Muksuja ja paapomista

Hoitorotat lähtivät nyt kotiinsa, ja Tiinakin kävi hakemassa pojat. Rottala siis hiljeni päivän alusta viiden rotan ja yhden hamsterin verran. Pendragon ei ollut tänään aivastellut, niin Tiinakin sitten totesi että laittaa vain sitten häkin kauemmaksi muista, kun pikkupojalla on pientä flunssan poikasta ollut. Ei Pena kuitenkaan kauaa ehtinyt Tiinan hoivissa olla, kun Tiina soitti sen alkaneen rohista selvästi pahemmin. Pienen palaverin jälkeen sitten päädyttiin että Pendragonin on parempi palata tuttuun ympäristöön hoidettavaksi, mutta Naveen voi kuitenkin jäädä naarasseuraan. Pena on kuitenkin sen verran kakara vielä, että poikien yhteenlaitossa tuskin tulee parin viikon jälkeen ongelmia.

Penan yksiö

Janinan kanssa sitten viestiteltiin hoitosuunnitelmaa kakaralle, kun lähes luovutusikäisen yhteisomistuksessa olevan muksun kohdalla en halua tehdä päätöksiä mahdollisista antibioottikuureista ominpäin. Nyt muksu saa kuitenkin olla vielä pari päivää kotihoidolla: kakara muutti pikkuhäkkiin joka oli mahdollista sijoittaa viltin kera varmasti lämpimämpään kohtaan ja nappasin Wonkalta ilmankostuttimen kostuttamaan huoneilmaa. Sen lisäksi jatketaan sitten valkosipulipuurolla ja hunaja-valkosipulivedellä (jahka saan aamusta haettua hunajaa) sekä Nutri-Plussalla. Jos tehostettu hyysääminen ei tuota toivottua tulosta alkuviikosta, koetetaan antibiootteja. Kovasti sitä pienestä huolehtii, vaikka tietääkin ettei mycosta vielä tuon ikäisellä voi olla kyse.

Pendragonia hakiessa eksyin samalla myös Tiinan muksuja katsomaan, ja Kelmin lapset veivät sydämeni kyllä täysin. Mahottomia pötköttäjiä. Nyt mietinkin pääni puhki, pitäisikö antaa itselle periksi ja ottaa yksi niistä omaan laumaan. Itse kun on kyseisen poikueen suhteen todella utelias jo sen taustojen takia. Kuitenkaan kyseistä urosta ei missään tapauksessa voisi käyttää sitten kasvatukseen, ja kun haluaa nyt kasvatusta aloitella ja pitää eläinmäärän pienenä, olisi nyt ehdottomasti järkevintä pysyä täysin kasvatuskelpoisissa yksilöissä. Tai ainakin lähtökohtaisesti kasvatuskelpoisissa: eihän sitä tietysti voi koskaan poikasesta varmuudella sanoa mitä siitä lopulta tulee.

Delilahin muksut 5vrk.

Delilahin muksutkin kasvavat kovaa vauhtia, ja värierot alkavat tulla koko ajan selvemmin esille. Vielä on kuitenkin aivan liian aikaista lyödä värejä lukkoon muksuille. Nimiä on kyllä tarkoitus jo katsella, ne kun tulee taas yhdestä pelistä poimittua. Laukkipäisestä pojasta tulee varmaankin Tortok, jonka sisaruksiksi tulee todennäköisesti ainakin Leona ja Faras.

Rikkoutuvaa harmoniaa ja sortumisia

Juuri saatuani itseni vakuuttuneeksi siitä, että keskenään samanmalliset häkit ovat sisustuksellisesti paras ratkaisu makuuhuoneeseen, päätin haluta pojille ovet. Likkojen kanssa ovia kaipaa lähinnä häkkiä siivotessa, mutta Naveenin kohdalla kaipaan niitä jo poikaa häkistä otettaessa. Poika kun löytää usein parhaat nukkumapaikat ovien katvealueilta, eikä ole yhtä kiinnostunut tulemaan luukuille vastaan kuin nuo kakarasta asti täällä varttuneet likat. Toisena tekijä on tasojen pinta-ala. Mitä enemmän Naveenin touhuja seuraan, sitä enemmän olen huomaavinani ettei tuo päälle vuoden vanha herrasmies aina arvosta kaikkia ratkaisuja joihin olen junnunaaraiden kanssa tottunut. Kyllähän poika pääsee ja kiipeää, mutta välillä touhu on hyvin vaivautuneen näköistä. Suhdetyötä lähdetään siis tekemään tarjoamalla pohjaksi CritterNationin välipohja ja tasot, joiden lomaan sitten sovitellaan myös kiipeilyvirikkeitä ja pesiä. Että riittää sitten junnuskalla touhuttavaa, mutta herrasmies voi säilyttää arvokkuutensa iltapäiväkävelyillään niin halutessaan. Hetken kyllä mietin, miten Mikko ja Mikon pojat suhtautuvat siihen, jos pöllin niiltä kolmannen kerroksen. Puolikas minun Critteristä kun on ollut nyt Mikon pojilla. Mutta saahan niitä sitten tilattua, jos häkki näyttää käyvän ahtaaksi (ja onhan meillä eri häkkivaihtoehtoja useampia jemmattuja eri puolille kämppää, joista lähteä sitten uusia kombinaatioita rakentamaan). Pitää vain katsoa, ottaako tuon palapelin urakakseen tänään vai huomenna. Tämän viikon ohjelmaan kun on isolla kirjoitettuna myös gradu, jonka suhteen päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni (ja Ellu lupasi tarvittaessa potkia vauhtia ja sitoa miut koneelle ilman nettipiuhaa).

Nettipiuhan poistaminen olisi kyllä omiaan estämään myös niitä sortumisia. Mikko haluaa tosiaan omilla pojilla jatkaa hampun käyttöä kuivikkeena, ja eilen piti sitten laittaa hampputilausta menemään. Koska isomman tilauksen yhteydessä postikuluja ei tule ollenkaan, jotenkin sitä taas sortui "jotain pientä" rottalaisille tilaamaan. Mikko sortui hillitysti vain yhteen puukoppiin ja muutamiin köysiin, ja Saija pyysi samaan tilaukseen kolme lila/pinkkiä Sputnikia. Miun piti pysyä puhtaasti köysilinjalla, mutta sitten erehdyin selailemaan katalogia vähän laajemmin. Nyt omille rotille on sitten köysien lisäksi tulossa yksi lila/pinkki Sputnik lisää (oli pakko kun oli tarjouksessa...) sekä pari lintujen kiipeilytelinettä: http://www.zooplus.fi/shop/linnut/lelut/leikkitelineet/143236 ja http://www.zooplus.fi/shop/linnut/lelut/leikkitelineet/143222. Ehkä taas vähän turhaakin, mutta toisaalta rotille on kyllä erittäin palkitsevaa hankkia uusia virikkeitä. Kaikki häkkiin laitettavat uudet tavarat tutkitaan läpi tarkoin, ja suosikeiksi päätyviä kyllä sitten tosissaan käytetäänkin. Pitäisi vain keksiä paremmat varastointisysteemit niille tavaroille jotka kulloinkin ovat poissa käytöstä häkkien siivoskertojen välillä. Se jäi kyllä vähän harmittamaan, kun M-koon pajusillat olivat loppuneet, Naveen kun selvästi pitää omastaan. Naveenille tuollaiset jyrsimistä hyvin rikkoutumatta kestävät tavarat ovat omiaan, kun herra on kovin innokas kokeilemaan kaikkea hampaillaan.

Toisaalta niitä virikelöytöjä tekee välillä hyvin muuallakin kuin nettikauppojen alennusmyynneissä. Rotille kun kelpaavat niin heinillä ja puukuidulla täytetyt paperipussit kuin vanhat pahvilaatikotkin. Lemppareiden listalle on saatu myös rikkoutuneita vanhoja vaatteita eri tavoin häkkiin ripustettuina. Ja Ekotorilta löytyy kanssa monesti edullisiä löytöjä rotille kierrätettäviksi: itselle on mukaan tarttunut esimerkiksi erilaisia koreja ja viimeisimpänä kissanpeti 0,80 eurolla. Siinä ei enää paljoa harmita, vaikka peti revittäisiinkin heti rikki. Yllättävän rauhassa se on kyllä saanut likoilla kaikin tavoin olla, joten seuraavaksi sitä tulee ehkä tarjottua pojille likkojen nukkuessa lähinnä laivassaan tällähetkellä.

Muuten rottalassa onkin nyt elelty rauhaisaa hiljaiseloa pikkujoulujen jälkeen. Delilahin muksut odotuttavat vielä itseään, eikä Jolenen kohdalla mikään ole vieläkään varmaa. Hoidokit ovat kuin olisivat olleet täällä aina, ja pikkupojat ovat menneet varsin ongelmitta laumoihinsa. Joulun jälkeinen Vietnamin matka lähenee hiljakseen, ja lauman lomahoitajaksi tuleva Tapsa opettelee tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Pikkujouluissa sain vielä varmistettua Tiinan, Janinan ja Saijan olevan Turussa meidän reissun aikoihin, ja luvan antaa heidän puhelinnumerot Tapsalle. Niin on sitten jokin taho lähellä, jos rottien kanssa tulee jokin uusi tilanne eteen. Itse pitäisi vain saada aikaiseksi hoitaa rokotusasiat kuntoon ennen reissua, ja malttaa jättää lauma ensin jouluksi ja sitten reissun ajaksi. Tapsa kyllä kysyi heti senkin, kuuluuko blogin päivitys lomahoitajan vastuulle, kun meidän hotellissa kuitenkin nettiyhteys on. Että voisi itse sitten vuorostaan seurata oman rottalan elämää blogin kautta :)

Hoitolapsia

Tänään meille saapui neljä hoitolasta viikoksi: kolme rottaneitiä ja valloittava syrkki. Siitä onkin aikaa kun talossa on viimeksi ollut hamsteri, ja olen täysin myyty. Tässähän saa pian viikossa pahan hamsterikuumeen :) Hoidokeista löytyy parempia kuvia omasta blogistaan http://rottienelamaa.blogspot.com/ mutta tuli niitä silti muutama tännekin napsittua. Enempi ehkä sitten kun pienet ovat vähän kotiutuneet, ja kameran akku latautunut.

Likkarivi, Marikan sisko ensimmäisenä.

Napsu kurkistaa pyörästä

Rottala autioituu

Eilen tuli kotiuduttua hääpaikalta kotiin, ja pääsi siinä sitten jakelemaan tuliaisia pienille. Häistä oli jäänyt koko kulhollinen vihersalaattia, jonka rotat ja kanit ottivat mielihyvin vastaan. Kulho oli ollut iso, joten siitä riitti jaettavaksi kaikille 57:lle pikkuiselle. Tuoreruuan kimppuun käytiin innolla, vaikka hoidotta toki eivät pienet viikonloppua olleet. Janina oli käynyt lauantaina elukoita katsomassa, ja vaihtamassa yhden hajonneen juomapullon uuteen.

Tämä päivä oli sitten haikeampi. Janina saapui aamupäivällä hakemaan rottiaan. Kaikki pienet saivat pienet rapsutukset ja suukkosen kun niitä bokseihin pakkailtiin. Miun vauvat. Muutama niin rimpula, ja osa taas jo niin komian kokoisia. Samalla pakattiin sitten kaikki aikuiset. Vain omat jäi, ja yksi pieni muksu joka on menossa Saijalle. Samaan aikaan sekä helpottavaa että hieman kaihoisaa.

Illemmalla alkoi sitten häkkien purku-urakka lisätilan saamiseksi. Nyt moni on edennyt kylppärin ovelle odottamaan peseytymistään. Sit ne pitää vain jemmata paikoilleen. Sera ja Rosalind saivat itselleen häkin. Jo oli siinä ihmettelyä, kun seinillekin pääsi kiipeämään.

Pientä puuhastelua

Janina kävi maanantaina Naveenia katsomassa ja herran patti varmistui paiseeksi. Oli sitten sopivasti saavuttanut puhkeamispisteensa, ja tyhjeni siinä Janinan pattia tutkiessa. Aika ikävän näköinen kraateri siitä jäi, mikä sitten putsattiin ja otettiin tarkkailuun. Varsin nopeasti tuo on kuitenkin paranemaan lähtenyt, eikä tunnu pojan menoa hidastavan. Asian varmistuminen oli kyllä helpotus molemmille: kasvaimet ovat aina ikäviä, mutta erityisen ikävä sellainen olisi ollut noin nuorella (7kk) uroksella, jolle on jo kasvatuskäyttöäkin suunniteltu. Janinalla on Naveenille jo naaras valittuna, ja itsellänikin herra on alkanut nousta ykkösvaihtoehdoksi jos päädyn Jolenen astuttamaan. 

Muksuille tulee kokoa päivä päivältä lisää, ja samalla vauhti kasvaa. Näiden myötä lähestyy myös pienten maailmalle lähdön aika. Osa poikasista on varattu aina Venäjälle asti, ja niitä muksuja tulikin sitten eilen punnittua. Lähtijöistä isoimmaksi osoittautui Bananaraman agouti essex -poika, joka on nyt saavuttanut 152 gramman painon. Vastahan nuo olivat ihan pieniä pirpanoita...

Sera puolestaan sai uuden ihailijan peli-illan myötä. Miun kaunis pieni sijoituslapsi uhattiin kokonaan omia ja varastaa, niin että pitänee taas harkita laukkujen ja taskujen tarkastuspisteen sijoittamista oven läheisyyteen. Ja sen oheen sitten lista vapaista muksuista Janinan yhteystietojen kera ;D Vaikka Serasta pidän kiinni, muiden muksujen kohdalla en laittaisi ollenkaan pahitteeksi niiden päätymistä tuttuihin lemmikkikoteihin.

Kotiinpaluu

Polttariviikonloppuun kuului parasta seuraa ja mukavaa ohjelmaa. Ohjelma päättyi kotikulmille, ensin saunaan ja sitten grillailuun takapihalla syönnin jälkeisine pikku tehtävineen. Siinä ohessa ehdin samalla käydä myös pikaisesti moikkaamassa muksuja. Monen monta pientä kuonoa tunki kattokalterien läpi, ja kaikkia olisi pitänyt huomata.

Huomaamisen aika tulikin sitten Tampereen porukoiden lähtiessä suuntaamaan Turusta poispäin. Tipi ja Ellu alkoivat virittelemään Rocky Horror Picture Showta miun alkaessa paapoa ja ruokkia lapsukaisia ja omia neitejä. Ensin sylittelytuokiot, sitten kuivaruuat ja viimeisenä puurot. Ensimmäinen ei käynytkään kovin helposti: muksuista on tullut isoja ja uteliaita: heti kun boksin avaa, on osa porukasta lähdössä jaloittelemaan. Joka junnulaarista löytyy omat rohkelikkonsa: Taminan tytöistä Sera johtaa showta. Muut ovat uteliaina menossa tutkimaan, mutta eivät tahtoisi syliin. Bananaraman pojista russian blue agoutit ovat ensimmäisinä tulossa terrastaan ulos. Välistä on neljäkin poikasta yhtä aikaa boksin päällä suuntamassa kohti vapautta miun koittaessa pitää porukkaa kasassa. Isoin hankaluus on arimpien kanssa - poikueen arimpia on hankala saada käsittelyyn sosiaalisempien tunkiessa hyökynä syliin ja jaloittelemaan, vaikka kuinka koettaa ottaa vain yhtä arempaa ja työntää muita takaisin boksiin. Tänään muksut olivat harvinaisen huomiohakuisia, kuin eivät olisi viikkoon saaneet ruokaa ja huomiota. Draamailijat, vaikka on tuollaisessa huomiohyökyssä jotain ihanaakin.  Muksujen vauhdin kasvaessa naperoille alkaa kaivata häkkiasumusta piskuisten minidunien sijaan.

Poikasten luonteet alkavat näkyä päivä päivältä selvemmin, ja pienistä söpöistä palloista tulla persoonia. Jännästi samalla hoidolla ja käsittelyllä voidaan päästä hyvin eri lopputulokseen. Eri poikueiden välillä asenteissa on selvästi eroja, joskin joskus erot poikueiden sisälläkin ovat ällistyttävät: Seran siskot eivät ole yhtään niin sylirottia kuin Sera, vaikka uteliaisuudessa ovat alkaneet vetää vertoja sille (joskaan eivät ihan).

Rottia läpikäydessä tuli huomattua Naveenilla pieni patti poskessa. Todennäköisesti kyseessä on paise, mutta heti aamulla pitää laittaa Janinalle pojasti viestiä. Nyt yöllä tyydyin pikaisesti tutkimaan patin varmistamaan että poika syö. Toivottavasti herra paranee pian.

Rotakasta arkea laajemmassa mittakaavassa

Tänään tuli sitten kaksi viikkoa täyteen hoitorottien saapumisesta. Kahdessa viikossa arki on ehtinyt astua jossain määrin kuvaan, ja rutiinit muodostua. Kummasti sitä 55 rotan rottalaakin pyörittää, vaikka normiarjessa viiden laumakin tuntuu välillä vaativalta (johtuen ehkä osittain siitä, että viisi pilalle hemmoteltua prinsessaa osaavat vaatia). Tänään aamu alkoi häkkien puunauksella. Osa häkeistä tuli pestyä kunnolla toissapäivänä ja osa eilen, joten tälle päivälle oli enää työhuoneen rottahäkit Mikon rottien häkkiä lukuunottamatta. Virikkeet pesuun, kuivikkeet vaihtoon ja häkit pesuun. Ja sitten toki isompaan siivoukseen kuuluva virikkeiden vaihto - pikkutytöt saivat pitkän putken, nuoret pojat uuden mökin... Jotain uutta ja ihmeellistä kaikille. Häkkien siivoamisen yhteydessä on myös helppo käydä rotat yksitellen perusteellisemmin läpi, kun kaikki pitää kuitenkin boksiin nostaa ja boksista pois. Etenkin nyt kun tuntuu että aikuiset rotat jäävät ihan liian vähälle räpläämiselle kun talossa on 22 muksua, joita pitää sosiaalistaa. Eipä sillä että aikuiset tuntuisivat tästä nokkiinsa ottaneen - pikemminkin ne tuntuvat pitävän siitä että sitä panostaa sitten monipuolisempaan ruokintaan. Herkkulautanen tuntuu voittavan vieraan ihmisen paijailut.

Ruokinnat ajoittuvat pääosin iltaan, elleivät jotkut ole kuivaruokakuppiaan tyystin sitä ennen tyhjentäneet. Iltaisin käydään myös muksuboksit läpi. Vaikka muksuja olisikin tullut jo päivän joutohetkinä moikkailtua ja syliteltyä, yksikään pesue ei saa iltapalojaan ennenkuin kaikki ovat käyneet sylissä ja olleet hetken seuroissa. Jälkimmäinen ei tosin yleensä ole ongelma - kättä kun on kauhean kiva tutkia. Kiinni jääminen ja syliinjoutuminen ei aina niin huvittaisi, vaikkei sylissä joudukaan kauaa kerrallaan olemaan. Räpläämistuokion jälkeenkin unohdun usein joksikin aikaa katselemaan muksujen ruokailua. Ensin ollaan aina niin kovin varovaisia uusien tuoksujen ja makujen suhteen, mutta kummasti kun aamu tulee on lautanen tyhjä ja maitorahka/jugurttipäivinä boksin seinätkin kuvioitu pienillä tassunjälkipainanteilla.

Tänään Saija poikkesi tavaroita hakemassa ja samalla muksuja moikkaamassa. Koitti sitten kääntää huomiotani Sera-neidistä neidin kuviottomaan siskoon tai toisen poikueen agouti essexiin. Mutta kun se on Serassa se luonne johon tällainen lemmikkirottailija on jo ehtinyt silmänsä iskeä. Onhan se omaankin makuun turhan kuviollinen isohkoine otsatähtineen, mutta niin valloittava. Ja päivä päivältä todennäköisemmin jäämässä sijoitukseen tänne. Kovasti jo sekin kiinnostaisi, millainen Sera olisi emona omaan emoonsa nähden, ja millaista jälkeä se jättäisi, essexeillä kun noissa tähtien koissa on välillä isoja eroja saman poikueen sisälläkin. Mutta nuo nyt ovat vielä kaukaukana tulevaisuudessa. Saijan piti sitten heti siitä agouti essex naperosta Janinalle soittaa, josko se menisi Saijalle sitten. Olisi ensin täällä Seran kaverina kunnes kummallakin olisi vähän enemmän kokoa ja asennetta.

Janinalla on kämppä varmistunut, ja sen myötä hoitorottien lähtö alkaa lähestyä. Päiviä ei ole vielä lyöty lukkoon. Samaan aikaan päivää sekä odottaa että ei odota. On yhtä aikaa ihanaa päästä keskittämään huomiotaan taas pienemmälle rottajoukolle, kuin haikeaa sanoa heipat monelle kauniille ja kiintoisalle rottapersoonalle. Mutta ymmärtähän sen, että moisia tulee omistajankin ikävä, kun on niistä erossa joutunut olla. Lähtöön asti arki kuitenkin vielä jatkuu uusissa urissaan.

Mistä on pienet pojat tehty

Pikkutyttöjä kun tuli kuvattua aiemmin illalla, niin reiluuden nimissä laitettakoon kuvia myös pikkupojista. Ruokatouhuissa tälläkertaa, rotille kun tuli jaettua pientä yöpalaa.

Ensin se pieni yöpala. Olen alkanut ymmärtää mikseivät kasvattajat käytä pilttejä pelkästään.

Ensimmäiset rohkeat.

Piirileikkiä lautasen ympärillä.

Nurkkaan on hyvä jemmata namit (seinä kuvioitu jugurtilla, siivooja lomalla vielä aamuun).

Jotain sukua myyrälle?

Kurkistus.

Kananmuna tarkastetaan ensin.

Ja tarkastustiimi kasvaa.

Lopulta jaksetaan jopa kopin suojista lähteä puuroa maistamaan.

Eläimellinen päivä

Tänään tuli herättyä itselleni harvinaiseen aikaan, aamulla (yliopistolla iso osa luennoista alkaa itselläni vasta kymmeneltä tai myöhemmin, ja tähän aikaan vuodesta luentoja on vähän) . Janinalla oli ymmärrettävästi ikävä rottalaisiaan, niin sovittiin että hän poikkeaa pieniään katsomassa samalla kun heittää isänsä töihin. Kellon soidessa olin yllättävänkin virkeä, ehkä osasyynä se, että pakollisen aikaisen liikkeelle lähdön sijaan oli tiedossa pitkä kotiaamu rottien ja rotista juoruilun parissa. Janinan tuloa tuli sitten ikkunastakin kurkittua, ja livahdettua heti autolle moikkaamaan Rikiä ja Joonasta. Mie en suinkaan ole yhtään ihastunut Janinan koiruuksiin. Ja onneksi pojatkin tykkäävät rapsutuksista. Tänään autossa oli poikien lisäksi yksi kaunis koiraneitikin joukon jatkona.

Kannettiin sitten autosta lisää apetta ja kuiviketta rottamuksille, ja Janina siirtyi katsomaan mitä kullekin poppoolle kuuluu. Aloittaen muksuista, joiden elämässä viikkokin on aikana pitkä. Olin eilen erottanut vanhemmat tytöt ja mammat pojista ja ominut tytöt itselleni makkariin vauvalan sijaittua aiemmin täysin Mikon työhuoneessa. Eläinmäärä kun olisi toki fiksuinta pitää pienenpänä sielä missä nukkuu, mutta sitä mielellään pitää laumaa sielä missä tulee paljon touhuttua. Mutta tyttöjä olikin poikueissa vähemmän. Samalla aloitettiin muksujen kuvausrumba, jossa pienet eivät olleet kovin avuliaita. Koko ajan oli jonkun pää kainalossa, toisen hihassa ja kolmannen sisaruksen alla. Kyllä sitten lopulta kuitenkin kaikista on jonkinmoiset kuvat Janinan kotisivuilla.

Sen jälkeen oli vuorossa aikuisten rottien läpikäyminen, ja hoidokkien olosuhteet saivat puhtaat paperit ;) Juteltiin siinä sitten samalla Jolenen mahdollisesta tulevasta poikueesta, ja yhdestä mahdollisesta sulhaskandidaatista, Ratazana's Naveenista.

Janinan lähdettyä minulla oli vielä muutamia tunteja aikaa ennen projektiryhmän kokoontumista, joten päätin käyttää ajan hyväkseni jauhomatoviljelmän puhdistukseen ja tuvan altaan poissiivoamiseen. Uuden käärmeterraarion mukana tullut jauhomatoviljelmä kun tuli aluksi vähän laiminlyötyä, ennenkuin viljelmälle keksi enemmänkin käyttöä. Munanetistä kun tuli luettua, että meille perjantaina saapuvat uudet laumanjäsenet, viiriäiset, pitävät jauhomadoista. Tuvan allas taas kasvoi lähinnä levää takaovesta tunkevan päivänvalon suosiollisella avustuksella, joten päädyin siirtämään sen kalat makkarin isompaan altaaseen ja tyhjentämään tuvan altaan muiden projektien tieltä.

Projektiryhmän kokouksesta kotiuduttua ehdin istahtaa vain hetkeksi, kun Mikko jo tulikin töistä tuoden uudet liukulasit käärmeterraarioihin hajonneiden tilalle. Sitten lähdettiinkin kaupoille hakemaan viimeinen puuttuva silaus: tiheämpi kattoverkko kiinnitystarpeineen. Siinä olikin sitten ilta-askereet: kattoverkot kiinnitettiin ja liukulasit asennettiin paikoilleen. Pitkän odotuksen jälkeen Ebony & Saaga sekä Wonka pääsivät uusiin terraarioihinsa. Juuri samoihin aikoihin tulikin sitten sopivasti viesti henkilöltä, joka oli jo aiemmin käynyt yhtä tyhjenevää terraa meillä katsomassa. Kävi sitten hakemassa sen heti pois pyörimästä, niin tänne jäi sitten enää yksi ylimääräinen terraario.

Käärmeiden uusi tuplaterra.

Ebonyn ja Saagan puoli.

Wonkan puoli.

Loppuillasta olikin sitten ihana katsella kun käärmeet tutkivat uusia asumuksiaan, ja rottamuksut painivat omissaan. Alkaa vain tuo russian blue agouti tyttö, Janinan Seraphinaksi ristimä, tuntua vaarallisen omalta. Neiti on paitsi poikueen uteliain, myös kovin seikkailunhaluinen. Tänään vietäessä muksuille pähkinöitä, oli Sera-neiti koko ajan pyrkimässä jaloittelemaan. Tai ainakin melkein koko ajan - välillä oli pakko kinastella siskojen kanssa pähkinöistä. Vähän aiemmin Bananarama oli kyllä päästänyt omat muksunsa jaloittelemaan likkojen häkin päälle nostamalla dunan yläosaa hieman paikaltaan. Tuli sitten kiire etsiä nipsut sen terraan, vaikka muksut kiltistä välillä takaisin dunaan kiipeilivät.

Kuka tällaista voisi vastustaa?

Huomaa siskon tyylikäs sukellus pähkinän kimppuun.

Suureen seikkailuun lähdössä.

Pähkinöiden hakua jonomuodostelmassa.

Emo ja sisko.

Viereisen boksin tytöt ihmeissään tyynynä olleen mamman karattua kuvasta.

Varsin eläimellinen päivä kaiken kaikkiaan.

Mamman pienet

Mie en ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka kutsuvat eläimiään lapsiksi ja itseään niiden vanhemmiksi. Saatan myös häkeltyä, jos joku kysyy itseltäni mitä meidän lapsille kuuluu. Hetken ajan käyn läpi mielessäni, miten ko. henkilö muistelee meillä olevan lapsia, ennenkuin tajuan hänen alun alkujaankin tarkoittaneen meidän eläinlaumaa. Mutta... Nyt olen taas viikonloppua poissa kotoa, ja välimatka on omiaan korostamaan miten sitä noista pienistä höösää. Avomiehen soittaessa en tule kysyneeksi hänen kuulumisiaan, vaan alan käydä läpi kotona olevaa eläinlaumaa. Mitä tytöille kuuluu? Onko Wonka ollut millä tuulella? Onko mammat varmasti saaneet ruokaa? Muutakin kuin jyviä? Ai millaista puuroa? Entä muuta kuin puuroa? Mikko vastailee tottuneesti, ja lupaa lopuksi laittaa mammoille jyvien ja puuron lisäksi vielä hedelmiä. Lopettaessani puhelun huomaan miettäväni, laittoiko Mikko puuroa ja hedelmiä vain mammoille, vai myös likoille, mutta en viitsi sitten soittaa peräänkään. Likat kun pärjäisivät hyvin pelkillä jyvillä, mutta ne _rakastavat_ puuroa ja hedelmiä. Samalla tiedän kysyväni asiaa seuraavana päivänä, vaikkei sillä olekaan väliä.

Viikonloppureissusta palatessa rottahäkki on ensimmäisiä kohteita kotona. Joskus sitä huomaa olevansa häkillä jo ennenkuin on ehtinyt ottaa kenkiä pois jalasta tai takkia pois päältä. Rapsuttelemassa tyttöjä korvan takaa höpötellen kuinka laiminlyötyjä toiset ovat olleet, kun ovat olleet häkissä kokonaiset kaksi päivää, eivätkä varmaan ole rapsutuksiakaan saaneet. Ehkä ei edes nameja, pikku kullat. Likat tulevat haukotellen luukulle nuolemaan sormia ja naksuttelemaan, ja Mikko toteaa tyttöjen kyllä jaloitelleen edellisenä päivänä. Ja saaneen pähkinöitä. Jatkan hetken höösäämistä, kunnes tytöt livahtavat tutkimaan huonetta.

Kyse ei suinkaan ole siitä että en luottaisi Mikkoon lauman hoitajana. Tai että kuvittelisin että kukaan muu ei selviäisi miun laumani kanssa yhtä hyvin kuin mie itse. Tiedän, että likoille ei koituisi pienintäkään haittaa edes siitä, että ne istuisivat pari päivää häkissä syöden pelkkiä jyviä. Silti se on jotenkin kiva kuulla, että kotona kaikki on pyörinyt kuten ennenkin, vaikka itse olin hetken poissa. Se helpottaa lähtemistä: voin lähteä reissuun vailla pienintäkään murhetta siitä, tulevatko eläimet hyvin hoidetuiksi. Ja silti huomaan aloittavani kysymyslitanjan taas kun puhelin soi. Ihan vain kuullakseni, että kaikki on kuten ennenkin.

Iltapuuroa

Tuoreruokahetki on päivän paras hetki. Tänään tulikin sitten kaivettua pienen puurokulhon sijasta keskikokoinen, ja keitettyä rottamuksille kaurasoijapuuroa. Täyden puurokulhon sekaan vielä purkillinen messuilta hankittua koiranruokaa, ja puuro jakoon yhdeksälle lautaselle. Pitäähän sitä nyt ensimmäisen illan kunniaksi kaikille laittaa, vaikka muksut toki saivatkin myös vähän ekstraa.

Ensimmäiset lautaset päätyvät mammojen duniin. Tamina ja Bananarama ovat heti ruuan kimpussa, samoin kuin Taminan pieni russian blue agouti essex tyttö. Tuo muksu on kyllä oikea sydäntenmurskaaja, oikein utelias ja vilkas tapaus. Kohta muutkin poikaset alkavat ilmestyä lautasten ääriin. Eleanor on vähän varauksellisempi, ja yksi sen muksuista ehtiikin ennen mammaansa puuroa maistelemaan. On se kumma, kuinka rottamuksut tuntuvat vaihtavan turbovaihteen päälle heti kuin silmät suinkin on auki saatu. Ikää kaksiviikkoa, silmät saatu auki edellisenä yönä, ja nyt istutaan jo tomerasti lautasen reunalle pyöritellen ruokaa käpälissä. Tosin vasta yksi pienimmistä, pikkuvanha tapaus.

Puuron tuoksu on kantautunut selvästi viereiseen uroshäkkiin, ja sielä aletaan kaivata palvelua. Pojat nuuhkivat ilmaa kuono pitkinä, selvästi omaa osuttaan odottaen. Haen lisää lautasia keittiöstä. Mikko auttaa jakamalla osan lautasista. Pääsevät sitten kaikki iltapalojensa kimppuun ilman liikaa odottelua.

Istun hetkeksi alas rottahäkkien keskelle katselemaan kun laumat syövät iltapuurojaan. Olen kuulemma elementissäni.

Hoitorottia, monikossa.

Nyt on rottia taas tupa täysi, vaikkei meille sitten Saijalta paria hoitoneitiä saapunutkaan. Enemmän tai vähemmän lievää hulluutta on kuitenkin kuulemma ilmassa silloin, jos keskeneräisen kämppää täyttävän terraarioprojektin keskelle ottaa parikymmentä aikuista hoitorottaa ja kolme poikuetta. Mutta mitä hyötyä olisi pitää suurta varahäkkiarsenaalia hoitorottien, poikueiden tai yllättävien tilanteiden varalta, ellei niitä ole sellaisen sattuessa valmis myös käyttöön ottamaan. Ja mitä muuta sitä osaisi vastata, jos leffailtaa aloitellessa tulee puhelu, että olisiko miun mitenkään mahdollista ottaa rottia hoitoon.

Tetriksenpeluukokemus pääsi hyvin käyttöön, kun sitä alkoi häkkejä tavallista ahtaammissa oloissa kasailla ja etsiä niille sopivia paikkoja. Tila on kuitenkin aina ollut järjestelykysymys, eikä mikään ole mahdotonta. Mikkokin sitten auttoi häkin osien esiinkaivamisessa, kokoamisessa ja raivaustyössä, vaikka leffaillasta palatessa kello oli jo paljon ja hänellä töitä seuraavana päivänä. Totesi kyllä ohimennen, että alkaa ymmärtää miksi mie suhteen alussa häntä miun projekteista varoitin. Mutta ainakin varoitin ;D Aamulla sitten kannoin vielä mammailuboksit paikoilleen, laitoin häkkeihin kuivikkeet ja juomapullot, sekä hieman jotain sisustusta. Juomapullot osoittautuivatkin heti hiteiksi, kun bokseissa lämpimässä olleet rotat häkkeihin pääsivät. Etenkin isoimmalla uroslaumalla vedenpinta laski silmissä. Riippumattoja ehtii viritellä laumoille illalla.  

Siinä missä omat tytöt vielä nukkuvat, on hoitorottien häkeissä tohina päällä. Hoitolaiset tutkivat asumuksiaan ja ihmettelevät, mihin sitä on oikein tultu. Itse seurailen ihastuneena etenkin pieniä kolmiviikkoisia rottalapsia, jotka kulkevat jo hellyyttävän määrätietoisesti. Ovat ne vain niin pieniä, vaikka muuten niin isoja rottia olevinaan.

Lemmikkirottailua

Kaksi päivää kahdenkymmenenviiden rotan kanssa ja PetExpossa käydyt keskustelut vahvistivat taas omaa halua pysyä lemmikkirottailijana. Niin ihania kuin hoidokit ovatkin, ja niin mielellään kuin sitä touhuileekin uusien rottapersoonien kanssa sekä seuraa poikueiden kasvua, niin silti siinä tunteessa kun hoidokit lähtevät on aina jotain ihanaakin. Siinä kun kotiin jää vain se yksi oma lemmikkilauma (ja avomiehen pojjaat). Siinä kun voi vaan avata tyttöjen häkin ja päästää porukan sähläämään ilman että joku on koko ajan pyrkimässä tekemään liian läheistä tuttavuutta hoidokkien kanssa. Kun voi keskittyä paapomaan yhtä laumaa ilman että viereisestä häkistä katsotaan riipaisevan huomionhakuisesti.

Lemmikkirottailessa voi hankkia eri värisiä rottamuksia miettämättä värien yhteensopivuutta, eikä rumaan rottaan ihastuminen vie paikkaa jalostuseläimeltä (paitsi ehkä Janinan ja Saijan mielestä ;D). Lemmikkirottailessa voi rakentaa rotille isompia huvipuistoja kun ei tarvitse miettiä miten jaksaa siivota kaikkien laumojen häkit. Ja kaiken rahan mitä on käytettävissä rottiin voi käyttää yhteen laumaan hankkien välillä välttämättömiä turhakkeitakin tyttöjen iloksi.

Palaten siihen, että vakilauman ollessa pieni, voi taas hetken vain omiin keskittymisen jälkeen toivottaa seuraavat vierailevat tähdet tervetulleiksi. Tosin seuraavat hoitotytöt meillä todennäköisesti tulevatkin oman lauman jatkoksi, kuukaudeksi pariksi. Kasvamaan ja tuomaan tuntumaa millaista elämä olisi isomman lauman kanssa. Sitä ennen karataan kyllä pääsiäisen viettoon Tampereelle. Tavoistani poiketen ajattelin napata junnutkin reissuun mukaan koko lauman kotiin jättämisen sijaan. Saavat sitten lisää reissukokemusta ennen mahdollista Ruotsin reissua, ja kolminkeskistä laatuaikaa ilman että on koko ajan muu lauma ympärillä.

PetExpo

Ensimmäinen kerta PetExpossa osoittautui myös ensimmäiseksi kerraksi, kun kotoa löytyy näyttelypäivän iltana 14 rottaa enemmän kuin näyttelypäivän aamuna. Eikä kyse ole edes poikasista. Varahäkit pääsivät hyvin käyttöön, ja iltapalalla tarjottiin luokkavoittajapähkinöitä. Mutta ennenkuin päästään iltaan, on syytä aloittaa aamusta.

Turusta lähdettiin kohti Helsinkiä kello kuusi. Toisin kuin olin pelännyt, olin ehtinyt nukkua jopa useamman tunnin ennenkuin kello soitti ja Saija ja Tellu kaarsivat pihaan. Rotat olivat bokseissaan, ja illalla esiinkaivetut ekstraboxit samaa muunnosta oleville muistuivat aamu-unisenkin matkaan. Ensikertalaisia miulla oli matkassa kolme: Marika ja Mikon junnut. Näyttelypaikalle päästiin jouhevasti, ja tuskin olin ehtinyt boksikassia alas laskea kun Lefu jo kiikutti miulle numerolaput. Jaoin lauman neljään boksiin, säästäen tuomarin siltä arpomiselta mitä itse kävin Areksen ja Poseidonin kohdalla. Kissuksen ja Jolenen kohdalla itsellä ei sentään tunnistamisvaikeuksia ollut. Kissus sai boksikaverikseen Marikan, ja Lilium Jolenen. Kun rotat olivat oikeissa bokseissaan, numerot paikallaan ja boksit pöydällä, sitä pääsi kiertämään vielä pystytysvaiheessa olevalle messualueelle.

Ensimmäinen pysähdys tapahtui Paratiisilinnun ständillä olevan haisunäädän luona. Näätä oli vielä virkeä, ja unohduin hyväksi toviksi sen touhuja seuraamaan. Moista otusta kun on tullut välillä puolivakavissaan harkittua, kun kissaa tai koiraa meille ei voi Mikon allergian takia tulla, ja frettikin on poissa laskuissa voimakkaan saalistusviettinsä kanssa. Joskus kun haaveilee kaneille seuraajaa lemmikistä joka voisi olla jatkuvasti vapaana asunnossa. Häkittömiä rottia meille kun ei kuitenkaan tule: naaraat saisivat valvomatta kämpän remonttikuntoon alta aikayksikön, siinä missä urokset panikoisivat itsensä kuoliaaksi jos niiltä lähtisi niiden rakas tukikohta ja maailman rajat. Haisunäätäallergiaa olisi vain vähän paha testata, moista kun tuskin löytyy terveyskeskuksesta vakiona, ja hoitohaisunäätiäkin on tullut omien eläinharrastusvuosien aikana vastaan kokonaiset nolla. Mutta saahan sitä leikkiä ajatuksella.

Astetta vakavampaa harkintaa saivat aikaiseksi parin pöydän pienet viljamadot. Vuonna 2007 tehty päätös olla hankkimatta uusia viljoja ainakaan ennenkuin ensimmäiset neidit saavuttavat täysikasvuisuuden on pitänyt, mutta nyt neidit alkavat hiljalleen aikuismitoissaan olla. Eniten madoissa ihastuttivat piskuiset creamsicklet. Päädyin kuitenkin odottamaan syyskesään, tai vuoden - parin päähän. Jo ihan sillä, kun sitä käärmeiden poikasaikaa on ollut niin ikävä, niin mieluummin sitä sitten ottaa juuri luovutusvalmiin poikasen puolivuotiaan juniorin sijaan. Poikasaika kun on ohikiitävä, vaikka kestääkin käärmeillä huomattavasti pidempään mitä jyrsijöillä.

Shoppailu keskittyi siis olemassa olevien lemmikkien paapomiseen. Mukaan tarttui 24 purkkia koiran märkäruokaa ja 3 litraa koirankeksejä. Niiden lisäksi heräteostoksena tuli hankittua pieni koirankantolaukku esimerkiksi eläinlääkärireissuille. Valvomattahan moiseen ei voi rottia jättää.

Hommiin päätyminen hidasti onneksi shoppailua jonkin verran. Olin tarkoituksella jättänyt ilmoittautumasta mihinkään työtehtäviin, jotta kiertelu- ja juoruiluaikaa jäisi reilummin. Mutta minkäs sille mahtaa, kun vieressä kysytään sihteereitä tuloskaavakkeita täyttämään, ja vain yksi ihminen reagoi. Lupauduin sitten hommaan ainakin joksikin aikaa, vaikka tietäähän sitä että jos hommaan saadaan yksi nakitettua, nakitukset siirtyvät täyttämään seuraavaa tehtävää. Niinpä täyttelin tuloskaavakkeita lounaaseen asti. Alkuun meinasi pieni paniikki iskeä: arvostelu kun oli alkanut, tahti oli ripeä, ja itse ensikertalaisena hommassa. Kyllä sitä sitten sai pienen alkutakeltelun jälkeen tahdista kiinni. Mutta kyllä mie silti taidan edelleen enemmän petpuolen assarina viihtyä.

Yksi rottakin meille meinasi eksyä. Saijan lähelle mennessäni syliini ilmestyi russian blue -rottanaaras, ja Saija totesi Annalle ja Tiinalle, että tehdään kompromissi, ja rotta menee Suskille. Siinä sitten hetken rottaa katselin, mietin lauman ikärakennetta ja totesin että mikä ettei. Kaikki omat boksit olivat kuitenkin vielä käytössä, enkä viitsinyt muksua kesken arvostelujen outoon seuraan laittaa, joten muksu sai vielä jäädä boksiinsa. Asiassa tapahtui kuitenkin sitten pieni sekaannus, kun kyseisen rotan myyntiä tai sijoitusta oli palloteltu jo tovi, joten rotta päätyikin sitten päivän aikana myyntiin ja uuteen kotiin. Eli oma lauma saa sitten odottaa russian blue vahvistustaan vielä tovin. Yhdelle sellaiselle on kuitenkin laumassa paikka varattuna. Sitä ennen meille saattaa kuitenkin olla pari muuta junnua tulossa pariksi kuukaudeksi kyläilemään.

Niinpä näyttelystä sitten lopulta lähdettiin samalla kokoonpanolla kuin sinne oli mentykin. Parhaimpiin tuloksiin meillä ylsivät Ares nappaamalla kaksi luokkavoittoa ja tähden, ja Marika luokkavoitoillaan. Saivat sitten pähkinäpusseja. Kotimatkalla pysähdyttiin huoltsikalla, jonne Saija onnistui sopimaan treffit sählyjoukkueen kanssa ensivuodeksi. Siitä huolimatta, että oltiin koko ajan väärällä puolella.

Mutta ne 14 lisärottaa... Ne olivat täällä odottamassa kun ehdin kotiin asti. Janina oli lähtenyt näyttelystä hieman aiemmin, ja tuonut laumansa tänne hoitoon. Eivät joudu sitten pienet olla boksissa niin montaa päivää, meillä kun häkkejä kuitenkin oli tyhjillään. Touhuilevat nyt tilapäinasumuksissaan, joihin tuli sitten jaettua putkia, köysiä, koppeja ja muita omista jemmoista. Kummasti niitä riitti neljän lisähäkinkin tarpeiksi. Katsoo montako rottaa Janina saa maanantaina takaisin ;)

Virallinen valvoja

Saija tuli boksikassin kanssa muksuja hakemaan, ja moinen operaatio edellytti toki virallisen valvojan valintaa. Tai olisi edellyttänyt, ellei itseoikeutettua virallista valvojaa olisi ollut saatavilla. Sellainen kuitenkin oli, ja Lilium alkoi toteuttaa virkaansa heti häkin luukun auettua. Tarkastus aloitettiin boksikassista, ja se olisi tutkittu hyvinkin perusteellisesti, ellei virallista valvojaa olisi häiritty nostamalla sitä kassista pois. Tunnolllista toimijaa ei kuitenkaan vähällä lannisteta, ja kohta neiti oli kassissa uudestaan ja uudestaan. Etenkin kun hoitorottia alettiin pakata boksin suojiin, oli valvoja tarkkana. Kassitarkastuksen ohella ehdittiin tutkia asianmukaisesti myös Saijan takin lievettä. Valvonnassa oli hommaa siinä määrin, ettei sitä yhtään ehditty muun lauman mukana akvaariokaappia valloittamaan, vaikka sinne samanaikaisesti ryhmämatkaa toteutettiin.

Yhdellä muksuista ei olisi ollut mitään kiirettä lähteä kesken päiväunien mihinkään, ja huolimatta avatusta häkin luukusta ja muiden lähdöstä se jatkoi uniaan tyytyväisenä putkessa. Aina siihen asti, kun Saija sitten hieman putkea heilutti, kun neidin huomiota oli kovin hankala saada. Siinäkin kohtaa neiti tosin vaivautui vain hieman meitä kurkkaamaan, ja laittoi silmät uudelleen kiinni. Kauneusunet ennen kaikkea, väliäpä sen jos maa vähän järkkyy. Ja voi sitä harmitusta kun toinen sitten kuitenkin putkesta otettiin. Viimeisenä pakattiin sitten Janis, jonka olin napannut itselleni olkapäälle.

Virallinen tarkastaja teki vielä viimeisen tarkastuksen boksikassille ennenkuin se kannettiin eteiseen. Saijan lähdettyä tarkastuksen tekijä siirtyi tarkastamaan tyhjennettyä häkkiä. Pitääkin tyhjentää ja pestä se heti tänään, että virallinen valvoja saa vähän levätä ennen seuraavia vierailevia tähtiä.

Hoitopojat vietiin ...ja tytöt jäi.

Buffit päikkäreillä.

Saija kävi tänään hakemassa pikkupojat mukaansa, mutta miun iloksi ja omien likkojeni harmistukseksi tytöt jäivät vielä ensiviikkoon. Lilium on pyrkinyt tekemään kantansa selväksi, ja käynyt hoitorottien häkillä ilmoittamassa kuinka väärin tällainen on. Luovutti sitten kuitenkin, kun buffien häkillä vallitsi päiväuniaika, ja miekin hänet aina häkkiin palautin, kun väärään paikkaan eksyi. Itku siinä kyllä ehti neidiltä päästä, kun mielipiteen ilmaisu törkeästi keskeytettiin. On kyllä neideillä kauhea omistaja, kun kehtaa tänne vieraita rottia ottaa huomiosta kilpailemaan. Ikäänkuin viidessä kauniissa neidissä ei olisi tarpeeksi, kun on ollut etuoikeutettu saamaan noinkin hienoja neitejä. Mutta kyllä nuo onneksi aina nopeasti leppyvät. Tosin samaa huomiokilpailua käydään kyllä hoitorottien häkin sisäpuolellakin: mamma on aina kovasti työntämässä tyttäriään sivuun, jos lapset meinaavat saada liikaa huomiota mamman läsnäollessa. Kyllä sitä elämässä jokin järjestys olla pitää. 

Miun oma buffi on erityistarkkailussa. Neitiä tuli tänään taas kuunneltua, kun se tuntuu rohisevan aiempaa selvemmin. Niin ilkeä kuin sitä onkaan itselle myöntää, niin Miniatan poistuminen laumasta kyllä helpottaa Linnean kunnon tarkkailua. Miniatalla kun oli loppuaikoina kasvaimen lisäksi ajoittaisia rohinoita ja aivasteluja, niin ne tuli sitten pitkälti laitettua sen piikkiin. Nyt kun Linnea on ainoa, niin sitä huomaa paljon selkeämmin että huolimatta virkeydestään ja touhukkuudestaan ei neiti ihan kunnossa ole. Kai neidille pitäisi koettaa saada aikaa rottalääkärille, vaikkei tuohon oikein muuta voi koettaa kuin antibioottia, ja siitä saatava apukin on epävarmaa, kun rohinat tuntuvat keuhkoista kuuluvan.

Hoitolapset ja -mamma

Oman lauman vakikasvojen saatua jo esittelynsä, on kai täysin asiamukaista esitellä myös neitien tämänhetkiset huonetoverit.

Janinan varastettua meillä muuttoevakossa olleet poikasensa takaisin itselleen Littoisten näyttelystä, meillä ehdittiin olla kokonainen viikko muksutta. Sitten Saija teki tilanteesta lopun kahdeksan buff-kakaran voimin. Nämä muksut tulivat mammansa Janiksen kanssa tosin vain lyhyemmäksi ajaksi, ensi perjantaihin asti. Sitten ne pitää kuulemma palauttaa, tai ainakin pojat.

Hoitomamma

Itse olin viikonlopun poissa maisemista Tampereella, joten häkit pienille tuli laitettua valmiiksi jo viikolla. Tytöille ja pojille omansa, kun niin isoja muksuja ovat jo olevinaan, vaikka noihin omiin teineihin verrattuna niin kovin pieniä. Se mukava tuossa neljän viikon iässä kyllä on, kun häkkeihin voi laittaa jo kunnolla virikettä; tasoja, putkia, riippareita ja muuta mukavaa pienten tutkia, kun kiipeävät jo ketterästi ison rotan elkein. Ja onhan noilla ison rotan elkeitä jo muutenkin - lempimakuupaikat löytyvät häkin ylimmältä tasolta. Pikkupojilla riipparin kulman alta ja tytöillä suklaapatukkarasian suojista. Suojaa ei tosin selvästikään tarvita ihmistä vastaan - kovin on monta uteliasta kuonoa käsiä haistelemassa, kun vain häkin luukkua avaa. Syliinkin kiivetään välistä ihan itsekin. Kauniita lapsia kyllä, ja rexit hieman huvittaviakin kyljiltä hukattuine turkkeineen.

Pikkutyttöjä