Näytetään tekstit, joissa on tunniste pygmit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pygmit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. helmikuuta 2012

Asumuskuvia ja päätös

Eilen ja tänään on tullut laitettua taas majoitusratkaisuja uusiksi. Pojat saivat taas koko Critterin käyttöönsä, ja pygmit saivat uuden terransa kotiin (ne kaksi jotka meillä nyt ovat - kolmas löytyi terraariosta kuolleena). Pikkupojat saivat sitten yhden poikashäkeistä itselleen, niitä kun en halunnut lähteä väliaikaisesti Naveenin seuraan totuttamaan. Pikkupoikien häkki sijoittui likkahäkin päälle, ja Kim ja Doc ovat uusista maisemista selvästi mielissään.

Elisen kohdalla päädyin lopetukseen. Päätös ei ollut helppo, mutta nyt ei tarvitse enää miettiä kuinka paljon mikäkin vaiva pikkuneidin elämään vaikuttaa. Laumassa on vain ikävän tuntuinen aukko.

Pikkupoikien uusi junnula

Poikien kämppä

Pygmien uusi terra

Lempi


Suvanne

Suvanne

tiistai 17. tammikuuta 2012

Lempi ja Suvanne

Ehdin pikkupygmeistä eilen illalla napata jo kuvat, mutta niiden päivittäminen blogiin jäi tähän iltaan. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia yhdistinkin neidit heti samana iltana Stefanin luo. Alkuun sen kun piti odottaa tähän iltaan, kun olin itse eilisillan poissa. Mikko oli kuitenkin kotona, ja lupasi raportoida jos suhde lähtee heti alussa takkuilemaan. Tänään kaikki pienet vaikuttivat kuitenkin terveiltä ja virkeiltä, joten katsotaan josko pygmien kemiat toimisivat tällä kertaa paremmin.

Suvanne

Lempi

tiistai 6. joulukuuta 2011

Mustia pilviä

Kun edellisen kerran kirjoitin Penasta ja pygmeistä, toivoin jatko-osan juttuun olevan positiivisempi. Halusin odottaa pari päivää ja kertoa, kuinka Damonin hännän töpö on parantunut hyvin, ja Penakaan ei enää antibioottikuurin myötä rohise. Valitettavasti en voi kirjoittaa kumpaakaan.

Damonia ei eilen näkynyt, joten päätin aamulla tarkastaa tilanteen. Yleensä Stefan ja Damon kun touhuilevat samoihin aikoihin omissa purkeissaan. Nostelin asumuksesta tavaroita yksi kerrallaan, odottaen koko ajan minkä tavaran alta pieni karvainen pallosalama sinkoaa toiseen päähän boksia. Niin ei käynyt. Tavaroiden nostelun ja kuivikkeen kaivelun jälkeen Damon löytyi kuolleena yhden pesän alta. Lupaavasta alusta huolimatta haavat taisivat siis sittenkin olla liian pahat, eikä pojasta ollut niitä päihittämään. Ruokaa ja vettä kun oli pojan saatavilla yllin kyllin. Nyt Stefan on sitten ainoa pygmi talossa, ja sille mietitään neitiseuraa. Hetken jo toivoin, että molemmat herrat olisivat olleet uutta seuraa vailla, vaikka niin montaa vakituista pygmiasumusta ei kämppään ollutkaan ollut suunnitelmissa.

Miun kauniin pikkuhiiren lähtö ei kuitenkaan ole tänään ollut ainoa mieltä painava asia. Penan rohinat ovat jatkuneet muuttumattomina, vaikka antibioottikuurista on jo neljä päivää takana. Poika on myös kyllästynyt koko kuuriin, ja rimpuaa ja vastustelee lääkkeenottoa koko ajan enemmän. Tänään lisäksi kuulin, että myös Penan veli on alkanut rohista pahasti, mikä yhdistettynä antibiootin auttamattomuuteen puhuisi omaa kieltään jostain muusta kuin vedon aiheuttamasta pikkuflunssasta. Mistä, en halua edes miettiä. Pena on nyt kuitenkin omassa sairasyksiössään, ja Tiinan kanssa sovittiin että Naveen jää vielä joksikin aikaa hänen luokseen. Tällähetkellä Penaa kun ei halua yhdistää kenenkään kanssa. Syöttelen nyt kuuria loppuun, ja mietin, mitä teen jos kuuri ei vie oireita edes hetkellisesti pois. Krooninen räkätauti kun ei kuulosta alle parikuisen rotan elämältä. Onneksi Janina ja Saija ovat tulossa huomenna, niin voi heiltäkin mielipidettä paremmin kysyä.

Penan rohina kuuluu selvästi myös parin kymmenen sentin päästä kuvatusta videoklipistä:

torstai 1. joulukuuta 2011

Eläinharrastuksen ongelmia

Muksujen kasvun seuraamista on tällä viikolla varjostanut kaksi asiaa: Pena ja miun pygmiveljekset. Pena rohisee edelleen, vaikka eilen ehdin jo hetken toivoa että se olisi mennyt ohi. Pygmit puolestaan päättivät alkaa tappelemaan keskenään. Niin minun tuuriani, vaikka toki sitä tiedostikin, että urosten välillä tappeluiden riski on suurempi kuin naarailla, vaikka niitäkin suositellaan seurassa pidettävän.

Penan kohdalla on tarkoitus soittaa huomenna lääkäriin, ja hankkia pojalle antibioottikuuri. Pelkät vitamiinit, valkosipuli ja hunaja kun eivät tällä kertaa auttaneet. Rohinoistaan huolimatta poika on kuitenkin pysynyt muuten kunnossa ja virkeänä. Illat Pena onkin nyt viettänyt sohvarottana pitäen seuraa televisiosarjoja ja leffoja katseltaessa. Tuoden sitten ohjelmiin oman kommenttiraitansa tunkien kuonoaan korvaan ja rohisten voimakkaammin aina innostuttuaan tutkimaan jotain. Ja nuorella uteliaalla rotalla niin käy usein. Poika on myös mahoton pussailija, ja nuolee läpi niin sormet kuin huuletkin, aina kun ne pojan reitille osuvat. Kertakaikkiaan ihana lapsi, niin harmittaa todella toisen puolesta todella moinen räkätauti.

Pygmien kohdalla puolestaan päädyin eilen asumuseroon. Pientä kinaa olin huomannut jo aiemmin, mutta kasvattajakin arveli sen olevan vain arvojärjestyksen uudelleen hakua poikien muutettua kahdestaan asumaan. Sitten huomasin Damonin hännän ottaneen monta uutta osumaa veljen hampaista, ja muuttuneen mustaksi puolivälistä alkaen kohti kärkeä. Ei muuta kuin rottien kuljetusboksiin vähän kuiviketta ja puolet virikkeistä ensihätään, kunnes tänään sain kaivettua flatin esille ja haettua eläinkaupasta lisää sisustusrompetta. Tänään Damonilta olikin sitten tippunut puolet hännästä pois. Poika vaikuttaa muuten virkeältä, joten nyt katsotaan miten pojan elämä lähtee töpön kanssa sujumaan. Hieman harmittaa kun ei tajunnut poikia aiemmin erottaa, mutta uuden lajin kanssa on aina vähän hakusessa minkäasteinen kinastelu menee normaalin piiriin, ja missä vaiheessa on syytä huolestua. Nyt sitten mietitään, pidetäänkö vain pojat erillään, vai pitäisikö niille jossain kohtaa jotain seuraa miettiä.
Damonin yksiö

Damon kurkkaa

pojan töpö

Damonin mielipide ruokailuhetken tallentamisesta
Stefanin terraario

Poika uuden talonsa alla

...ja hiipimässä ruokakupille (meillä oleva kamera on selvästi liian hidas näille vekkuleille)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Muutakin kuin muksuja

Delilahin poikueen synnyttyä blogipostaukset ovat täyttyneet poikasjutuista, mutta ei rottalan muu elämä ole toki poikueen myötä täysin lakannut. Pienemmän pikkusiskoni visiitin myötä etenkin Eliza on saanut nauttia ekstrahuomiosta, ja viettää normaalia enemmän aikaa häkin ulkopuolella. Pendragon on puolestaan aivastellut, mikä tarkoittaa lisää puuropäiviä kera lämpimän valkosipulipuuron, sekä lisäeristyksiä poikien häkin ja ulkoseinän väliin. Nyt siinä on jo yksi styroksilevy, mutta se ei ole yhtä korkea kuin häkki. Jatkokappaleen paikka selvästi, tuo seinä kun on käynyt muita seiniä viileämmäksi. Missään ulkona pikkupoika kun ei ole tänne tulonsa jälkeen käynyt, että olisi voinut muualta kylmää saada.

Tiinan kanssa puhuttiin puhelimessa yhden naaraan astuksesta ja rotanhakureissusta Ruotsiin. Tiina kun lainaa yhtä likkaa Janinalle essexiin. Tavallisestihan naaras tulisi uroksen luokse astutukseen, mutta nyt kyseessä on aikuinen käsittelyyn tottumaton hieman arka naaras, joka on juuri muuttanut uuteen kotiinsa. Tiina kysyi sitten Naveenia luokseen, ettei tytölle tulisi liikaa muutoksia kerralla. Naaraan iän puolesta kun astutusta ei voi oikein lykätä myöhemmäksikään. Tämä sovittiin, ja että Naveen menisi sitten Pendragonin kanssa Tiinalle huomenna. En mie sitten siinä kohtaa tuota Pendragonin aivastelua muistanut, kun oltiin eteisessä kengät jalassa hiirenhakureissulle lähdössä. Aivastelu on kyllä myös nyt vähän yltynyt illan mittaan, niin pitää sitten huomenna katsoa, josko sittenkin olisi parempi että vain Naveen lähtee, ja Pendragon jää sitten siksi aikaa huppurotaksi ja lellikiksi tänne. Ruotsiin rotanhakureissulle olisi tarkoitus suunnata vielä ennen joulua, hakemaan uusia siimahäntiä ainakin Tiinalle ja Janinalle. Itse lähden lähinnä seuraksi, mutta kyllä noista Ruotsin tuliaisista on suunnitteilla uutta verta myös essex -linjoihin.

Vähemmän rottiin liittyen asunto sai myös pari uutta asukkia, kun poikettiin Kaarinassa hakemassa pygmiveljekset. Noihin afrikkalaisiin kääpiöhiiriinhän kun ihastuin lemmikkimessuilla lopullisesti. Alkuun ajattelin naaraspoppoota itselleni, mutta sitten Karina laitteli viestiä, että nyt löytyisi kaksi keskenään eri väristä pikkupoikaa. Mitä siinä sitten sukupuoleen tarkemmin takertumaan, kun lemmikkivintiöistä kyse. Varasin hakumatkalle mukaan Ferplastin S-koon kuljetusboksin, ja ensikertaa jyrsijäharrastukseni aikana se ei tuntunut tolkuttoman pieneltä käytössä: päinvastoin pojat onnistuivat piiloutumaan siinäkin näkymättömiin kaivauduttuaan kuivikkeisiin. Autossa matkalla kohti Turkua Ida sitten kyseli poikien nimiä. ...en mie ollut moisia vielä yhtään ehtinyt miettimään. Hetken ajattelin nimeäväni pojat afrikkalaisittaisin, tai jotenkin hauskan erikoisesti. Pää löi kuitenkin tyhjää, kunnes vitsillä heitin että kohta ne ovat sitten Stefan ja Damon, jos en äkkiä parempiakiin nimiä keksi. Viime viikkoina kun on tullut taas Vampyyripäiväkirjoja katseltua. Ja nuo nimet nyt herroille taitavat jäädäkin, kun ne kerran niille ilmaan heitti. Rohkeampi ja vaaleampi pojista on Damon.

Ensin poju livahti kauranolkien sekaan

...ja käpertyi hirssin tähkän alle.

Sitten livahdettiin luolasta ruokakuppia kohden

Huomenna pitäisi sitten myös hoidokkien lähteä, eli rottala taas hieman rauhoittuu. Delilahin muksutkaan kun eivät vielä vähään aikaan vilistele ympäriinsä. Juoksupyörän äänikin sitten taas taukoaa, kun Napsu ei ole sitä pyörittämässä.