itseään pidempään puunata, jopa meidän Sera. Yllättäen pahin neiti ja diivailija oli Mikon Alastair. Se itki ja paskoi sitten muidenkin edestä jo kynsiä leikatessa.

Punakantisessa pojat, keltakantisessa emo

Tänään soitti ensin kello puoli seitsemältä, ja heti kellon perään Eeva. Eevan kun piti tulla bussilla meille, ja meiltä sitten autokyydillä näyttelypaikalle. Ainoa vain, ettei bussi sitten kulkenutkaan, kun Eeva oli tehnyt miulle klassisen mokan ja katsonut bussiaikataulua väärän päivän kohdalta. Seuraava bussi olisi mennyt liian myöhäiseksi, niin siinä sitten sumplittiin ehdittäisiinkö sekä hakea Eeva että ehtiä näyttelypaikalle heti kahdeksaksi kuten olin luvannut. Meillä kun ei omaa autoa ole, ja auton laina oli sovittu alkuperäisen aikataulun mukaan. Päätettiin lähteä koittamaan, kun todettiin että aika kyllä riittää kunhan ei sitten eksytä matkalla tai ajeta ohi. Siinä vielä autoa odotellessa laitettiin samalla loppuja kamoja kasaan, ja muistin sitten viime minuuteilla yhdistyksen laatikot Mikon työhuoneen kaapista. Ne samat jotka viime näyttelyssä unohdin (edellisenä yönä kännykän muistiin näpytetyt muistutukset ovat usein aamun pelastus).

Eeva tulikin sitten rottapoikien kanssa pysäkille vastaan, ja matka näyttelypaikalle sujui jouhevasti. Perille päästiin kerrasta, ja jopa edellä aikataulusta. Ehdittiin sitten jopa jonkin aikaa odottelemaan että meille tultiin ovia avaamaan. Olimme juuri saaneet ensimmäisiä tavaroita autosta sisälle, kun paikalle alkoi tulla muutakin väkeä, niin pöydätkin saatiin sitten porukalla nopeasti paikalleen. Eeva oli ollut huolissaan poikien boksin koon riittävyydestä, niin olin sitten napannut niille varuiksi isomman boksin johon ne pääsivätkin sitten päiväksi majailemaan. Omia bokseja meillä oli Mikon kanssa kaksi: yksi likoille ja yksi pojille.

Saija oli nakittanut miut näyttelyyn assistentiksi, ja yhden tuomarin tulon peruunnuttua assarointini siirtyi yhdestä ulkomuotoluokasta pet-naaraisiin, mikä oli uutisena positiivinen. Virallisen puolen assarointia pari kertaa tehneenä olen tullut tulokseen että viihdyn assarin hommassa pet-puolella selvästi paremmin. Pet-naaraat mahtuivat myös mukavasti yhdelle A4:selle, niin sai sitten loppupäivästä enempi hengähtääkin virallisia sileitä odotellessa. Vaikka kyllä Sanna onneksi sen verran rauhalliseen tahtiin rottia arvosteli, että ehti assaroinnin lomassakin vähän ihmisten kanssa rupatella.

Päivä kyllä pääsi sileiden arvostelun kestäessä vähän venymään, niin ihan särkylääkkeittä ei päivän loppuun asti selvinnyt tolpillaan. Melkein kyllä. Mutta etenkin Marikan ja Elizan arvosteluihin olen kyllä oikein tyytyväinen, kumpikin sai L1:sen ja luokkavoiton. Nyt kun vain muistaisi vielä Delilahin ja Elizan rekisteröidä. Kaikilla mukana olleilla ei mennyt ihan yhtä hyvin, Areskin hylättiin kun se onnistui juuri tuomarin pöydällä jotain rohisemaan: kotona pojalle ei ollut havaittavissa mitään, eikä arvostelun jälkeenkään. Mutta eipä noille aina mitään voi.

Päivän päätteeksi kannettiin vielä pöydät paikoilleen, varattiin paikka seuraavaksikin vuodeksi ja todettiin kaikille että ensiviikolla messarissa nähdään. Sinnekin kun on sitten tarkoitus yhden likkaboksin kera Janinan kyydillä suunnistaa.

Likat Lapualta

Nyt on sitten itse kotiutunut Tampereelta ja Sera ja Marika Lapualta. Oma reissu meni muuten tilanteeseen nähden ihan mukavasti, mutta kunto lähti taas sunnuntaina romahtamaan: kaupassa käydessä tuntui että taju lähtee. Alkuviikko onkin sitten tarkoitus viettää kiltisti kotona lepäilemässä. Likkojen reissu meni pitkäksi, ja ne kotiutuivat lopulta vasta maanantaina. Olivat Tiinan hoivissa sekä ennen näyttelyä että näyttelyn jälkeen, ja etenkin Marika onnistui viikonlopun aikana valloittamaan ihmisiä puolelleen.

Hetken ehti kyllä jo katua likkojen näyttelyyn laittoa: siinä kohtaa kun alkoi likkoja särkylääkkeiden voimalla kuntoon laittaa, ja joutui luovuttamaan jo kynsien leikkuun jälkeen. Etenkin kun likat ovat meidän vaaleimmat, niin ne eivät pesemättä kaikkein hehkeimmillään ole. Ei sitä sitten neideille suurta menestystä odottanut, kun tiesi likaisuuden voivan värin arvosteluun vaikuttaa. Marikan kohdalla se olikin suuresti vaikuttaa - tuomari oli jättää likan kokonaan arvostelematta. Tero sitten pelasti tilanteen pesemällä tytön, joka sitten toikin neidille luokkavoiton, kaksi tähteä ja Rop4 sijan. Uusien tähtien myötä neiti valmistui FinChampioniksi. Sera puolestaan nappasi luokkavoiton. Eli näyttely meni likkojen osalta putkeen, joskaan ei miun ansiotani.

Marikan ruusukkeet Lapualta

Arvosteluissakaan ei ollut moittimista:

Marika 
"Hyvä koko. Kaunis tyyppi. Hyvä pää ja häntä. Kaunis perusväri. Hyvät voimakkaat pointit myös jaloissa. Vaaleita varpaita. Hyvä varjostus, hieman epätas. L1, lk. sij. 1"

Sera
"Hyvä koko. Hyvä voim. tyyppi. Ok pää. Silmät voisivat olla suuremmat. Ok häntä. Kaunis päämerkki. Väri hieman epätas. ja ruosteessa. Vas. epätas. kylkilinja. Perusväriin nähden riittävä varjostus. L1, lk. sij. 1"

Janinan kanssakin ehdittiin sitten viestitellä hänen luonaan olevista essex -poikueista, mitä niistä tänne meille muuttaisi. Näillä näkymin meille muuttaa ainakin sk cinnamon essex uros Pendragon Naveenille kaveriksi, ja mahdollisesti pieni sk russian blue essex tai sk black essex neiti. Pienten kohdalla pitää odottaa luovutusikää, ja Naveenin kohdalla omaa tervehtymistä, että pääsee poikaa hakemaan. Meni tosin Mikkokin sitten itselleen yhden pojan varaamaan, kuviovirheellisen black essex -pojan laumansa jatkoksi. Hän kun jotenkin noista kuviovirheellisesti enempi pitää. Ei sitten pääse hänelle niin helposti sijoituspoikaa laittamaan, mikä on itseni kannalta vähän harmi.

Jyväskylän arvostelut

Nyt ne mitä en päivemmällä ehtinyt naputtaa, eli Jyväskylässä mukana olleiden rottien arvostelut. Janinalle näitä lupasin laittaa, niin samalla ne laittaa muillekin nähtäväksi:

Eliza, tuomarina Gail
"G. size. Nice head. Tail slightly disapointing :( Headspot excell! Essex effect: graduation OK but white feet. L2"

Delilah, tuomarina Gail
"Quite butch type. Nice ears, tail ok, could be more substantial. Ok colour. Demare. Slight uneven. Reasonably even ticking, slight more blue on spine/ag. on sides. L1, lk.sij. 2"

Sera, tuomarina Potku.
"Hyvä tyyppi & koko. Kaunis otsatähti. Hyvä perusväri. Hyvä vatsa. liukuma hyvä. Terävät kynnet. Likainen häntä. L1, lk. sij. 1"

Marika, tuomarina Potku
"Ok tyyppi & koko. Kauniit silmät. Ok häntä. Hyvät korvat. terävät kynnet. Hyvät pointit. Pehmeä turkki. Varjostus hieman epätasainen. L1, lk. sij. 1"

Jolene, tuomarina Potku
"Hyvä tyyppi, ok koko, silmät, häntä. Pehmeä turkki. toivoisin hieman punaisempaa perusväriä. Ok vatsa. L1, lk. sij. 3"

Alastair, tuomarina Potku
"Hyvä koko, tyyppi. Kauniit silmät. Ok korvat. Hieman likainen häntä. Oik. puoleinen korvantausta tahriintunut (suuri tahra). Haava takajalassa. L2"

Ares, tuomarina Potku
"Ok tyyppi ja koko. Ok otsatähti. Ok perusväri. Tuhruinen vatsa. Likainen häntä. L2"

Ensinäyttelyyn pitää sitten puunata enemmän. Kynsien kohdalla pitänee harkita viilaamista, nytkin kun ne oli edellisenä päivänä leikatut ja silti terävät. Tiinalta sain vinkin myös eläimille suunnatuista puhdistuspyyhkeistä, jotka menivät myös hankintalistalle.

Jyväskylän näyttely

Aurinko alkaa nousta matkan loppupuolella.

Jyväskylästä on nyt kotiuduttu. Takana on pitkä mutta antoisa päivä, johon mahtui niin mainiota seuraa, menestystä kuin pientä shopaholismiakin. Ehdottomasti siis tekemisen arvoinen reissu, vaikka koko harrastuksen mielekkyyden ehtikin jo kyseenalaistaa herätyskellon soitua.

Halisista lähdettiin liikkeelle hyvin aikataulun mukaan. Puoli neljästä oli sovittu, ja auto starttasi lastattuna pihasta 3.34 - kyllä, piti oikein katsoa. Janina toimi kuskina, ja Tiina tuli samalla kyydillä meidän kanssa. Nukutut tunnit taisivat jäädä yhteenlaskettunakin alle kahdeksaan, mutta ainahan sitä nyt yhden yön voi valvoa. Vaikka helppohan se miun on sanoa, kun en kortittomana joudu koskaan ajamaan. Boksikasseja oli matkassa pari per persoona, eli ne täyttivät varsin tehokkaasti auton takaosan sekä puolikkaan takapenkistä. Miullakin oli ties kuinka pitkästä aikaa kaikki likat mukana.

Rottien pöytiä.

Näyttelypaikka löydettiin ongelmitta yhden pysähdyksen taktiikalla, ja paikanpäällä alkoi heti vahvasti kyseenalaistaa Mikon poikien näyttelyttämisen messunäyttelyjen yhteydessä. Etenkin kun me ei heti löydetty sitä lähintä ovea, vaan päädyttiin retuuttamaan boksikasseja hallien halki. Vaikka samalla saikin pientä esimakua messuhallin myyntipöydistä, tuli kyllä ikävä yhden boksin kanssa reissaamista. Vaikkei nuo kassit vielä aamusta niin paljoa painaneetkaan. Rottapöydät kuitenkin löydettiin, ja rotat saatiin kasseista pöydälle odottaman numerolappujen valmistumista. Siinä ehti sitten jo vähän ihmisten kera juoruta, kun Susanna ja Hannukin saapuivat juuri sopivasti paikalle.

Kissanäyttelyn myyntipuolen omituisuuksia.

Suskun ja Tiinan kanssa tulikin päivällä varmaan eniten vietettyä aikaa, jonka lisäksi matkoilla pääsi hyvin Janinan kanssa juttelemaan. Päivän Janina kun oli kiinni sihteeröinnissä. Vapaa-aika yhdistettynä Visa Electroniin ei kuitenkaan ollut ehkä se paras mahdollinen yhdistelmä - likoille tarttui kaikkea pientä tuliaista useammasta eri kojusta. Lähinnä ruokaa ja nameja, mutta myös uusi kolmioriippari ja puhdistusainetta jonka pitäisi tehota myös häntien pinttymiin. Puunaus kun on selvästi laji jota miun pitää vielä treenata. Etenkin Marikan kanssa, kun Marika on noihin muihin verrattuna niin kovin vaalea. Tiina onneksi antoi tästä kädestä pitäen opetusta ivoryiden näyttelyttämisen tuomalla kokemuksella :)

Rottien tuomaripöytiä.

Tuomaripöydillä arvioitiin päivän aikana paitsi paljon rottia, selvästi myös rottaihmisiä. Miun buff-haikailuni ei ainakaan jäänyt Tellulta ja Janinalta huomaamatta, kun sorruin miettimään pientä buff-neitiä Linnean seuraajaksi laumaan. Järki kuitenkin voitti, ja neiti jäi hankkimatta. Osittain siksikin, ettei kyseinen pirpana selvästikään pitänyt miusta ;) Kyllä meille laumanlisäystä on silti tulossa - Janinan kanssa kun puhuttiin Naveenin meille muutosta jahka poikueisiin syntyy sille sopiva kaveri. Janinalla kun ei ole pojalle nyt juurikaan käyttöä, ja mie kaavailen sitä Delilahin poikasten isäksi ja käytin sitä jo Jolenelle, niin pääsen sitten tutustumaan ensimmäisten kasvattieni isään oikein kunnolla ja perinpohjin.

Ja lähtiessä aurinko laski.

Ja niistä ensimmäisistä kasvateista puheenollen: niistä Eliza ja Katarina debytoivat tänään näyttelyssä. Eliza sai L2:sen, ja Katarina nappasi komeasti L1:sen ja irtotähden. Näistä jälkimmäinen oli kyllä erittäin positiivinen yllätys. Muista mukana olleista Marika nappasi luokkavoiton ja irtotähden, Sera luokkavoiton, Delilah ja Jolene L1:set ja loput saivat L2:set. Voisikin viimeistään huomenna kirjata rottamusten arvostelut omaksi postauksekseen. Samalla sitä tuli varattua boksin verran tilaa Lapuan näyttelyyn suuntaavasta autosta, niin Marika ja Sera suuntaavat varmaan edustamaan meidän laumaa sinne.

Vaikka näyttelypäivä päättyikin hyvissä ajoin, kotiutuminen meni lähelle puolta kymmentä. Saatuani raahattua boksikassit sisälle asti, päätin huvikseni punnita ne, kun niiden kantaminen tuntui väsyneenä ikävän raskaalta. Yhteispainoksi tuli 17,6kg, eli oli siinä sitten vähän raahattavaa - en suosittele kissojen purkkiruokien ostamista kenellekään. Nyt kuitenkin likat ja pojat ovat takaisin omissa häkeissään ja mie suuntaan suihkuun.

Seuraavana projektina on sitten kiiman bongailu Jolenelta, että saadaan taloon taas muksuja :)

Päivän shoppailut :)

Lähtöjä ja suunnitelmia

Marika ja punasilmäinen pikkutyttö.

Saija kävi sitten pieniä katsomassa, ja päätyi nappaamaan pikkupojat mukaansakin, kun ne oli kerta jo vieroitettukin. Eli jäätiin tänne sitten pikkulikkojen kanssa, ja niillekin sovittiin sitten nouto ensi keskiviikolle. Nyt ollaan siis hyvin lähellä lyhyehköä poikuetaukoa kotona. Fiilis on yhtä aikaa sekä hyvin haikea, että tyytyväinen. On mukavaa saada Marika palautettua laumaan. Ja hyvä ottaa pientä taukoa ennen Seran ja Delilahin poikueita. Mutta kyllä noihin naperoihin silti vain kiintyy. Saija jo varmisteli, olenko aivan varma etten halua jättää muksuista ketään tänne. Olin järkevä ja annoin kieltävän vastauksen, eli yhdessä maskottisimskussa pysytään. Ellen sitten jossain viime hetken luopumisen tuskassa pyörrä sanojani keskiviikkona. Sen välttämiseksi tuli jo Janinaltakin vauvauutisia udeltua. Sielä ei olla vielä varmuudella kantavana, mutta uusia kiimoja ei ole ollut. Eli eiköhän niitä essex-muksuja ole sitten tulossa. Itselle luvallisia sortumisen kohteita ;) Pikkupoikien häkki on yhä hyllyssä tyhjänä, kun en saanut sitä heti aikaiseksi siivota pois.

Naaraslauman junnuosasto.

Puhuttiin siinä sitten Jyväskylän näyttelystäkin, ja tänään on tullut sinne ilmoja rustattua. Ensisijaisena suunnitelmana olisi lähteä reissuun Janinan kyydillä, mutta kun hän lähtöään vielä miettii, on varasuunnitelmakin laadittuna. Se kun tuli päätettyä, että Jyväskylään tulee lähdettyä joka tapauksessa. Susannakin on ilmoittanut Katarinan, eli miun ensimmäiset omat kasvatit debytoivat sitten Jyväskylässä. Eihän sellaista malta välistä jättää.

Ja saatiin meille sitten Critteriin metallinen pohjalaatikkokin, kun Tiina kävi sen meille tuomassa. Saivat pojatkin sitten kunnon kuivikepehkun häkin pohjalle wc-laatikon sijaan. Pohja on varsin näppärän oloinen, ja nyt kyllä kovasti miettii josko sitä uskaltautuisi poikuehäkkeihinkin metallipohjia tuolta tilaamaan. Etenkin niihin vanhempiin sinipohjaisiin, joita on hieman jo jyrsittykin. Ne kun toimittavat meillä varahäkin sijaa muutenkin kuin poikueiden aikaan, kun menevät niin näppärästi kasaan.

Critterin pohja.

Näyttelyssä Lempäälässä

Nyt on sitten lempäälän näyttelystä kotiuduttu Tampereelle. Likkojen arvostelujen osalta päivä meni odotettua paremmin. Odotukset olivat viime näyttelyn tasolla, eli L2:sta molemmille mukavilla arvioilla. Delilahin osalta tämä pitikin paikkansa, mutta Sera pääsi yllättämään. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli L1 ja sen mukanaan tuoma luokkavoitto (Sera oli luokassaan ainoana). Yllätykset eivät kuitenkaan jääneet siihen, vaan L1:sen lisäksi Sera meni nappaamaan vielä irtotähden itselleen.

Rottapöydät näyttelyssä.

Paikanpäälle näyttelypaikalle tuli saavuttua vähän yhdeksän jälkeen isäpuolen kyydillä. Sai sitten heti napattua rotille numerot ja vietyä ne pöytään. Olin jo ennakkoon päättänyt olla tänään ottamatta mitään kokopäiväpestia, mutta sellaiseen pieneen puuhasteluun otti ihan mielellään osaa. Aamusta pääsi vaihtamaan kuulumisia Lauran kanssa roskasäkkejä laitettaessa, ja vaihtamaan pitkästä aikaa pari sanaa PiNa:n Tiinankin kanssa. Sihteeriksi ja assariksi miua koitettiin kyllä kovasti puhua, ja vaikka kieltäytymisestä vähän lusmu olo tulikin, tällä kertaa pidin pääni ja keskityin enempi pikkuhommiin ja kuulumisten vaihtoon. Sellaisiin pikkuhommiin kuten rottien tarkkailu, kun sai Katarinan ja Boa Vistan heti aamusta yhteen Boa Vistan tultua Tiinan kyydillä Janinan sairastuttua. Oli likat sitten kivempi eteenpäinkin luovuttaa kun näki että tulevat hyvin juttuun, vaikka hyvin harvoinhan tuon ikäisillä rotilla ainakaan mitään isompaa kränää yhdistettäessä tulee.  Kovin haikea olo sitä kyllä heti iski, kun nosti Katarinan pois omien likkojen luota. Jotenkin siinä kohtaa tajusi vahviten sen, ettei neiti ole oikeasti omaan laumaan jäämässä, vaikka sen oli kokoajan tiennytkin. Onneksi haikeus helpotti sitten pieniä luovuttaessa, kun pääsi laittamaan muksut odotettuina mukavan ihmisen matkaan.

Päivän mittaan ehti sitten muutaman muunkin PiNalaisten kanssa jutella, ja väkisinkin alkoi miettiä, kuinka kauan edellisestä kerrasta oikeasti onkaan. Tuntuu että kaikilla oli tapahtunut vaikka mitä sitten viime näkemän. Omista PiNan aktiiviajoista kun alkaa olla jo vuosia, nyt kun Turun seudulle on pidemmäksi aikaa jämähtänyt. Pirkkalassa asuessa kun sitä ehti yhdessä välissä PiNankin hallituksessa tovin hääriä. Pienen hetken päädyin myös tuuraamaan Johannaa info-pöydän takana, ja siinä sai varoa lipsauttamasta väärän paikallisen toimintakenttää, kun toiminta-alueesta ja muusta kysyttiin. Kanien estehyppyäkin unohtui yhdessä välissä toviksi ikkunasta katsomaan, kun en mie ollut edes muistanut että PiNan näyttelyiden yhteydessä on monesti sellainenkin. Ollut omat näyttelytouhut niin rottakeskeisiä viimeajat.

Rottien virallisten luokkien tuomarit.

Näyttelyn aikana tuli pidettyä myös tekstariyhteyttä Turkuun Janinaan, kun Serankin tuloksia halusi heti suoriltaan kertoa, ja siinä ohella tuli sitten viestiteltyä Janinalle myös hänen pojistaan ja Boa Vistasta. Janinallekin Seran L1 ja tähti olivat positiivisia yllätyksiä.

Isäpuoleni saapui miua hakemaan vähän ennen virallisten rottien palkintojen jakoa, joten ne tuli sitten vielä kuunneltua, ja sitten lähdettyä Tamperetta kohti. Päädyin tulemaan tänne vielä yhdeksi yöksi, ja lähden sitten huomenna aamupäivästä takaisin Turkuun. Takaisin äitin luona kaikki tuntuivat olevan melkeimpä yllättyneitä, että rottamäärä oli oikeasti päivän jälkeen yksi vähemmän, eikä plus/miinus nolla tai kasvanut.

Näyttelyyn valmistautumista Tampereella

Neidit eivät olisi malttaneet millään lähteä.

Tämän kertainen näyttelyreissu suuntautuu astetta edellistä kauemmaksi, elikkä Lempäälään. Matka ei olisi toki mitenkään hankala päiväkseltääkään tehtäväksi, mutta koska Tampereelta löytyy itseltä myös perhettä, lähdettiin reissuun jo torstaina. Muu lauma jäi Turkuun Mikon hoiteisiin, kun pakkasin boksiin mukaan miun junnut Seran ja Delilahin, sekä näyttelystä uuteen kotiinsa matkaavan Katarinan. Normaalisti tällaiselle reissulle tulisi napattua mukaan neitien pieni reissuhäkkikin, mutta koska sen ja näyttelyboksin roudaaminen olisi käynyt bussilla turhan hankalaksi, päädyin pelkkään boksiin. Sen kanssa samaan laukkuun eksyi myös vaihtokuivikkeet ja eväspussi. Sekä pieni pelko siitä, että junnut tylsistyvät ja päättävät keskittää energiansa boksin kattoon.

Vähemmän luksus reissukämppä.

Niin ei kuitenkaan ole onneksi käynyt. Uudet hajut ja uusi ympäristö on likkoja selvästi kiinnostanut ja uuvuttanut, ja boksissa on keskitytty lähinnä nukkumaan. Nukkumaan ja syömään nameja, joilla olen pienenpää tilaa likoille hyvitellyt. Yllättäen jopa boksiin viritetty juomapullo on saanut olla täysin rauhassa. Olen kerrassaan yllättynyt miun ADHD enkelinkin rauhallisuudesta poikkeustilanteissa. Voin jopa sanoa pitäväni miun teinistä aiempaa enemmän, nyt kun on päässyt näkemään Serasta tätäkin puolta.

Boksimajoitusta kamalammaksi osoittautui vähemmän yllättävästi kynsienleikkuu ja häntien pesu. Tai lähinnä jälkimmäinen, kynsiä leikatessa ei tullut yhtään kunnon teinidraamakohtausta. Häntiä en kuitenkaan saanut pesusta huolimatta ihan mieleiselleni tolalle, joten pitänee selvästi näyttelyn jälkeen kerrata miten toimia pinttymien kanssa ja koettaa jaksaa puunata häntiä enemmän näyttelyiden välilläkin. Etenkin Seralta, jolla häntä on kovin vaalea. Jos noita sitten joskus kehtaisi pettiinkin laittaa.

Nyt eväätkin on tehty huomiselle, joten seuraava vaihe olisi koettaa saada hetki unta ennen aamua. Josko sitten jaksaisi näyttelypäivänkin paremmin. Viime näyttelyä varjostanut flunssa alkaa onneksi sentään olla voiton puolella.

Näyttelypäivän sählinkiä

Näyttelyiden kohdalla voidaan pitää ennemmin sääntönä kuin poikkeuksena ettei kaikki mene täsmälleen suunnitelmien mukaan. Että jotain aina unohtuu, joku estyykin saapumasta, jokin tieto on kirjautunut väärin tai ei olekaan tavoittanut kaikkia, tai sattuu jotain vastaavan tasoista pientä hidastetta. Ei mitään vakavaa, mutta jotain sellaista jota pitää heti aamusta oikoa. Tälläkertaa kaikki vaikutti kuitenkin hetken hyvin lupaavalta. Ovien oli sovittu aukeavan kahdeksalta, ja kun miun, Mikon ja Erikan auto saapui paikalle pari minuuttia yli, olivat pöydät jo lähes paikoillaan. Saija saapui samoihin aikoihin, ja ehti jo todeta, että näyttelyn olisi voinut samantien laittaa alkamaan yhdeksältä, kun paikkakin oli jo niin valmiina. Ehti todeta juuri ennenkuin alkoi selvitä, mikä kaikki oli lopulta vaiheessa.

Näyttelypaikkaa.

Ensin tajuttiin miun unohdus - desifiointiaineen ja suihkepullot sisältävä yhdistyksen muovilaatikko oli jäänyt Mikon työhuoneen yläkaappiin. Ei siinä kuitenkaan mitään sen vakavampaa, kun Anni tiesi lähellä olevan Prisman. Sieltä saisi varmasti korvaavia. Prismaan ei kuitenkaan ehditty vielä edes lähteä, kun alkoi selvitä ettei kukaan muu ollut saanut viestiä siitä, ettei toinen Susanna pääsekään näyttelypaikalle. Sitä myötä kenenkään kanssa ei oltu myös sovittu kuka hakee hänen luonaan olevat kertkäyttöastiat. No, tähänkin vastaukseksi sopi Prisma, ja Anni ehtikin jo antaa miulle ja Mikolle ajo-ohjeet sinne. Sillä välin kuitenkin selvisi, että Maijulla ei ollutkaan rottien arvostelukaavakkeita, eikä Mira ollut ehtinyt saada Maijun viestiä aiheesta. Niinpä kaavakkeita ei ollut Mirallakaan mukana, vaan ne sisältävä laatikko oli hänen kotonaan Turussa. Siinä kohtaa suunnaksi vaihtuikin lähiprisman sijaan Turku, ja hyppäsin Miran autoon puuttuvien tarvikkeiden metsästysreissulle. Turkuun saavuttua selvisi että myös gerbuilta puuttuivat virallisten luokkien arvostelukaavakkeet, joten päädyimme sitten Miran kanssa niitä meille tulostamaan - onneksi eläinmäärät ja kaavakkeet löytyivät kätevästi netistä. Samalla napattiin meiltä sitten myös unohtuneet wc-paperirullan hylsyt gerbiilien silppurikisaa varten. Mutta jotta koko unohdusten vyyhti ei olisi käynyt liian helpoksi setviä, oli kahvio Susannan poissaollessa ja Miran ollessa miun kanssa liikenteessä jäänyt huomaamatta Erikan päivystettäväksi - ja Erika oli näyttelyssä mukana ensimmäistä kertaa. Siinä sitten Tellu soitteli perään kahvion hinnastoa, kun sitäkään ei oltu mihinkään ehditty vielä esille saada.   

Eli kaikenkaikkiaan päivä alkoi rentouttavissa merkeissä, ja saavuttaessa takaisin näyttelypaikalle yhdentoistamaissa olin enemmän kuin onnellinen siitä että olin saanut aikaiseksi tapojeni vastaisesti syödä kunnon aamupalan. Näyttelypaikalle palattua bongasin heti ensimmäisiksi Mikon ja Eevan miehensä kera. Ehdittiin siinä sitten pari sanaa vaihtaa ennenkuin miun piti rientää sisälle desifiointiainepulloja jakamaan. Siitä hommasta selvittyä koitin sitten Eevaa vielä paikantaa, että olisi ehtinyt vähän enempikin jutella, mutta hän oli jo joutunut poistumaan.

Siitä eteenpäin päivä jatkuikin rennommissa sekatyömerkeissä. Välillä kahvion takana salaattiemmeitä pilkkoen ja kahviomyyntiä hoitaen, välillä ikkuna-avainta metsästäen. Ja mukavan paljon vain eläimiä katsellen ja ihmisten kanssa jutellen, mihin tuntuu näyttelyissä jäävän aina liian vähän aikaa päivän kuluessa niin nopeasti erilaisissa askareissa. Mikoltakin peruuntui assarin homma, kun siihenkin tehtävään tuli tuomariharjoittelija, joten Mikko hääräili sitten samoissa askareissa kuin miekin.

Miun shoppailu.

Myyntipöytäkin piti luonnollisesti tarkastaa, vaikkei itsellä ollut suunnitelmissa uusia rottia ottaa. Eikä niitä itselle tullutkaan, kuten ei myöskään Mikolle tälläkertaa. Yhden simskun kohdalla kävi kyllä ehkä jo lähellä. Sen sijaan meidän kyytiläinen löysi itselleen ensimmäiset omat rottansa. Puolittain herätteenä - rotat kun olivat suunnitteilla, mutta eivät aivan vielä - niin asiaa sitten järjesteltiin lainaboksin ja -häkin kautta. Pienet käytännönseikat kun ovat lopulta aina vain järjestelykysymyksiä.

Niinpä kun näyttelystä lopulta viimeisten joukossa lähdettiin, suunnattiin sitten ensiksi meille tuomaan rotat, ja hakemaan Erikalle lainahäkkiä ja pientä määrää ruokaa ja kuivikkeita joilla selviää siihen asti kun posti tuo hänelle hänen tilaamansa. Niistä kertyi rottaboksin ohella kuitenkin sen verran tavaraa, että heitettiin sitten Erika kotiin samalla kun lähdettiin autoa palauttamaan. Ja sillä reissulla ihastuin kovin pieneen mustaan kissanpentuun. Lopulta kotiin saapuessa kello oli jo jonkin verran päälle yhdeksän, eli päivälle kertyi kyllä pituutta varsin kiitettävästi kun lähtö oli ollut aamulla seitsemän pintaan.

Arvostelujen osalta päivä meni varsin keskikertaisesti. Tytöt menivät kaikki siihen keskelle napaten kukin laatu kakkosen. Mikon pojista Ares ja Alastair nappasivat laatu ykköset ja luokkavoitot, siinä missä Thangualille tuli viivaa ja Poseidonille hylätty ruvista johtuen. Eli pojat hakeutuivat sitten eri ääripäihin.

Kaiken kaikkiaan päivä oli kyllä antoisa, ja oli taas ihana nähdä kaikkia. Toivottavasti päivän alkusählinkikään ei ketään säikäyttänyt ;) Nyt alkaa kyllä olla varsin valmis vetäytymään untenmaille.

Näyttelyyn ilmoittautumisia

Tänään sai sitten aikaiseksi väsätä ilmoittautumiset PiNankin näyttelyyn viimeisen ilmoittautumispäivän kunniaksi. Ei jäänyt pohdinnat edes viime tippaan. Lskgy:n näyttelyn ilmoittautumiset pitikin laittaa jo viime viikolla menemään (turhan lähellä viimeistä mahdollista hetkeä nekin). Yhdistysten eri ilmoittautumishinnoista johtuen sitä huomasi ilmoittautumispohdinnatkin hyvin erilaisiksi:  Halikon näyttelyn kohdalla sitä mietti, mitä eläimiä kannattaisi ottaa mukaan varmojen lähtijöiden lisäksi, kun taas Lempäälän kohdalla mietti alkuun pitkään lähteäkö ollenkaan, ja jos lähtee niin mitä yleensä mukaan lähtevistä eläimistä voisi jättää kotiinkin.

Halikkoon meiltä lähteekin sitten likoista Sera, Delilah ja Jolene, sekä Mikon pojista Ares, Poseidon, Tanqual ja Alistair. Mikkoa ei ole omien rottiensa näyttelyttäminen koskaan niin kiinnostanut, niin etenkin sijoituspoikien kohdalla Mikkoa tulee aina vähän patisteltua niitä välillä ilmoittamaan. Tai lähinnä niitä tulee ilmoitettua välillä itse kysyttyäni ensin onko asia ok. Tytöistä lähtijöitä ovat kaikki näyttelykuntoiset, kuten monesti aiemminkin. Tai Linnea olisi siinä rajalla, joten sen olen sitten mieluummin pitänyt ihan kotirottana.

PiNan näyttelyyn lähdetäänkin sitten vain junnuosaston voimin, eli rotista mukaan lähtee vain Sera ja Delilah (+ Katarina matkatakseen uuteen kotiinsa). Pienempi lähtijämäärä on toki silläkin helpompi, kun Tampereen seudulla on tarkoitus viettää sitten koko viikonloppu pelkän näyttelypäivän sijaan.

Marikan tähti

Tänään kesiksen foorumilla poiketessa tuli vilkaistua myös PetExpon jälkipuinteja. Sari oli laittanut mahdollisesti unohtaneensa jakaa junnujen tähdet, vaikka oli tähdille valinnut saajatkin. Sielä oli sitten neljä nimeä listattuna, joista yksi oli meidän pieni Marika-tyttö. Ruusukkeet ja pähkinät luvattiin annettavaksi Hausjärven näyttelyssä. Kummasti tuo piristi, vaikka yhtä hieno ja rakas neiti olisi tähdettäkin. On vain meidän likkalauman ensimmäinen tähtityttö.

Nyt tähtityttö on kotihäkissä nukkumassa. Selvästi pääsiäisreissu uusine hajuineen ja maisemineen jonkin verran voimille otti, sen verran rauhallisia Marika ja Jolene ovat nyt olleet vaikka rymytilaa olisi nyt enemmän. Hienosti neidit kyllä reissasivat, bussimatkallakin syötiin tyynesti pähkinöitä ja katseltiin matkariipparista maailmanmenoa.

PetExpo

Ensimmäinen kerta PetExpossa osoittautui myös ensimmäiseksi kerraksi, kun kotoa löytyy näyttelypäivän iltana 14 rottaa enemmän kuin näyttelypäivän aamuna. Eikä kyse ole edes poikasista. Varahäkit pääsivät hyvin käyttöön, ja iltapalalla tarjottiin luokkavoittajapähkinöitä. Mutta ennenkuin päästään iltaan, on syytä aloittaa aamusta.

Turusta lähdettiin kohti Helsinkiä kello kuusi. Toisin kuin olin pelännyt, olin ehtinyt nukkua jopa useamman tunnin ennenkuin kello soitti ja Saija ja Tellu kaarsivat pihaan. Rotat olivat bokseissaan, ja illalla esiinkaivetut ekstraboxit samaa muunnosta oleville muistuivat aamu-unisenkin matkaan. Ensikertalaisia miulla oli matkassa kolme: Marika ja Mikon junnut. Näyttelypaikalle päästiin jouhevasti, ja tuskin olin ehtinyt boksikassia alas laskea kun Lefu jo kiikutti miulle numerolaput. Jaoin lauman neljään boksiin, säästäen tuomarin siltä arpomiselta mitä itse kävin Areksen ja Poseidonin kohdalla. Kissuksen ja Jolenen kohdalla itsellä ei sentään tunnistamisvaikeuksia ollut. Kissus sai boksikaverikseen Marikan, ja Lilium Jolenen. Kun rotat olivat oikeissa bokseissaan, numerot paikallaan ja boksit pöydällä, sitä pääsi kiertämään vielä pystytysvaiheessa olevalle messualueelle.

Ensimmäinen pysähdys tapahtui Paratiisilinnun ständillä olevan haisunäädän luona. Näätä oli vielä virkeä, ja unohduin hyväksi toviksi sen touhuja seuraamaan. Moista otusta kun on tullut välillä puolivakavissaan harkittua, kun kissaa tai koiraa meille ei voi Mikon allergian takia tulla, ja frettikin on poissa laskuissa voimakkaan saalistusviettinsä kanssa. Joskus kun haaveilee kaneille seuraajaa lemmikistä joka voisi olla jatkuvasti vapaana asunnossa. Häkittömiä rottia meille kun ei kuitenkaan tule: naaraat saisivat valvomatta kämpän remonttikuntoon alta aikayksikön, siinä missä urokset panikoisivat itsensä kuoliaaksi jos niiltä lähtisi niiden rakas tukikohta ja maailman rajat. Haisunäätäallergiaa olisi vain vähän paha testata, moista kun tuskin löytyy terveyskeskuksesta vakiona, ja hoitohaisunäätiäkin on tullut omien eläinharrastusvuosien aikana vastaan kokonaiset nolla. Mutta saahan sitä leikkiä ajatuksella.

Astetta vakavampaa harkintaa saivat aikaiseksi parin pöydän pienet viljamadot. Vuonna 2007 tehty päätös olla hankkimatta uusia viljoja ainakaan ennenkuin ensimmäiset neidit saavuttavat täysikasvuisuuden on pitänyt, mutta nyt neidit alkavat hiljalleen aikuismitoissaan olla. Eniten madoissa ihastuttivat piskuiset creamsicklet. Päädyin kuitenkin odottamaan syyskesään, tai vuoden - parin päähän. Jo ihan sillä, kun sitä käärmeiden poikasaikaa on ollut niin ikävä, niin mieluummin sitä sitten ottaa juuri luovutusvalmiin poikasen puolivuotiaan juniorin sijaan. Poikasaika kun on ohikiitävä, vaikka kestääkin käärmeillä huomattavasti pidempään mitä jyrsijöillä.

Shoppailu keskittyi siis olemassa olevien lemmikkien paapomiseen. Mukaan tarttui 24 purkkia koiran märkäruokaa ja 3 litraa koirankeksejä. Niiden lisäksi heräteostoksena tuli hankittua pieni koirankantolaukku esimerkiksi eläinlääkärireissuille. Valvomattahan moiseen ei voi rottia jättää.

Hommiin päätyminen hidasti onneksi shoppailua jonkin verran. Olin tarkoituksella jättänyt ilmoittautumasta mihinkään työtehtäviin, jotta kiertelu- ja juoruiluaikaa jäisi reilummin. Mutta minkäs sille mahtaa, kun vieressä kysytään sihteereitä tuloskaavakkeita täyttämään, ja vain yksi ihminen reagoi. Lupauduin sitten hommaan ainakin joksikin aikaa, vaikka tietäähän sitä että jos hommaan saadaan yksi nakitettua, nakitukset siirtyvät täyttämään seuraavaa tehtävää. Niinpä täyttelin tuloskaavakkeita lounaaseen asti. Alkuun meinasi pieni paniikki iskeä: arvostelu kun oli alkanut, tahti oli ripeä, ja itse ensikertalaisena hommassa. Kyllä sitä sitten sai pienen alkutakeltelun jälkeen tahdista kiinni. Mutta kyllä mie silti taidan edelleen enemmän petpuolen assarina viihtyä.

Yksi rottakin meille meinasi eksyä. Saijan lähelle mennessäni syliini ilmestyi russian blue -rottanaaras, ja Saija totesi Annalle ja Tiinalle, että tehdään kompromissi, ja rotta menee Suskille. Siinä sitten hetken rottaa katselin, mietin lauman ikärakennetta ja totesin että mikä ettei. Kaikki omat boksit olivat kuitenkin vielä käytössä, enkä viitsinyt muksua kesken arvostelujen outoon seuraan laittaa, joten muksu sai vielä jäädä boksiinsa. Asiassa tapahtui kuitenkin sitten pieni sekaannus, kun kyseisen rotan myyntiä tai sijoitusta oli palloteltu jo tovi, joten rotta päätyikin sitten päivän aikana myyntiin ja uuteen kotiin. Eli oma lauma saa sitten odottaa russian blue vahvistustaan vielä tovin. Yhdelle sellaiselle on kuitenkin laumassa paikka varattuna. Sitä ennen meille saattaa kuitenkin olla pari muuta junnua tulossa pariksi kuukaudeksi kyläilemään.

Niinpä näyttelystä sitten lopulta lähdettiin samalla kokoonpanolla kuin sinne oli mentykin. Parhaimpiin tuloksiin meillä ylsivät Ares nappaamalla kaksi luokkavoittoa ja tähden, ja Marika luokkavoitoillaan. Saivat sitten pähkinäpusseja. Kotimatkalla pysähdyttiin huoltsikalla, jonne Saija onnistui sopimaan treffit sählyjoukkueen kanssa ensivuodeksi. Siitä huolimatta, että oltiin koko ajan väärällä puolella.

Mutta ne 14 lisärottaa... Ne olivat täällä odottamassa kun ehdin kotiin asti. Janina oli lähtenyt näyttelystä hieman aiemmin, ja tuonut laumansa tänne hoitoon. Eivät joudu sitten pienet olla boksissa niin montaa päivää, meillä kun häkkejä kuitenkin oli tyhjillään. Touhuilevat nyt tilapäinasumuksissaan, joihin tuli sitten jaettua putkia, köysiä, koppeja ja muita omista jemmoista. Kummasti niitä riitti neljän lisähäkinkin tarpeiksi. Katsoo montako rottaa Janina saa maanantaina takaisin ;)

Ilmoittautumisia ja varastettu sukutaulu

PetExpo ja sen yhteydessä järjestettävät rottanäyttelyt lähestyvät, ja sitä myöten tuli sitten rotille ilmoittautumiskaavakkeita täytettyä. Taas turhan lähellä viimeistä ilmoittautumispäivää, mutta ei kuitenkaan ihan viimeisenä. Lopullisen kokoonpanon pähkimisessä meni aikansa, mutta lopulta meiltä lähtee likoista kaikki paitsi Linnea (olettaen että miun mummo pysyy kunnossa), jonka lisäksi raahaan paikalle pari avomiehen pojista. Hän kun ei omiensa näyttelyttämisestä niin välitä, mutta itse noille pojille edes yhdet arvostelut tahdon. Kaikki ovat lähdössä viralliseen, joka edellytti pientä sukutaulujen lunttaamista Marikan ja poikien osalta - Marikan osalta en muistanut vanhempia, enkä Mikon "junnujen" osalta tarkkaa syntymäpäivää. Onneksi moiset on helppo tarkastaa, kun kerrankin on tullut etsittyä kaikkien paperit yhteen kasaan esille jo edellisenä päivänä.

Areksen ja Poseidonin sukutaulut löytyivät siitä mihin jätetty, mutta... missäs ne Marikan paperit ovat? Muistin ihan hyvin nostaneeni ne poikien paperien päälle, mutta siinä ne eivät kyllä olleet. Eivätkä olleet tippuneetkaan. Pikaisen loogisimpien paikkojen etsimisen jälkeen siirryttiin rottien logiikkaan, ja alettiin ratsaamaan neitien jemmapaikkoja. Sinnehän se paperi oli sitten jossain välissä ehditty huomaamattani anastaa, ja merkitä parilla sievällä hampaanjäljellä. Silminnäkijöiden puuttuessa rikoksen tekijää ja motiivia voidaan vain arvailla - asiakirjan sisällöstä ei ainakaan näin ihmisnäkökulmasta löytynyt mitään arkaluontoista tai salattavaa materiaalia. Jäämme odottamaan hammasjälkianalyysin tuloksia ja näyttelyä.