Itsepalvelua

Vaikka sitä kuinka koittaa rottalaisten häkkejä sisustaa, ja tarjota toisille virikettä ja köllöttelypaikkoja, jää sisustukseen silti joskus puutteita. Kaikessa sommittelunhalussani ja tilankäyttösuunnitelmissani unohdan joskus aivan perusteet - tyynyt ja peitot. Ei kai kukaan tykkää pelkällä patjalla nukkua, vaikka patja olisi hyväkin. Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, koska rotta on tunnetusti viisas ja toimelias eläin. Jos omistaja ei tajua, homma voidaan hoitaa myös itse.

Eilen Muhku osoittikin selvää oma-aloitteisuutta asian suhteen. Työpöydän kulmalle oli jäänyt wc-paperirulla miun läikytettyä juomia, eikä rullalla näyttänyt olevan pöydän kulmalla mitään tähdellistä virkaa. Ei ainakaan yhtä tähdellistä kuin sillä voisi olla toisessa kohtaa. Muhku päättikin tarttua toimeen, ja työnsi rullan astetta lähemmäksi häkkiä. Häkkiin siirtymisen jälkeen rullan paperianti saatiinkin siirrettyä rivakasti rotankäpälillä kiskomalla rullalta kulmavessaan. Vieläkään paperikasa ei ollut kuitenkaan oikeassa kohtaa, vaan yön aikana paperikasa pedattiin kulmavessasta mökkiin vällyiksi. Samalla sitä kasattiin ikkuna-aukkoihin niin, että ikkunan reunalla on hyvä ja pehmyt lepuuttaa päätään. Aamulla kopista löytyikin sitten kolme tyytyväistä rottaa, homman pääarkkitehti mukaanlukien.

Muhku ja Eliza unisina, Marika taustailee.

Ensikerralla pitää sitten muistaa heti paperit, rutirexit tai muut - pitäähän nyt neideille vällyjä olla. Etenkin talvella.

Messukeskuksen näyttely

Tänään tuli taas vietettyä päivä näyttelyssä, tälläkertaa messukeskuksessa Helsingissä. Itse tuli lähdettyä paikanpäälle vain lauantaiksi, kun rotilla oli ulkomuotoluokat. Aamulla meitä lähti matkaan mie, Janina, Mira, Tellu ja Saija. Itse oli Jyväskylän paviljongin jälkeen päätynyt reissaamaan kevyesti vain yhden boksin kanssa, vaikka messarissa näytteille asettajien ovi onkin varsin lähellä näyttelyaluetta. Omista rotista mukana olikin miun likkatiimi Sera, Marika ja Eliza. Ehkä mukana oli myös pientä puunausväsymystä - ainakin edellisenä iltana oli mukava kun ei tarvinnut keskittyä kuin kolmen rotan kuntoon laittoon.

Söpöin aasi

Automatka sujui aamusta varsin väsyneissä merkeissä. Lohjan ABC:llä nautittiin aamupalaa, ja sitten jatkettiin loppumatka perille. Perillä sitten purettiin auto ja Janina ja Saija lähtivät viemään sitä parkkiin. Mie sitten siinä heitä odotellessa purin Janinankin boksit pöydällä, mutta numerolappuja en ihan sentään arvannut lähteä niille laittamaan, vaikka aika hyvin sitä on alkanut Janinan rottia tunnistaa. Olisi voinyt tulla sanomista, jos arvostelun jälkeen olisi huomattu cinnamon pearlien tai pearlien menneen väärin päin. Numerolappujen liimaamisen jälkeen siirryimme Janinan kanssa katsomaan maatalousmessuja alakertaan. Ajoitus oli täydellinen - yleisöryntäys alkoi valua portaita pitkin sisälle juuri siinä kohtaa kun poistuimme alakerrasta. Alakerrassa miut valloittivat etenkin aasit ja vuohet. Janina kyllä heti kyseenalaisti, kuinka mahdollista aasi olisi ollut mahduttaa autoon Turkuun palatessa, ja siskokin sitten kielsi sellaista hankkimasta.

Aasia realistisempi uhka olivat lemmikkimessujen myytävät viljakäärmevauvat sekä esillä olleet kääpiöhiiret. Käärmeitä unohduin katselemaan hyvin pitkäksi toviksi, mutta lopulta kuitenkin päädyin harkitsemaan asiaa ensikesän poikasten kohdalla uudestaan. Käärmeet kun elävät kuitenkin sen 15-30 -vuotta, niin niitä ei viitsi kovin tiheällä aikavälillä hankkia vain päästääkseen poikasen kasvua seuraamaan. Kääpiöhiiriä taas saatoin vahingossa jopa alustavasti varata. Ainakin pyysin Karinaa ilmoittamaan jos pesässä olevissa poikueissa on vapaita naaraita, ja ilmoitin katsovani terraa valmiiksi. Noita pygmejä kun on tullut aina välistä mietittyä hiirikuumetta lievittämään, mutta etenkin nyt livenä nähtynä ne veivät kyllä sydämeni täysin. Miten voi olla mitään niin pientä. Jotain käsitystä kokoluokasta antaa että aikuinen minihiiri painaa 15-20 grammaa kun taas aikuinen kääpiöhiiri 3-12 grammaa. Onneksi Karinalla ei ollut nyt myytäviä mukana, niin ehtii vähän paremmin laittaa paikkoja kuntoon. Muuten olisi voinut tulla herätehankinta, nyt kun viljamatojen kohdalla onnistuin puhumaan itselleni järkeä.

Shoppailun suhteen olin tarjontaan nähden yllättävän maltillinen. Mitä nyt merirosvolaivan sorruin likoille hankkimaan, ja viiruille hirssiä. Ja tarttui minulle sitten automatkan lopulla ekstempore pari S-koon kuljetusboksiakin pygmejä odottamaan, kun Janinalla oli ne autossa mukana mahdollista ostajaa varten joka ei sitten ottanutkaan yhteyttä. Sitä en kyllä vielä kysynyt, mitä Janina niistä haluaa ;)

Elizan palkinnot

Arvostelut etenivät näyttelyssä hyvin nopeaa vauhtia, ja sekä Sera että Marika nappasivat laatu kakkoset. Päivän yllättäjä oli Eliza, joka sai ensin L1:sen ja luokkasijoitus ykkösen. Niihinkin olin jo tyytyväinen, mutta sitten likka meni nappaamaan vielä tähden sekä Rop5 ja Paras juniori -ruusukkeet. Ruusukkeiden ohella tuli sitten messarin kunniaksi niin pinkkiä boksikassia kuin namejakin vielä lisäksi. Kyllä siinä oli omakasvatistaan ylpeä, vaikka sitä tiedostaakin että tässä kohtaa kasvattien menestyminen on kiinni tuurista ja Janinalta saaduista hyvistä jalostuseläimistä. Janina kyllä vähän uhkasi neidin varastaa, ja ilmoittaa sen olevan hänen kasvattinsa Ratazana's Justiina. Harmi vain, että olen sen verran perillä Janinan essex-tilanteesta, ettei se menisi kyllä mitenkään läpi että Janinalta yhtäkkiä löytyisikin nelikuinen junnu josta mie en tietäisi mitään ja joka näyttäysi epäillyttävästi Elizalta. Elizan kyllä muutenkin vitsaillaan olevan vaihdokki, kun se oli ihan poikasena niin kovin eri näköinen kuin nykyään. Ja muutos neidin ulkonäössä tapahtui nimenomaan miun reissun aikana, kun eläimet olivat viikon hoitajien vastuulla. Ollaan sitten vain arvailtu, mitä oikealle Elizalle kävi ja mistä hoitajat tuon neidin löysivät ;)

Likkojen laiva

Päivän mittaan tuli puhuttua Janinan kanssa myös paljon kasvatuksesta ja essexistä. Että millä periaatteilla Janina on muunnoksen kanssa toiminut, mikä sen tilanne on nyt ja miten sen kanssa olisi hyvä edetä. Samalla sitten mietin Elizan astutusta. Saija koitti yllyttää astuttamaan sen nyt näyttelytauolla, mutta itse alkaa kallistua sen puoleen, että näyttelyttää neidin ensin kerran avoimessa luokassa Porvoossa, ja jättää sen sitten mammalomalle. Missaahan se siinä sitten näyttelyitä, mutta kyllä nuori eläin vielä myöhemminkin näyttelyihin ehtii. Nyt pitää vain viimeinkin toimittaa ne neidin paperit Saijalle, etteivät jää likalta tämän vuoden pisteet saamatta.

Kotona neidit pääsivät häkkiinsä, ja mie aloin purkaa päivän aikana täytteneitä kasseja ja miettiä pygmiterran paikkaa. Messarit ovat selvästi keskimääräistä näyttelyä vaarallisempia paikkoja.

Talossa vilisee rottia

Halloweenbileet lähenevät, ja koristeiden valmistelun ohella tänään aloitettiin leipomukset. Varsinaisen touhuilun ajan likat olivat toki häkissään, mutta päivän urakan ollessa loppupuolella vapautettiin apukokit linnastaan. Vaikka leivontaan ei pienten rotan käpälien sovikaan osallistua (vaikka se hyvin halloweenin henkeen sopisikin), ei keittiötä siivoillessa pienistä apureista ole juuri haittaa. Etenkin jos jätetään mainitsematta se kohta, jossa Eliza tiputti roskapussin alas penkiltä onkiessaan sieltä palanutta muffinssia. Pikemminkin neidit omalta osaltaan huolehtivat pusseista tippuneista juustoraasteenjämistä ja ylijääneistä tomaatinpaloista ennenkuin joku siivoaisi moiset aarteet roskikseen. Ovathan ne huomattavasti paremmassa tallessa astiakaapin alla tuleviakin jaloittelureissuja ajatellen.

Ja onhan jonkun hyvä tarkastaa ennalta tulevat koristeetkin. Alkuviikon itse olen ollut valvovana virkailijana, kun osallistuminen sohvannurkasta on muuten ollut puolittaista. Tänään pääsi sitten itsekin jo visioitaan toteuttamaan, ja etenkin Jolene ja Marika kävivät kätteni jälkiä tarkastamassa. Harmi vain ettei neitejä viitsi juoksuttaa bileiden aikaan, uteliaat rotankuonot kun toimivat oikein hyvin halloweenkoristeiden kanssa. Mutta on se sekä neitien että vieraiden kannalta mukavampi, että neidit ovat lauantain visusti linnansa suojissa. Etenkin kun siskon koira on sitten kanssa touhuissa mukana.

Siivous ja valvontakeikan jälkeen oli häkkiin paluun aika. Eliza, Marika ja Delilah palasivat kotihäkkiin, jossa Sera jo vähemmän vapaaehtoisesti odotti. Jolenelle laitettiin oma yksiö, niin pääsee neiti sitten rauhassa pesää väsäämään. Maha kun tuntuu neidillä sen verran kasvaneen, että vauvauutiset ovat alkuviikosta varsin todennäköisiä. Tai sitten yksi ystäväni on innostunut lahjomaan Jolenea liikaa nameilla ;)

Kasvavia muksuja ja laumanjohdollisia ongelmia

Muksuille tulee kokoa ja vauhtia koko ajan lisää. Turkitkin ovat kasvaneet siihen malliin, ettei enää tarvitse pienten viiksistä tiirailla, keillä olikaan suorat ja keillä ei. Rexin vauvaturkki tuntuu kyllä hassun kovalta, kun on tottuneempi noiden sileäkarvaisten silkkiturkkeihin. Edellisistä täällä syntyneistä rex-naperoista kun onkin aikaa kokonaiset 1,5 vuotta. Eilen tuli Marikan pieniä taas kuvailtuakin, mutta kuvat ovat vielä kamerassa jumissa siihen asti kun akku latautuu. Niissäkin tuo turkkien ero näkyy jo selvästi.

Kihara näemmä hoikentaa kuvissa ;)

Nyt kun poikueen sk poika on ovelasti puhutettu Eevalle, poikueesta onkin vapaana enää yksi rex tyttönen, mitä Saijan kanssa poikasista tänään jutteli. Niin rumaa siamesea miulle ei kuitenkaan kuulemma edes annettaisi, joten kyseisen poikueen kaikkien muksujen voidaan olettaa lähtevän täältä maailmalle. Jotenkin kummasti kun Saija tänne mieluummin jalostustason eläimiä sijoittaa, kuin pet-tasoisia suloisia jauhovarpaita. Ainakaan toistaiseksi muksut eivät kyllä edes ole onnistuneet herättämään miussa pakonomaista tarvetta jättää edes yhtä pienistä kotiin. Eli selvästi sitä ainakin jossain määrin tiedostaa sen, että se että kaikki eläinvauvat ovat söpöjä, ei suinkaan tarkoita että kaikki pitäisi pitää itse ;) Katsotaan pysyykö sama kun muksut avaavat silmät ja lähtevät liikkeelle. Tänään tuo sk poika pyrki kyllä jo kovasti syömään miulta kynnen ja sormenpään. Vaikka pientä ei voi yrityksen puutteesta syyttää, on kyllä pakko sanoa että vauvahampailla tulokset jäivät puuttumaan.

Ikävämpänä ongelmana tänään nousi taas pinnalle naaraslauman johtajuuskysymys. En muista onko asiaa tullut aiemmin blogissa sivuttua, mutta tilanne on ollut melko sama Liliumin lopetuksen jälkeisistä ajoista asti. Laumanjohtajana toimii tällä hetkellä Linnea, mutta rooli ei ole mitenkään päin Linnean luonteen mukainen. Neiti tuntuu olevan hyvin usein täysin eksyksissä, jos laumassa tapahtuu muutoksia, ja tästä seuraa välillä pientä ylireagointia neidin taholta. Tänään Linnea otti ongelmaa siitä, että nostin Marikan muun lauman seuraan siksi aikaa kun katseltiin muksuja Saijan kanssa. Eilen tämä oli ihan ok, mutta tänään taas Marikan ilmaantuminen häkkiin oli ehdottomasti huono homma, ja Marikaa piti vahdata ja höykyttää. Linnean ylilyönnit eivät ole kuitenkaan läheskään samaa luokkaa mitä Liliumilla, ja niiden kanssa pystyy vielä hyvin elämään. Itsellä tulee kuitenkin väkisin välillä ikävä niitä aikoja, kun laumalla oli selkeä ja luonteva johtaja. Jotenkin homma vaan pysyi paljon paremmin kasassa silloin ja kaikki sujui helpommin. Laumanjohtajuuden myötä Linnean luonne on muuttunut muutenkin hieman varautuneemmaksi, joten sitä kovasti toivoo että joku lauman nuoremmista lähtisi kaavailemaan vallankaappausta. Tällä hetkellä selvää pyrkyriä ei kuitenkaan ole havaittavissa.

Marikan muksut

Eilen laivalta tullessa Marikan maha oli levinnyt entisestään, ja viime yönä neiti olikin synnyttänyt pesueensa. Aamulla hoikistuneen Marikan näkemistä seurasi kuitenkin pieni säikähdys: häkissä oli paljon verisiä papereita, ja vaikka sitä kuinka koitti pesän vieressä kuunnella, pesästä ei kuulunut mitään. Hetken miettimisen jälkeen sitä päätyi avaamaan häkistä kattoluukun, ja nostamaan Marikan boksiin sen tultua itse häkin päälle kiipeilemään. Yleensä pesän tarkastus olisi saanut odottaa hieman pidempään, mutta halusin ennen viestin laittoa Saijalle tietää onko meillä eläviä muksuja.

Pesätarkastuksen tuloksena pesästä löytyy kasa pieniä vaaleanpunaisia rottanakeroita. Yhden kuolleen muksun poistin joukosta, mutta kaikki muut vaikuttivat hyvin pirteiltä ja elinvoimaisilta. Tarkemmin en muksuja vielä tarkastellut, alustavat sukupuolet yms. ehtii katsoa hyvin sitten myöhemmin, kun ne ovat paremmin näkyvilläkin. Tärkeämpää oli palauttaa mamma muksujensa luo.

Pesän sisäpuolella ei ollut kuin pari pientä paperipalaa, joten monet veriset paperit pesän ulkopuolella selittynevät sillä, että Marika on siivonnut kaikki likaiset petivaatteet heti pesästä pois. Sillä niitä sitten näytti äkkiseltään olevan niin paljon.

Marika touhuaa nyt pesässään, ja äsken sieltä kuului pientä piipitystäkin muksujen kilpailessa nisäpaikoista. Eiköhän kaikki siis lähde sujumaan ihan hyvin. 

Kännykkäkuvailua

Pohjalaatikko hankaloittaa masukuvien nappaamista.

Eikä kiipeilykuvassakaan maha niin hyvin näy.

Mutta kyllä Marika aika tennispallon niellyt on. Astutuksesta nyt 19vrk.

Muut likat pääsivät tutustumaan keksitäytteiseen salaattipalloon.

Pallo oli vain kovin karkailevainen.

Tiimityöskentely toimii: toinen pitää kiinni, toinen vie keksit ...ja toinen on tyytyväinen.

Lähdön haikeutta ja yltyvää odotusta

Nyt on sitten loputkin pikkupojista maailmalla. Tänään haettiin ensin Hawkins ja Shadow, ja sitten Cooke ja Thomas. Tuntui kyllä niin oudolta, kun ensin häkkiin jäi vain kaksi pientä, ja sitten ei lopulta yhtään. Iltaiset juoksupyörärallit ja painimatsit ovat sitten taas hetkeksi taakse jäänyttä elämää (pikkuneidit kun eivät ole näistä yhtä paljoa innostuneet, ovat isojen seurassa kai niin isoja itsekin). Olo on todella haikea, ja katse eksyy yhä vähän väliä tyhjentyneen häkin suuntaan. Pitää vielä myöhemmin illalla kerätä energiaa häkin poissiivoamiseen.

Kuitenkaan poikasten luovutus ei olisi voinut sujua positiivisemmin. Poikasten täyttäessä viisi viikkoa kaikilla pienillä oli jo koti tiedossa, ja nyt viiden viikon ja yhden päivän kohdalla kaikki pienet Katarinaa lukuunottamatta ovat uusissa kodeissaan. Uusiin koteihin pojat lähtivät selvästi odotettuina, ja pienten uusia kutsumanimiäkin sain jo kuulla. Pitää nekin sitten kirjata poikuevihkoon ylös, kun saan sen hankituksi. Ei mene muksut sitten niilläkään nimillä sekaisin. Itsekin kun huomaan aina Janinallekin noista omista likoista kutsumanimillä puhuvani, kun ne jotenkin tulevat luontevammin siinä, kun niitä itse koko ajan arjessa käyttää.

Mammailuboksissa Marikan maha on kasvanut ja pesänrakennus senkuin yltyy, eli elättelen suuria odotuksia tulevasta perheenlisäyksestä. Neidin lasketun ajan pitäisi osua ensiviikon keskiviikon ja sunnuntain välille. Naaraslaumakin muutti eilen varahäkistä takaisin tupla-Lusakaan. Neidit nauttivat selvästi saamastaan lisätilasta ja lauma on nyt toiminut mainiosti yhteen isommassakin. Jotenkin tuntuu, että Linnea ei ole laumanjohtajana yhtä elementissään kuin Kissus, ja joutuu siksi vähän hämilleen silloin kun laumassa tapahtuu muutoksia. Saa nähdä, nappaako Marika sitten vauvaloman jälkeen johdon itselleen, sillä kun tuntuisi olevan asemaa kohtaan enemmän kiinnostusta. Linnea taas päätyi johtajaksi vähän vahingossa, kun se jäi äkisti ainoana aikuisena junnujen seuraan. 

Marika kotona taas ...ja pikkupojat lähdössä

Marika kurkkaa.

Eilen käytiin sitten Mikon kanssa Jäkärlässä hakemassa Marika kotiin. Vähän kyllä jännitti, osaanko yhtään katsoa, onko neiti ollenkaan kantavan oloinen. Saijakin olisi kyllä periaatteessa ollut vapaa lähtemään seuraksi, mutta hänkin kuitenkin luotti siihen, että enköhän mie tuon osaa parhaiten neidistäni katsoa. Täällähän Marika on kaksiviikkoisesta asti kasvanut, että sillä tuo neiti on miulle paljon tutumpi mitä Saijalle. Niin todettiin sitten että mennään ilman Saijaa (hän kun saa rottajutuissa muutenkin paljon aina reissata). Jäkärlään päästyä Marika odottelikin dunassa. Alkuun ajattelin sen luukusta napata, mutta se oli taas hirveän kamalaa kun tartuttiin kiinni. Yllättävän hyvin meidän vapaa sielu oli kuitenkin malttanut dunassa pysyä (ja kotihäkissä Sera on tuurannut meidän pallosalamaa varsin kiitettävästi). Dunasta siis nostettiin yläosa, ja neidin syliin nappaaminen helpottui huomattavasti.

Rottahylly tänään (alimmassa likkalauma)

Marikalla näytti pientä pömppistä olevan, ja sillä on kuitenkin varmuudella ollut kiima ja astuttu 17.7. Todettiin sitten varmemmaksi ottaa tyttö tänne. Mieluummin kun sitä ottaa kuitenkin sen riskin, että pitää lähteä tyhjäksi jäänyttä naarasta uudelleen miehelään kiikuttamaan, kuin että pitäisi lähteä hakemaan viimeisillään kantavana olevaa naarasta kotiin synnyttämään. Nytpä siis toivotaan parasta, mutta tarkkaillaan samalla kasvaako maha vai näkyykö kiimoja. Kotona Marika alkoi heti tutkia mammailuboksiaan, ja kuskaamaan häkissä ympäriinsä lojuneita papereita pesäkoppiin. Pellettikupista tuli hieman noottia, kun en ollut ehtinyt vielä niiden seuraksi jyviä ja tuoreita lisätä. Pitäisihän sitä toista heti vähän hemmotella, kun toinen on ollut kauan pois.

Mutta siinä missä yksi kotiutuu, toisten lähtö lähenee. Marcuksen lähtö on sovittu huomiselle, ja muut pojat lähtevät ylihuomenna. Katarina jää vielä tyttöporukkaan elelemään PiNa:n näyttelyyn asti. Tänään onkin tullut pienten papereita täyteltyä ja laiteltua pienille pieniä eväspusseja kuntoon. Saavat sitten vähän tuttua ruokaa mukaansa. Siinä kohtaa kun huomasi harkitsevansa muutamien koirankeksien livauttamista mukaan eväisiin, sitä totesi höösäävänsä ehkä liikaakin. Sen kun voi ehkä jättää uusien kotien vastuulle ;)

Sorruin mie sit kuiteskin vähän... ;)

Rauhallinen koti-ilta

Lounais-Suomen kesyrotta- ja gerbiiliyhdistyksen hallituksen kokous saatiin juuri päätökseen, ja huomaan istuvani yksin kotona koneella kahdeksalta illalla. Eikä tiedossa ole tästä eteenpäinkään enää muuta menoa tälle illalle. Edellisestä tällaisesti illasta onkin aikaa. Mielekästä ja mielenkiintoista tekemistä on vain riittänyt niin paljon, etten ole ehtinyt tajutakaan kuinka paljon olen tällaista iltaa kaivannut. Nyt likkojen häkki onkin auki, ja seuraavaksi hipsin suihkuun ja vaihdan oikein rennot kotivaatteet.

Eilen päädyin sitten erottamaan muksutkin sukupuolittain. Pojat saivat viiden kuonon edustuksella pitää 80*50*60cm häkin. Naaraiden kohdalla arvoin pitkään 70*47*28cm häkin ja 77*44*60cm häkin välillä. Ensimmäistä puolsi helppo sijoiteltavuus, jälkimmäistä luonnollisesti koko. Lopulta päädyin vaihtoehtoon c, ja laitoin Jolenen tyttöineen muiden naaraiden seuraan. Jolene kaipasi selvästi jo tuttuja rutiineja, ja lauman natsin poistuttua tiesin tynkälauman rauhalliseksi nyt kun porukan teinikin on vielä Jäkärlässä. Pikkutytöt ovat nyt täysin rakastuneet häkissä oleviin pitkiin putkiin, ja ruokailevat isojen rottien tapaan muun lauman kanssa. Kyllä sitä silti pohtii, ettei sitä järjellä ajatellen olisi kyllä ollut vielä mitään kiirettä noita isojen seuraan laittaa. Kai sitä eilen vaakakupissa painoivat sitten osin ne ei-järkisyyt - naarashäkki on näyttänyt niin autiolta nyt kun sitä on kansoittanut vain kaksi tyttöä, ja Jolene vietti kuitenkin jo mielellään niin paljon aikaa kuin mahdollista Seran ja Linnean kanssa. Metsittymisestä muksujen kohdalla on tuskin pelkoa isommassakaan häkissä: sylittelijöitä kun pienillä riittää, ja muksut saa hyvin kiinni tuoltakin.

Eilen likat saivat vähän ikävämpää iltapalaa. Yhdellä viiriäiskanallani napsahti päässä, ja se alkoi kiusata kahta parven tummempaa kanaa. Toista jopa siinä määrin, että sen pää oli ja kaula oli kummaltakin puolin veressä. Kiusaajakana sai sitten kuolemantuomion, ja nyt sitten toivotaan toisen toipumista. Tuo kiusaajakana päätyi sitten rottien ruokalistalle. Tipuja noille on tullut aiemminkin syötettyä, ja olkoot viiriäinen kuinka herkkua vain, ei yhdessä viiriäiskanassa ole niin paljoa lihaa että siitä jaksaisin alkaa ihmisille kokkaamaan. Onhan se tietysti hieman karun näköistä, kun rottalauma innoissaan riipii vasta lopetutun lemmikin jäänteitä, mutta mieluummin sitä silti laittaa kuolleet hyötykäyttöön hautaamisen sijaan silloin kun se mahdollista on. 8-vuotias siskoni suhtautui asiaan samalla mutkattomuudella kuin käärmeiden ruokintaan - ruokahiiristäkin hän usein kysyy, mikä jonkun hiiren nimi oli sen eläessä, tai ihmettelee jonkun erikoisemman näköisen hiiren kohdalla, että oliko miulla ollut sellainenkin. Hän kun muistaa yhä sen kun kasvatin ennen itse ruokahiiret.

Samalla laitoin sitten Marikallekin häkin valmiiksi. Marikalla oli kiima vielä viikko sitten, jolloin uros sen ainakin astui. Nyt sitten odotellaan tuleeko enää uutta kiimaa, vai saadaanko neiti piakkoin kotiin muksujaan vartoomaan. Tätä häkkiä varten tuli sitten koottua meidän kätevästi kasaanmenevä eläinhylly, ja testattua uusien synnytysboksien hyllykelpoisuus - ne menevät hyllyyn juuri niin passelisti kuin mittojen perusteella muistelinkin.

Tänään ennen kokousta tuli saatettu Iippa Tampereelle menevään linja-autoon. Kovasti neiti haikeana sanoi heippoja etenkin pikkupojille, jotka todennäköisesti ehtivät uusiin koteihinsa ennen muksun seuraavaa visiittiä. Kovasti kyllä varmisteli, että jäähän Eliza sitten varmasti, niin näkee edes jonkun muksuista sitten isona rottamuksena. Ja kuka tietää vaikka silloin olisi taas uusia muksuja talossa: onhan tässä jo kolmen poikueen osalta suunnitelmia ennenkuin Elizalla päästään miestä valitsemaan.

Lellipennut rääkissä

Niin se miun lellipentujen lepyttely sitten jäi, kun huomioni kiinnittyi Marikan häntään tytön kavutessa syliini. Ties mitä oli neiti touhunnut, mutta koko häntä oli niin tasaisen kellertävän likakerroksen peitossa, että lellittelypäivä muuttui kynsileikkuu ja -pesupäiväksi. Eihän tuota neitiä kehtaa pian kasvattajilleen näyttää saati miehelään päästää, jos tuon näköisenä livistelee. Ei siis muuta kuin toimeksi. Kipaisin ensin lähikaupasta pullollisen koiranshampoota, ja sitten lähti rottien pyydystys käyntiin. Siinä tuli sitten huomattua, että Marikalla on selvästi kiimapäivä menossa. Tyttö oli yksi saippua, ja kiljui kun sitä vähänkään hipaisi. Ja kun iso neiti kuolee, ei Serallakaan ollut pienintäkään kiinnostusta jättäytyä kiinni. Mikään mikä aiheuttaa moisen huudon kun ei voi mitenkään olla mukavaa ajanvietettä pienellekään rottaneidille. Harvinaisen pitkän taiston jälkeen kaikki kolme olivat sitten boksissa ja boksi kylpyhuoneessa. Aika monta kertaa siinä kyllä sai juosta piirileikkiä akvaariokaapin ympärillä.

Marika sai hoitovuoroista ensimmäisen, ja vahingosta viisastuneena leikkasin jokaiselta neidiltä kynnet ennen neitien pesemistä. Pitkäkyntinen rimpuileva rotta kun on huomattavasti ikävämpi kuin pelkkä rimpuileva rotta. Toki pesupäivän siirto kiiman jälkeiseen aikaan olisi voinut olla vaihtoehtona fiksumpi, etenkin siinä kohtaa kun neiti päätti jatkaa huutokonserttiaan pesun aikana. Välillä tyttö piippaili surkeasti ja välillä taas kiljui siihen malliin että kaverin piti ihan oven läpi kysyä mitä mie kyseiselle rotalle oikein teen kun toinen huutaa kuin syötävä. Hyvä ettei kukaan naapureista soittanut eläinsuojeluvalvojaa paikalle. Etenkään siinä kohtaa, kun koitin maanitella saippuaista vastentahtoista rottaa pesukoneen takaa. Jupina jatkui hiljaisena myös neitiä kuivatessa. En kyllä yhtään ihmettele, että kiimaisia naaraita kutsutaan välistä vinkuleluiksi. Sera onneksi rauhoittui jo kynsiä leikatessa, eikä jatkanut Marikan draamailuja. Linneakin käyttäytyi vanhemman leidin arvokkuudella, vaikkei tilanne selvästikään ollut sille täysin mieleen.

Pienenä lepytyksenä kuivuneet rottalaiset pääsivät takaisin jaloittelemaan, ja ovat vapaana edelleen. Huoneessa alkaa kyllä lämpö nousta siinä määrin, että kohta pitänee neideille häkkiä ehdottaa, että pääsee huonetta tuulettamaan.

Poikasia ja lellipentuja

Nyt on ensimmäinen pesäntarkastus suoritettu ja pesästä löytyi kymmenen pientä rottamuksua. Kaikilla poikasilla oli hyvin maitoa mahassaan, mutta yksi muksuista oli hieman muita pienempi. Nyt seuraavat päivät on sitten tarkoitus tilannetta tarkkailla ja miettiä, montako muksua emolle jättää kasvamaan. Kymmenpäinen pesue kun voisi olla ensikertalaiselle emolle turhan raskas, vaikka nisiä kaikille riittäisikin. Ensivaikutelma Jolenesta emona on hyvin Kissusmainen: neiti ei laittanut yhtään vastaan kun nostin sen terraariosta boksiin siksi aikaa kun katsoin poikasia, ja terraan palauttamisen jälkeen se koitti livahtaa jaloittelemaan. Eli muksut kyllä hoidetaan, mutta kun muksut on syötetty ja peitelty, muukin elämä olisi tervetullutta. Vielä en neitiä juoksuilleen päästänyt, mutta eiköhän Jolene pian saa taas nauttia jaloittelutuokioista aikuisessa seurassa muksujen hoidon lomassa. Ensimmäiset päivät tyttö saa kuitenkin rauhassa totutella uuteen rooliinsa poikaskatraan yksinhuoltajana.

Jolenen muksut ikää 1vrk

Lellipennut löytyvät sitten viereisestä häkistä. Kolme mustasukkaista kuonoa tunkee esille heti jos Jolenen terraariota lähenee. Ei poikasten vikinän kuuntelu voi mitenkään olla yhtä hienoa kuin kolme kaunista aikuista rottaa. Vielä vähemmän hienoa on siskon koira, jonka täällä ollessa jaloittelutuokiot saavat jäädä (ja joka on vähintään yhtä mustasukkainen rotista kuin rotat siitä). Eilinen oli siis tuplasti kamala päivä, kun syntyi sekä poikue, että Luka oli visiitillä. Tänään onkin sitten vuorossa ahkeraa lepyttelyä: nameja ja juoksutusta. Saadaan sitten maailma likkojen mielestä takaisin mallilleen.

Marika ja Sera luukulla, Linnea taustailee.

Linnea ja Sera.

Helteistä odotusta

Vaikka helteitä rakastankin, viime päivien ukkosmyräkät ovat tuoneet sisälle asuntoon ikävän raskaan ja liikkumattoman kuuman ilmamassan. Tämä on ollut omiaan korostamaan asuntomme olematonta ilmanvaihtoa, jota blokkiutuneet tuuletusikkunat eivät ainakaan edistä. Jopa minä olen siis joutunut myöntämään, että asunnossa on todella kuuma aamupäivästä aina yöhön asti. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen hien pintaan - se nousee automaattisesti. Yllättäen nämä helteet eivät ole olleet vaikuttamatta myös rottalaisiin. Häkeissä ollaan oltu hyvin uneliaita, eikä luukullekaan vaivauduta vastaan normaaliin tapaan. Visiitillä ollut pienempi pikkusiskonikin sai houkuteltua tytöistä syliinsä vain Linnean Marikan ja Seran jumittaessa kopissaan. Jälkimmäiset neitoset vaivautuivat näyttämään vain kuononpäänsä ennen kyljen kääntämistä ja unien jatkamista. Ei täysin normaalia miun touhuikkaille teineille, mutta hyvin ymmärrettävää.

Helpolla ei ole päässyt myöskään Jolene. Neidin vauvamaha kasvaa päivä päivältä, ja niinpä tyttösellä on kannettavanaan oman massansa lisäksi pienoinen lisätaakka. Jolene viettääkin vielä muitakin likkoja enemmän aikaansa makoillen. Useimmiten nämä lepotuokiot vietetään kuivikkeista tyhjennetyssä nurkassa selällään maaten. Ilmeisesti pienikin kuivikekerros lämmittäisi mammaa liikaa, kun kova lasi koetaan mieluisammaksi. Pesästä on kuitenkin tehty päivä päivältä hulppeampi, eli poikaset Jolene aikoo ilmeisesti kuitenkin peitellä kunnolla suojaan katseilta ja ei-niin-kylmältä maailmalta. Foorumilla jollain oli ollut taas epäonnea poikasten kanssa, joten odotusta jatketaan hieman jännittyneenä mutta erittäin toiveikkaana. Jos meillä menisi kaikki hyvin sekä emon että poikasten osalta.

Siivouspäivä

Tänään kotona on siivouspäivä. Siivouspäivä alkoi rottahäkin puhdistuksella, joten likat ovat saaneet olla aamusta alkaen jaloittelemassa. Jolene sai kanssa liittyä muiden likkojen seuraan, vaikka viettääkin muuten ajan synnytysboksissaan. On se neidillekin kiva lauman kanssa touhuta, vaikka muuten saakin jo keskittyä rauhoittumaan ja tekemään pesää. Pesä kattaakin jo kolmanneksen terraariosta.

Marika tutkii tiskivettä.

Jolene akvaarion päällä.

Sera tutkii imuria.

 

Linnea kiipeilee Jolenen terran luona.

Sera kuikuilee sohvan vieressä.

Tyttöjen häkin uusi järjestys.

Tiistain turinoita

Tänään aamulla oli tullut sähköpostia Porin kaivauksiin liittyen. Valinta ei tällä(kään) kertaa kohdistunut minuun, mutta tälläkertaa en edes osaa olla harmissani. Työkokemuksen sijaan se tarkoittaa enemmän aikaa muille kokemuksille. Etenkin kun edellisestä täällä syntyneestä poikueesta on 10kk. Mie en millään malttaisi odottaa että pääsee seuraamaan Jolenen mahan kasvua ja sitä hetkeä kun pesästä alkaa kuulua pientä piippausta. Pieniä maitomahoja ja sitä kuinka päivä päivältä poikasten värit alkavat hahmottua. Sitten kun silmät aukeavat kaikki käykin jo niin nopeasti; poikaset vaihtavat turbovaihteen päälle ja hetkessä hieman kömpelöt lapset ovatkin luovutusikäisiä kiipeilyvirtuooseja. Tänään tulikin laitettua Janinalle kyselyä Jolenen kiimoista, onko neidille tullut sellaista enää astumisen jälkeen. Ei sillä, ettenkö luottaisi Janinan kyllä ilmoittelevan jos jotain ilmoitettavaa on. Mutta tietäähän sen kun oma pieni on muualla... Ja vähän sitä elukoiden kohdalla muutenkin sortuu höösäämään: kirjoittelinhan mie häitäkin ennen sujuvasti myös poikasten ruokintaohjeita kun Janina kävi täällä meidän lauman ja omat rottansa hoitamassa. Eihän ne poikueet olleetkaan kuin Janinan omia jotka olivat täällä vain hoidossa.

Mikon rotista Mr.Squeek on rohissut nyt viikon verran, mikä tietää herralle pian eläinlääkärireissua ellei rohina lopu. Herralla kun on kerran aiemmin ollut vastaava viikon kestänyt rohina, joka sitten vain loppui omia aikojaan ennen eläinlääkärille saatua aikaa. Mikäli reissu tulee, laitan sitten Linnean taas samalla keuhkojen kuunteluun. Neidillä ei ole ollut nyt mitään varsinaista näkyvää, mutta eilen olin taas kuulevinani jotain sen keuhkoista. Linnea on kuitenkin omista rotista se josta näkee kyllä päälle päin ettei se ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin muut. Neiti on jotenkin löysemmän oloinen ja sen lisäksi varsin siro. Löysyys ei ole siis missään määrin ylipainoa; neiti vain tuntuu vähemmän lihaksikkaalta vaikka se touhuileekin samaan tapaan muiden kanssa.

Eilen pääsi pitkästä aikaa tilanteeseen jossa rotat saivat päivällä juosta niin mielin määrin, että vetäytyivät lopulta kaikki kolme oma-aloitteisesti häkkiin nukkumaan. Sera ja Linnea yhdessä riippumattoon ja Marika omalle tasolleen. Siinä sitten ohimennen silittelin Seraa ja Linneaa ja rapsuttelin tyttöjä korvien takaa. Vastineeksi sain pusuja ja tyytyväistä unista naksuttelua. Nyt Seralla on laumassa hyvä tuki ja roolimalli.

Iltaan mennessä virtaa oli ehditty kerätä taas siinä määrin että häkkiin palattiin vasta kahden jälkeen yöllä ja silloinkin neidit piti sinne nostaa kun ei olisi maltettu mennä. Yllättäen Marikan sai tällä kertaa kotiutumaan Seraa ennen. Muksu alkaa päästä jaloittelun makuun.

Marikallekin sulho

Kai se on uskottava että meidän teinit ovat isoja tyttöjä jo. Saija tänään viestitti Marikalle löytyneen miehen, ja meidän teineistä nuorempikin lähtee sitten miehelään parin viikon päästä. Sulhoksi neidille on valikoitunut rex uros, eli tiedossa on sitten myös kikkarakakaroita tänne touhuamaan.

Villit ja vapaat

Koska elämässä harva asia menee suunnitelmien mukaan, paras tapa reagoida asioihin on etsiä joka asiasta niiden parhaat puolet. Kolmen rotan kanssa jaloittelun silmällä pito on paljon helpompaa kuin viiden rotan kanssa. Helpompi valvominen helpottaa jaloitteluajan lisäämistä, mikä on puolestaan omiaan rohkaisemaan myös Seraa tutkimusmatkoille. Eilen ja tänään tytöt ovatkin saaneet ekstramäärän vapaanaoloa.

Marika on viettänyt tuon ajan pitkälti akvaariokaapissa. Mie olen jo alkanut luopua toivosta että saisin sen blokattua rotilta, joten pitäkööt kaappinsa. Kai pieni järjestäminen pitää neideillekin sallia, ja hyväksyä siististi pinotut pähkinät vedenparannusainepurkkien viereen. Alalaatikkoon järkätyistä kuivuneista pintakasveista en ole silti edelleenkään vakuuttunut. Itse pitäisin niistä enemmän altaassa siinä missä Marika laskee ne ruokavarastonsa muonavahvuuteen. Tätä väittelyä tullaan varmasti jatkamaan vielä hyvä tovi.

Sera on tyytynyt vielä häkin välittömään läheisyyteen: häkin päällystään ja viereiseen rahiin. Niitä tutkitaan kyllä kaikella mielenkiinnolla. Linnea käy välillä pikkuneidin seurana, ja silloin Sera seuraakin innolla blondin perässä sen tekemisiä ihmetellen. Pikkuneidin häntä on edelleen pahan näköinen, mutta eiköhän siitä putsailulla ja rasvailulla vielä kunnon häntä tule.

Linnea on ollut oikein huomion kipeällä tuulella ja hakeutunut seuroihin tavallistakin ahkerammin. Tuvassa ollessamme Linnea kiipesi vuoroon Elinan viereen sohvalle, ja tuli syliini katselemaan mitä lehteä luen. Sitten tehtiin taas kierrosta keittiössä ja kirjakaapin päällä palaten nojatuoleille. Blondi on muutenkin meillä se helppo tapaus, jonka saa aina ottaa syliin kesken jaloittelujenkin. Marika on puolestaan ihastuneempi vapauteen kuin sylittelyyn.

Kännykkäkameralla tuli sitten taltioituakin neitien touhuja, mutta kameran piuha loistaa nyt poissaolollaan. Toivottavasti ei neitien toimesta... (onneksi ei).

Tutustumista

Kissuksen lähtö laumasta sujui turhankin kivuttomasti. Ikäänkuin Kissus olisi itsekin aavistanut lähdön olevan lähellä ja järjestänyt asiat siihen malliin. Liliumin asema lauman uutena johtajana oli jo hyvin vakiintunut. Lauman teinit Marika ja Jolene opetettu lauman tavoille. Jolenekin joka alkuun hengasi lähinnä Kissuksen kanssa oli jo alkanut viettää enemmän aikaa myös muun lauman kanssa. Kissus oli hiljalleen jättäytynyt sivusta seuraajan ja kasanukkujan rooliin, ja sitten sen tuli aika lähteä pois. Liian aikaisin, mutta ei kesken mitään. Lauman sisällä kaikki oli saatu toimimaan ja järjestykseen. Suorastaan täydellistä toimintaa vanhalta johtajalta.

Sitten tuli aika sotkea pakkaa. Häkkiä siivoillessa päätin lisätä Seran porukan jatkoksi. Siinä missä Kissus oli ollut lauman johtajana hyvin pitkämielinen uusia junnuja kohtaan, Lilium on huomattavasti reviiritietoisempi tapaus. Liliumin maailmassa on aina ollut hyvin vahva jaottelu oman lauman ja muiden välillä, ja sekös neitiä kismitti kun uusi muksu seurasi vielä kuljetusboksista häkkiin mukana. Kerrassaan vastenmielistä ja kammottavaa. Käsittämätöntä. Liliumin reaktiosta huolimatta lauman junnut kuitenkin ottivat Seran heti hyvin vastaan. Ei mennyt kuin hetki kun Jolene, Marika ja Sera notkuivat keskenään yhdellä tasolla olevan putken suulla Liliumin käydessä välillä huutamassa kirouksiaan Seralle. Vähän myöhemmin Linneakin kävi uutta muksua katsomassa, mutta ei tuntunut noteeraavan sitä puoleen eikä toiseen. Mitä sitä nyt jokaisesta uudesta liikaa showta pystyyn laittamaan. Ei sellainen ole aiemminkaan niin Linnean luoteenseen kuulunut. Miun rauhallinen blondi.

Tilanne jäi sitten asettumaan. Kaikkien muiden mielestä Sera on jo tuttu kasvo häkissä, mutta Lilium edelleen vähän kyräilee ja piipityttää pientä lasta. Höykytys ei kuitenkaan vielä ole mennyt kohtuuttomuuksiin, joten tutustukoot ajan kanssa rauhassa.

Huoneistossa vilisee rottia

Kaikkien kiireiden keskellä pitkät rauhalliset kotipäivät jäävät monesti vähiin. Sellaiset päivät, jolloin kotoa tulee poistuttua korkeintaan lähikauppaan, eikä kotonakaan ole miljoonaa asiaa jotka olisi pitänyt tehdä viimeistään eilen. Eläinten kannalta sellaiset päivät ovat parhautta. Tänään oli sellainen päivä. Ensin saattoi nukkua myöhään, ja sitten herätä rupattelemaan ja katsomaan leffaa eilen yöksi jääneiden ystävien kanssa. Ystävien lähdettyäkin jäljellä oli vielä paljon päivää ja pitkä ilta. Saattoi kantaa kanit takapihalle, joka on aidattu kokonaan niitä varten. Sisällä sitten avata likkojen häkin ja päästää tytöt vapaiksi koko illaksi.

Meillä likkojen jaloittelualue koostuu makuuhuoneesta, jossa neitien häkkikin on, olohuoneen ja keittiön yhdistelmästä eli tuvasta sekä kylpyhuoneesta. Toisinsanoen koko asunnosta poislukien Mikon työhuone, jossa poikien häkki on. Tänään asunto oli jopa poikkeuksellisen siisti, ja likatkin luonteisiinsa nähden rauhallisella tuulella, joten pääsin minimivaivalla likkojen valvonnasta. Välistä sitä on ehtinyt jopa unohtaa kuinka enkeleitä tytöt osaavat halutessaan olla (tässä kohtaa lienee kyllä syytä koputtaa puuta, koska en ole vieläkään katsonut tarpeelliseksi palauttaa neitejä asumukseensa). Saatoin siis kohtalaisen rauhassa touhuta myös omiani tyttöjen liikkuessa: lueskella Dick Francista, vastailla sähköposteihin, käydä suihkussa ja hoitaa muita pieniä askareita. Ja mikä parasta: moikkailla tyttöjä siinä ohessa neitien omissa touhuissa, sekä niiden tullessa ihmettelemään mitä minä teen. Se onkin parasta rottien vapaana olossa - niiden kanssa touhuaminen ei rajoitu pelkästään häkin välittömään läheisyyteen.

Liliumin ja Kissuksen rauhaa kuitenkin häiritsee huoneessa oleva hoitorottien häkki. Häkissä ollesseen neidit tyytyvät ignooraamaan naapurinsa, mutta jaloitellessa tämä ei käy päinsä. Vaikka hoitorottien häkin ympäristö tiedetään kielletyksi alueeksi, sinne pitää silti välillä tunkea vähän puhisemaan, että toiset varmasti tietävät että huone ei kuulu niille. Ihan varmuudeksi, siltä varalta että hoidokit keksisivät murtautua ulos häkeistään valtaamaan aluetta. Linneaa ei enää kiinnosta juosta miesten perässä ihan yhtä ahkeraan kuin nuorempana, mutta Marika pitää sitten Linneankin puolesta huolen Mikon työhuoneen oven kyttäämisestä. Tänään Marika ja Jolene ovat myös touhunneet harvinaisen paljon keskenään. Jolenea ei selvästikään kiinnosta Kissuksen pysytään-lähellä-häkkiä-etteivät-NUO-tule-tänne -leikki, joten se mieluummin kiipeilee Marikan kanssa tuvan kirjakaapin päällä tai vetää rallia käärmeterrojen alla. Ensimmäisestä on tuloksena muutamia alaslennelleitä esineitä, muttei mitään sen vakavampaa.

Torkahdan hetkeksi sohvalle tyttöjen vielä touhutessa. Huomaan tekemäni mokan vasta havahduttuani: olin ottanut Ebonylle hiiren sulamaan, mutta unohtanut sen kylpyhuoneeseen ja kylpyhuoneen oven auki. Likat ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja käyneet onkimassa vesihauteessa sulaneen hiiren parempaan talteen. Minne, se minun pitää vielä selvittää. Olisihan minun pitänyt muistaa, kuinka persoja tytöt noille ovat viimeistään sen roskapussista dyykatun hiiren jälkeen. Miun pienet saalistajat.

Tytöt jatkavat touhujaan. Marika ja Linnea tutkivat suihkun kastelemaan kylpyhuonetta. Kissus pyrkii akvaariokaapin rauhaan ja Lilium suuntaa taas kohti hoitorottien häkkiä. Jolene on tapansa mukaan hukannut itsensä näkyvistä.

Marikan tähti

Tänään kesiksen foorumilla poiketessa tuli vilkaistua myös PetExpon jälkipuinteja. Sari oli laittanut mahdollisesti unohtaneensa jakaa junnujen tähdet, vaikka oli tähdille valinnut saajatkin. Sielä oli sitten neljä nimeä listattuna, joista yksi oli meidän pieni Marika-tyttö. Ruusukkeet ja pähkinät luvattiin annettavaksi Hausjärven näyttelyssä. Kummasti tuo piristi, vaikka yhtä hieno ja rakas neiti olisi tähdettäkin. On vain meidän likkalauman ensimmäinen tähtityttö.

Nyt tähtityttö on kotihäkissä nukkumassa. Selvästi pääsiäisreissu uusine hajuineen ja maisemineen jonkin verran voimille otti, sen verran rauhallisia Marika ja Jolene ovat nyt olleet vaikka rymytilaa olisi nyt enemmän. Hienosti neidit kyllä reissasivat, bussimatkallakin syötiin tyynesti pähkinöitä ja katseltiin matkariipparista maailmanmenoa.

Pitkäperjantai ja pääsiäistä siitä eteenpäin

Pitkäperjantaina heräsin ennen kymmentä siihen, kun siskoni seisoi sänkyni vierellä ja kertoi että Mökö ei nouse. Mökö on miun 8-vuotias luppapoika, joka on asunut nyt viimeiset vuotensa äidin luona valittuaan äitini omaksi ihmisekseen. Nousin nopeasti sängystä ja kiiruhdin siskoni perässä äidin makkariin. Sielä Mökö makasi pitkällään äidin sängyn vieressä, takajalat suorana kanin perässä, mikä ei ollut millään tavalla Mökölle tyypillinen asento. Tutkin kanin varovasti läpi, ja valitettavasti asia oli kuten olin pelännytkin - Mökön takapää oli selvästi halvaantumassa. Äiti kävi hakemassa pojalle viltin, jotta sillä olisi mukavampi kuin liukkaalla laminaatilla, mutta poikapa ei moista hyysäämistä hyväksynyt. Sen kampesi itsensä sisuuntuneena etukäpälillään edessä olevan vaa'an päälle. Sitä ei laitettaisi viltille makoilemaan ellei se itse päättäisi viltille tulla. Nostimme pojan kuitenkin uudelleen viltille, ja se asettautui siihen makoilemaan. Silittelimme hetken poikaa, ja siirryimme sitten keittiöön palaveriin.

Poika oli ollut jo pari päivää normaalia vaisumpi, mutta tälläista käännettä kukaan ei ollut osannut odottaa. Vaisuuden mahdolliseksi aiheuttajaksi olin itsekin epäillyt äidin tekemää reissua. Mökön elämässä äidiltä saatu aamubanaani kuului kuvioon. Mökölle ja äidille oli muutenkin kehittynyt ihan omat aamukuviot, ja Mököllä taipumusta ottaa nokkiinsa jos asiat eivät menneet pojan mieleisellä tavalla. Mutta keittiön pöydän ääressä tilannetta purkaessa oli selvää, että nyt ei kyse ollut Mökön diivailusta, vaan tilanne oli oikeasti paha. Etsittäessä päivystävien eläinlääkärien tietoja, sekä mie, sisko että äiti tiesimme kaikki, että mitään muuta tuskin olisi tehtävissä kuin pojan päästäminen pois. Mököllä oli ikää jo niin paljon, ja sen kunto heikkeni niin nopeasti. Isäpuoli koetti vielä optimistisesti arvailla, mikä voisi olla pielessä, ja miten eläinlääkäri hoitaisi sen kuntoon antibiooteilla.

Puhelujen lomassa koitimme äidin kanssa käydä tarjoamassa pojalle banaania ja vettä pipetistä. Poika ei tehnyt elettäkään yrittääkseen niellä. Se piti vain silmiään kiinni, ja makasi tiiviisti paikallaan. Vielä aamulla se oli nuollut äitin kättä ja laittanut hanttiin, mutta nyt sekin tuntui selvästi luovuttaneen.

Mökön matkakassi haettiin vaatehuoneesta, ja vuorattiin vilteillä. Sitten poju nostettiin kassiin. Äiti oli alkuun ilmoittanut, ettei pysty lähtemään mukaan eläinlääkärillä, mutta muutti siinä lähtöä tehdessä mielensä. Ei hän pystynyt olemaan lähtemättäkään poikaa saattamaan. Paikanpäällä eläinlääkäri selvästi alkuun tunnusteli kuinka vakavana kanin tilan näimme, ja varovasti alusteli sitä mitä hän piti ainoana järkevänä ratkaisuna kanin tutkittuaan. Hän ei olisi ollut valmis suosittelemaan Mökön tilan nähtyään mitään muuta kuin lopetusta, vaikka eläinlääkärille soitettaessa eri tutkimuksia oli pidetty mahdollisina. Äiti oli paikalla siihen asti kuin Mökö nukahti, sitten hän poistui odotushuoneeseen miun ja siskon jäädessä paikalle kun lopetuspiikki laitettiin. Odotushuoneessa pikkutyttö oli kuulemma äitin surun nähdessään säikähtänyt ja kysynyt, että ei kai heidän koiralleen käy samoin.

Kun Mökön sydän sitten todettiin pysähtyneeksi, käärin pojan viltteihin, ja nostin varovasti kassiin. Aluksi oli mietitty myös yhteistuhkausta, mutta isäpuolelle oli tärkeää että Mökö haudattaisiin mummulaan omenapuun alle, kuten Daisy ja Misukin oli haudattu. Sinne sitten lähdettiin. Isäpuoli kaivoi kuopan, ja mie nostin Mökön kassista syliin viimeisen kerran. Äiti silitteli poikaa vielä hetken, ja sitten laskimme sen yhdessä monttuun. Haudalleen poika sai sinivuokkoja, ja äiti askarteli siihen pienin ristin.

R.i.p. Mökö

Äidin luota laitoin Mikolle viestiä Mökön poissmenosta. Mikko soitti pian osanottonsa, ja kertoi pikkupoikiensa kuulumisia. Heti en niihin osannut reagoida, mutta niinhän se näiden eläinten kanssa aina on. Siinä missä toinen tulee elämänsä päähän ja jää elämään vain muistoissa, siinä meille jää ympärille nuorempia viihdyttämään meitä toilailluillaan. Yhden elämän päättyminen ei ole koko tarinan loppu, se lopettaa vain yhden kappaleen. Isomman eläinlauman ehdoton etu onkin se, ettei koko koti autioidu kerralla. Vaikka etenkin äidin arkeen Mökön kuolema tulee jättämään ison aukon - Mökö oli porukasta ainoana heti aamulla moikkaamassa, vastassa töistä tullessa ja penkomassa kauppakassia jos se laskettiin hetkeksikin eteisen lattialle. Talouden kissat ovat moiseen liian laiskoja.

Itsekin tuli itkettyä päivän mittaan niin paljon, että silmät olivat kipeät ja turvoksissa, ja nenä vuosi. Tiesin kyllä, että osa siitä johtui kissoista, joille olen selvästi viime vuosina vähän herkistynyt ja jotka pitävät tukikohtaansa äidin makuuhuoneessa siskon koiran ollessa käymässä. Kuitenkin kissojen osuutta tuli varmasti vähäteltyä, mihin tulokseen päädyin kohdattuani seuraavan ikävän yllätyksen yön tullessa. Koittaessani käydä nukkumaan, tukala olo paheni entisestään, ja tuntui siltä että sitä tukehtuisin siihen paikkaan. Hengityksen lähtiessä kulkemaan taas parvekkeella, jouduin ikäväkseni tulemaan siihen tulokseen, että herkistymiseni kissoille on selvästi pahentunut, ja sillä hetkellä jokin myös pahensi reaktiota. Yö selvittiin lopulta joten kuten hengissä, ja aamulla olo saatiin helpottumaan haetuilla allergialääkkeillä. Niiden jälkeenkin jäi vielä flunssaoireita, mikä voisi osaltaan selittää myös nousseen kuumeen. Lupasin varata tiistaina itselleni ajan allergiatesteihin, vaikka en todellakaan odota riemulla mitä ne näyttävät. Tähän asti en ole ollut allerginen millekään.

Vähäunisena yönä ehdin viettää myös paljon aikaa istuksien ja Marikan ja Jolenen touhuja seuraten. Miun kauniiden neitien, jotka on miulle rakkainta maailmassa. Miun pahin painajainen olisi jos alkaisin oireilla myös niistä. Omalle kohdalleni en enää haluaisi kuvitella rotatonta elämää. Kissa ja/tai koira-allergian kanssa oppisi vielä elämään. Vaikka tokihan sitä voi vielä lääkkeillä koittaa, vaikka allergiaa ilmaantuisikin.

Sunnuntai kului sitten leppoisammissa merkeissä. Olo oli varsin pirteä, ja likat touhukkaita. Eli pääsiäinen parani selvästi loppua kohden, kun kuoleman- ja kärsimyksenpäivistä oli selvitty. Ensivuonna voitaisiin ottaa hieman maallisempaa kaavaa noudattava pääsiäinen.