Varastojen täydennystä ja erottamisia

Valtava pahvilaatikko täynnä tavaraa

Tänään tuli sitten Zooplussan tilaus, johon viime viikolla sorruin. Miun piti tilata vain ihan pikkuisen, alta sen verran ettei edes .fi puolen ilmaisiin postikuluihin vaadittava summa tulisi omista ostoksista täyteen - joten kysyin Saijaa, Janinaa ja Tiinaa kimppaan. Siinä sitten hintoja katsellessa totesin kuitenkin pian, ettei .fi puolen tilauksessa olisi ollut itseni kannalta mitään järkeä alemmista postikuluista huolimatta - kaikkien haluamieni tuotteiden hinnat olivat 2-7 euroa kalliimmat kappaleelta. Eli siinä kohtaa mieluummin maksaa vaikka jo niitä postikuluja .com puolelle (joita ei sitten kuitenkaan tullut, kun tilaus ylitti rajan). Etenkin kun sitä taas vähän innostui - ihan pikkuriikkinen tilaus vaihtui vähän reilumpaan täydennystilaukseen. Mitään uusia tuotteita ei siis saapunut kokeiluun, vaan vain ja ainoastaan jo käytössä testattuja klassikkoja: rottien uusia suosikkeja pajutunneleita (joita on kiva purkaa), muutama puinen kulmamökki, pari Sputnikia, muutama pajusilta, kiipeilyköysi, heinäpesä ja ruokaa. Sekä se mitä mietin pisimpään - toinen juoksupyörä. Meillä aikuiset eivät ole juoksupyöristä innostuneet, mutta nyt on sitten kumpaankin junnulaan omansa. Uusi pyörä onkin sopivasti tyttömäisen punainen siinä missä edellinen on musta. 

Oma osuus kasasta

Tälläkertaa jotain oli tilauksessa myös ensikertaa rikki - jyväsäkkiin oli tullut reikä. Sitä on kyllä aiemminkin katsonut, ettei tuon seoksen paperisäkki ole kestävimmästä päästä. Seos oli kuitenkin pääosin sielä missä pitikin eli säkissään, ja vain osin levinnyt pitkin laatikkoa, mistä se kippaantui sitten jyvätynnyriin. Eli vahinkoa ei tapahtunut, vaikka tietenkin sitä mielellään kaikki tavarat ihan ehjinä saisi.

Asiaa harkittuani päädyin myös erottamaan Naveenin ja pikkupojat toisistaan. Naveenin ja Sanariksen välit eivät lähteneet lähentymään. Vaikka suoranaisia tappeluita ei ollut, oli Naveenin ja Sanariksen välillä kuitenkin sen verran vääntöä, että pojat viettivät valtaosan ajasta eri häkeissä päätyen huudattamaan toisiaan jos sattuivat samaan kerrokseen. Sanaris ei esimerkiksi halunnut käydä ylähäkissä syömässä edes tuoreruokaa, eikä Naveen puolestaan ikinä nukkunut alahäkissä. Dippis tuli kyllä sujuvasti toimeen kummankin kanssa, ja seilasi kerrosten väliä. Sanariksen kohdalla taisin odottaa sen yhdistämistä Naveeniin turhan kauan, kun halusin molemmat junnut yhtä aikaa Naveenin luo. Niin Sanaris ehti sitten saada turhan paljon kokoa, kun Naveen on muutenkin vähän varautunut toisten urosten suhteen jouduttuaan kiusatuksi. Niin ikävää kuin erottaminen onkin sen suhteen, että Dippiksestä olisi kuitenkin ollut Naveenille seuraa, en halua junnupoikien saavan tuollaista mallia laumakäytöksestä. Itsellä kun laumaan on kuitenkin myöhemmin tiedossa lisäystä, sitten kun sopivia jalostusuroksia löytyy. Tällä hetkellä Naveen vaikuttaa rauhalliselta yksiössään, taisi sille ottaa kunnon päälle tuo Sanariksen kanssa vääntäminen.

Sanaris

Dippis ja Sanaris

Dippis

Delilahilla oli kiima 12.-13.2. välisenä yönä, eli maaliskuun alkuun meillä toivotaan syntyväksi poikueellinen Zaya's kakaroita seuraavia omia poikueita suunniteltaessa. Delilah onkin palaamassa nyt viikonloppuna Tampereelta takaisin kotiin. Elizalle olen koittanut sk agouti urosta katsella uutta astutusta ajatellen, mutta näillä näkymin sitä joutuu tinkimään turkinlaadusta tai kuviottomuudesta. Eihän neidin astutuksella ole vielä mikään kiire - neiti vasta lepäilee edellisten muksujen jäljiltä, mutta kauhean vähän ihmisillä tuntuu perus agouteja olevan. Mutta kyllä sitä silti mielellään katsoisi tuolta neidiltä vielä toisen poikueen.

Päätöksiä ja muuttuneita suunnitelmia

Sarys 14vrk

Tämä päivä alkoi mukavasti, koska heti muksuja katsoessa huomasi sen mitä oli jo odottanutkin: auenneita silmiä. Sarys sai ensimmäisenä molemmat silmänsä auki, ja seuraavana Elise, joka kurkki alkuun maailmaa vain toisella silmällään. Elinakin oli mukana muksuja katsomassa, ja hänen kanssaan sitten ihmeteltiin pieniä suuria ihmeitä. Sitähän nuo pienet rottalapset ovat, etenkin nyt kun alkavat olla suloisimmillaan.

Elise 14vrk

Tänään sain myös Saijan ja Janinan kylään, ja pääsi sitten taas kunnolla rottajuttuja höpisemään. Tästä poikueesta, tulevista poikueista, näiden taustalla olevista eläimistä, Penasta... Ei sillä etteikö niistä tulisi liiankin kanssa muillekin höpötettyä, mutta on se välillä kivempi (varmasti molemmille osapuolille ;)) kun joku on oikeasti yhtä kiinnostunut asiasta eikä kuuntele vain kohteliaisuudesta. Etenkin silloin jos puhutaan rotista muuten kuin paapottavina lemmikeinä ja valloittavina persoonina. Sillä vaikka moni ystäväkin on rotista kiinnostunut, niin se kiinnostus laimenee heti muutamalla asteella kun alan pohtia muksujen kuvioiden standardinmukaisuuksia ja niiden vahvuuksia ja heikkouksia siihen nähden. Sikäli ihan ymmärrättävää, vaikka itsellä ne nyt paljon mielessä pyörivät. Siinä jutellessa oli mukava huomata että Janinakin näki muksuilla samoja vahvuuksia ja heikkouksia kuin itsekin, eli omakin silmä on alkanut muunnoksen kanssa harjaantua. Saija ja Janina esittivät sitten myös suosituksiaan kotiin jätettävistä. Kumpikin oli sitä mieltä, että Elise tai Leona on Sarysta parempi vaihtoehto, kun haluan poikueesta essex naaraan jättää, joten enköhän sitten vastusta kiusausta jättää omaa ensimmäistä black essex naarasta laumaan. Tosiasia kun kyllä on, että muunnos toimii paremmin agoutiryhmän edustajilla.

Peseytymistä ja pötköttelyä

Käydyn keskustelun pohjalta päädyin jättämään kotiin Isabeaun ja toisen agouti essexeistä: todennäköisesti Elisen, mutta katson asiaa vielä uudelleen jahka likat hieman kasvavat. Lisäksi koetan katsoa Sanarikselle sijoituskotia Turusta tai Tampereelta. Muista pitää sitten alkaa ilmoituksia laittaa, että muksuille löytyisi sitten ne omat lemmikkikodit.

Tortok ottaa rennosti

Samalla sitten mietittiin tulevia poikueita. Janina toi Seran takaisin kotiin, mutta neiti tuskin on kantavana: se oli jatkanut uroksen höykyttämistä ja uroksen mielenterveyden vuoksi pari oli syytä erottaa jo nyt vaikka astumista tuskin on tapahtunut. Nuorta urosta kun ei haluta tyystin traumatisoida. Sikäli harmi, koska Serallakin on kuitenkin sen verran ikää, ettei sillä kovin kauaa voi uutta sulhoa katsoa, jos se ei nyt synnytä. Kotihäkissä ollaan kyllä taas niin kilttejä muille... Janina päätti myös luopua suunnitelmasta saada Jolenelle ja Poseidonille jälkikasvua, muta totesi että voin kyllä sitten itse koettaa sille Poseidonin veljeä, jos yhdistelmä itseäni kiinnostaa. Laitoinkin sitten Jolenen ja Areksen yhteen, josko Ares olisi enemmän Jolenelle mieleen. Essex uroksia kun on nyt kuitenkin aika vähän käytössä, eikä Aresta tai Poseidonia ole käytetty vielä kertaakaan. Niin sillä niistäkin mielellään jälkikasvua saisi, vaikka cinnamonia koettaakin hiljalleen jättää vähemmälle. Sanoisin toivovani parille agouti essex uroksia jälkikasvuun, mutta tällä hetkellä olen kyllä kiinnostuneempi saavatko nuo ylipäätään mitään jälkikasvua. Jos eivät, niin Jolene jää tämän vuoden jälkeen suosiolla eläkkeelle. Vähän extempore tuli myös pakattua Eliza Janinan matkaan yhtä russian blue agouti urosta tapaamaan. Alkuunhan olin ajatellut astuttaa neidin vasta Porvoon näyttelyn jälkeen, mutta nyt kun tässä on ollut useampia tapauksia joilla on ollut ongelmia kantavaksi tulemisessa, niin mieluummin koettaa sitten jo nyt, kun neidillä kuitenkin jo ikä ja koko riittää. Että ehtii sitten tarvittaessa varasuunnitelmiakin kehitellä, joskin uros jolle neiti meni on kyllä ollut varsin varma astuja. Saijan kanssa puhuttiin alustavasti toisesta poikueesta Delilahille, Saija kun saattaisi olla sitä kiinnostunut käyttämään, jos en itse sille toista poikuetta aio.

Siinä keskustelun tohinassa unohdin kokonaan uuden lomahoitajanikin Janinalle esitellä, vaikka Tapsakin paikalla oli. Hän kun keskittyi lueskelemaan sohvalla miun intouduttua höpöttämään rotista.

Sarys tutkii

Penan kohdalla Saija ja Janina olivat valitettavasti samaa mieltä itseni kanssa siitä, että ellei antibiootti nyt pure, on armeliaampaa päästää poika pois. Tilanne on vielä pari päivää tarkkailussa, mutta tällähetkellä näyttää pahalta. Tilanne tulee olemaan vaikeampi kuin aikoihin, jos se nyt eteen tulee. Pena kun on onnistunut varastamaan sydämeni hetkessä täysin, ja siinä samalla varmasti Tapsankin, joka monesti täällä ollessaan hakee itsekin pojan sohvalle seuroihin. Tilannetta ei myöskään helpota se, että sain tänään viestiä myös Naveenin sairastuneen. Se ei rohise, mutta hengitys vaikuttaa raskaalta. Huomenna siitä selviää toivottavasti enemmän. Toivon todella, että tarina päättyisi edes toisen pojan osalta hyvin.

Muutakin kuin muksuja

Delilahin poikueen synnyttyä blogipostaukset ovat täyttyneet poikasjutuista, mutta ei rottalan muu elämä ole toki poikueen myötä täysin lakannut. Pienemmän pikkusiskoni visiitin myötä etenkin Eliza on saanut nauttia ekstrahuomiosta, ja viettää normaalia enemmän aikaa häkin ulkopuolella. Pendragon on puolestaan aivastellut, mikä tarkoittaa lisää puuropäiviä kera lämpimän valkosipulipuuron, sekä lisäeristyksiä poikien häkin ja ulkoseinän väliin. Nyt siinä on jo yksi styroksilevy, mutta se ei ole yhtä korkea kuin häkki. Jatkokappaleen paikka selvästi, tuo seinä kun on käynyt muita seiniä viileämmäksi. Missään ulkona pikkupoika kun ei ole tänne tulonsa jälkeen käynyt, että olisi voinut muualta kylmää saada.

Tiinan kanssa puhuttiin puhelimessa yhden naaraan astuksesta ja rotanhakureissusta Ruotsiin. Tiina kun lainaa yhtä likkaa Janinalle essexiin. Tavallisestihan naaras tulisi uroksen luokse astutukseen, mutta nyt kyseessä on aikuinen käsittelyyn tottumaton hieman arka naaras, joka on juuri muuttanut uuteen kotiinsa. Tiina kysyi sitten Naveenia luokseen, ettei tytölle tulisi liikaa muutoksia kerralla. Naaraan iän puolesta kun astutusta ei voi oikein lykätä myöhemmäksikään. Tämä sovittiin, ja että Naveen menisi sitten Pendragonin kanssa Tiinalle huomenna. En mie sitten siinä kohtaa tuota Pendragonin aivastelua muistanut, kun oltiin eteisessä kengät jalassa hiirenhakureissulle lähdössä. Aivastelu on kyllä myös nyt vähän yltynyt illan mittaan, niin pitää sitten huomenna katsoa, josko sittenkin olisi parempi että vain Naveen lähtee, ja Pendragon jää sitten siksi aikaa huppurotaksi ja lellikiksi tänne. Ruotsiin rotanhakureissulle olisi tarkoitus suunnata vielä ennen joulua, hakemaan uusia siimahäntiä ainakin Tiinalle ja Janinalle. Itse lähden lähinnä seuraksi, mutta kyllä noista Ruotsin tuliaisista on suunnitteilla uutta verta myös essex -linjoihin.

Vähemmän rottiin liittyen asunto sai myös pari uutta asukkia, kun poikettiin Kaarinassa hakemassa pygmiveljekset. Noihin afrikkalaisiin kääpiöhiiriinhän kun ihastuin lemmikkimessuilla lopullisesti. Alkuun ajattelin naaraspoppoota itselleni, mutta sitten Karina laitteli viestiä, että nyt löytyisi kaksi keskenään eri väristä pikkupoikaa. Mitä siinä sitten sukupuoleen tarkemmin takertumaan, kun lemmikkivintiöistä kyse. Varasin hakumatkalle mukaan Ferplastin S-koon kuljetusboksin, ja ensikertaa jyrsijäharrastukseni aikana se ei tuntunut tolkuttoman pieneltä käytössä: päinvastoin pojat onnistuivat piiloutumaan siinäkin näkymättömiin kaivauduttuaan kuivikkeisiin. Autossa matkalla kohti Turkua Ida sitten kyseli poikien nimiä. ...en mie ollut moisia vielä yhtään ehtinyt miettimään. Hetken ajattelin nimeäväni pojat afrikkalaisittaisin, tai jotenkin hauskan erikoisesti. Pää löi kuitenkin tyhjää, kunnes vitsillä heitin että kohta ne ovat sitten Stefan ja Damon, jos en äkkiä parempiakiin nimiä keksi. Viime viikkoina kun on tullut taas Vampyyripäiväkirjoja katseltua. Ja nuo nimet nyt herroille taitavat jäädäkin, kun ne kerran niille ilmaan heitti. Rohkeampi ja vaaleampi pojista on Damon.

Ensin poju livahti kauranolkien sekaan

...ja käpertyi hirssin tähkän alle.

Sitten livahdettiin luolasta ruokakuppia kohden

Huomenna pitäisi sitten myös hoidokkien lähteä, eli rottala taas hieman rauhoittuu. Delilahin muksutkaan kun eivät vielä vähään aikaan vilistele ympäriinsä. Juoksupyörän äänikin sitten taas taukoaa, kun Napsu ei ole sitä pyörittämässä.

Poikien uusi kämppä ja häkkikuvia

Nyt on pojilla sitten CritterNation Double käytössään. Naveen vaikuttaa kämppäratkaisuun varsin tyytyväiseltä, ja Pendragonkin tutkii uutta lukaalia innoissaan. Nyt on sitten enemmän tasoja ramppeja, mutta kuitenkin myös riippareita ja roikkuvia majoja ja putkia.

Naveenin ja Pendragonin uusi kämppä.

Likkojen linna tämänhetkisessä asussaan. Tavaramäärä typpaa aina siivouskertojen välillä lisääntymään.

...ja tavarat löytää rottamaisemmat paikat.

Hoitorottien loma-asumus.

Delilahin mahaa koitin myös kuvata, kun neiti tuli kovasti kurkkimaan miun häärätessä kameran kanssa. Matala häkki korkealla pohjalaatikolla ei vain oikein tarjoa parhaita mahdollisia kuvakulmia hommaan. Mutta ehkei sitä kuitenkaan viitsi laittaa mammoja aina terraarioon synnyttämään vain kuvien saamiseksi ;)

Toiveikkuutta

Tänään on tullut vietettyä hyvin paljon aikaa Delilahin mahaa tiiraillen, ja olen melkoisen vakuuttunut siitä että neidille on alkanut kehittyä pömppis. Voisin jopa sanoa olevani varma asiasta, mutta en sano, koska olinhan mie yhdessä vaiheessa näkeväni masun Jolenellakin. Mutta jos Delilahin maha on vain optinen illuusio, miun silmieni lisäksi se näyttäytyy Mikon silmissä samanlaisena. Vielä en kuitenkaan ottanut neitiä pois prinssinsä luota. Huomenna tai ylihuomenna pitää ensin hakea kuiviketäydennystä, että saan laitettua neidille mammailuboksin kuntoon. Saa neiti olla vielä siihen asti sulhonsa kanssa, kun tulevat mainiosti juttuun keskenään. Jos Poseidonia ja Jolenea parina leimaa se, että ne eivät tee mitään yhdessä, Delilah ja Naveen ovat täysin päinvastaisia: pari nukkuu aina vierekkäin, syö aina vierekkäin ja touhuilee häkissä muutenkin keskenään.

Delilah & Naveen iltapalalla.

Vauvauutisten lisäksi täällä odotellaan kovasti vähän isompiakin muksuja. Janina lupasi tuoda Pendragonin ja Kukkuun lauantaina LSKGY:n pikkujouluihin. Toinen pikkupojista muuttaa Naveenin kaveriksi, niin ei herra joudu olemaan kuin pari päivää ilman seuraa jouduttuaan eroon daamistaan. Toivottavasti herra viihtyy pikkupojan seurassa yhtä hyvin kuin Delilahin. Samalla Sera lähtee sitten Janinan luo tapaamaan Horatiota.

Uusi laiva on lastattu Marikalla, ja Eliza kurkkii ovella.

Siivoilua ja yhdistämisyrityksiä

Tänään tuli otettua urakka ja siivottua sekä omat rottahäkit että viiruterra samana päivänä. Ja samalla sitten siivottua muutakin kämppää sekä järkkäiltyä muutamia laatikoita. Vaatekaapinkin kimppuun oli tarkoitus käydä, mutta jotenkin päivä loppui kesken. Rottapapereillekin sain vihdoin tyhjennettyä oman laatikon, ja nyt tavoitteena on löytää ensin kaikki samaan laatikkoon, ja sitten keksiä niille hyvä ja looginen järjestys laatikon sisällä. Tämänhetkinen kaaos kun ei ole se ihanteellisin tai tarkoituksen mukaisin esimerkiksi sukuja pohdittaessa.

Naveenin ja Delilahin kaksio.

Naveen on osoittautunut varsinaiseksi jyrsijäksi, joka mutustaa niin muovikoppien reunat kuin puutavaratkin. Se saikin tässä järjestyksessä sitten kämppäänsä aiempaa enemmän pahvia ja puuta, josko muoviset häkkitavarat saisivat sitten olla enempi rauhassa. Jotenkin meillä kaikki urokset tuppaavat selvästi olemaan naaraita pahempia tuholaisia.

Jolene ja Poseidonkin palautettiin yhteen, ja pari on yhtä rakastunut toisiinsa kuin viimekerralla: kuivikkeet on kasattu häkin puoliväliin rajavalliksi. Jolene vastustaa kovaäänisesti kaikkia Poseidonin yrityksiä pyrkiä lähelle. Saa nähdä taukoaako asemasota edes kiiman aikaan, että parille jälkikasvua saataisiin. Tälläkertaa paria on tarkoitus pitää yhdessä useampi päivä putkeen, vaikka se pojan laumaan palauttamista voikin hieman hankaloittaa. Mikon lauma on kuitenkin varsin leppoisaa sakkia, eli ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi se tuskin muodostuu näinkään. Josko pari sitten saataisiin paremmin toisilleen lämpenemään.

Likkojen linna ja väliaikaishyllykkö.

Barrikaadi joka peittää lähes kupinkin (Poseidonin harmiksi).

Viiruterra.

Odotus jatkuu

Yksiön nurkassa vain pullo seurana.

Jolene ei ole vieläkään synnyttänyt, eli toivoa sopii ettei neiti ole tullut kantavaksi silloin ensimmäisenä yönä, tai pian alkaa mennä yliaikaiseksi. Ellei nyt yöllä pesään ilmesty nakeroita. Maha on kuitenkin viime kertaiseen nähden edelleen pieni. Pariskunta oli kuitenkin yhdessä joka ilta viikon ajan, eli mahdollisia astumispäiviä on kyllä useampi. Mamma alkaa vain selvästi tylsistyä mammailuhäkissä, vaikka sille onkin koittanut sinne pesätarvikkeita ja herkkuja kantaa. Aina häkin ohi mennessä ilmestyy kuono kuikuamaan ja vaatimaan osaansa huomiosta. Ja kun kumartuu Jolenen häkin suuntaan, alkaa Delilah vuorostaan kiskoa hiuksista vaatien omaa osaansa huomiosta. Tällä hetkellä Jolenen mammailuhäkki kun sijaitsee Delilahin ja Naveenin yläkerrassa. Miun neidit.

Ensimmäinen uros

Naveen

Nyt sitten kävi se mitä ei pitänyt käydä. Miulle tuli ensimmäinen oma urosrotta. Tai oikeastaan puolikas, kun herra on yhteinen Janinan kanssa, mutta oman uroslauman alku kumminkin. Pitkäänhän kun sitä oli omasta rottamäärästä päättänyt, että lukumäärällä ei ole niin väliä, kunhan yhdessä vakituisessa naaraslaumassa pysytään. Nyt se on sitten rikottu, ja Naveen tutkii uutta asumustaan. Kasvatussuunnitelmissa kun ei kuitenkaan olisi niin mahdottoman pitkälle ilman omia poikia päässyt, etenkin kun muunnoksella on vain yksi kasvattaja ennestään.

Janinan luona tuli sitten nähtyä myös pikkuinen Pendragon, joka muuttaa meille sitten ensikuussa jahka herralla on ikää riittävästi.Yhteisomistukseen hänkin. Ja syliteltyä Wuf Wufia, jonka kohdalla on onneksi vielä aikaa miettiä, koska jos se ei tule sijoitukseen, se jää Janinalle kotiin. Nyt kun saisi sen kristallipallon josta näkisi mitä noihin muihin loppuvuoden poikueisiin syntyy, niin olisi helpompi tehdä päätöksiä. Omaa eläinmäärää kun ei halua kuitenkaan kovin suureksi kasvattaa, eikä ainakaan nopeasti, että ehtii rauhassa niitä omia rajoja eläinmäärän suhteen tunnustella. Mutta voi olla että meilläkin sitten loppuvuodesta useampi junnuska on :)