Voihan teiniangsti

Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jonkun ihmisen kanssa ei vain tule juttuun. Vaikka kuinka yrittäisi, yhteistä säveltä ei vain tunnu löytyvän, ja yhteydenpito takkuaa. Eläinten kanssa tuntuu joskus ihan samalta. Miusta tuntuu Seran kanssa päivä päivältä enemmän siltä.

Olenhan mie Serasta ennenkin avautunut, kuinka neiti ei anna ottaa lattialta kiinni, vihaa kiinnipitämistä ja draamailee. Nyt poikueen jälkeen laumaan palattua ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän. Pari viime päivää Sera on käynyt jotain ihme kädenvääntöä junnujen kanssa, ja tänään neiti ylitti totaalisesti rajan alkaessa rääyttää taas Eliseä. Toipilaan kohdalla en ole moista valmis katsomaan yhtään, joten asiasta seurasi väliinmenon paikka. Sera otti kuitenkin kauheat hepulit siitä kun koskin siihen, ja lähti sinkoilemaan kaltereita pitkin. Minulla meni hyvä tovi että sain sen edes häkistä kiinni, kun se yritti parhaansa mukaan puikkelehtia käden ulottumattomiin, ja sätkiä pois otteesta. Lopulta kun sain neidin häkistä ulos, sain taas hampaat sormeeni. En yhtään sen kovempaa kuin viime kerrallakaan, mutta selvästi miun teiniangsti on nyt ottanut asenteen, ettei häkistäkään tarvitse antaa kiinni, ja että hampaiden käyttö on ihan ok. Jos neiti oli aiemmin rakas mutta hankala, alkaa miulla nyt mennä neidin käytökseen hermot. Ei Seraa tarvitse vieläkään erityisemmin varoa, mutta ei sen kanssa pysty toimimaan samoin kuin muiden laumanjäsenten.

Täksi yöksi Sera päätyi jäähylle pikkuhäkkiin, huomenna pitää varmaan soittaa Janinalle kuinka tuon neidin kanssa olisi järkevin toimia. Mie en yksinkertaisesti tiedä, mikä tuota neitiä tällähetkellä enien risoo, kun yhtäkkiä pitää alkaa härppimään muita ja uhittelemaan muutenkin.

Elisen kohdalla tilanne näyttää onneksi sentään jo paremmalta: silmä on selvästi paremman oloinen. Täysin aiemman näköiseksi se tuskin kuitenkaan palautuu, eli Elisen kohdalla taitavat jäädä näyttelyt kokonaan välistä. Mutta näillä näkymin näyttää kuitenkin siltä, että Elise pystyy elämään ongelmitta laumassa vammastaan huolimatta lemmikkinä ja jalostuseläimenä. Hieman kyllä harmittaa, kun kovin mielellään sitä saisi omia kasvatteja mahdollisimman paljon näyttelyihin mukaan. Mutta Porvooseenkin mennään sitten Sanariksen ja Muhkun kanssa. Ja pääasia on kuitenkin se, että Elise toipuu. Ikävämpi kun se olisi ollut niinpäin, että silmä olisi parantunut näyttelykuntoon, mutta silmästä puuttuva näkö olisi tehnyt laumassa asumisen mahdottomaksi. Nyt Elise vaikuttaa touhuavan ihan tyytyväisenä muiden mukana (lukuunottamatta lääkeaikoja).

Seran muksut

Janina esitti miulle helpon pyynnön, ja pyysi kuvaamaan Seran lapset urokset ja naaraat erikseen. Että saa sitten kotisivuille tuoreempia kuvia, nyt kun muksuilla on jo silmätkin auki ja väritkin paremmin näkyvissä. ...ja vauhtia. Aluksi ajattelin pienen tason olevan mainio kuvausalue muksuille, mutta nämä kolmiviikkoiset menijät keksivät jotain mitä Faras ja Tortok eilen eivät - miten tasolta pääsee alas. Ja moisen uuden leikin keksimisen jälkeen taso on takuuvarmasti tylsä paikka. Valtaosaan kuvista sattuikin vain hännän pää, kun vähintään joku kolmikosta olisi kadonnut mieluusti jonnekin aivan muualle. Hetken jo harkitsi muksujen siirtämistä boksiin ja kuvaamista siinä, mutta kyllä onnistuneempiakin kuvia alkoi sitten tulla.

Eli saanko esitellä, Seran tytöt:

...ja pojat:

Pojat olivat malleina neitejä yhteishaluttomampia (tai vain kiireisempiä), niin niiden kohdalla jo samaan kuvaan saaminen osoittautui suuremmaksi haasteeksi valitulla kuvausalueella. Mutta hyvä se on muksujen nyt vilistää. Eilen pienet kun saivat isomman häkinkin. Meillä kun naaraat synnyttävät aina melko pienissä ja matalissa häkeissä, niin poikueet tulee sitten siirrettyä väljempiin oloihin kun poikaset alkavat liikkua pesän ulkopuolella. Nyt Seralla muksuineen on käytössä CritterNationin puolikas, niin pääsevät junnut kiipeilytaitojakin vähän paremmin treenaamaan. Muksujen saavutettua pahimman riiviöiän, Serakin on mielissään lisääntyneistä nukkumapaikoista ja lepäilysopeista.

Seran tämänhetkinen lukaali

Karsinta ja valmistautumista babyboomiin

Janinalta saatu pieni rottariipus

Janina ja Saija olivat tänään molemmat käymässä, niin intouduin sitten juustokakkuakin leipomaan. Siitä kun oli eilen autossa puhe, ja Saija meni heittämään, että ei sellaisista saa puhua ellei myös tee. Niin pitihän siihen sitten tarttua, kun ei ole taas hetkeen kunnolla mitään leiponut, vaan ollut lähinnä joulutorttuaskartelua tämä kuu. Saija tuntui yllättyvän positiivisesti, vaikka itse komensi ;)

Tänään myös karsittiin Seran poikue. Poikueeseen päädyttiin jättämään lopulta kuusi muksua, joista Janina kaavailee itselleen kotiin yhtä essex poikaa ja yhtä yksiväristä naarasta. Itse koitan olla sortumatta yhteenkään, että on sitten enemmän tilaa jättää poikasia Jolenen ja Elizan poikueista, jos kaikki menee nyt hyvin. Pitää vain koittaa olla liikoja ihastumatta, ja pitää mielessä, että niistä mitä Janinalle jää saa kyllä itsekin sitten poikasia kotiin myöhemmin tai urosta lainaan. Kummallakin kun on kuitenkin mahdollisuus pitää rajallinen määrä eläimiä, niin ei kannata molempien häkkejä samoista poikueista täyttää.

Seran muksut 8vrk

Janinan ja Saijan tehdessä lähtöä intouduttiin eteisessä puhumaan kuinka hienoa olisi lähteä hakemaan eläimiä ulkomailta. Etenkin Englanti houkuttaisi, mutta sitä reissua odotellessa manner-euroopastakin mielellään eri sukuista essex-urosta katsoisi. Asia jäi sitten hautumaan, ja sitä ennen käyn kurkkaamassa millaisia rottia Vietnamista löytyy. Ja toivon todella ettei sieltä oikeasti löydy mitään tuliaisrottaa Lefulle, vaikka hän sitä vitsillä heittikin. Agouteja kun luulisi löytyvän joka maailman kolkasta, jossa nyt ihmisiäkin sattuu olemaan. Kesyrottien löytyminen ja rottien maahantuonti ovatkin sitten eri asioita. 

Naaraaslaumassa on myös ollut tänään pientä levottomuutta, kun Eliza selvästi etsii rauhallista pesäpaikkaa ja äkseerää muksuille jos ne änkevät samaan. Tänään onkin sitten ohjelmassa laittaa Jolenelle ja Seralle synnytysboksit kuntoon. Saa Elizakin sitten kaipaamansa oman rauhan.

Pesässä piippaa

Ehdin nukkua muutaman tunnin, ja sinä aikana Sera oli synnyttänyt. Pesästä kuuluu pientä piipitystä, ja emo vaikuttaa pirteältä. Pesäntarkistus on vuorossa sitten laivalta palattua, sen ajan mamma saa olla vielä täysin rauhassa jälkikasvunsa kanssa.

Päätöksiä ja muuttuneita suunnitelmia

Sarys 14vrk

Tämä päivä alkoi mukavasti, koska heti muksuja katsoessa huomasi sen mitä oli jo odottanutkin: auenneita silmiä. Sarys sai ensimmäisenä molemmat silmänsä auki, ja seuraavana Elise, joka kurkki alkuun maailmaa vain toisella silmällään. Elinakin oli mukana muksuja katsomassa, ja hänen kanssaan sitten ihmeteltiin pieniä suuria ihmeitä. Sitähän nuo pienet rottalapset ovat, etenkin nyt kun alkavat olla suloisimmillaan.

Elise 14vrk

Tänään sain myös Saijan ja Janinan kylään, ja pääsi sitten taas kunnolla rottajuttuja höpisemään. Tästä poikueesta, tulevista poikueista, näiden taustalla olevista eläimistä, Penasta... Ei sillä etteikö niistä tulisi liiankin kanssa muillekin höpötettyä, mutta on se välillä kivempi (varmasti molemmille osapuolille ;)) kun joku on oikeasti yhtä kiinnostunut asiasta eikä kuuntele vain kohteliaisuudesta. Etenkin silloin jos puhutaan rotista muuten kuin paapottavina lemmikeinä ja valloittavina persoonina. Sillä vaikka moni ystäväkin on rotista kiinnostunut, niin se kiinnostus laimenee heti muutamalla asteella kun alan pohtia muksujen kuvioiden standardinmukaisuuksia ja niiden vahvuuksia ja heikkouksia siihen nähden. Sikäli ihan ymmärrättävää, vaikka itsellä ne nyt paljon mielessä pyörivät. Siinä jutellessa oli mukava huomata että Janinakin näki muksuilla samoja vahvuuksia ja heikkouksia kuin itsekin, eli omakin silmä on alkanut muunnoksen kanssa harjaantua. Saija ja Janina esittivät sitten myös suosituksiaan kotiin jätettävistä. Kumpikin oli sitä mieltä, että Elise tai Leona on Sarysta parempi vaihtoehto, kun haluan poikueesta essex naaraan jättää, joten enköhän sitten vastusta kiusausta jättää omaa ensimmäistä black essex naarasta laumaan. Tosiasia kun kyllä on, että muunnos toimii paremmin agoutiryhmän edustajilla.

Peseytymistä ja pötköttelyä

Käydyn keskustelun pohjalta päädyin jättämään kotiin Isabeaun ja toisen agouti essexeistä: todennäköisesti Elisen, mutta katson asiaa vielä uudelleen jahka likat hieman kasvavat. Lisäksi koetan katsoa Sanarikselle sijoituskotia Turusta tai Tampereelta. Muista pitää sitten alkaa ilmoituksia laittaa, että muksuille löytyisi sitten ne omat lemmikkikodit.

Tortok ottaa rennosti

Samalla sitten mietittiin tulevia poikueita. Janina toi Seran takaisin kotiin, mutta neiti tuskin on kantavana: se oli jatkanut uroksen höykyttämistä ja uroksen mielenterveyden vuoksi pari oli syytä erottaa jo nyt vaikka astumista tuskin on tapahtunut. Nuorta urosta kun ei haluta tyystin traumatisoida. Sikäli harmi, koska Serallakin on kuitenkin sen verran ikää, ettei sillä kovin kauaa voi uutta sulhoa katsoa, jos se ei nyt synnytä. Kotihäkissä ollaan kyllä taas niin kilttejä muille... Janina päätti myös luopua suunnitelmasta saada Jolenelle ja Poseidonille jälkikasvua, muta totesi että voin kyllä sitten itse koettaa sille Poseidonin veljeä, jos yhdistelmä itseäni kiinnostaa. Laitoinkin sitten Jolenen ja Areksen yhteen, josko Ares olisi enemmän Jolenelle mieleen. Essex uroksia kun on nyt kuitenkin aika vähän käytössä, eikä Aresta tai Poseidonia ole käytetty vielä kertaakaan. Niin sillä niistäkin mielellään jälkikasvua saisi, vaikka cinnamonia koettaakin hiljalleen jättää vähemmälle. Sanoisin toivovani parille agouti essex uroksia jälkikasvuun, mutta tällä hetkellä olen kyllä kiinnostuneempi saavatko nuo ylipäätään mitään jälkikasvua. Jos eivät, niin Jolene jää tämän vuoden jälkeen suosiolla eläkkeelle. Vähän extempore tuli myös pakattua Eliza Janinan matkaan yhtä russian blue agouti urosta tapaamaan. Alkuunhan olin ajatellut astuttaa neidin vasta Porvoon näyttelyn jälkeen, mutta nyt kun tässä on ollut useampia tapauksia joilla on ollut ongelmia kantavaksi tulemisessa, niin mieluummin koettaa sitten jo nyt, kun neidillä kuitenkin jo ikä ja koko riittää. Että ehtii sitten tarvittaessa varasuunnitelmiakin kehitellä, joskin uros jolle neiti meni on kyllä ollut varsin varma astuja. Saijan kanssa puhuttiin alustavasti toisesta poikueesta Delilahille, Saija kun saattaisi olla sitä kiinnostunut käyttämään, jos en itse sille toista poikuetta aio.

Siinä keskustelun tohinassa unohdin kokonaan uuden lomahoitajanikin Janinalle esitellä, vaikka Tapsakin paikalla oli. Hän kun keskittyi lueskelemaan sohvalla miun intouduttua höpöttämään rotista.

Sarys tutkii

Penan kohdalla Saija ja Janina olivat valitettavasti samaa mieltä itseni kanssa siitä, että ellei antibiootti nyt pure, on armeliaampaa päästää poika pois. Tilanne on vielä pari päivää tarkkailussa, mutta tällähetkellä näyttää pahalta. Tilanne tulee olemaan vaikeampi kuin aikoihin, jos se nyt eteen tulee. Pena kun on onnistunut varastamaan sydämeni hetkessä täysin, ja siinä samalla varmasti Tapsankin, joka monesti täällä ollessaan hakee itsekin pojan sohvalle seuroihin. Tilannetta ei myöskään helpota se, että sain tänään viestiä myös Naveenin sairastuneen. Se ei rohise, mutta hengitys vaikuttaa raskaalta. Huomenna siitä selviää toivottavasti enemmän. Toivon todella, että tarina päättyisi edes toisen pojan osalta hyvin.

Pesässä piippaa

Delilahin pesästä kuuluu nyt vienoa piipitystä, eli oma toinen poikue on saapunut maailmaan :) Vielä en ole pesään kurkistanut, vaan se saa odottaa huomiseen. Täytin vain mamman ruokakupin, ja jätin sen tutustumaan jälkikasvuunsa. Nyt alkaa se toisenlainen odotus: hoitaako mamma muksut kunnialla, paljonko muksuja on, millaisia muksuja... Paljon kysymyksiä joihin lähipäivät alkavat tuomaan vastauksia. Delilah vaikuttaa kyllä varsin huolehtivaiselta rottaneidiltä.

Sera puolestaan on omaksunut Jolenen asenteen, ja vetää Janinan mukaan Horatiota kuonoon aina kun se pyrkii tekemään läheisempää tuttavuutta. Eli saa nähdä käykö niiden kanssa yhtään sen parempi tuuri kuin Jolenen ja Poseidonin.

Messukeskuksen näyttely

Tänään tuli taas vietettyä päivä näyttelyssä, tälläkertaa messukeskuksessa Helsingissä. Itse tuli lähdettyä paikanpäälle vain lauantaiksi, kun rotilla oli ulkomuotoluokat. Aamulla meitä lähti matkaan mie, Janina, Mira, Tellu ja Saija. Itse oli Jyväskylän paviljongin jälkeen päätynyt reissaamaan kevyesti vain yhden boksin kanssa, vaikka messarissa näytteille asettajien ovi onkin varsin lähellä näyttelyaluetta. Omista rotista mukana olikin miun likkatiimi Sera, Marika ja Eliza. Ehkä mukana oli myös pientä puunausväsymystä - ainakin edellisenä iltana oli mukava kun ei tarvinnut keskittyä kuin kolmen rotan kuntoon laittoon.

Söpöin aasi

Automatka sujui aamusta varsin väsyneissä merkeissä. Lohjan ABC:llä nautittiin aamupalaa, ja sitten jatkettiin loppumatka perille. Perillä sitten purettiin auto ja Janina ja Saija lähtivät viemään sitä parkkiin. Mie sitten siinä heitä odotellessa purin Janinankin boksit pöydällä, mutta numerolappuja en ihan sentään arvannut lähteä niille laittamaan, vaikka aika hyvin sitä on alkanut Janinan rottia tunnistaa. Olisi voinyt tulla sanomista, jos arvostelun jälkeen olisi huomattu cinnamon pearlien tai pearlien menneen väärin päin. Numerolappujen liimaamisen jälkeen siirryimme Janinan kanssa katsomaan maatalousmessuja alakertaan. Ajoitus oli täydellinen - yleisöryntäys alkoi valua portaita pitkin sisälle juuri siinä kohtaa kun poistuimme alakerrasta. Alakerrassa miut valloittivat etenkin aasit ja vuohet. Janina kyllä heti kyseenalaisti, kuinka mahdollista aasi olisi ollut mahduttaa autoon Turkuun palatessa, ja siskokin sitten kielsi sellaista hankkimasta.

Aasia realistisempi uhka olivat lemmikkimessujen myytävät viljakäärmevauvat sekä esillä olleet kääpiöhiiret. Käärmeitä unohduin katselemaan hyvin pitkäksi toviksi, mutta lopulta kuitenkin päädyin harkitsemaan asiaa ensikesän poikasten kohdalla uudestaan. Käärmeet kun elävät kuitenkin sen 15-30 -vuotta, niin niitä ei viitsi kovin tiheällä aikavälillä hankkia vain päästääkseen poikasen kasvua seuraamaan. Kääpiöhiiriä taas saatoin vahingossa jopa alustavasti varata. Ainakin pyysin Karinaa ilmoittamaan jos pesässä olevissa poikueissa on vapaita naaraita, ja ilmoitin katsovani terraa valmiiksi. Noita pygmejä kun on tullut aina välistä mietittyä hiirikuumetta lievittämään, mutta etenkin nyt livenä nähtynä ne veivät kyllä sydämeni täysin. Miten voi olla mitään niin pientä. Jotain käsitystä kokoluokasta antaa että aikuinen minihiiri painaa 15-20 grammaa kun taas aikuinen kääpiöhiiri 3-12 grammaa. Onneksi Karinalla ei ollut nyt myytäviä mukana, niin ehtii vähän paremmin laittaa paikkoja kuntoon. Muuten olisi voinut tulla herätehankinta, nyt kun viljamatojen kohdalla onnistuin puhumaan itselleni järkeä.

Shoppailun suhteen olin tarjontaan nähden yllättävän maltillinen. Mitä nyt merirosvolaivan sorruin likoille hankkimaan, ja viiruille hirssiä. Ja tarttui minulle sitten automatkan lopulla ekstempore pari S-koon kuljetusboksiakin pygmejä odottamaan, kun Janinalla oli ne autossa mukana mahdollista ostajaa varten joka ei sitten ottanutkaan yhteyttä. Sitä en kyllä vielä kysynyt, mitä Janina niistä haluaa ;)

Elizan palkinnot

Arvostelut etenivät näyttelyssä hyvin nopeaa vauhtia, ja sekä Sera että Marika nappasivat laatu kakkoset. Päivän yllättäjä oli Eliza, joka sai ensin L1:sen ja luokkasijoitus ykkösen. Niihinkin olin jo tyytyväinen, mutta sitten likka meni nappaamaan vielä tähden sekä Rop5 ja Paras juniori -ruusukkeet. Ruusukkeiden ohella tuli sitten messarin kunniaksi niin pinkkiä boksikassia kuin namejakin vielä lisäksi. Kyllä siinä oli omakasvatistaan ylpeä, vaikka sitä tiedostaakin että tässä kohtaa kasvattien menestyminen on kiinni tuurista ja Janinalta saaduista hyvistä jalostuseläimistä. Janina kyllä vähän uhkasi neidin varastaa, ja ilmoittaa sen olevan hänen kasvattinsa Ratazana's Justiina. Harmi vain, että olen sen verran perillä Janinan essex-tilanteesta, ettei se menisi kyllä mitenkään läpi että Janinalta yhtäkkiä löytyisikin nelikuinen junnu josta mie en tietäisi mitään ja joka näyttäysi epäillyttävästi Elizalta. Elizan kyllä muutenkin vitsaillaan olevan vaihdokki, kun se oli ihan poikasena niin kovin eri näköinen kuin nykyään. Ja muutos neidin ulkonäössä tapahtui nimenomaan miun reissun aikana, kun eläimet olivat viikon hoitajien vastuulla. Ollaan sitten vain arvailtu, mitä oikealle Elizalle kävi ja mistä hoitajat tuon neidin löysivät ;)

Likkojen laiva

Päivän mittaan tuli puhuttua Janinan kanssa myös paljon kasvatuksesta ja essexistä. Että millä periaatteilla Janina on muunnoksen kanssa toiminut, mikä sen tilanne on nyt ja miten sen kanssa olisi hyvä edetä. Samalla sitten mietin Elizan astutusta. Saija koitti yllyttää astuttamaan sen nyt näyttelytauolla, mutta itse alkaa kallistua sen puoleen, että näyttelyttää neidin ensin kerran avoimessa luokassa Porvoossa, ja jättää sen sitten mammalomalle. Missaahan se siinä sitten näyttelyitä, mutta kyllä nuori eläin vielä myöhemminkin näyttelyihin ehtii. Nyt pitää vain viimeinkin toimittaa ne neidin paperit Saijalle, etteivät jää likalta tämän vuoden pisteet saamatta.

Kotona neidit pääsivät häkkiinsä, ja mie aloin purkaa päivän aikana täytteneitä kasseja ja miettiä pygmiterran paikkaa. Messarit ovat selvästi keskimääräistä näyttelyä vaarallisempia paikkoja.

Ei uutisia

Tänään tuli täyteen 23vrk siitä kun Jolene ja Poseidon erotettiin. Muksuja eikä kunnollista vauvamahaa ole näkynyt, joten Jolene pääsi takaisin muiden likkojen seuraan. Pian pitäisi sitten alkaa uudestaan treffejä järjestää. Sikäli harmi, kun nyt poikueet tulevat sitten enempi sumassa, jos toinen kerta toden sanoo. Serakin kun pitää astuttaa melko heti messarin jälkeen. Mutta näinhän se eläinten kanssa menee, ettei kaikkea vain voi ennalta suunnitella. Poseidonkin oli uroksena ensikertalainen.

Eilen menin laiskuuksissani myös päästämään kaikki likat yhtäaikaa jaloittelemaan Seran häkittämisen sijaan. Ajattelin että samapa se on nyt kerran testata, josko sylikuuri olisi auttanut. Se siitä helppoudesta - Sera on yhtä mahdoton jaloitellessa kuin aiemminkin. Eli lattiabanni jatkuu. Muuten neiti on kyllä hyvin paljon rauhoittunut, ja malttaa pestessäkin pysyä paikoillaan.

Talossa vilisee rottia

Halloweenbileet lähenevät, ja koristeiden valmistelun ohella tänään aloitettiin leipomukset. Varsinaisen touhuilun ajan likat olivat toki häkissään, mutta päivän urakan ollessa loppupuolella vapautettiin apukokit linnastaan. Vaikka leivontaan ei pienten rotan käpälien sovikaan osallistua (vaikka se hyvin halloweenin henkeen sopisikin), ei keittiötä siivoillessa pienistä apureista ole juuri haittaa. Etenkin jos jätetään mainitsematta se kohta, jossa Eliza tiputti roskapussin alas penkiltä onkiessaan sieltä palanutta muffinssia. Pikemminkin neidit omalta osaltaan huolehtivat pusseista tippuneista juustoraasteenjämistä ja ylijääneistä tomaatinpaloista ennenkuin joku siivoaisi moiset aarteet roskikseen. Ovathan ne huomattavasti paremmassa tallessa astiakaapin alla tuleviakin jaloittelureissuja ajatellen.

Ja onhan jonkun hyvä tarkastaa ennalta tulevat koristeetkin. Alkuviikon itse olen ollut valvovana virkailijana, kun osallistuminen sohvannurkasta on muuten ollut puolittaista. Tänään pääsi sitten itsekin jo visioitaan toteuttamaan, ja etenkin Jolene ja Marika kävivät kätteni jälkiä tarkastamassa. Harmi vain ettei neitejä viitsi juoksuttaa bileiden aikaan, uteliaat rotankuonot kun toimivat oikein hyvin halloweenkoristeiden kanssa. Mutta on se sekä neitien että vieraiden kannalta mukavampi, että neidit ovat lauantain visusti linnansa suojissa. Etenkin kun siskon koira on sitten kanssa touhuissa mukana.

Siivous ja valvontakeikan jälkeen oli häkkiin paluun aika. Eliza, Marika ja Delilah palasivat kotihäkkiin, jossa Sera jo vähemmän vapaaehtoisesti odotti. Jolenelle laitettiin oma yksiö, niin pääsee neiti sitten rauhassa pesää väsäämään. Maha kun tuntuu neidillä sen verran kasvaneen, että vauvauutiset ovat alkuviikosta varsin todennäköisiä. Tai sitten yksi ystäväni on innostunut lahjomaan Jolenea liikaa nameilla ;)

Sylikuuri

Häkitetty neiti ratkesi ryyppäämään.

Meni sitten Seraan hermot. Meidän nuori neiti, jonka pitäisi jo kovasti aikuistua, on heittäytynyt ihan mahdottomaksi. Häkkiin paluun kanssa on ollut ongelmia jo pidempään, mutta niitä on katsottu hieman läpi sormien: menkööt teini menojaan, kun kerrankin on tilaa mennä. Nyt ei kuitenkaan häkistäkään maltettaisi enää käteen tulla, joten hommalle on syytä laittaa stoppi: neiti on häkkiarestissa. Muut likat saavat jaloitella totuttuun tapaan, mutta Sera ei pääse häkistä muualle kuin syliin. Sitten kun tätä on jatkettu jonkin aikaa, siirrytään kylppäriin, niin että neiti pääsee lattialle, muttei missään vaiheessa kauaksi miusta. Pellossa kasvanutta neitiä aletaan laittaa kuriin ja nuhteeseen, josko siihen vähän aikuisen rotan elkeitä saisi, ennenkuin se mammalomallekin jää.

Delilah ja Marika koettavat sopia treffejä Poseidonin kanssa.

Viime jaloittelukerralla kun jouduin toteamaan asian, jota en olisi halunnut todeta. Siinä missä muut neljä neitiä tulevat kutsuttaessa luo, Sera vaihtaa suuntaa. Kehtasi vielä kiihdyttää vauhtia ja puikahtaa lähimpään koloon. Eli rauhoittumisen sijaan miun teiniangsti on suorastaan metsittymässä. Selvästi puuttumisen paikka siis. Vaikka eipä tuota silti ole kivaa katsoa, kun miun villi ja vapaa ihmettelee häkin luukun takana, kuinka kaverit viilettää ulkona. Koettavat vielä hieroa tuttavuutta Jolenen sulhon kanssa. Ja Sera on selvästi hämillään siitä, mistä ne muut ovat lenkille päässeet.

Keittiötouhuja Sera seuraa olkapäältä kuono pitkänä hajuja ihmetellen. Paikallaan pysyminen aiheuttaa kuitenkin vielä vaikeuksia - neiti niin paljon mieluummin hyppäisi lähimmälle tasolle tai hyllylle, kun tyytyisi olkapääpaikkaan. Sohvalla meillä ei ole pysytty ensimmäisten viikkojen jälkeen, joten sellaiselle ei voi Seran kanssa istahtaa. Mutta parvisänkyä voisi jossain kohtaa koettaa, josko neiti edes sillä pysyisi sitten kun jaloittelualuetta lähdetään taas laajentamaan.

Näyttelyyn valmistautumista Tampereella

Neidit eivät olisi malttaneet millään lähteä.

Tämän kertainen näyttelyreissu suuntautuu astetta edellistä kauemmaksi, elikkä Lempäälään. Matka ei olisi toki mitenkään hankala päiväkseltääkään tehtäväksi, mutta koska Tampereelta löytyy itseltä myös perhettä, lähdettiin reissuun jo torstaina. Muu lauma jäi Turkuun Mikon hoiteisiin, kun pakkasin boksiin mukaan miun junnut Seran ja Delilahin, sekä näyttelystä uuteen kotiinsa matkaavan Katarinan. Normaalisti tällaiselle reissulle tulisi napattua mukaan neitien pieni reissuhäkkikin, mutta koska sen ja näyttelyboksin roudaaminen olisi käynyt bussilla turhan hankalaksi, päädyin pelkkään boksiin. Sen kanssa samaan laukkuun eksyi myös vaihtokuivikkeet ja eväspussi. Sekä pieni pelko siitä, että junnut tylsistyvät ja päättävät keskittää energiansa boksin kattoon.

Vähemmän luksus reissukämppä.

Niin ei kuitenkaan ole onneksi käynyt. Uudet hajut ja uusi ympäristö on likkoja selvästi kiinnostanut ja uuvuttanut, ja boksissa on keskitytty lähinnä nukkumaan. Nukkumaan ja syömään nameja, joilla olen pienenpää tilaa likoille hyvitellyt. Yllättäen jopa boksiin viritetty juomapullo on saanut olla täysin rauhassa. Olen kerrassaan yllättynyt miun ADHD enkelinkin rauhallisuudesta poikkeustilanteissa. Voin jopa sanoa pitäväni miun teinistä aiempaa enemmän, nyt kun on päässyt näkemään Serasta tätäkin puolta.

Boksimajoitusta kamalammaksi osoittautui vähemmän yllättävästi kynsienleikkuu ja häntien pesu. Tai lähinnä jälkimmäinen, kynsiä leikatessa ei tullut yhtään kunnon teinidraamakohtausta. Häntiä en kuitenkaan saanut pesusta huolimatta ihan mieleiselleni tolalle, joten pitänee selvästi näyttelyn jälkeen kerrata miten toimia pinttymien kanssa ja koettaa jaksaa puunata häntiä enemmän näyttelyiden välilläkin. Etenkin Seralta, jolla häntä on kovin vaalea. Jos noita sitten joskus kehtaisi pettiinkin laittaa.

Nyt eväätkin on tehty huomiselle, joten seuraava vaihe olisi koettaa saada hetki unta ennen aamua. Josko sitten jaksaisi näyttelypäivänkin paremmin. Viime näyttelyä varjostanut flunssa alkaa onneksi sentään olla voiton puolella.

Rauhallinen koti-ilta

Lounais-Suomen kesyrotta- ja gerbiiliyhdistyksen hallituksen kokous saatiin juuri päätökseen, ja huomaan istuvani yksin kotona koneella kahdeksalta illalla. Eikä tiedossa ole tästä eteenpäinkään enää muuta menoa tälle illalle. Edellisestä tällaisesti illasta onkin aikaa. Mielekästä ja mielenkiintoista tekemistä on vain riittänyt niin paljon, etten ole ehtinyt tajutakaan kuinka paljon olen tällaista iltaa kaivannut. Nyt likkojen häkki onkin auki, ja seuraavaksi hipsin suihkuun ja vaihdan oikein rennot kotivaatteet.

Eilen päädyin sitten erottamaan muksutkin sukupuolittain. Pojat saivat viiden kuonon edustuksella pitää 80*50*60cm häkin. Naaraiden kohdalla arvoin pitkään 70*47*28cm häkin ja 77*44*60cm häkin välillä. Ensimmäistä puolsi helppo sijoiteltavuus, jälkimmäistä luonnollisesti koko. Lopulta päädyin vaihtoehtoon c, ja laitoin Jolenen tyttöineen muiden naaraiden seuraan. Jolene kaipasi selvästi jo tuttuja rutiineja, ja lauman natsin poistuttua tiesin tynkälauman rauhalliseksi nyt kun porukan teinikin on vielä Jäkärlässä. Pikkutytöt ovat nyt täysin rakastuneet häkissä oleviin pitkiin putkiin, ja ruokailevat isojen rottien tapaan muun lauman kanssa. Kyllä sitä silti pohtii, ettei sitä järjellä ajatellen olisi kyllä ollut vielä mitään kiirettä noita isojen seuraan laittaa. Kai sitä eilen vaakakupissa painoivat sitten osin ne ei-järkisyyt - naarashäkki on näyttänyt niin autiolta nyt kun sitä on kansoittanut vain kaksi tyttöä, ja Jolene vietti kuitenkin jo mielellään niin paljon aikaa kuin mahdollista Seran ja Linnean kanssa. Metsittymisestä muksujen kohdalla on tuskin pelkoa isommassakaan häkissä: sylittelijöitä kun pienillä riittää, ja muksut saa hyvin kiinni tuoltakin.

Eilen likat saivat vähän ikävämpää iltapalaa. Yhdellä viiriäiskanallani napsahti päässä, ja se alkoi kiusata kahta parven tummempaa kanaa. Toista jopa siinä määrin, että sen pää oli ja kaula oli kummaltakin puolin veressä. Kiusaajakana sai sitten kuolemantuomion, ja nyt sitten toivotaan toisen toipumista. Tuo kiusaajakana päätyi sitten rottien ruokalistalle. Tipuja noille on tullut aiemminkin syötettyä, ja olkoot viiriäinen kuinka herkkua vain, ei yhdessä viiriäiskanassa ole niin paljoa lihaa että siitä jaksaisin alkaa ihmisille kokkaamaan. Onhan se tietysti hieman karun näköistä, kun rottalauma innoissaan riipii vasta lopetutun lemmikin jäänteitä, mutta mieluummin sitä silti laittaa kuolleet hyötykäyttöön hautaamisen sijaan silloin kun se mahdollista on. 8-vuotias siskoni suhtautui asiaan samalla mutkattomuudella kuin käärmeiden ruokintaan - ruokahiiristäkin hän usein kysyy, mikä jonkun hiiren nimi oli sen eläessä, tai ihmettelee jonkun erikoisemman näköisen hiiren kohdalla, että oliko miulla ollut sellainenkin. Hän kun muistaa yhä sen kun kasvatin ennen itse ruokahiiret.

Samalla laitoin sitten Marikallekin häkin valmiiksi. Marikalla oli kiima vielä viikko sitten, jolloin uros sen ainakin astui. Nyt sitten odotellaan tuleeko enää uutta kiimaa, vai saadaanko neiti piakkoin kotiin muksujaan vartoomaan. Tätä häkkiä varten tuli sitten koottua meidän kätevästi kasaanmenevä eläinhylly, ja testattua uusien synnytysboksien hyllykelpoisuus - ne menevät hyllyyn juuri niin passelisti kuin mittojen perusteella muistelinkin.

Tänään ennen kokousta tuli saatettu Iippa Tampereelle menevään linja-autoon. Kovasti neiti haikeana sanoi heippoja etenkin pikkupojille, jotka todennäköisesti ehtivät uusiin koteihinsa ennen muksun seuraavaa visiittiä. Kovasti kyllä varmisteli, että jäähän Eliza sitten varmasti, niin näkee edes jonkun muksuista sitten isona rottamuksena. Ja kuka tietää vaikka silloin olisi taas uusia muksuja talossa: onhan tässä jo kolmen poikueen osalta suunnitelmia ennenkuin Elizalla päästään miestä valitsemaan.

Lellipennut rääkissä

Niin se miun lellipentujen lepyttely sitten jäi, kun huomioni kiinnittyi Marikan häntään tytön kavutessa syliini. Ties mitä oli neiti touhunnut, mutta koko häntä oli niin tasaisen kellertävän likakerroksen peitossa, että lellittelypäivä muuttui kynsileikkuu ja -pesupäiväksi. Eihän tuota neitiä kehtaa pian kasvattajilleen näyttää saati miehelään päästää, jos tuon näköisenä livistelee. Ei siis muuta kuin toimeksi. Kipaisin ensin lähikaupasta pullollisen koiranshampoota, ja sitten lähti rottien pyydystys käyntiin. Siinä tuli sitten huomattua, että Marikalla on selvästi kiimapäivä menossa. Tyttö oli yksi saippua, ja kiljui kun sitä vähänkään hipaisi. Ja kun iso neiti kuolee, ei Serallakaan ollut pienintäkään kiinnostusta jättäytyä kiinni. Mikään mikä aiheuttaa moisen huudon kun ei voi mitenkään olla mukavaa ajanvietettä pienellekään rottaneidille. Harvinaisen pitkän taiston jälkeen kaikki kolme olivat sitten boksissa ja boksi kylpyhuoneessa. Aika monta kertaa siinä kyllä sai juosta piirileikkiä akvaariokaapin ympärillä.

Marika sai hoitovuoroista ensimmäisen, ja vahingosta viisastuneena leikkasin jokaiselta neidiltä kynnet ennen neitien pesemistä. Pitkäkyntinen rimpuileva rotta kun on huomattavasti ikävämpi kuin pelkkä rimpuileva rotta. Toki pesupäivän siirto kiiman jälkeiseen aikaan olisi voinut olla vaihtoehtona fiksumpi, etenkin siinä kohtaa kun neiti päätti jatkaa huutokonserttiaan pesun aikana. Välillä tyttö piippaili surkeasti ja välillä taas kiljui siihen malliin että kaverin piti ihan oven läpi kysyä mitä mie kyseiselle rotalle oikein teen kun toinen huutaa kuin syötävä. Hyvä ettei kukaan naapureista soittanut eläinsuojeluvalvojaa paikalle. Etenkään siinä kohtaa, kun koitin maanitella saippuaista vastentahtoista rottaa pesukoneen takaa. Jupina jatkui hiljaisena myös neitiä kuivatessa. En kyllä yhtään ihmettele, että kiimaisia naaraita kutsutaan välistä vinkuleluiksi. Sera onneksi rauhoittui jo kynsiä leikatessa, eikä jatkanut Marikan draamailuja. Linneakin käyttäytyi vanhemman leidin arvokkuudella, vaikkei tilanne selvästikään ollut sille täysin mieleen.

Pienenä lepytyksenä kuivuneet rottalaiset pääsivät takaisin jaloittelemaan, ja ovat vapaana edelleen. Huoneessa alkaa kyllä lämpö nousta siinä määrin, että kohta pitänee neideille häkkiä ehdottaa, että pääsee huonetta tuulettamaan.

Poikasia ja lellipentuja

Nyt on ensimmäinen pesäntarkastus suoritettu ja pesästä löytyi kymmenen pientä rottamuksua. Kaikilla poikasilla oli hyvin maitoa mahassaan, mutta yksi muksuista oli hieman muita pienempi. Nyt seuraavat päivät on sitten tarkoitus tilannetta tarkkailla ja miettiä, montako muksua emolle jättää kasvamaan. Kymmenpäinen pesue kun voisi olla ensikertalaiselle emolle turhan raskas, vaikka nisiä kaikille riittäisikin. Ensivaikutelma Jolenesta emona on hyvin Kissusmainen: neiti ei laittanut yhtään vastaan kun nostin sen terraariosta boksiin siksi aikaa kun katsoin poikasia, ja terraan palauttamisen jälkeen se koitti livahtaa jaloittelemaan. Eli muksut kyllä hoidetaan, mutta kun muksut on syötetty ja peitelty, muukin elämä olisi tervetullutta. Vielä en neitiä juoksuilleen päästänyt, mutta eiköhän Jolene pian saa taas nauttia jaloittelutuokioista aikuisessa seurassa muksujen hoidon lomassa. Ensimmäiset päivät tyttö saa kuitenkin rauhassa totutella uuteen rooliinsa poikaskatraan yksinhuoltajana.

Jolenen muksut ikää 1vrk

Lellipennut löytyvät sitten viereisestä häkistä. Kolme mustasukkaista kuonoa tunkee esille heti jos Jolenen terraariota lähenee. Ei poikasten vikinän kuuntelu voi mitenkään olla yhtä hienoa kuin kolme kaunista aikuista rottaa. Vielä vähemmän hienoa on siskon koira, jonka täällä ollessa jaloittelutuokiot saavat jäädä (ja joka on vähintään yhtä mustasukkainen rotista kuin rotat siitä). Eilinen oli siis tuplasti kamala päivä, kun syntyi sekä poikue, että Luka oli visiitillä. Tänään onkin sitten vuorossa ahkeraa lepyttelyä: nameja ja juoksutusta. Saadaan sitten maailma likkojen mielestä takaisin mallilleen.

Marika ja Sera luukulla, Linnea taustailee.

Linnea ja Sera.

Helteistä odotusta

Vaikka helteitä rakastankin, viime päivien ukkosmyräkät ovat tuoneet sisälle asuntoon ikävän raskaan ja liikkumattoman kuuman ilmamassan. Tämä on ollut omiaan korostamaan asuntomme olematonta ilmanvaihtoa, jota blokkiutuneet tuuletusikkunat eivät ainakaan edistä. Jopa minä olen siis joutunut myöntämään, että asunnossa on todella kuuma aamupäivästä aina yöhön asti. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen hien pintaan - se nousee automaattisesti. Yllättäen nämä helteet eivät ole olleet vaikuttamatta myös rottalaisiin. Häkeissä ollaan oltu hyvin uneliaita, eikä luukullekaan vaivauduta vastaan normaaliin tapaan. Visiitillä ollut pienempi pikkusiskonikin sai houkuteltua tytöistä syliinsä vain Linnean Marikan ja Seran jumittaessa kopissaan. Jälkimmäiset neitoset vaivautuivat näyttämään vain kuononpäänsä ennen kyljen kääntämistä ja unien jatkamista. Ei täysin normaalia miun touhuikkaille teineille, mutta hyvin ymmärrettävää.

Helpolla ei ole päässyt myöskään Jolene. Neidin vauvamaha kasvaa päivä päivältä, ja niinpä tyttösellä on kannettavanaan oman massansa lisäksi pienoinen lisätaakka. Jolene viettääkin vielä muitakin likkoja enemmän aikaansa makoillen. Useimmiten nämä lepotuokiot vietetään kuivikkeista tyhjennetyssä nurkassa selällään maaten. Ilmeisesti pienikin kuivikekerros lämmittäisi mammaa liikaa, kun kova lasi koetaan mieluisammaksi. Pesästä on kuitenkin tehty päivä päivältä hulppeampi, eli poikaset Jolene aikoo ilmeisesti kuitenkin peitellä kunnolla suojaan katseilta ja ei-niin-kylmältä maailmalta. Foorumilla jollain oli ollut taas epäonnea poikasten kanssa, joten odotusta jatketaan hieman jännittyneenä mutta erittäin toiveikkaana. Jos meillä menisi kaikki hyvin sekä emon että poikasten osalta.

Siivouspäivä

Tänään kotona on siivouspäivä. Siivouspäivä alkoi rottahäkin puhdistuksella, joten likat ovat saaneet olla aamusta alkaen jaloittelemassa. Jolene sai kanssa liittyä muiden likkojen seuraan, vaikka viettääkin muuten ajan synnytysboksissaan. On se neidillekin kiva lauman kanssa touhuta, vaikka muuten saakin jo keskittyä rauhoittumaan ja tekemään pesää. Pesä kattaakin jo kolmanneksen terraariosta.

Marika tutkii tiskivettä.

Jolene akvaarion päällä.

Sera tutkii imuria.

 

Linnea kiipeilee Jolenen terran luona.

Sera kuikuilee sohvan vieressä.

Tyttöjen häkin uusi järjestys.

Juhannuksen etärottailua

Tuli sitten heitettyä laukku olalle ja suunnattua Juhannuksen viettoon Tampereelle takapihan asemesta. Likatkin jäi sitten kotiin, vaikka alkuun niiden mukaan ottamista mietin. Mie en ole koskaan tykännyt matkustaa eläinten kanssa silloin kun se ei ole välttämätöntä, mutta rottien kohdalla olen huomannut alkaneeni lipsua. Nytkin joutui arpomaan sen välillä jättääkö rotat perushoidolle isompaan tilaan, vai ottaako ne matkahäkissä mukaan pilalle lellittäviksi. Etenkin nyt kun Linnea on ollut todella huomionkipeänä tuntuu ettei haluaisi jättää likkoja yhtään kotiin. Ikäänkuin yhtäkkinen lauman vanhimmaksi jääminen ja sitä kautta johtajuuden periminen olisi hämmentänyt Linneaa niin että se kaipaa paljon aiempaa enemmän huomiota ja tukea. Mutta eiköhän se nyt silti hyvin kotona Mikon kanssa pärjää.

Ihan ongelmattoman arkisissa merkeissä kaikki ei kuitenkaan kotona sujunut. Tai likkojen osalta kyllä, mutta ei Mikon uroslauman. Alkuun Mikolta tuli viestiä Ratcatcheriltä löytyneen kasvain. Kasvain oli ilmaantunut ja kasvanut nopeasti, joten siinä sitten keskusteltiin lähinnä siitä, lopettaako Mikko pojan itse, vai hoidanko mie asian kotiuduttuani. Tällaisia tapauksia varten meiltä löytyy kotoa hiilidioksidikammio, jotta lopetukset saadaan hoidettua tarvittaessa helposti kotona. Ei tarvitse miettiä sitten ajanvarauksia tai koska lääkärille pääsee. Mikko päätyi asiaa pohdittuaan lopettamaan pojan itse, kun kasvain tuntui herraa jo haittaavan. Oli Mikon rotista sitten ensimmäinen joka lähti. Toivottavasti Mr. Squeekin kohdalla tulee sitten parempia uutisia, sille kun saatiin niiden rohinoiden takia eläinlääkäriaika maanantai-iltapäiväksi.

R.i.p. Ratazana's Jai Ho "Ratcatcher"

Juhannusta edeltäneen päivän olin varannut rottien paapomiseen tehtyäni päätöksen pienten hylkäämisestä juhannuksena. Sera oli sitten onnistunut jaloitellessa livahtamaan Mikon työhuoneeseen. Muksu on alkanut oppia, että kielletyn pitää olla jotain todella kiehtovaa. Linnea on toiminut hyvänä esikuvana miten työhuoneeseen pääsee livahtamaan mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti. Sera ei kyllä ollut kyseisenä päivänä ainoa joka livahti: tuuli onnistui kaatamaan pihalla olevan kana-aitauksen ja kaikki kuusi viiriäistä lähti lipettiin. Ison akvaariohaavin ja naapureiden suosiollisella avustuksella karanneet linnut saatiin kuitenkin onneksi sisälle ja turvallisesti omaan asumukseensa. Siinä ehti kyllä vähän jo säikähtääkin.

Tiistain turinoita

Tänään aamulla oli tullut sähköpostia Porin kaivauksiin liittyen. Valinta ei tällä(kään) kertaa kohdistunut minuun, mutta tälläkertaa en edes osaa olla harmissani. Työkokemuksen sijaan se tarkoittaa enemmän aikaa muille kokemuksille. Etenkin kun edellisestä täällä syntyneestä poikueesta on 10kk. Mie en millään malttaisi odottaa että pääsee seuraamaan Jolenen mahan kasvua ja sitä hetkeä kun pesästä alkaa kuulua pientä piippausta. Pieniä maitomahoja ja sitä kuinka päivä päivältä poikasten värit alkavat hahmottua. Sitten kun silmät aukeavat kaikki käykin jo niin nopeasti; poikaset vaihtavat turbovaihteen päälle ja hetkessä hieman kömpelöt lapset ovatkin luovutusikäisiä kiipeilyvirtuooseja. Tänään tulikin laitettua Janinalle kyselyä Jolenen kiimoista, onko neidille tullut sellaista enää astumisen jälkeen. Ei sillä, ettenkö luottaisi Janinan kyllä ilmoittelevan jos jotain ilmoitettavaa on. Mutta tietäähän sen kun oma pieni on muualla... Ja vähän sitä elukoiden kohdalla muutenkin sortuu höösäämään: kirjoittelinhan mie häitäkin ennen sujuvasti myös poikasten ruokintaohjeita kun Janina kävi täällä meidän lauman ja omat rottansa hoitamassa. Eihän ne poikueet olleetkaan kuin Janinan omia jotka olivat täällä vain hoidossa.

Mikon rotista Mr.Squeek on rohissut nyt viikon verran, mikä tietää herralle pian eläinlääkärireissua ellei rohina lopu. Herralla kun on kerran aiemmin ollut vastaava viikon kestänyt rohina, joka sitten vain loppui omia aikojaan ennen eläinlääkärille saatua aikaa. Mikäli reissu tulee, laitan sitten Linnean taas samalla keuhkojen kuunteluun. Neidillä ei ole ollut nyt mitään varsinaista näkyvää, mutta eilen olin taas kuulevinani jotain sen keuhkoista. Linnea on kuitenkin omista rotista se josta näkee kyllä päälle päin ettei se ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin muut. Neiti on jotenkin löysemmän oloinen ja sen lisäksi varsin siro. Löysyys ei ole siis missään määrin ylipainoa; neiti vain tuntuu vähemmän lihaksikkaalta vaikka se touhuileekin samaan tapaan muiden kanssa.

Eilen pääsi pitkästä aikaa tilanteeseen jossa rotat saivat päivällä juosta niin mielin määrin, että vetäytyivät lopulta kaikki kolme oma-aloitteisesti häkkiin nukkumaan. Sera ja Linnea yhdessä riippumattoon ja Marika omalle tasolleen. Siinä sitten ohimennen silittelin Seraa ja Linneaa ja rapsuttelin tyttöjä korvien takaa. Vastineeksi sain pusuja ja tyytyväistä unista naksuttelua. Nyt Seralla on laumassa hyvä tuki ja roolimalli.

Iltaan mennessä virtaa oli ehditty kerätä taas siinä määrin että häkkiin palattiin vasta kahden jälkeen yöllä ja silloinkin neidit piti sinne nostaa kun ei olisi maltettu mennä. Yllättäen Marikan sai tällä kertaa kotiutumaan Seraa ennen. Muksu alkaa päästä jaloittelun makuun.

Villit ja vapaat

Koska elämässä harva asia menee suunnitelmien mukaan, paras tapa reagoida asioihin on etsiä joka asiasta niiden parhaat puolet. Kolmen rotan kanssa jaloittelun silmällä pito on paljon helpompaa kuin viiden rotan kanssa. Helpompi valvominen helpottaa jaloitteluajan lisäämistä, mikä on puolestaan omiaan rohkaisemaan myös Seraa tutkimusmatkoille. Eilen ja tänään tytöt ovatkin saaneet ekstramäärän vapaanaoloa.

Marika on viettänyt tuon ajan pitkälti akvaariokaapissa. Mie olen jo alkanut luopua toivosta että saisin sen blokattua rotilta, joten pitäkööt kaappinsa. Kai pieni järjestäminen pitää neideillekin sallia, ja hyväksyä siististi pinotut pähkinät vedenparannusainepurkkien viereen. Alalaatikkoon järkätyistä kuivuneista pintakasveista en ole silti edelleenkään vakuuttunut. Itse pitäisin niistä enemmän altaassa siinä missä Marika laskee ne ruokavarastonsa muonavahvuuteen. Tätä väittelyä tullaan varmasti jatkamaan vielä hyvä tovi.

Sera on tyytynyt vielä häkin välittömään läheisyyteen: häkin päällystään ja viereiseen rahiin. Niitä tutkitaan kyllä kaikella mielenkiinnolla. Linnea käy välillä pikkuneidin seurana, ja silloin Sera seuraakin innolla blondin perässä sen tekemisiä ihmetellen. Pikkuneidin häntä on edelleen pahan näköinen, mutta eiköhän siitä putsailulla ja rasvailulla vielä kunnon häntä tule.

Linnea on ollut oikein huomion kipeällä tuulella ja hakeutunut seuroihin tavallistakin ahkerammin. Tuvassa ollessamme Linnea kiipesi vuoroon Elinan viereen sohvalle, ja tuli syliini katselemaan mitä lehteä luen. Sitten tehtiin taas kierrosta keittiössä ja kirjakaapin päällä palaten nojatuoleille. Blondi on muutenkin meillä se helppo tapaus, jonka saa aina ottaa syliin kesken jaloittelujenkin. Marika on puolestaan ihastuneempi vapauteen kuin sylittelyyn.

Kännykkäkameralla tuli sitten taltioituakin neitien touhuja, mutta kameran piuha loistaa nyt poissaolollaan. Toivottavasti ei neitien toimesta... (onneksi ei).

Taas yksi on joukosta pois

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä vahvemmin tulin siihen tulokseen etten uskalla laskea Liliumia takaisin muitten seuraan. Seran terveyden ja sen sekä muiden junnujen laumakäyttäytymisen oppimisen takia. Rotta on kuitenkin laumaeläin, eikä päätöksiä voi tehdä aina vain yhden yksilön kautta. Se ei tehnyt päätöksestä helpompaa, kuten ei myöskään se, että sitä on päättänyt pitää varsin nollatoleranssia luonneongelmien kanssa. Ne ovat niitä päätöksiä joita on helppo tehdä silloin, kun miettii omaa kantaansa yleisesti. Ei silloin, kun tehtävä päätös koskee eläintä johon on jo ehtinyt muodostua vahva tunneside. Kuitenkaan Lilium ei viihtynyt myöskään eristyksissä omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, joten päätöstä ei halunnut sitäkään kautta loputtomiin pitkittää.

Nyt neidin ei tarvitse enää stressata kenestäkään.

Lauma tuntuu kovin pieneltä ja oudolta, nyt kun porukassa ei ole yhtään agoutia Kissuksen ja Liliumin lähdettyä ja Jolenen ollessa astutusreissulla. Vaaleita neitejä ja vain kolme kotona. Ei ole naaraslaumassa ollut yli vuoteen näin hiljaista.

R.i.p. Ratazana's Neytiri eli Lilium
22.03.2010-14.06.2011