R.i.p. Pena

Pena, Ratazana's Pendragon: s. 13.10.2011, k. 09.12.2011.

Tänään poika pääsi pois. Pari päivää sitä on kyllä jo tiennyt, että tämä on edessä. Aavistanut kyllä jo pidenpään, että tähän todennäköisesti joudutaan. Nyt pienellä ei kuitenkaan ole enää hätää, eikä itse tarvitse miettiä, kuinka hankala olo toisella on. Lopetussyynä olivat siis rohinat, jotka alkoivat pari viikkoa sitten, ja jotka eivät lähteneet edes antibiooteilla talttumaan. Hetken jo mietti pojan avauttamistakin, kun myco on tuon ikäisellä hyvin epätodennäköinen, eikä tarkkaa oireiden aiheuttajaa ole tiedossa. Päädyin kuitenkin jättämään sen väliin, kun poikaa ei ole kuitenkaan ikänsä vuoksi ehditty jalostukseen käyttää, eivätkä muut rotat oireile. Niin se tieto ei ole niin kriittinen.

Olo on kamala. Pikkupoika oli luonteeltaan mitä mahtavin: meneväinen ja utelias pusupoika. Oikein oiva tapaus vakuuttamaamaan kaltaistani vannoutunutta naarasihmistä siitä, että uroksetkin voivat olla ihan uskomattomia otuksia, muutakin kuin laiskuudessaan. Mutta jotkut tapaukset ovat kai vain niin spesiaaleja, että heidät saa tänne vain lyhyeksi ajaksi. Kuitenkin niin ikimuistoiseksi, etteivät pojan kanssa vietetyt pari viikkoa unohdu varmasti koskaan.

Kaikista huolista ei kuitenkaan vieläkään päästy, vaikkei Penasta enää huolehtia tarvitsekaan. Naveen kun ei ole myöskään täysin kunnossa. Vaiva ei vaikuta missään määrin samalta kuin Penan, eli pikkupojalta se tuskin on tartuntaa saanut. Ellei sitten Penan oireilu ole toiminut altistavana tekijänä jollekin muulle. Itse en kyllä ole poikaa käynyt vielä oireiden alettua katsomassa: luotan pojan olevan Tiinan luona hyvissä käsissä, eikä kyseessä ole oireiden perusteella mikään mistä itse osaisin yhtään Tiinaa enempää sanoa. Tänään Saija on menossa Tiinan luona käymään, ja samalla poikaa katsomaan. Sen jälkeen tehdään sitten varmaan tarkempia toimintasuunnitelmia, Saijalla kun on meistä kuitenkin se pisin harrastustausta rottien kanssa. Toivon vain sydämestäni, että edes Naveenin kohdalla kyse olisi jostain ohimenevästä, eikä siitä, että salama olisi iskenyt kahdesti samaan puuhun melkein perä jälkeen. Ei silti kauhean hyvin tämä oman uroslauman pito ala.

Samalla sitä koettaa kuitenkin pitää katseen myös tulevassa. Suskun kanssa puhuttiin puhelimessa alustavasti kahdesta Delilahin pojasta, sekä Katarinan mahdollisesta lainaamisesta  Arekselle keväämmällä, jos Jolene ei nyt tule kantavaksi. Asiaa enemmän mietittyäni kun todella haluaisin jälkeläisiä Areksesta tai Poseidonista, ja jos Jolene ei nyt tule kantavaksi, ei itselläni ole nyt oikein sopivaa naarasta. Cinnamonia kun en haluaisi kuitenkaan suoraan yhdistää russian blue agoutiin, vaikka cinnamonia nyt kaikkien essexien taustalla onkin. Niin nyt on sitten ainakin yksi varasuunnitelma olemassa.

Päätöksiä ja muuttuneita suunnitelmia

Sarys 14vrk

Tämä päivä alkoi mukavasti, koska heti muksuja katsoessa huomasi sen mitä oli jo odottanutkin: auenneita silmiä. Sarys sai ensimmäisenä molemmat silmänsä auki, ja seuraavana Elise, joka kurkki alkuun maailmaa vain toisella silmällään. Elinakin oli mukana muksuja katsomassa, ja hänen kanssaan sitten ihmeteltiin pieniä suuria ihmeitä. Sitähän nuo pienet rottalapset ovat, etenkin nyt kun alkavat olla suloisimmillaan.

Elise 14vrk

Tänään sain myös Saijan ja Janinan kylään, ja pääsi sitten taas kunnolla rottajuttuja höpisemään. Tästä poikueesta, tulevista poikueista, näiden taustalla olevista eläimistä, Penasta... Ei sillä etteikö niistä tulisi liiankin kanssa muillekin höpötettyä, mutta on se välillä kivempi (varmasti molemmille osapuolille ;)) kun joku on oikeasti yhtä kiinnostunut asiasta eikä kuuntele vain kohteliaisuudesta. Etenkin silloin jos puhutaan rotista muuten kuin paapottavina lemmikeinä ja valloittavina persoonina. Sillä vaikka moni ystäväkin on rotista kiinnostunut, niin se kiinnostus laimenee heti muutamalla asteella kun alan pohtia muksujen kuvioiden standardinmukaisuuksia ja niiden vahvuuksia ja heikkouksia siihen nähden. Sikäli ihan ymmärrättävää, vaikka itsellä ne nyt paljon mielessä pyörivät. Siinä jutellessa oli mukava huomata että Janinakin näki muksuilla samoja vahvuuksia ja heikkouksia kuin itsekin, eli omakin silmä on alkanut muunnoksen kanssa harjaantua. Saija ja Janina esittivät sitten myös suosituksiaan kotiin jätettävistä. Kumpikin oli sitä mieltä, että Elise tai Leona on Sarysta parempi vaihtoehto, kun haluan poikueesta essex naaraan jättää, joten enköhän sitten vastusta kiusausta jättää omaa ensimmäistä black essex naarasta laumaan. Tosiasia kun kyllä on, että muunnos toimii paremmin agoutiryhmän edustajilla.

Peseytymistä ja pötköttelyä

Käydyn keskustelun pohjalta päädyin jättämään kotiin Isabeaun ja toisen agouti essexeistä: todennäköisesti Elisen, mutta katson asiaa vielä uudelleen jahka likat hieman kasvavat. Lisäksi koetan katsoa Sanarikselle sijoituskotia Turusta tai Tampereelta. Muista pitää sitten alkaa ilmoituksia laittaa, että muksuille löytyisi sitten ne omat lemmikkikodit.

Tortok ottaa rennosti

Samalla sitten mietittiin tulevia poikueita. Janina toi Seran takaisin kotiin, mutta neiti tuskin on kantavana: se oli jatkanut uroksen höykyttämistä ja uroksen mielenterveyden vuoksi pari oli syytä erottaa jo nyt vaikka astumista tuskin on tapahtunut. Nuorta urosta kun ei haluta tyystin traumatisoida. Sikäli harmi, koska Serallakin on kuitenkin sen verran ikää, ettei sillä kovin kauaa voi uutta sulhoa katsoa, jos se ei nyt synnytä. Kotihäkissä ollaan kyllä taas niin kilttejä muille... Janina päätti myös luopua suunnitelmasta saada Jolenelle ja Poseidonille jälkikasvua, muta totesi että voin kyllä sitten itse koettaa sille Poseidonin veljeä, jos yhdistelmä itseäni kiinnostaa. Laitoinkin sitten Jolenen ja Areksen yhteen, josko Ares olisi enemmän Jolenelle mieleen. Essex uroksia kun on nyt kuitenkin aika vähän käytössä, eikä Aresta tai Poseidonia ole käytetty vielä kertaakaan. Niin sillä niistäkin mielellään jälkikasvua saisi, vaikka cinnamonia koettaakin hiljalleen jättää vähemmälle. Sanoisin toivovani parille agouti essex uroksia jälkikasvuun, mutta tällä hetkellä olen kyllä kiinnostuneempi saavatko nuo ylipäätään mitään jälkikasvua. Jos eivät, niin Jolene jää tämän vuoden jälkeen suosiolla eläkkeelle. Vähän extempore tuli myös pakattua Eliza Janinan matkaan yhtä russian blue agouti urosta tapaamaan. Alkuunhan olin ajatellut astuttaa neidin vasta Porvoon näyttelyn jälkeen, mutta nyt kun tässä on ollut useampia tapauksia joilla on ollut ongelmia kantavaksi tulemisessa, niin mieluummin koettaa sitten jo nyt, kun neidillä kuitenkin jo ikä ja koko riittää. Että ehtii sitten tarvittaessa varasuunnitelmiakin kehitellä, joskin uros jolle neiti meni on kyllä ollut varsin varma astuja. Saijan kanssa puhuttiin alustavasti toisesta poikueesta Delilahille, Saija kun saattaisi olla sitä kiinnostunut käyttämään, jos en itse sille toista poikuetta aio.

Siinä keskustelun tohinassa unohdin kokonaan uuden lomahoitajanikin Janinalle esitellä, vaikka Tapsakin paikalla oli. Hän kun keskittyi lueskelemaan sohvalla miun intouduttua höpöttämään rotista.

Sarys tutkii

Penan kohdalla Saija ja Janina olivat valitettavasti samaa mieltä itseni kanssa siitä, että ellei antibiootti nyt pure, on armeliaampaa päästää poika pois. Tilanne on vielä pari päivää tarkkailussa, mutta tällähetkellä näyttää pahalta. Tilanne tulee olemaan vaikeampi kuin aikoihin, jos se nyt eteen tulee. Pena kun on onnistunut varastamaan sydämeni hetkessä täysin, ja siinä samalla varmasti Tapsankin, joka monesti täällä ollessaan hakee itsekin pojan sohvalle seuroihin. Tilannetta ei myöskään helpota se, että sain tänään viestiä myös Naveenin sairastuneen. Se ei rohise, mutta hengitys vaikuttaa raskaalta. Huomenna siitä selviää toivottavasti enemmän. Toivon todella, että tarina päättyisi edes toisen pojan osalta hyvin.

Mustia pilviä

Kun edellisen kerran kirjoitin Penasta ja pygmeistä, toivoin jatko-osan juttuun olevan positiivisempi. Halusin odottaa pari päivää ja kertoa, kuinka Damonin hännän töpö on parantunut hyvin, ja Penakaan ei enää antibioottikuurin myötä rohise. Valitettavasti en voi kirjoittaa kumpaakaan.

Damonia ei eilen näkynyt, joten päätin aamulla tarkastaa tilanteen. Yleensä Stefan ja Damon kun touhuilevat samoihin aikoihin omissa purkeissaan. Nostelin asumuksesta tavaroita yksi kerrallaan, odottaen koko ajan minkä tavaran alta pieni karvainen pallosalama sinkoaa toiseen päähän boksia. Niin ei käynyt. Tavaroiden nostelun ja kuivikkeen kaivelun jälkeen Damon löytyi kuolleena yhden pesän alta. Lupaavasta alusta huolimatta haavat taisivat siis sittenkin olla liian pahat, eikä pojasta ollut niitä päihittämään. Ruokaa ja vettä kun oli pojan saatavilla yllin kyllin. Nyt Stefan on sitten ainoa pygmi talossa, ja sille mietitään neitiseuraa. Hetken jo toivoin, että molemmat herrat olisivat olleet uutta seuraa vailla, vaikka niin montaa vakituista pygmiasumusta ei kämppään ollutkaan ollut suunnitelmissa.

Miun kauniin pikkuhiiren lähtö ei kuitenkaan ole tänään ollut ainoa mieltä painava asia. Penan rohinat ovat jatkuneet muuttumattomina, vaikka antibioottikuurista on jo neljä päivää takana. Poika on myös kyllästynyt koko kuuriin, ja rimpuaa ja vastustelee lääkkeenottoa koko ajan enemmän. Tänään lisäksi kuulin, että myös Penan veli on alkanut rohista pahasti, mikä yhdistettynä antibiootin auttamattomuuteen puhuisi omaa kieltään jostain muusta kuin vedon aiheuttamasta pikkuflunssasta. Mistä, en halua edes miettiä. Pena on nyt kuitenkin omassa sairasyksiössään, ja Tiinan kanssa sovittiin että Naveen jää vielä joksikin aikaa hänen luokseen. Tällähetkellä Penaa kun ei halua yhdistää kenenkään kanssa. Syöttelen nyt kuuria loppuun, ja mietin, mitä teen jos kuuri ei vie oireita edes hetkellisesti pois. Krooninen räkätauti kun ei kuulosta alle parikuisen rotan elämältä. Onneksi Janina ja Saija ovat tulossa huomenna, niin voi heiltäkin mielipidettä paremmin kysyä.

Penan rohina kuuluu selvästi myös parin kymmenen sentin päästä kuvatusta videoklipistä:

Penan lääkekuuri

Tänään käytiin sitten pojan kanssa Pet Vetissä näytillä, kun rohinat eivät ole ottaneet laantuakseen. Eläinlääkäri oli samaa mieltä siitä, että Baytril olisi kasvavalle lapselle turhan tujua, joten vaivaa lähdettiin hoitamaan Synuloxilla. Annostus on kahdesti päivässä, ja lääkeainetta saatiin mukavan reilu satsi mukaan. Eihän tuo laimennettuna säilytystä kestä, mutta pienen vilkkaan muksun kanssa on lääkettä kiva olla varalla, jos joku satsi sattuukin menemään hutiin. Baytriliä kun saa monesti valmiiksi ruiskuihin annosteluna juuri sen tarvittavan määrän, ja sitten pitää hakea klinikalta lisää, jos joku annoksista meneekin hukkaan. Ainakin ensimmäisen satsin poju otti kyllä reippaasti, eli eiköhän kuuri saada pojalle hyvin syötettyä. Päädyin antamaan lääkkeen ruiskulla suoraan suuhun nameihin jemmaamisen sijasta, sen verran nopeammaksi ja varmemmaksi tavaksi sen todennut.

Pet Vetssä on kyllä aina mukava käydä, ja eläinlääkäriajatkin saa mukavan nopeasti. Hintansa puolesta paikka ei kyllä ole sieltä halvimmasta päästä, mutta tulihan tässä veronpalautukset sopivasti juuri tilille. Eikä hinta ole kyllä kynnyskysymys, kun saanut monessa paikkaa aiemmin vääntää saadakseen haluamiaan antibiootteja. Niin mieluummin maksaa siitä, että kokee että hommat saadaan kerralla kuntoon, kuin ramppaa heti edellisen kuurin jälkeen uudestaan hakemaan jotain vahvempaa, tai jatkoa kuurille.

Nyt sitten vain toivotaan, että kuuri purisi ja poika paranisi.

Eläinharrastuksen ongelmia

Muksujen kasvun seuraamista on tällä viikolla varjostanut kaksi asiaa: Pena ja miun pygmiveljekset. Pena rohisee edelleen, vaikka eilen ehdin jo hetken toivoa että se olisi mennyt ohi. Pygmit puolestaan päättivät alkaa tappelemaan keskenään. Niin minun tuuriani, vaikka toki sitä tiedostikin, että urosten välillä tappeluiden riski on suurempi kuin naarailla, vaikka niitäkin suositellaan seurassa pidettävän.

Penan kohdalla on tarkoitus soittaa huomenna lääkäriin, ja hankkia pojalle antibioottikuuri. Pelkät vitamiinit, valkosipuli ja hunaja kun eivät tällä kertaa auttaneet. Rohinoistaan huolimatta poika on kuitenkin pysynyt muuten kunnossa ja virkeänä. Illat Pena onkin nyt viettänyt sohvarottana pitäen seuraa televisiosarjoja ja leffoja katseltaessa. Tuoden sitten ohjelmiin oman kommenttiraitansa tunkien kuonoaan korvaan ja rohisten voimakkaammin aina innostuttuaan tutkimaan jotain. Ja nuorella uteliaalla rotalla niin käy usein. Poika on myös mahoton pussailija, ja nuolee läpi niin sormet kuin huuletkin, aina kun ne pojan reitille osuvat. Kertakaikkiaan ihana lapsi, niin harmittaa todella toisen puolesta todella moinen räkätauti.

Pygmien kohdalla puolestaan päädyin eilen asumuseroon. Pientä kinaa olin huomannut jo aiemmin, mutta kasvattajakin arveli sen olevan vain arvojärjestyksen uudelleen hakua poikien muutettua kahdestaan asumaan. Sitten huomasin Damonin hännän ottaneen monta uutta osumaa veljen hampaista, ja muuttuneen mustaksi puolivälistä alkaen kohti kärkeä. Ei muuta kuin rottien kuljetusboksiin vähän kuiviketta ja puolet virikkeistä ensihätään, kunnes tänään sain kaivettua flatin esille ja haettua eläinkaupasta lisää sisustusrompetta. Tänään Damonilta olikin sitten tippunut puolet hännästä pois. Poika vaikuttaa muuten virkeältä, joten nyt katsotaan miten pojan elämä lähtee töpön kanssa sujumaan. Hieman harmittaa kun ei tajunnut poikia aiemmin erottaa, mutta uuden lajin kanssa on aina vähän hakusessa minkäasteinen kinastelu menee normaalin piiriin, ja missä vaiheessa on syytä huolestua. Nyt sitten mietitään, pidetäänkö vain pojat erillään, vai pitäisikö niille jossain kohtaa jotain seuraa miettiä.

Damonin yksiö

Damon kurkkaa

pojan töpö

Damonin mielipide ruokailuhetken tallentamisesta

Stefanin terraario

Poika uuden talonsa alla

...ja hiipimässä ruokakupille (meillä oleva kamera on selvästi liian hidas näille vekkuleille)

Muksuja ja paapomista

Hoitorotat lähtivät nyt kotiinsa, ja Tiinakin kävi hakemassa pojat. Rottala siis hiljeni päivän alusta viiden rotan ja yhden hamsterin verran. Pendragon ei ollut tänään aivastellut, niin Tiinakin sitten totesi että laittaa vain sitten häkin kauemmaksi muista, kun pikkupojalla on pientä flunssan poikasta ollut. Ei Pena kuitenkaan kauaa ehtinyt Tiinan hoivissa olla, kun Tiina soitti sen alkaneen rohista selvästi pahemmin. Pienen palaverin jälkeen sitten päädyttiin että Pendragonin on parempi palata tuttuun ympäristöön hoidettavaksi, mutta Naveen voi kuitenkin jäädä naarasseuraan. Pena on kuitenkin sen verran kakara vielä, että poikien yhteenlaitossa tuskin tulee parin viikon jälkeen ongelmia.

Penan yksiö

Janinan kanssa sitten viestiteltiin hoitosuunnitelmaa kakaralle, kun lähes luovutusikäisen yhteisomistuksessa olevan muksun kohdalla en halua tehdä päätöksiä mahdollisista antibioottikuureista ominpäin. Nyt muksu saa kuitenkin olla vielä pari päivää kotihoidolla: kakara muutti pikkuhäkkiin joka oli mahdollista sijoittaa viltin kera varmasti lämpimämpään kohtaan ja nappasin Wonkalta ilmankostuttimen kostuttamaan huoneilmaa. Sen lisäksi jatketaan sitten valkosipulipuurolla ja hunaja-valkosipulivedellä (jahka saan aamusta haettua hunajaa) sekä Nutri-Plussalla. Jos tehostettu hyysääminen ei tuota toivottua tulosta alkuviikosta, koetetaan antibiootteja. Kovasti sitä pienestä huolehtii, vaikka tietääkin ettei mycosta vielä tuon ikäisellä voi olla kyse.

Pendragonia hakiessa eksyin samalla myös Tiinan muksuja katsomaan, ja Kelmin lapset veivät sydämeni kyllä täysin. Mahottomia pötköttäjiä. Nyt mietinkin pääni puhki, pitäisikö antaa itselle periksi ja ottaa yksi niistä omaan laumaan. Itse kun on kyseisen poikueen suhteen todella utelias jo sen taustojen takia. Kuitenkaan kyseistä urosta ei missään tapauksessa voisi käyttää sitten kasvatukseen, ja kun haluaa nyt kasvatusta aloitella ja pitää eläinmäärän pienenä, olisi nyt ehdottomasti järkevintä pysyä täysin kasvatuskelpoisissa yksilöissä. Tai ainakin lähtökohtaisesti kasvatuskelpoisissa: eihän sitä tietysti voi koskaan poikasesta varmuudella sanoa mitä siitä lopulta tulee.

Delilahin muksut 5vrk.

Delilahin muksutkin kasvavat kovaa vauhtia, ja värierot alkavat tulla koko ajan selvemmin esille. Vielä on kuitenkin aivan liian aikaista lyödä värejä lukkoon muksuille. Nimiä on kyllä tarkoitus jo katsella, ne kun tulee taas yhdestä pelistä poimittua. Laukkipäisestä pojasta tulee varmaankin Tortok, jonka sisaruksiksi tulee todennäköisesti ainakin Leona ja Faras.

Muutakin kuin muksuja

Delilahin poikueen synnyttyä blogipostaukset ovat täyttyneet poikasjutuista, mutta ei rottalan muu elämä ole toki poikueen myötä täysin lakannut. Pienemmän pikkusiskoni visiitin myötä etenkin Eliza on saanut nauttia ekstrahuomiosta, ja viettää normaalia enemmän aikaa häkin ulkopuolella. Pendragon on puolestaan aivastellut, mikä tarkoittaa lisää puuropäiviä kera lämpimän valkosipulipuuron, sekä lisäeristyksiä poikien häkin ja ulkoseinän väliin. Nyt siinä on jo yksi styroksilevy, mutta se ei ole yhtä korkea kuin häkki. Jatkokappaleen paikka selvästi, tuo seinä kun on käynyt muita seiniä viileämmäksi. Missään ulkona pikkupoika kun ei ole tänne tulonsa jälkeen käynyt, että olisi voinut muualta kylmää saada.

Tiinan kanssa puhuttiin puhelimessa yhden naaraan astuksesta ja rotanhakureissusta Ruotsiin. Tiina kun lainaa yhtä likkaa Janinalle essexiin. Tavallisestihan naaras tulisi uroksen luokse astutukseen, mutta nyt kyseessä on aikuinen käsittelyyn tottumaton hieman arka naaras, joka on juuri muuttanut uuteen kotiinsa. Tiina kysyi sitten Naveenia luokseen, ettei tytölle tulisi liikaa muutoksia kerralla. Naaraan iän puolesta kun astutusta ei voi oikein lykätä myöhemmäksikään. Tämä sovittiin, ja että Naveen menisi sitten Pendragonin kanssa Tiinalle huomenna. En mie sitten siinä kohtaa tuota Pendragonin aivastelua muistanut, kun oltiin eteisessä kengät jalassa hiirenhakureissulle lähdössä. Aivastelu on kyllä myös nyt vähän yltynyt illan mittaan, niin pitää sitten huomenna katsoa, josko sittenkin olisi parempi että vain Naveen lähtee, ja Pendragon jää sitten siksi aikaa huppurotaksi ja lellikiksi tänne. Ruotsiin rotanhakureissulle olisi tarkoitus suunnata vielä ennen joulua, hakemaan uusia siimahäntiä ainakin Tiinalle ja Janinalle. Itse lähden lähinnä seuraksi, mutta kyllä noista Ruotsin tuliaisista on suunnitteilla uutta verta myös essex -linjoihin.

Vähemmän rottiin liittyen asunto sai myös pari uutta asukkia, kun poikettiin Kaarinassa hakemassa pygmiveljekset. Noihin afrikkalaisiin kääpiöhiiriinhän kun ihastuin lemmikkimessuilla lopullisesti. Alkuun ajattelin naaraspoppoota itselleni, mutta sitten Karina laitteli viestiä, että nyt löytyisi kaksi keskenään eri väristä pikkupoikaa. Mitä siinä sitten sukupuoleen tarkemmin takertumaan, kun lemmikkivintiöistä kyse. Varasin hakumatkalle mukaan Ferplastin S-koon kuljetusboksin, ja ensikertaa jyrsijäharrastukseni aikana se ei tuntunut tolkuttoman pieneltä käytössä: päinvastoin pojat onnistuivat piiloutumaan siinäkin näkymättömiin kaivauduttuaan kuivikkeisiin. Autossa matkalla kohti Turkua Ida sitten kyseli poikien nimiä. ...en mie ollut moisia vielä yhtään ehtinyt miettimään. Hetken ajattelin nimeäväni pojat afrikkalaisittaisin, tai jotenkin hauskan erikoisesti. Pää löi kuitenkin tyhjää, kunnes vitsillä heitin että kohta ne ovat sitten Stefan ja Damon, jos en äkkiä parempiakiin nimiä keksi. Viime viikkoina kun on tullut taas Vampyyripäiväkirjoja katseltua. Ja nuo nimet nyt herroille taitavat jäädäkin, kun ne kerran niille ilmaan heitti. Rohkeampi ja vaaleampi pojista on Damon.

Ensin poju livahti kauranolkien sekaan

...ja käpertyi hirssin tähkän alle.

Sitten livahdettiin luolasta ruokakuppia kohden

Huomenna pitäisi sitten myös hoidokkien lähteä, eli rottala taas hieman rauhoittuu. Delilahin muksutkaan kun eivät vielä vähään aikaan vilistele ympäriinsä. Juoksupyörän äänikin sitten taas taukoaa, kun Napsu ei ole sitä pyörittämässä.

Poikien uusi kämppä ja häkkikuvia

Nyt on pojilla sitten CritterNation Double käytössään. Naveen vaikuttaa kämppäratkaisuun varsin tyytyväiseltä, ja Pendragonkin tutkii uutta lukaalia innoissaan. Nyt on sitten enemmän tasoja ramppeja, mutta kuitenkin myös riippareita ja roikkuvia majoja ja putkia.

Naveenin ja Pendragonin uusi kämppä.

Likkojen linna tämänhetkisessä asussaan. Tavaramäärä typpaa aina siivouskertojen välillä lisääntymään.

...ja tavarat löytää rottamaisemmat paikat.

Hoitorottien loma-asumus.

Delilahin mahaa koitin myös kuvata, kun neiti tuli kovasti kurkkimaan miun häärätessä kameran kanssa. Matala häkki korkealla pohjalaatikolla ei vain oikein tarjoa parhaita mahdollisia kuvakulmia hommaan. Mutta ehkei sitä kuitenkaan viitsi laittaa mammoja aina terraarioon synnyttämään vain kuvien saamiseksi ;)