Eläinlääkärillä

Laitoin aamulla kellon soittamaan, niin että sain soitettua Pet Vetiin heti sen auettua. Eläinlääkäriaika saatiinkin samalle päivälle, iltapäivän alkuun. Ei muuta kuin likka boksiin ja matkaan. Bussimatka kului aika synkeissä mietteissä, miettien muunmuassa miten olisi parasta toimia siinä tapauksessa, mikäli koko silmä menetettäisiin. Näköaisti kun ei ole ehkä rotan tärkeimpiä aisteja, mutta aisteihin vaikuttavat vammat ovat mielestäni aina vakavia.

Tässä asiassa eläinlääkärikäynti ei tuonut helpotusta. Sarveiskalvo on halki, ja riski koko silmän menettämiseen on olemassa. Silmä kyllä saattaa vielä parantua entisen näköiseksikin, mutta siinäkin tapauksessa näkö on silmästä saatettu menettää. Elise sai piikkinä pitkävaikutteisen antibiootin, sekä mukaansa kaksi kertaa päivässä annettavaksi silmätipat. Viikossa parissa pitäisi sitten selvitä kuinka käy. Silmävoide olikin samaa mitä Marikalle silloin aiemmin määrättiin.

Eläinlääkärillä käydessä tajusin entistä selvemmin kuinka hieno eläin minulla siinä on. Vaikka paikka oli vieras, vieras ihminen ronkki pienen silmää, pisti piikillä ja tunki silmään vierasta ainetta, rauhoittui pikkuinen näiden toimenpiteiden välillä täysin. Eläinlääkärin käydessä hakemassa lääkeaineita Elise änki pään kainaloon, laittoi silmänsä kiinni, ja narskutteli hampaita tyytyväisenä kun rapsutin pienen niskaa. Operaatioiden aikanakin neiti vain hieman piippaili protestiksi, ja koitti vääntäytyä pois - päästääkseen syvemmälle syliin. Ei voi kyllä paljoa enempää luottamusta parikuiselta viikarilta odottaa.

Vastaavasti kotona meni sitten taas Seraan hermot. Serasta kun tuntuu tulleen iän myötä vain mahdottomampi, vaikka kuinka toivoin sen ajanmyötä rauhoittuvan. Tänään neiti suivaantui täysin, kun päätin kesken päivää leikata kynnet. Ensin se ei olisi millään antanut ottaa itseään häkistä ja protestoi tätä äänekkäästi piippaamalla. Sitten röyhkimys meni vielä näykkäisemään saatuani kynnet leikatuksi. Ei mitenkään kovaa: hädin tuskin tuntuvasti, lähinnä vain ottaen ihoa kevyesti hampaiden väliin. Silti neidin käytös pisti ärsyttämään, kun Elise oli äsken kestänyt huomattavasti ankeampaa käsittelyä ilman vastaavaa kiukuttelua.

Kotiin saavuttua päädyin myös heti rikkomaan lääkärin määräystä, ja päästin Elisen laumaan. Eläinlääkäri kun oli kehoittanut eristämään pienen pariksi viikoksi muista. Asiaa mietittyäni totesin likkalauman kuitenkin tällähetkellä sen verran rauhalliseksi ja toimivaksi, että toipilaan on varmasti mukavampi nukkua kasassa muiden kanssa, kuin joutua kipeänä eristetyksi tutusta ympäristöstä. Etenkin kun Elise ei silmävammastaan huolimatta mitenkään hakeudu muista erilleen, tai suhtaudu niihin varautuneesti. Käytöksensä puolesta neiti on sama virkeä ja utelias pikkutyttö kuin aiemminkin. Toki tilanne on tarkkailussa, ja jos ongelmia näyttää tulevan, pieni eristetään omaan rauhaansa.

Penan lääkekuuri

Tänään käytiin sitten pojan kanssa Pet Vetissä näytillä, kun rohinat eivät ole ottaneet laantuakseen. Eläinlääkäri oli samaa mieltä siitä, että Baytril olisi kasvavalle lapselle turhan tujua, joten vaivaa lähdettiin hoitamaan Synuloxilla. Annostus on kahdesti päivässä, ja lääkeainetta saatiin mukavan reilu satsi mukaan. Eihän tuo laimennettuna säilytystä kestä, mutta pienen vilkkaan muksun kanssa on lääkettä kiva olla varalla, jos joku satsi sattuukin menemään hutiin. Baytriliä kun saa monesti valmiiksi ruiskuihin annosteluna juuri sen tarvittavan määrän, ja sitten pitää hakea klinikalta lisää, jos joku annoksista meneekin hukkaan. Ainakin ensimmäisen satsin poju otti kyllä reippaasti, eli eiköhän kuuri saada pojalle hyvin syötettyä. Päädyin antamaan lääkkeen ruiskulla suoraan suuhun nameihin jemmaamisen sijasta, sen verran nopeammaksi ja varmemmaksi tavaksi sen todennut.

Pet Vetssä on kyllä aina mukava käydä, ja eläinlääkäriajatkin saa mukavan nopeasti. Hintansa puolesta paikka ei kyllä ole sieltä halvimmasta päästä, mutta tulihan tässä veronpalautukset sopivasti juuri tilille. Eikä hinta ole kyllä kynnyskysymys, kun saanut monessa paikkaa aiemmin vääntää saadakseen haluamiaan antibiootteja. Niin mieluummin maksaa siitä, että kokee että hommat saadaan kerralla kuntoon, kuin ramppaa heti edellisen kuurin jälkeen uudestaan hakemaan jotain vahvempaa, tai jatkoa kuurille.

Nyt sitten vain toivotaan, että kuuri purisi ja poika paranisi.

Eläinlääkärillä

Tänään tuli sitten käytyä eläinlääkärillä kera Mr. Squeekin ja Linnean. Eläinlääkäriasemaksi valikoitui tälläkertaa PetVet ja eläinlääkäriksi Meri Niilo-Rämä. Samalla testasin ensikertaa tyttöjen uutta kantolaukkua, joka on hankittu juuri tällaisille pikkureissuille joilla rotat ovat koko ajan lähellä (ei, rotat eivät oikeasti tarvitse neljänlaisia kantobokseja eri tilanteita varten, mutta pienelle lemmikkilaumalle innostuu niin helposti kokeilemaan kaikkea uutta kun peruskuluihin ei uppoa koko omaisuutta).

Mr. Squeek sai odotetusti antibioottikuurin rohinoihinsa, ja seuraavat kymmenen päivää Mikko pääsee vuorostaan tutustumaan antibiootin syötön ihanuuteen. Mutta on se tappelu sen arvoista, jos antibiootti lähtee hyvin puremaan. Sen verta pahalta pojan ääntely kuullostaa. Positiivisena asiana tuli kuitenkin se, että rohinat tulevat ylemmistä hengitysteistä, eli keuhkot ovat puhtaat. Antibioottikuurilla on siis hyvät edellytykset tehota, etenkin kun poika on muuten virkeä. Linnealta kuunneltiin keuhkot aiempien rohinoiden takia, ja niistä ei eläinlääkärin mukaan kuulunut mitään hälyttävää. Tyttö sai siis puhtaat paperit tälläkertaa. Se oli helpottavaa kuulla, vaikkei tytöllä nyt olekaan oikein mitään oiretta ollut. Jotenkin sitä on ollut hyvin herkkänä keuhko-oireiden suhteen siitä lähtien kun edellisessä naaraslaumassani ollut Sukka-neiti jouduttiin lopettamaan vuoden vanhana. Neidillä keuhko-oireet puhkesivat silloin kolmannen kerran kahden pitkän antibioottikuurin jälkeen.

Likkojen kassi ja Mr. Squeekin antibiootit.

Eläinlääkärireissu itsessään meni hyvin. Mitä nyt Mr. Squeek ei tykännyt yhtään siitä että se joutui pois tutusta turvallisesta häkistään liikkuvaan boksiin. Linnea sen sijaan tuntui olevan elementissään. Utelias rotan kuono kurkki vuoroon kaikista kantokassin verkkoikkunoista ilmaa haistellen. Välillä sitten myllättiin boksiin kasatuissa kankaissa ja maisteltiin eväitä. Bussia odotellessa heittäydyttiin jopa pesulle. Mikko olikin sitten vähän kade neidin reippaasta ja luontevasta suhtautumisesta matkailuun Mr. Squeekin ollessa selvästi hermostuneempi. Neiti tuntui pitävän siitä kuinka ympäristön tarkkailu oli kassista käsin helpompaa kuin umpinaisemmasta boksista. Itse tykästyin siihen, kuinka kevyt ja helppo kassia oli kantaa mukana julkisilla liikkuessa. Bokseilla pakattujen ikeakassien roudaaminen kun ei ole koskaan kuulunut lempilajeihini. Neitikään ei sitten innostunut rei'ittämään kassin verkkokangasta, mitä vähän pelkäsin. Ei siis täysin turha ostos ollut tämäkään messuilta heräteostoksena mukaan tarttunut kassi. Näyttelyihin pitää toki edelleen boksien kanssa mennä, että rotat uskaltaa pöydille jättää.

Itse eläinlääkärillä Mr. Squeek ja Linnea suhtautuivat kumpikin eläinlääkäriin hieman torjuvasti. Mr. Squeek potki eläinlääkärin kättä kauemmaksi käpälällään ja Linnea keskittyi parhaansa mukaan kiemurtelemaan pois eläinlääkärin otteesta. Eläinlääkärin tutkimushuoneessa kun olisi ollut niin paljon muita eläinlääkärin kättä huomattavasti kiinnostavampia tutkimuskohteita. Silti sitä joutui eläinlääkärin kädestä sitten suoraan takaisin kassiin jaloittelutuokion sijasta. Kotiuduttua mentiin kuitenkin suosiolla nukkumaan. Kuka nyt kotihäkkiä jaksaisi loputtomiin tutkia etenkään keskellä päivää.

Tiistain turinoita

Tänään aamulla oli tullut sähköpostia Porin kaivauksiin liittyen. Valinta ei tällä(kään) kertaa kohdistunut minuun, mutta tälläkertaa en edes osaa olla harmissani. Työkokemuksen sijaan se tarkoittaa enemmän aikaa muille kokemuksille. Etenkin kun edellisestä täällä syntyneestä poikueesta on 10kk. Mie en millään malttaisi odottaa että pääsee seuraamaan Jolenen mahan kasvua ja sitä hetkeä kun pesästä alkaa kuulua pientä piippausta. Pieniä maitomahoja ja sitä kuinka päivä päivältä poikasten värit alkavat hahmottua. Sitten kun silmät aukeavat kaikki käykin jo niin nopeasti; poikaset vaihtavat turbovaihteen päälle ja hetkessä hieman kömpelöt lapset ovatkin luovutusikäisiä kiipeilyvirtuooseja. Tänään tulikin laitettua Janinalle kyselyä Jolenen kiimoista, onko neidille tullut sellaista enää astumisen jälkeen. Ei sillä, ettenkö luottaisi Janinan kyllä ilmoittelevan jos jotain ilmoitettavaa on. Mutta tietäähän sen kun oma pieni on muualla... Ja vähän sitä elukoiden kohdalla muutenkin sortuu höösäämään: kirjoittelinhan mie häitäkin ennen sujuvasti myös poikasten ruokintaohjeita kun Janina kävi täällä meidän lauman ja omat rottansa hoitamassa. Eihän ne poikueet olleetkaan kuin Janinan omia jotka olivat täällä vain hoidossa.

Mikon rotista Mr.Squeek on rohissut nyt viikon verran, mikä tietää herralle pian eläinlääkärireissua ellei rohina lopu. Herralla kun on kerran aiemmin ollut vastaava viikon kestänyt rohina, joka sitten vain loppui omia aikojaan ennen eläinlääkärille saatua aikaa. Mikäli reissu tulee, laitan sitten Linnean taas samalla keuhkojen kuunteluun. Neidillä ei ole ollut nyt mitään varsinaista näkyvää, mutta eilen olin taas kuulevinani jotain sen keuhkoista. Linnea on kuitenkin omista rotista se josta näkee kyllä päälle päin ettei se ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin muut. Neiti on jotenkin löysemmän oloinen ja sen lisäksi varsin siro. Löysyys ei ole siis missään määrin ylipainoa; neiti vain tuntuu vähemmän lihaksikkaalta vaikka se touhuileekin samaan tapaan muiden kanssa.

Eilen pääsi pitkästä aikaa tilanteeseen jossa rotat saivat päivällä juosta niin mielin määrin, että vetäytyivät lopulta kaikki kolme oma-aloitteisesti häkkiin nukkumaan. Sera ja Linnea yhdessä riippumattoon ja Marika omalle tasolleen. Siinä sitten ohimennen silittelin Seraa ja Linneaa ja rapsuttelin tyttöjä korvien takaa. Vastineeksi sain pusuja ja tyytyväistä unista naksuttelua. Nyt Seralla on laumassa hyvä tuki ja roolimalli.

Iltaan mennessä virtaa oli ehditty kerätä taas siinä määrin että häkkiin palattiin vasta kahden jälkeen yöllä ja silloinkin neidit piti sinne nostaa kun ei olisi maltettu mennä. Yllättäen Marikan sai tällä kertaa kotiutumaan Seraa ennen. Muksu alkaa päästä jaloittelun makuun.

Lääkekuurilla

Linnean lääkekuuria on nyt menossa kuudes päivä, ja kuuri tekee varmasti vähintään yhtä tiukkaa sekä miulle että Linnealle. Itsellä sydän särkyy joka lääkkeenantoaikaan, kun miun blondi vihaa tuota antibioottia yli kaiken, eikä asiaa voi neidille mitenkään perustella. Miun sylirotta, joka juoksee jaloitellessakin luokse ja kapuaa syliin, ei tahdo antaa ottaa itseään häkistä lääkeaikoina. Menee vain koppiin ja piipittää. Sylissä tunkee käpälällä ruiskua kauemmaksi, ja koettaa vempuloida itseään sylistä pois. Ennen lääkkeenantoa koettaa välillä sormia nuollen neuvotella, josko tällä kertaa ei pientä kiusattaisi. Ei hyvä yhdistelmä - mie oon herkkis ja toinen on draamakuningatar. Onneksi kuuri ei kestä enää montaa päivää, ettei neiti miuun täysin pety kun toistuvasti toista kiusaan. Ruualla voi onneksi myös aina lepytellä.

Eläinlääkärillä

Tänään tuli sitten käytyä Linnean kanssa lääkärissä. Otin myös Kissuksen ja Lilumin mukaan reissuun, koska ensin Miniatan ja sitten Linnean alettua rohista itsellä on pientä vainoharhaa päällä häkistä kuuluvien äänien suhteen. Reissu ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen...

Eläinlääkärireissu alkaa eläinlääkärin valinnalla. Itselläni ei ole Turusta vakiintunut mitään vakieläinlääkäriä, joten päätös on tehtävä joka kerta erikseen. Rottien kohdalla tietää, että olisi fiksuinta valita lääkäri jota joku muu on suositellut. Etenkin rohinoissa, joihin on monesti vaikea saada muuta kuin Ditrimiä: Ditrim tuntuu olevan eläinlääkärien taikasana kaikkeen mitä esiintyy kissoja pienemmillä eläimillä. Tälläkertaa kuitenkin kulkuyhteydet voittavat. Autottomalle on iso plussa, jos eläinlääkärin ovelle pääsee suoralla bussilla lähes kotiovelta. Varaan ajan, ja toivon eläinlääkärin osoittautuvan sellaiseksi, jota uskaltaa varauksetta muille suositella. Tässä kohtaa alkaa kuitenkin jo mietityttää, kun ajanvarauksessa sanotaan ettei kyseinen eläinlääkäri ole erikoistunut eksoottisiin eläimiin. Varmistelen eläinlääkärin rottakokemusta, ja miulle vakuutetaan eläinlääkärin hoitaneen rottia aikaisemminkin ja olevan varmasti myös hyvä rottalääkäri. Muistutan itselleni, että eihän yksi miun lempieläinlääkärikään ole eksoottisiin eläimiin erikoistunut tai edes pieneläimiin, mutta silti häneltä on aina apu jyrsijöillekin saatu - välillä puhelimitse satojen kilometrien päästäkin.

Bussimatka klinikalle sujuu mainiosti. Bussimatka on niin suora ja odottelua niin vähän, että matkaa voisi hyvinkin kuvitella kulkevansa helposti kovemmillakin pakkasilla tai sairaammankin eläimen kanssa eläintä turhia stressaamatta. Klinikka on erittäin siisti, ja henkilökunta ystävällistä. Ilmoittaudun tiskillä ja istun aulaan odottelemaan rottaboksin kanssa. Pian meidät pyydetäänkin sisälle. Eläinlääkäri osoittautuu mukavaksi nuoreksi naiseksi. Hän ottaa ensin Linnean boksista ja kuuntelee sen keuhkot, ja vertaa sitten Linnean hengitysääniä Kissuksen ja Liliumin hengitysääniin. Saan eläinlääkärin puheista sen käsityksen, että tilanne on niin kuin uskoinkin: Linnea rohisee, mutta Kissus ja Lilium eivät. Sittten eläinlääkäri kuitenkin punnitsee kaikki rotat ja alkaa puhua antibiooteista niille.

Tässä kohtaa itse hieman säikähtää, ja alkaa varmistella, että ymmärsinkö oikein vai kuuluiko Kissuksen ja Lilumin hengitysteistä jotain poikkeavaa. Eläinlääkärin mukaan ei, vaan keuhkot kuulostivat puhtailta. Sitten miun on pakko kysyä, miksi eläinlääkäri sitten kokee antibiootin niille tarpeelliseksi. Eläinlääkäri toteaa jotain infektiopaineen pienentämisestä, mutta ilmoitan etten halua syöttää antibiootteja oireettomille rotille ilman painavaa syytä. Eihän siitä loppua tulisi, jos jokaista mycoriskin omaavaa kesyrottaa alettaisiin hoitaa antibiooteilla. Päädytään hoitamaan vain Linneaa, ja eläinlääkäri ilmoittaa menevänsä hakemaan antibioottia. Eläinlääkäri tulee Ditrim-reseptin kanssa, mutta ilmoittaessani ettei se ole meillä ennenkään tehonnut rohinoihin, hän on valmis vaihtamaan antibiootin toiseen. Hän ehdottaa veteen sekoitettavaa antibioottijauhetta. Totean etten vieläkään halua hoitaa koko laumaa antibiooteilla, etenkään kahta kotoa löytyvää junnua. Veteen sekoittettavasta jauheesta luovutaan, ja eläinlääkäri suostuu määräämään Baytriliä. Kerron meillä aiemmin käytössä olleen laimennuksen ja annostuksen, ja eläinlääkäri toteaa määrätyn liuoksen olevan samankaltaisen.

Pakkaan rottaboksin kassiin ja siirryn odotushuoneen puolelle. Pian saan laskun ja lääkkeen. Baytril on annosteltu valmiiksi ruiskuihin, liuos on laimeampaa kuin aiemmin rotille määrätty ja annostus on laitettu kerta päivään. Se siitä samankaltaisuudesta. Päätän nyt kuitenkin kokeilla tällä.

Vasta bussipysäkillä tuli mieleen, että olisi pitänyt varuiksi pyytää antibiootit myös Kissukselle ja Liliumille. Olisi sitten saanut sitä reilummin mukaan Linneaa varten. Mutta eipä se toki siinä kohtaa tullut mieleen, kun lopullinen annostus ei ollut vielä selvillä. Ensikerralla mennään sitten rottien kanssa toiselle lääkärille. Mutta saatiinpahan ainakin Kissuksen ja Liluminkin keuhkot kuuntelutettua, joskin hintaa tuli mukavasti 66€.