Rottahäkkiä hankkimassa

Blogin ohella rotakkaita juttuja tulee aina välillä kirjoiteltua LSKGY:n jäsenlähteen Rapinaan. Näitä tuli taas konetta siivotessa vastaan, joten ajattelin niistä yhden vuoden takaisen napata myös blogin lukijoille katsottavaksi. Aiheena siis sopivan rottahäkin valinta.

Rottahäkkiä hankkimassa

Päädyttäessä hankkimaan rottia lemmikiksi, lähes poikkeuksetta isoin yksittäinen hankinta on häkki. Häkit ovat paitsi rahallisesti arvokkaita, se muodostaa myös ne rajat, joiden sisällä keskiverto lemmikkirotta viettää suurimman osan elämästään. Näistä syistä häkin hankintaa onkin syytä harkita tarkkaan, eikä vain ostaa eläinkaupasta ensimmäistä vastaantulevaa. Tässä muutamia seikkoja, joihin häkkiä hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota.

Koko

Nykyään suosittu täysmetallinen CritterNation Double

Rottahäkki ei voi koskaan olla liian suuri. Eläinsuojelulaissa on säädetty rottahäkille minimimitat ja kesyrottayhdistyksellä on olemassa oma minimisuosituksensa. Kuitenkin minimittojen tuijottelua parempi lähtökohta häkin hankinnalle on se, minkä kokoinen häkki asuntoon enimmillään mahtuu. Rotat käyttävät tilaa paitsi vaakatasossa myös korkeussuunnassa, joten ihanteellisesta rottahäkistä löytyy sekä pinta-alaa että korkeutta. Häkin koossa ei kannata pihistellä myöskään lauman ollessa pieni – monesti minimittaista häkkiä perustellaan sillä, että rottia on vain pari, eikä niitä edes aiota hankkia laumaa. Rotat ovat kuitenkin itsessään varsin pieniä eläimiä, ja häkissä eniten tilaa vaativat rottien liikkuminen ja virikkeet. Kaksi tai kolme rottaa arvostavat varmasti virikerikasta ympäristöä ja liikkumatilaa siinä missä isompikin lauma. Esimerkiksi suosituksi noussut CritterNation Double (91*61*160cm) tarjoaa varsin mukavasti tilaa kokeilla erilaisia sisustuksia.

Pinnaväli

Osa isoista häkeistä on suunniteltu alkujaan muita eläimiä kuin rottia silmällä pitäen. Esimerkiksi monikerroksisista kanihäkeistä tai papukaijahäkeistäkin voi saada hyviä rottahäkkejä. Eri häkkityyppejä verratessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota myös pinnaväliin, ja miettiä pidemmällä aikavälillä häkin tulevaa käyttöä. Mikäli häkin haluaa sopivan sellaisenaan luovutusikäisille poikasille, kannattaa valita häkki jossa on alle 15mm:n pinnaväli. Etenkin mikäli itsellä on tapana pitää laumoissa aina eri-ikäisiä rottia, on pienen pinnavälin omaava häkki varmasti käytössä helpoin. Samaten jos kotona on pienikokoisia naaraita, voi pienen pinnavälin omaava häkki myös uroksilla estää naaraiden mahdolliset karkureissut miehelään. Mikäli taas kotona on vain aikuisia uroksia, tai jaksaa poikasajoiksi verkottaa häkkiosat tiheämmällä verkolla, vanhoista kanihäkeistä voi saada pinoamalla hyvin halvan ja tilavan asumuksen. Kuitenkin joidenkin kanihäkkien yli 2,5cm:n pinnaväleistä isommatkin rotat voivat luikerrella itsensä ulos. Pinnaväliä tarkastaessa kannattaa tarkastaa myös häkin päätyjen ylä- ja alaosat ja luukkujen ympärystät – niissä on joskus harvempi pinnaväli kuin muualla häkissä.   

Pinnat

Tilava mutta pystypinnainen lintuhäkki

Paitsi pinnojen etäisyys toisistaan, kannattaa tarkastaa myös pinnojen pinnoitus ja suunta. Maalatut tai muuten pinnoitetut pinnat ovat usein helpoimmat pitää puhtaina, ja pysyvät pidempään hyvinä. Karheaan pinnoittamattomaan metalliin virtsa pinttyy helpommin, ja myös ruoste pääsee helpommin tarttumaan. Nykyään myytävistä häkeistä valtaosa on pinnoitettuja, mutta käytetyissä häkeissä voi törmätä helpommin pinnoittamattomiinkin. Rottakäytössä yleisempiä pinnoittamattomia häkkejä ovat vanha Ferplast Jenny ja Fop Lagos. Jotkut ovat kyllä näitäkin myöhemmin maalilla pinnoitelleet.

Tehdashäkeissä pinnat ovat yleensä joko vaaka- tai pystysuuntaan. Joissain häkkimalleissa etu- ja takaseinä ovat vaakapinnaa päätyjen ollessa pystypinnaisia. Vaakapinnat ovat rotille helpompia kiivetä, ja niitä pitkin eri ikäiset kumpaakin sukupuolta olevat rotat pääsevät yleensä hyvin kulkemaan. Pystypinnat ovat kiipeillessä haastavammat, etenkin jos vaakasuoria poikkipinnoja on vähän. Pystypinnaisessa häkissä kömpelömmät rotat voivat tarvita tuekseen enemmän portaita kulkua helpottamaan, joskin nuoret ja ketterät junnut kiipeilevät pystypinnojakin varsin sujuvasti. Myös virikkeiden kiinnityksessä on eroja, esimerkiksi osa tasoista, riippumajoista yms., voivat vaatia tietynsuuntaiset pinnat jotta ne voi kiinnittää valmistajan aikomalla tavalla. Monet jyrsijöiden virikkeistä soveltuvat paremmin vaakapinnaiseen häkkiin, siinä missä osa lintujen virikkeistä vaativat pystypinnat.   

Osassa häkeissä myös katossa on kalterit, siinä missä toiset häkit ovat umpikattoisia. Kattopinnat auttavat monien virikkeiden kiinnittämisessä, siinä missä umpinainen katto toimii parempana laskutasona tavaroille. Meillä monien pinnakattoisten häkkien päällä on pidetty jotain levyä, jonka päälle tavaroita on sitten ollut mahdollista laskea ilman että rotat saavat vedettyä ne häkkiinsä.

Pohja

Vedettävän pohja omaa Fop Lagos

Suurimmasta osasta valmishäkkejä löytyy muovinen, n. 15-20cm syvä pohjakaukalo. Monille rotille tämä onkin varsin toimiva ratkaisu – kuiviketta mahtuu pohjaan mukavasti, ja pohja on helppo pitää puhtaana. Osa rotista on kuitenkin kovia jyrsimään, ja tällaisille yksilöille muovipohja ei välttämättä sovi. Innokas jyrsijä voi jyrsiä helposti yhdessä yössäkin muoviseen pohjaan rotan mentävän kulkuaukon. Mikäli laumassa siis tällaista taipumusta on, tai häkki on tulossa huoneeseen joka ei ole sellaisenaan rottaturvallinen, on varmempaa hankkia metallipohjainen häkki. Tämä etenkin, jos samassa taloudessa on kissoja tai koiria, jotka voisivat olla vaaraksi karanneelle rotalle. Metallisen pohjan voi myös teettää jälkikäteen jo olemassa olevaan häkkiin, mikäli muovipohjan kanssa esiintyy myöhemmin ongelmia. Osassa nykyisin markkinoilla olevissa häkeissä on myös metallipinnoilla lepääviä matalareunaisia muovitarjottimia. Tällaisissa häkeissä helpoin ratkaisu on yleensä metallilaatikoiden teettäminen, tai erillisen wc-laatikon käyttö.

Etenkin alkujaan lintuhäkeiksi tarkoitetuista häkeistä löytyy välillä vedettäviä pohjatarjottimia. Muoviset vedettävät pohjatarjottimet ovat usein hyvin matalareunaisia ja ohutmuovisia, mutta esimerkiksi Fopin täysmetallihäkeissä pohjatarjottimet ovat monilla kuivikkeilla jopa varsin toimivat. Vedettävän pohjatarjottimen ideana on, ettei koko häkkiosaa tarvitse nostaa pois pohjan päältä, vaan häkistä voi vetää puhdistukseen vain pohjalla olevan kuivikelaatikon.

Luukut

Vähintään yhtä tärkeää kuin rottien saaminen pysymään häkissä, on myös niiden helppo poissaanti. Luukkujen koko ja sijainti vaikuttavat myös paljon siihen, kuinka helppo häkkiä on sisustaa ja puhdistaa. Mikäli häkissä ei ole koko seinän kokoisia avattavia ovia, on usein helpointa jos häkissä on pari reilunkokoista etuluukkua, sivuluukut ja iso kattoluukku tai kokonaan avattava katto. Mikäli häkissä on tätä vähemmän luukkuja, tai kaikki häkin luukut ovat pieniä, kannattaa miettiä tarkoin, kuinka helposti esimerkiksi riippumattojen ripustus ja pyykkiin saanti onnistuu, tai saako sairaan tai muuten vastentahtoisen rotan helposti ulos myös täysin sisustetusta häkistä. Usein kaupassa riittävältä tuntunut luukutus alkaa harmittaa vasta sitten, kun häkkiin on sijoitettu tasot ja muut isommat virikkeet.

Vanhanmallinen Ferplast Jenny, jossa etuseinän ainoa luukku on alakulmassa

Kannattaa kiinnittää huomiota myös luukkujen kiinnitykseen. Mikäli luukut ovat kovin löysät, saattaa niitä joutua varmistelemaan verhokiinnikkeillä tai remmilukoilla, jotta rotat eivät saa niitä itse auki. Kovin monimutkaiset kiinnityssysteemit voivat olla käytössä hankalat, etenkin silloin jos useampi rotta koettaa tunkea itseään häkistä ulos sinun yrittäessäsi samalla sulkea häkkiä.   

Liikuteltavuus

Lähes neliskanttinen Furet XL ei mahdu koottuna alle 80cm ovesta

Etenkin isojen häkkien kohdalla kannattaa myös miettiä, kuinka helposti ne kulkevat oman asunnon ovista ja kuinka helposti ne saa kasaan. Monissa asunnoissa kylpyhuoneen ovi on kapeampi kuin muut ovet, joka voi hankaloittaa häkin pesuun saantia. Osa isoista häkeistä onkin helpointa puhdistaa paikallaan, esimerkiksi höyrypuhdistimella. Kuitenkin pahasti pinnoja sotkevien yksilöiden kohdalla tämä ei ole välttämättä helpoin vaihtoehto.

Kannattaa myös miettiä, haluaako samaa häkkiä käyttää myös lomahäkkinä esimerkiksi mökkireissuilla, tai kahtena häkkinä esimerkiksi riitatilanteissa. Näissä tilanteissa kannattaa kiinnittää huomiota häkin kasaan menemiseen ja jaettavuuteen. Esimerkiksi Ferplast Furet Tower ja Midwest Critter Nation ovat mahdollisia käyttää myös puolikkaina, ja ne saa kulkuaukon peittämällä toimimaan kahtena häkkinä.

Hinta

Uutena hankittaessa hyvään rottahäkkiin voi joutua sijoittamaan 170-400€. Hyvä häkki kestää kuitenkin useita rottasukupolvia, ja se säilyttää jälleenmyyntiarvonsa vaikka päätyisikin ensimmäisten rottien jälkeen olemaan enää hankittamatta uusia. Laadukkaaseen häkkiin kannattaa siis panostaa. Edullisempia mutta yhtä toimivia häkkejä voi etsiä käytettynä toisilta harrastajilta.

Häkkikuvia ja viikonlopun rottailuja

Uroslauman häkki

Viikonloppu oli useammallakin tavalla hyvin muuton täytteinen, ja sen myötä se sujuikin itsellä pitkälti Tampereella. Sinne saateltiin nyt paitsi sisko muuttokuormineen, Mikon lauman junnut Faras ja Mordred. Veli tuli sitten perheineen junnuskoja hakemaan, ja kohta 4-vuotias siskontyttökin pääsi antamaan hyväksyntänsä uusille perheenjäsenille, vaikka ne sylissä kiipeillessä kuulemma vähän kutittivatkin. Ennen reissuun lähtöä tuli kotona siivottua laumojen häkit, sen verta kiireessä kyllä että rottamuksille saatiin kyllä siistit kämpät, mutta kotona odotti palatessa kunnon kaaos (eipä sillä että täällä paikat muutenkaan jatkuvasti tip top kunnossa olisivat).

Siskon muutossa tuli sitten törmättyä Erikaankin pitkästä aikaa, ja siinä muuttokuormaa kannellessa ehti sitten vähän rottakuulumisiakin vaihtaa. Turku on kyllä välillä yllättävänkin pieni paikka erilaisine ystävyys- ja tuttavuusverkostoineen. Erikakin kun oli tuolla nykyisen kämppiksensä, joka sattuu olemaan siskoni kaveri ja miun entinen naapuri, seurana. Suskua taas näki sitten Tampereen päässä, kun hän tuli hakemaan Traumaa takaisin kotiin. Turma jäikin sitten vielä tänne urosseuraan.

Eilen illalla paluukaaosta lisäsi muuton yhteydessä tapahtunut tavaran vaihto. Siskolta tuli tänne joitain huonekaluja joita hän ei tarvitse uudessa asunnossaan, mutta jotka taas voivat olla itselle muuton jälkeen tarpeen. Mikko kuskasi samalla isompia huonekalujaan uuteen asuntoonsa, jonka lisäksi muuttoviikonloppuna tänne haettiin yksi uusi sohva, jota ei kuitenkaan muuton tiimellyksessää ehditty kuin kantaa ovesta sisään. Eli illalla kämppään piti sitten rakentaa kunnon kulkuväylät huoneesta toiseen, jonka jälkeen pääsi katsomaan yhden jakson Bonesia Delilahin muksujen ja iltapalan merkeissä. 

Likkojen linna

Muksuja talossa ja häkkiaddiktin uusi tuttavuus

Delilah

Eilen kotiutui Delilah muksuineen ja Green Day lähti kämppiksensä kanssa Saijan matkaan. Nyt on siis talossa taas seitsemän pientä rottalasta, joista pitäisi malttaa luovutusiän tullen luopua. Saija kyllä jo kovasti koitti yhtä härpäketyttöä Tapsalle omaksi rotaksi markkinoida, nyt kun Mikko pienentää laumaansa eikä voisi sinne muutenkaan naarasta ottaa. Mikon lauman kahdelle nuorimmalle löytyikin jo uusi koti lähipiiristä, kun veljeni vaimo sattui sopivasti soittelemaan ja kertomaan heidän harkinneen taas rottia ottavansa. Junnut lähtevät sinne sitten viikonloppuna. Mikolle taas saapui hänen pojille tilaamansa Ferplastin Furet XL, jota minä pääsin sitten kokoamaan. Jotenkin kummasti kun Mikolla ei ole samanlaista kiinnostusta eri häkkien rakenteisiin ja muihin ominaisuuksiin, joten kummatkin olivat olivat diiliin tyytyväisiä: mie pääsin näpertämään, ja Mikko sai häkin valmiiksi koottuna. Eli eilinen oli kaikkiaan varsin rotakas päivä taas, millä bloginkin päivittäminen jäi tähän päivään.

Delilahin muksut

Delilah pääsi muksuineen oranssipohjaiseen junnulaan. Vielä kakarat ovat kyllä kiltisti maantasalla pysyneet, vaikka silmätkin jo hieman sirrittävät. Mutta nyt eletään niitä hetkiä, joina silmät aukevat hetkenä minä hyvänsä, ja sitä myöten kiipeilyharjoituksetkin lähtevät yleensä hetimmiten käyntiin. Ja viikon päästä ollaan varmaan jo niin olevinaan isoa rottaa ja nukutaan tasoilla ja riippareissa. Mutta vielä hetken ollaan niin kovin pieniä. Muutaman kuvankin jo lapsista nappasin. Muksut olivat kaikki päikkäreillä, niin en sitten viitsinyt toisia vielä enempää kameralla kiusata. Ja sekin jäi vielä arvoitukseksi, joko osalla on silmät auki. Delilah tuli siinä sitten kameraa vahtimaan, ja hakemaan huomiota. Miun pusutyttö.

Mikko halusi lauman pienemisen ja muuton myötä pojilleen hieman toisenlaisen häkkiratkaisun. Nykyinen Critteri vaihtuu siis pöydälle sopivaan Furet XL -häkkiin. Itse odotin uutta häkkitulokasta kanssa mielenkiinnolla, kun omille pojille on tullut välillä Furet Toweria mietittyä. Häkki olikin hyvin simppeli koota, ja oikeastaan yllättävänkin hyvän kokoinen. Kyllä se heti tekee paljon tilantuntua häkkiin, kun häkissä on oikeasti myös syvyyttä pituuden ja korkeuden ohella. Critteriin verrattuna tuossa on pohja-alaa jopa aavistuksen enemmän, kun asia tuli laskemalla tarkastettua. Ulottuvuus häkin luukuista käsin oli myös hyvä, nyt kun sekä etu- että kattoluukku ovat hyvin käytettävissä. Se alkoi kyllä Furet Towerin kohdalla mietittyttää, kuinka hyvin sen kanssa pärjäisi, kun häkin ollessa koottuna alemmassa häkissä olisi käytettävissä vain etuluukku, ja häkin korkeus huomioon ottaen kattoluukkukaan ei välttämättä sisustuksessa niin paljoa auttaisi.

Furet XL

Oman häkkikannan päivitys lähti kuitenkin liikkeelle toisesta suunnasta. Nyt kun Mikon pojilla ollut Critter jää miulle käyttöön, päädyin laittamaan yhden Lusakoista myyntiin. Josko saisi sitten siitä saatavalla hinnalla teetätettyä pari Critterin metallipohjaa lisää, niin saa sitten toisesta Critteristä hyvin pari junnulaa/varahäkkiä. Tower saa pysyä harkintalistalla ainakin muuton yli (ellei joku tiedä vinkata edullisesti myytävästä hyväkuntoisesta käytetystä, sitten en välttämättä voisi vastustaa tarjousta). Parhaansa mukaan sitä koittaa kyllä pyrkiä pitämään oman häkkivaraston suhteellisen järkevissä mitoissa ja sellaisena, että jokaiselle häkille on oikeasti kuviteltavissa käyttöä jossain realistisessa tilanteessa (onneksi minulla on hyvä mielikuvitus).

Eliza majailee nyt omassa mammailuboksissaan, ja odotan suurella mielenkiinnolla, onko likalle tulossa muksuja ja jos niin millaisia muksuja. Neidillä kun on nyt entistä selvempi pömppis ja nisätkin paremmin näkyvissä. Mutta koska astumista ei tullut kertaakaan nähtyä, en ole täysin uskaltanut sulkea pois valeraskauden tai lihomisen mahdollisuuttakaan. Tuosta poikueesta kun olisi itsellä tilauksessa kauniita sk essex ja sk agouti lapsia. Sama tilaus on esitetty myös Katarinalle, joka on nyt näyttelystä asti viettänyt yönsä Areksen seurassa. Niin pitkään kun olenkin ollut vannoutunut yksiväristen ystävä, on nyt jopa vähän orpo olo kun kotona on vain kaksi essexiä. Sanariksellekin tulee kyllä nyt pikkuhiljaa lähdettyä morsiansa hakemaan, ja samalla pitäisi sitten Muhkulle sulhoa valita. Tämän sisarusparin kohdalla huomaa kyllä hyvin sen eron kotiin jätettävässä uroksessa ja naaraassa: Sanariksen morsiammen kohdalla sopivaa tulee haettua nyt syntyneistä, tai syntymässä olevista poikueista, Muhkun sulhasen kohdalla uroksen taas pitäisi olla tällähetkellä ehdottomasti ainakin puolivuotias. Muhkun kohdalla on alkanut vahvemmin harkita myös yksiväristä poikuetta, nyt kun sopivia essex uroksia on varsin vähänlaisesti. 

Menin myös kyllästymään vaalean keltaiseen blogitaustaan, eli blogille on haussa uusi ilme. Täysin itseä tyydyttävään ratkaisuun en vielä päässyt, eli blogin ilme voi vielä vähän ajan kuluttua tästä muokkaantua. 

Rottailuja Lenan luona

Eilen tuli poikettua Lenan luona rotakkaissa merkeissä. Tällä kertaa kyseessä ei ollut miitti, mutta kyllä sitä silti tuli juteltua niin rotista kuin muustakin samalla kun häkkejä putsailin. Lena kun kaatui viikko sitten pahasti, ja joutuu nyt sen myötä pitämään useamman viikon kipsiä voimatta varata painoa jalalleen. Ja se ei ole helpoin yhdistelmä isojen rottahäkkien kanssa. Lena kyllä pyysi apua lähinnä pienempään putsailuun, mutta päädyin sitten kuitenkin lähes samalla vaivalla roudaamaan häkit kunnolla kylppäriin asti suihkupesuun. Lena piti sillä välin seuraa rottamuksille, joista etenkin Clio kuikuili kovasti katoavan häkin perään. Rätti puolestaan tyytyi käymään taskuun torkuille, kun se mentiin ilkeästi herättämään kesken päiväunien.

Häkkejä siivotessa ja Lenan kanssa jutellessa tuli huomattua kuinka sitä omiin häkkeihinsä tottuu. Omien häkkien siivoamiseen kehittyy aina ne rutiinit ja tavat, joilla homma omasta mielestä helpoiten sujuu. Sitten kun häkki vaihtuu kokonaan toisenlaiseen, on hetken vähän hukassa mistä olisi järkevin aloittaa kun normirutiinit eivät välttämättä uuteen häkkiin istukaan. Mutta likkahäkin kohdalla Lenakin sitten vinkkaili, miten häkissä parhaiten ylettyy minnekin, ja missä vaiheessa purkamista ja kokoamista virikkeitä kannattaa laittaa ja poistaa. Lenan tyttöhäkissä kun on useita pieniä luukkuja, ja kolmeen osaan jakautuva kalteriosa. Omissa vakihäkeissä on nykyään kaikissa keskikokoiset tai isot luukut, niin sitä on tottunut voivansa lisätä ison osan virikkeistä luukkujen kautta myös likkahäkkiin (Crittereistä puhumattakaan). Lenan likkahäkissä isommat virikkeet on laitettava kalteriosien välillä, jos ne meinaa saada helposti paikalleen. Vastaavasti Lena mietti miten Critterin kanssa puhdistus onnistuisi, kun häkillä on painoa se 40 kiloa, että sitä ei niin vain suihkuun kanneta. Itse taas on kotona tottunut pelaamaan valtaosan ajasta höyryputsarin ja rätin kanssa rottahäkkejä puunatessa. Että sitä ei osaa oikein enää hankaluutena pitää, vaikka joskus toivoisi jaksavansa häkkejä vähän useammin suihkuunkin roudata.

Poikahäkki oli sitten simppelimpi tapaus rakenteeltaan. Joskin Lorca oli aavistuksen eri mieltä siivoustarpeesta, eikä olisi millään malttanut lähteä häkistä siivouksen ajaksi pois. Mutta kyllä sekin sitten kunnolla herättyään antoi nostaa itsensä muiden poikien seuraan. Häkkiin paluu oli kuitenkin pojille se mieluisin vaihe, ja hetken häkissä olikin kova vipellys poikien tarkastaessa kaiken olevan paikoillaan ja kunnossa. Sen jälkeen kaikki etsivätkin tyytyväisinä tason kulman tai kopin johon vetäytyä urosmaisesti rötköttämään. Lenan poikien häkistä ja parista pojasta tuli muutama kuvakin napattua, mutta olen taas lahjakkaasti hukannut kännykän usb-piuhan, niin kuvien siirto koneelle ei onnistu.  

Littoisten näyttelystä tuli myös puhuttua, ja itsekin pitäisi saada tällä viikolla aikaiseksi ilmot laittaa. Lähtijät kun ovat olleet jo jonkin aikaa päätettynä, kun ei omassa laumassa ole niin mahdottomasti vaihtoehtoja keitä ilmoittaa. Syksyn näyttelyihin sitä toivottavasti saa sitten enemmän essexejä mukaan, jos nyt kevään poikueisiin toivottuja muksuja syntyisi. Littoisiin meiltä lähtee Muhku, Marika, Dippis ja Sanaris, eli aika junnupainoitteinen porukka. Ellen sitten innostu Mikon laumasta Aresta ilmoittamaan.

***Delilahilla näyttäisi olevan pieni pömppis, eli reilun viikon päästä voi hyvin tulla vauvauutisia pienistä Zaya's lapsista.

Likkojen linnan pahviboksi edition

Eilen tuli taas likkojen linna putsattua, ja vaihdettua järjestystä. Tälläkertaa muovivirikkeet jäivät vähemmälle, ja häkki täyttyi pahvibokseista ja puuvirikkeistä, kuten viinipullotelineestä, tikkaista ja koreista. Aiemmin tilattu lintujen kiipeilyteline kun meni rikki, niin sen tikasosat tuli nyt kierrätettyä likkahäkkiin. Pahvibokseja taas tarttui hyvin matkaan kirpputorikierroksen yhteydessä, ja yksi valmiiksi oviaukollinen toimitettiin heinäpesän kääreenä.

Likkojen linna kokonaisuudessaan.

Häkin tämänhetkiset asukit.

Alakerran sisustusta.

Häkin päällystän tavarakasaa tutkimassa.

Pikkulikkojen häkki

Tänään tuli sitten pikkulikkojen häkki siivottua ja sisustettua, näillä näkymin viimeistä kertaa. Ensi viikollahan Elizan muksujen pitäisi sitten jo lähteä maailmalle. Pakko kyllä sanoa nyt kun pari poikuetta on lähtenyt vähän vanhempina, tavallaan näen sen pointin mikseivät monet brittikasvattajat luovuta poikasia ennenkuin 6-8 -viikkoisina. Nytkin luovutusikään tulon jälkeen kuluneen viikon myötä muksut ovat jotenkin paljon vähemmän kakaran oloisia, joskin pieniä toki edelleen. Etenkin poikueen ujoimmat tuntuvat koko ajan reipastuvan. Ei sitä kuitenkaan näe vielä syytä alkaa luovuttaa poikaset järjestään aikaisintaan kuusiviikkoisina, vaikka joidenkin poikasten kohdalla sitä voi kyllä jatkossa harkita.

Naarasjunnula

Sama päädystä

Velipoika Dippis siementangolla

Asumuskuvia ja päätös

Eilen ja tänään on tullut laitettua taas majoitusratkaisuja uusiksi. Pojat saivat taas koko Critterin käyttöönsä, ja pygmit saivat uuden terransa kotiin (ne kaksi jotka meillä nyt ovat - kolmas löytyi terraariosta kuolleena). Pikkupojat saivat sitten yhden poikashäkeistä itselleen, niitä kun en halunnut lähteä väliaikaisesti Naveenin seuraan totuttamaan. Pikkupoikien häkki sijoittui likkahäkin päälle, ja Kim ja Doc ovat uusista maisemista selvästi mielissään.

Elisen kohdalla päädyin lopetukseen. Päätös ei ollut helppo, mutta nyt ei tarvitse enää miettiä kuinka paljon mikäkin vaiva pikkuneidin elämään vaikuttaa. Laumassa on vain ikävän tuntuinen aukko.

Pikkupoikien uusi junnula

Poikien kämppä

Pygmien uusi terra

Lempi

Suvanne

Suvanne

Triplapostauspäivä

Elisen vaurioitunut silmä

Lukijoiden iloksi tai harmiksi näyttelyreissu arvosteluineen ei ole tänään ainut mistä haluan kirjoittaa. Toivepostauksen näyttelyistä jätän sentään myöhemmäksi, että tekstiä blogiin ilmestyisi edes vähän tasaisempaa tahtia jättimäisen suman sijaan. Tänään haluan kuitenkin jakaa vielä häkkikuvatuksia ja avautua Elisestä. Likkojen linnassa kun on taas uusi järjestys uusittuine kiinnitysmekanismeineen, ja Eliselle kuuluu taas huonompaa.

Elisen silmän toipumisessa ei olla lähdetty etenemään takapakkia, mikä olisi varmasti se murheen aiheena odotetuin. Silmä näyttää sattuneeseen nähden hyvältä, ja silmän osalta lääkitys voidaankin jo parin päivän päästä lopettaa. Tänään kuitenkin havahduin rottia tervehtiessä Penan jäljiltä ikävän tuttuun, pelottavan voimakkaseen ääneen - joku tytöistä rohisee. Pikainen lauman läpikäyminen paljasti rohisijaksi Elisen. Antibiootteja löytyy kotoa sentään jo valmiina, eli kuuri päästiin aloittamaan viivytyksettä. Ei se silti oloa paranna - näiden pienten kohdalla sairastelut tuntuvat aina tavallistakin epäreilummilta. Kakaroiden kun kuuluisi keskittyä leikkimiseen ja rottamaisuuksien opetteluun sen sijaan miten ollaan nätisti paikallaan kun suuhun tai silmään tungetaan lääkettä. Rohinan myötä Elise siirtyy näillä näkymin myös kokonaan lemmikiksi. Vaikka rohina nyt paranisikin ja ensimmäinen antibioottikuuri silmärasvoineen oli puhtaasti tapaturmasta johtuva, ei Elise oikein tunnu mahtavasta luonteestaan huolimatta enää jalostuseläimeltä. Sillä vaikka luonne onkin jalostuseläimellä itselle tärkeä kriteeri, on sitä ehdottomasti myös terveys, ja toisella antibioottikuurilla oleva parikuinen ei oikein mahdu siihen kriteeriin. Samasta poikueesta kun kotiin jää kuitenkin Muhku ja Sanaris, eli samasta yhdistelmästä löytyy muita joita kasvatuksessa käyttää.

Elise, Muhku, Eliza ja Jolene

Vaikka viime päivien jalostussuunitelmat vetävät toki huomiota Elisen osalta myös niihin, nyt kuitenkin keskitytään ennenkaikkea saamaan likka terveeksi. Antibioottikuurin ohella starttaa uusi Nutri-Plus -kuuri vitamiinitukena. Pikkuinen on kovin reppana, ja itsellä on sen suhteen paha mieli. Mie olin niin odottanut silmäkuurin loppumista, että pääsee kakaraa kiusaamasta kun se ei pidä silmätipoista yhtään. Nyt joutuu sitten vuorostaan tunkemaan toisen suuhun ikävää möhnää, mitä se haluaisi vielä vähemmän. Samalla sitä pakottaa itsensä miettimään miten toimia likan kanssa, ellei se lähde pian paranemaan. Jos sitä alkuun mietti, miten hyvin neiti pärjää laumassa ja kuinka laadukasta sen elämä on silmäpuolena, on nyt pakko pohtia, kuinka kauan on järkevää seurata sen pärjäämistä laumassa hengitystieoireisena silmäpuolena, mikäli antibioottikuuri ei pure tehokkaasti. Tämä on kyllä taas niitä viikkoja, jolloin saattaisi kyseenalaistaa koko rottaharrastuksen mielekkyyden ellei olisi rakastunut lajiin sydänjuuria myöten - ensin yhdellä pettää luonne, vaikka terveys vaikuttaisi olevan täysin kunnossa, ja sitten toisella terveys, kun luonne olisi taas täysi kymppi.

Tämä on kuitenkin se kohta, missä huomaa kaikkein vahvimmin alkaneensa siirtyä ajatuksissaan lemmikinomistajasta kasvattajaksi. Yksilötasolla jokainen tällainen tragedia koskettaa siinä missä ennenkin - yksilöt kun eivät ole korvattavissa. Kuitenkin kaikkien ikävien sattumuksien keskellä päässä on alkanut raksuttaa ratas, joka saa ajattelemaan, että tässä on ominaisuus josta en pidä, miten parhaiten vältän saamasta tätä ominaisuutta seuraaviin sukupolviin. Yksilöiden rinnalle on tullut koko ajan vahvemmin sukupolvien ketju, ja lista ominaisuuksia, joita haluaisi itselleen rakkaista yksilöistä siihen yhä vahvemmin vakiinnuttaa, sekä lista ominaisuuksista, joilta haluaisi jatkossa yhä enemmän välttyä. Sijoituseläinten kohdalla kun ne valinnat olivat (ja ovat) kasvattajien käsissä, ja itse keskittyi muksujen paapomiseen ja valitsemaan ne omat suosikit itselle lauman jatkoksi. Nyt omien poikueiden kohdalla valinta ja vastuu valinnoista ovat itsellä.

Likkojen linnan uusi järjestys

Mutta päivän ikävästä yllätyksestä voisi siirtyä nyt kevyempään asiaan ja mennä siihen häkkiin. Itse tuli jo aiemmin testattua suihkuverhon kiinnityslenkkejä rottahäkin virikkeiden kiinnityksessä, ja nyt uuden järjestyksen myötä olen niihin entistä tykästyneempi. Niissä ei ole teräviä päitä joita pitäisi piilottaa kuten rautalangoissa, eikä niistä muodostu piikkejä jos ne aukeavat kuten hakaneulat. Eikä niitä ole ainakaan toistaiseksi innostuttu jyrsimään poikki kuten nippusiteitä. Ne saa helposti yhdelläkin kädellä paikalleen ja pois, jos jotain kiinnittää vaikka luukusta takaseinään. Ja ainakin likkalauman käytössä ne ovat pitäneet tavarat loistavasti paikallaan. Uudessa järjestyksessä isoimmaksi ongelmaksi tulikin se, että itsellä olleet lenkit loppuivat kesken (meillä kun niitä ei pysty pöllimään edes suihkuverhosta kun se on kiinni normi verhonipsuilla). Joku päivä pitää siis käydä hakemassa niitä lisää. Paljon lisää.

Suihkuverhonipsukiinnitys

Pieniä mullistuksia

Tänään Delilahin toive toteutui, ja neiti pääsi muuttamaan takaisin omaan laumaansa kahdeksan hulivilin keskeltä. Täysin eroon ei neiti kuitenkaan pienistä päässyt, vaan päädyin palauttamaan neidin laumaan tyttäriensä kera. Linnean jälkeen lauma on ollut taas toimiva ja rauhallinen, joten pienet uskalsi laittaa sinne luottavaisin mielin rottamaisuuksia opettelemaan. Sarys ja Leonakin ovat jäämässä kotiin tammikuun lopulle saakka, ennenkuin niiden matka jatkuu Tampereelle, joten nekin saavat touhuta muiden mukana siihen asti. Uusien laumajäsenien kunniaksi häkki sai myös uuden sisustuksen.

Likkojen linna uudessa asussaan

Häkin sivuluukku

Hetken vanhemmat neidit pikkuisia ihmettelivät, mutta sitten ne mahtuivat jo samaan koppiin päikkäreille. Harmi vain ettei siinä kohtaa ollut kameraa, kun Marika ja Muhku makasivat vierekkäin niin että kummankin päät näkyivät oviaukosta. Pienillä isossa häkissä riitti paljon ihmettelemistä, joskin pian vanhemmista otettiin jo mallia kulkureittejä suunniteltaessa.

Pikkupojat saivat jäädä oranssiin poikashäkkiin nelistään totuttelemaan elämää ilman emoa. Varsin rennosti pojatkin tuntuvat muutoksen kyllä ottavan, kun vieressä on kuitenkin veljet joiden kanssa käydä kasatorkuille.

Eilisen leffaillan lomassa sain Ellulta apua myös työpöydän kasaamiseen, ja nyt miulla on vihdoinkin looginen paikka kaikilla gradukirjoille ja papereille. Kuitenkin sopivasti rottahäkkien välissä, ja vielä niin että likkojen häkin sivuluukku on juuri työpöydälle päin. On sitten kirjoitustöiden lomassa helppo rottalaisiakin huomata, ja harhautua siitä mitä koneella on kulloinkin tekemässä. Vielä pitää jokin namirasia työpöydälle virittää rottalaisien lahjomiseen ;)

Oman tilan valtausta rottien keskellä

Muksuista tuli myös napsittua uusia yksilökuvia poikuesivua varten, josta löytyykin nyt sitten jokaisesta oma kuvansa. Poikuesivun pikkukuvat saa klikkaamalla isommiksi :)

Sarys oli kovin kiireisellä tuulella

Valdurin hännänpääposeeraus kaadetun kortin kera

Sanaris

Aamulla sitten suunta kohti Ruotsin laivaa.

Häkkiaddiktin se kala joka pääsi karkuun

Häkkiaddiktille täydellisen häkin metsästys on jatkuva projekti. Mikään häkki ei ole täydellinen kaikissa tilanteissa, joten häkkejä on oltava monta, jotta joka tilanteessa joku häkeistä olisi täydellinen: Että häkkitarpeen ilmaantuessa voi vain paistatella idealampun loisteessa, ja kaivaa kokoelmissaan häkin, joka on kuin luotu juuri siihen tarpeeseen.

Asiaa tietysti helpottaisi, jos olisi varaa hankkia kaikki markkinoiden innovaatiset, uudet tai muuten houkuttelevat häkit. Ja niin iso asunto, että kaikki ne häkit olisi sinne mahdollista varastoida. Opiskelijalla ei ole, joten kokoelmia kartutetaan hitaasti metsästäen. Täyttäen päivän pieniä joutohetkiä myyntipalstojen ohimennen selaamisella. Odottaen, ja reagoiden niin nopeasti kuin mahdollista sopivan oloisen kandidaatin ilmaantuessa.

Niin kävi viimeksi eilen: kesiksen keskustelun myyntipalstalle oli tullut uusi ilmoitus. Jo myyjän nimimerkki paljasti sen olevan Turusta, ja otsikko kertoi asian koskevan häkkiä. Eikun ilmoitus auki ja lukuun. Siinä se oli: Imacin Rat Prince, teetetyllä metallipohjalla. Yksi niistä häkeistä joita on joskus tullut liikkeissä pyöriteltyä ja harkittua testiin. Eikun äkkiä yksityisviestiä perään toivoen ettei joku muu ole ollut nopeampi. Halvimmat häkit kun menevät usein nopeasti, ja tuosta tilavasta ja muokattavasta houkutuksesta pyydettiin vain 40€. Mikä täydellinen lisä varahäkkeihin, kun meilläkin kaikki varahäkit ovat vielä muovipohjaisia.

Seuraavana päivänä vastaus odotti laatikossa: mie olin ollut nopein, ja myyjä kyseli tarvitsenko häkille kuljetusta. Kävin heti päässä aikataulua, ja aloin miettiä mistä häkki löytäisi paikkansa. Mietin myös jo häkin hakua jalan, niinkuin miun oranssipohjaisen varahäkin, joka tuli Raunistulasta. Että saisi häkin mahdollisimman nopeasti kotiin. Kyytien sumpliminen kun monesti hidastaa asioita, etenkin kun myyjäkään ei ollut yo-kylää kauempana. Reilun kilometrin matka on tullut autottomana taivallettua hyvin monenlaisen tavaran kanssa (uusinta löytöä, metallista mainostelinettä, en ole tainnut edes blogissa esitellä).

Sitten sain Saijalta viestin. Hän oli myös häkkiä kysellyt, ja hän oli toinen. Hän tarvitsisi häkin akuutisti tutulleen, jolla ei ollut nyt yhtään häkkiä, ja jolla oli pieni budjekti sen hankkimiseen. Hän sitten kysyi tarvitsenko häkin aivan välttämättä. Ja enhän mie aivan välttämättä: vain kovin kovasti haluten. Kuin joulupaketin saanut kakara, joka odottaa jo sormet syyhyten päästäkseen kokeilemaan uutta leluaan.

Mutta mie sitten vetäydyin. Tarve on aina tarve, ja niin rottaporukoissa on itseäkin kohtaan monesti toimittu: auttaen ja joustaen silloin kun sitä on itse tarvinnut. Ja tuleehan niitä häkkejä aina uusia. Tähän talouteen ehkä keskivertoa useammin :D

Poikien uusi kämppä ja häkkikuvia

Nyt on pojilla sitten CritterNation Double käytössään. Naveen vaikuttaa kämppäratkaisuun varsin tyytyväiseltä, ja Pendragonkin tutkii uutta lukaalia innoissaan. Nyt on sitten enemmän tasoja ramppeja, mutta kuitenkin myös riippareita ja roikkuvia majoja ja putkia.

Naveenin ja Pendragonin uusi kämppä.

Likkojen linna tämänhetkisessä asussaan. Tavaramäärä typpaa aina siivouskertojen välillä lisääntymään.

...ja tavarat löytää rottamaisemmat paikat.

Hoitorottien loma-asumus.

Delilahin mahaa koitin myös kuvata, kun neiti tuli kovasti kurkkimaan miun häärätessä kameran kanssa. Matala häkki korkealla pohjalaatikolla ei vain oikein tarjoa parhaita mahdollisia kuvakulmia hommaan. Mutta ehkei sitä kuitenkaan viitsi laittaa mammoja aina terraarioon synnyttämään vain kuvien saamiseksi ;)

Rikkoutuvaa harmoniaa ja sortumisia

Juuri saatuani itseni vakuuttuneeksi siitä, että keskenään samanmalliset häkit ovat sisustuksellisesti paras ratkaisu makuuhuoneeseen, päätin haluta pojille ovet. Likkojen kanssa ovia kaipaa lähinnä häkkiä siivotessa, mutta Naveenin kohdalla kaipaan niitä jo poikaa häkistä otettaessa. Poika kun löytää usein parhaat nukkumapaikat ovien katvealueilta, eikä ole yhtä kiinnostunut tulemaan luukuille vastaan kuin nuo kakarasta asti täällä varttuneet likat. Toisena tekijä on tasojen pinta-ala. Mitä enemmän Naveenin touhuja seuraan, sitä enemmän olen huomaavinani ettei tuo päälle vuoden vanha herrasmies aina arvosta kaikkia ratkaisuja joihin olen junnunaaraiden kanssa tottunut. Kyllähän poika pääsee ja kiipeää, mutta välillä touhu on hyvin vaivautuneen näköistä. Suhdetyötä lähdetään siis tekemään tarjoamalla pohjaksi CritterNationin välipohja ja tasot, joiden lomaan sitten sovitellaan myös kiipeilyvirikkeitä ja pesiä. Että riittää sitten junnuskalla touhuttavaa, mutta herrasmies voi säilyttää arvokkuutensa iltapäiväkävelyillään niin halutessaan. Hetken kyllä mietin, miten Mikko ja Mikon pojat suhtautuvat siihen, jos pöllin niiltä kolmannen kerroksen. Puolikas minun Critteristä kun on ollut nyt Mikon pojilla. Mutta saahan niitä sitten tilattua, jos häkki näyttää käyvän ahtaaksi (ja onhan meillä eri häkkivaihtoehtoja useampia jemmattuja eri puolille kämppää, joista lähteä sitten uusia kombinaatioita rakentamaan). Pitää vain katsoa, ottaako tuon palapelin urakakseen tänään vai huomenna. Tämän viikon ohjelmaan kun on isolla kirjoitettuna myös gradu, jonka suhteen päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni (ja Ellu lupasi tarvittaessa potkia vauhtia ja sitoa miut koneelle ilman nettipiuhaa).

Nettipiuhan poistaminen olisi kyllä omiaan estämään myös niitä sortumisia. Mikko haluaa tosiaan omilla pojilla jatkaa hampun käyttöä kuivikkeena, ja eilen piti sitten laittaa hampputilausta menemään. Koska isomman tilauksen yhteydessä postikuluja ei tule ollenkaan, jotenkin sitä taas sortui "jotain pientä" rottalaisille tilaamaan. Mikko sortui hillitysti vain yhteen puukoppiin ja muutamiin köysiin, ja Saija pyysi samaan tilaukseen kolme lila/pinkkiä Sputnikia. Miun piti pysyä puhtaasti köysilinjalla, mutta sitten erehdyin selailemaan katalogia vähän laajemmin. Nyt omille rotille on sitten köysien lisäksi tulossa yksi lila/pinkki Sputnik lisää (oli pakko kun oli tarjouksessa...) sekä pari lintujen kiipeilytelinettä: http://www.zooplus.fi/shop/linnut/lelut/leikkitelineet/143236 ja http://www.zooplus.fi/shop/linnut/lelut/leikkitelineet/143222. Ehkä taas vähän turhaakin, mutta toisaalta rotille on kyllä erittäin palkitsevaa hankkia uusia virikkeitä. Kaikki häkkiin laitettavat uudet tavarat tutkitaan läpi tarkoin, ja suosikeiksi päätyviä kyllä sitten tosissaan käytetäänkin. Pitäisi vain keksiä paremmat varastointisysteemit niille tavaroille jotka kulloinkin ovat poissa käytöstä häkkien siivoskertojen välillä. Se jäi kyllä vähän harmittamaan, kun M-koon pajusillat olivat loppuneet, Naveen kun selvästi pitää omastaan. Naveenille tuollaiset jyrsimistä hyvin rikkoutumatta kestävät tavarat ovat omiaan, kun herra on kovin innokas kokeilemaan kaikkea hampaillaan.

Toisaalta niitä virikelöytöjä tekee välillä hyvin muuallakin kuin nettikauppojen alennusmyynneissä. Rotille kun kelpaavat niin heinillä ja puukuidulla täytetyt paperipussit kuin vanhat pahvilaatikotkin. Lemppareiden listalle on saatu myös rikkoutuneita vanhoja vaatteita eri tavoin häkkiin ripustettuina. Ja Ekotorilta löytyy kanssa monesti edullisiä löytöjä rotille kierrätettäviksi: itselle on mukaan tarttunut esimerkiksi erilaisia koreja ja viimeisimpänä kissanpeti 0,80 eurolla. Siinä ei enää paljoa harmita, vaikka peti revittäisiinkin heti rikki. Yllättävän rauhassa se on kyllä saanut likoilla kaikin tavoin olla, joten seuraavaksi sitä tulee ehkä tarjottua pojille likkojen nukkuessa lähinnä laivassaan tällähetkellä.

Muuten rottalassa onkin nyt elelty rauhaisaa hiljaiseloa pikkujoulujen jälkeen. Delilahin muksut odotuttavat vielä itseään, eikä Jolenen kohdalla mikään ole vieläkään varmaa. Hoidokit ovat kuin olisivat olleet täällä aina, ja pikkupojat ovat menneet varsin ongelmitta laumoihinsa. Joulun jälkeinen Vietnamin matka lähenee hiljakseen, ja lauman lomahoitajaksi tuleva Tapsa opettelee tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Pikkujouluissa sain vielä varmistettua Tiinan, Janinan ja Saijan olevan Turussa meidän reissun aikoihin, ja luvan antaa heidän puhelinnumerot Tapsalle. Niin on sitten jokin taho lähellä, jos rottien kanssa tulee jokin uusi tilanne eteen. Itse pitäisi vain saada aikaiseksi hoitaa rokotusasiat kuntoon ennen reissua, ja malttaa jättää lauma ensin jouluksi ja sitten reissun ajaksi. Tapsa kyllä kysyi heti senkin, kuuluuko blogin päivitys lomahoitajan vastuulle, kun meidän hotellissa kuitenkin nettiyhteys on. Että voisi itse sitten vuorostaan seurata oman rottalan elämää blogin kautta :)

Siivoilua ja yhdistämisyrityksiä

Tänään tuli otettua urakka ja siivottua sekä omat rottahäkit että viiruterra samana päivänä. Ja samalla sitten siivottua muutakin kämppää sekä järkkäiltyä muutamia laatikoita. Vaatekaapinkin kimppuun oli tarkoitus käydä, mutta jotenkin päivä loppui kesken. Rottapapereillekin sain vihdoin tyhjennettyä oman laatikon, ja nyt tavoitteena on löytää ensin kaikki samaan laatikkoon, ja sitten keksiä niille hyvä ja looginen järjestys laatikon sisällä. Tämänhetkinen kaaos kun ei ole se ihanteellisin tai tarkoituksen mukaisin esimerkiksi sukuja pohdittaessa.

Naveenin ja Delilahin kaksio.

Naveen on osoittautunut varsinaiseksi jyrsijäksi, joka mutustaa niin muovikoppien reunat kuin puutavaratkin. Se saikin tässä järjestyksessä sitten kämppäänsä aiempaa enemmän pahvia ja puuta, josko muoviset häkkitavarat saisivat sitten olla enempi rauhassa. Jotenkin meillä kaikki urokset tuppaavat selvästi olemaan naaraita pahempia tuholaisia.

Jolene ja Poseidonkin palautettiin yhteen, ja pari on yhtä rakastunut toisiinsa kuin viimekerralla: kuivikkeet on kasattu häkin puoliväliin rajavalliksi. Jolene vastustaa kovaäänisesti kaikkia Poseidonin yrityksiä pyrkiä lähelle. Saa nähdä taukoaako asemasota edes kiiman aikaan, että parille jälkikasvua saataisiin. Tälläkertaa paria on tarkoitus pitää yhdessä useampi päivä putkeen, vaikka se pojan laumaan palauttamista voikin hieman hankaloittaa. Mikon lauma on kuitenkin varsin leppoisaa sakkia, eli ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi se tuskin muodostuu näinkään. Josko pari sitten saataisiin paremmin toisilleen lämpenemään.

Likkojen linna ja väliaikaishyllykkö.

Barrikaadi joka peittää lähes kupinkin (Poseidonin harmiksi).

Viiruterra.

Siivousta ja sisustusta

Uroshäkki

Likkojen linnassa oli taas siivouspäivä, tai oikeastaan siivouspäivät - eilen hieman laiskotti, niin siivosin puolet häkistä silloin ja puolet tänään. Siivouksen myötä likat pääsivät tutustumaan myös osaan uusia lelujaan, ja häkin pohjalle vaihtui hamppu. Tulevan poikalauman häkkiä tuli sisustettua jo aiemmin, vaikkei poikien kotiutumisesta ole vielä tietoa. Mutta onpahan valmiina sitten.

Ensivaikutelman perusteella pidän hampusta enemmän kuin pellavasta. Hamppu on hieman isompana hakkeena, eli sen olettaisi pysyvän häkissä paremmin, etenkin kun sen kuidut tuntuvat sitovan sitä matoksi häkin pohjalle. Kuitenkaan se ei ole niin isoa tai painavaa, etteikö viiriäisetkin siinä hyvin kuopsuttaisi (pidän itse siitä että samaa kuiviketta voi käyttää mahdollisimman isolle osalle laumaa). Kuivike vaikuttaa myös paalikokoonsa nähden riittoisalta. Hinnaltaan tuo on vähän pellavaa kallimpaa (pellava n. 15€/20kg, hamppu n. 15€/15kg), mutta toisaalta autottomalle on iso plussa kun hampun saa tilattua suoraan kotiovelle samaan hintaan. Saa nähdä millaiseksi tuo käytössä osoittautuu.

Likkojen linnan uusin asu.

Jumboriippari kokonaisesta lasten kylpytakista hihoineen päivineen.

Viinipulloteline kera Delilahin ja ylhäältä kurkkiva Sera.

Heinäpesä.

Kankailla täytetty kori ja kankainen nukkumapussi/kori.

Kirpparilta löytynyt puutaso.

Tuoreruokintaa.

Kankainen sälytysteline, joka valitettavasti poistunut Ikean valikoimista.

Riippusilta leluilla.