Siivoilua ja yhdistämisyrityksiä

Tänään tuli otettua urakka ja siivottua sekä omat rottahäkit että viiruterra samana päivänä. Ja samalla sitten siivottua muutakin kämppää sekä järkkäiltyä muutamia laatikoita. Vaatekaapinkin kimppuun oli tarkoitus käydä, mutta jotenkin päivä loppui kesken. Rottapapereillekin sain vihdoin tyhjennettyä oman laatikon, ja nyt tavoitteena on löytää ensin kaikki samaan laatikkoon, ja sitten keksiä niille hyvä ja looginen järjestys laatikon sisällä. Tämänhetkinen kaaos kun ei ole se ihanteellisin tai tarkoituksen mukaisin esimerkiksi sukuja pohdittaessa.

Naveenin ja Delilahin kaksio.

Naveen on osoittautunut varsinaiseksi jyrsijäksi, joka mutustaa niin muovikoppien reunat kuin puutavaratkin. Se saikin tässä järjestyksessä sitten kämppäänsä aiempaa enemmän pahvia ja puuta, josko muoviset häkkitavarat saisivat sitten olla enempi rauhassa. Jotenkin meillä kaikki urokset tuppaavat selvästi olemaan naaraita pahempia tuholaisia.

Jolene ja Poseidonkin palautettiin yhteen, ja pari on yhtä rakastunut toisiinsa kuin viimekerralla: kuivikkeet on kasattu häkin puoliväliin rajavalliksi. Jolene vastustaa kovaäänisesti kaikkia Poseidonin yrityksiä pyrkiä lähelle. Saa nähdä taukoaako asemasota edes kiiman aikaan, että parille jälkikasvua saataisiin. Tälläkertaa paria on tarkoitus pitää yhdessä useampi päivä putkeen, vaikka se pojan laumaan palauttamista voikin hieman hankaloittaa. Mikon lauma on kuitenkin varsin leppoisaa sakkia, eli ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi se tuskin muodostuu näinkään. Josko pari sitten saataisiin paremmin toisilleen lämpenemään.

Likkojen linna ja väliaikaishyllykkö.

Barrikaadi joka peittää lähes kupinkin (Poseidonin harmiksi).

Viiruterra.

Inventaariota, varauksia ja vaikeita kanoja

Eilen tuli laadittua liuta myynti-ilmoituksia eri puolille nettiä. Eläinasumuksia läpikäydessä päädyin laittamaan myyntiin 104-litraisen kahdeksankulmaisen altaan jalustalla, sen kuusikulmaisen korkean Le Pet -lintuhäkin, 100*40*40cm lasiterraarion ja viiriäisillä käytössä olleen marsujen ulkoaitauksen. Edellisiä haikeammin mielin myynti-ilmoitus lähti myös tuosta miun 344-litraisesta akvaariosta. Viime päivien myötä sitä on tullut siihen tulokseen, että tarvitsen makuuhuoneeseen enemmän tilaa viiriäisille ja rotille. Ja niin kovasti kun olenkin tuohon alusta pitäen itse kokoomaani akvaariopakettiin tykästynyt, niin kaloihin sitä on kuitenkin yksilöinä ehkä vähiten kiintynyt. Eli akvaarionpidosta on nyt helpoin suunnitella pitävänsä tauko (tai keksivänsä paikka kivalle pikkualtaalle). Näitä voi siis tiedustella, mikäli jokin vaikuttaa siltä että itsellä voisi olla moiselle tarve.

Tästä päästäänkin toiseen otsikossa mainittuun asiaan, eli vaikeisiin kanoihin. Ajattelin sen yhden värirasistiksi heittäytyneen viiriäiskanan olevan poikkeus, ja sen seuraajiksi tuli tosiaan hyvillä mielin hankittua pari uutta kanaa: beige ja kirjava. Kirjava onkin mennyt joukkoon täysin ongelmitta, mutta tuo beige... Se on alkanut hätyytellä noita porukan kahta tumminta. Se ei noki eikä käy suoraan päälle, mutta stressaa käytöksellään selvästi koko parvea. Tämän kohdalla välitöntä kuolemantuomiota ei siis ole ollut syytä langettaa, mutta tilanne on tarkkailussa. Seuraavaksi olisi tarkoituksena kokeilla eristämistä ja asumuksen koon kasvattamista. Jälkimmäinen tosin onnistuisi huomattavasti helpommin kun saisi tuon altaan alta pois. Voitte kyllä arvata, kelle tulee jatkossa vain yhden värisiä kanoja.

Mutta ettei koko päivitys sentään negatiivissävytteiseksi menisi, niin tänään pääsi sitten merkitsemään poikuesivulle tulevan omistajan myös viimeiselle poikakaksikolle. Maanantaina laittamani maili oli johonkin hukkunut, mikä oli kommunikaatiota hidastanut, mutta onneksi muksuja kysellyt tuli vielä laittaneeksi viestiä perään. Selvisi sitten sekin asia. Tällaisilta tietenkin välttyisi, kun ottaisi käyttöön puhelinvaraukset, mutta puhelukammoisena sitä on itsekin niin helppo suosia sähköpostia. Näillä näkymin kaikki pojat ovat siis lähdössä maailmalle heti luovutusikäisinä, johon on ainakin parista lähteestä kuultuna kuulemma vielä kovin pitkältä tuntuva aika.

Kasvattajapäivät

Kasvattajapäiviltä on nyt kotiuduttu, ja pakko sanoa että takana on oikein mielenkiintoinen viikonloppu. Mukana oli hyvin eri vaiheessa kasvatustyötä olevia ihmisiä: siitä vasta haaveileva, pari meitä joilla oli takana sijoituspoikueita ja pesässä ensimmäinen oma poikue, parikymmentä vuotta rottien kanssa touhunneita, kasvatuksen jo lopettanut ja kaikkea siltä väliltä. Muunnokset ja kasvatuksen mittakaava olivat myös moninaiset. Viikonlopun päätteeksi pääsimme tutustumaan myös Sanders-rottalaan, jossa pääsi näkemään hyvin eri muunnosten edustajia Sarin esitellessä niitä samalla kyydillä reissaannelle tuomarioppilaalle eli Tellulle. Sarilta miulle lähti mukaan myös tumma rb-ag naaras, ja automatka kotiin menikin jo osin sille sulhoa miettiessä. Saijalle, Tellulle ja Tiinalle rottia tuli myös siinä määrin, ettei Sarin luona arvaa kuulemma poiketa ainakaan pariin vuoteen.

Rottien kuvaamista.

Paikanpäälle Porvooseen saavuttua mielenkiinto kohdistui ensin aamupalaan, mutta päivän  (ja seuraavan aamun) parasta antia olivat kuitenkin keskustelut. Puhetta oli paljon niin kunkin kasvatyön vaiheesta, haasteista ja suunnitelmista, kuin yleisemminkin kasvatuksen käytännöstä. Kasvatuksen tähtihetkien ohella puhuttiin paljon myös niistä ikävämmistä asioista: synnytysongelmista, karsimisesta, luonneongelmista, isomman lauman aiheuttamasta työmäärästä. Etenkin näitä kuunteli suurella mielenkiinnolla. Silloin kun kun kaikki menee hyvin, poikueisiin syntyy haluttuja muunnoksia ja eläimet pysyvät terveinä, on helppo olla motivoitunut ja suunnitella tulevaa. Kuitenkin isomman eläinmäärän myötä tulee väistämättä myös takapakkeja, ja ongelmien kasaantuessa motivaation löytäminen on paljon vaikeampaa. Näin alussa on hyvä kuulla mitä kaikkea voi tulla vastaan, ja miten niistä on sitten selvitty. Vaikka onhan itsellä jo hiirten kohdalta vähän kokemusta myös kasvatusongelmista.

Tellulle muuttanut marten poika (Ehdottomasti parempia kuvia muunnoksesta: http://coldrats.wordpress.com/)

Oikein mukavaa oli myös päästä näkemään marteneita muutenkin kuin kuvissa. Sinillä, Elinalla ja Meijulla oli mukanaan useampi eri-ikäinen ja näköinen marten, jotka uuden muunnoksen edustajina keräsivät muitakin ihmettelijöitä. Sini antoi myös tutustua laatimaansa terveystietokaavakkeeseen, poikaskaavakkeeseen ja sijoitussopimukseen. Muutaman muunkin henkilön poikaskirjanpitoa tuli vähän nähtyä, ja niistä sai kyllä ajatuksia siihen, mitä ja miten asioita kannattaa kirjata ylös. Näin pienen eläinmäärän kohdalla mitä itsellä on kun sortuu liian helposti siihen ajatteluun, että kyllähän sitä muistaa vaikkei kaikkea kirjaisikaan ylös. Se ei kuitenkaan olekaan sitten yhtään niin helppoa, kun pitäisi muistaa useamman sukupolven taakse. Eli kansio ja muistikirjaostoksille on hyvä lähteä jo nyt.

Sarin luona sain sitten Saijalta ystävällissävyisen nootin siitä, kun miulla ei ollut mukana yhtään varaboksia. Se kun on kuulemma ihan perusasioita, että vähintään yksi varaboksi on hyvä olla aina mukana, vaikkei mitään olisikaan suunnitellut hankkivansa. Että on sitten boksi jos käy niinkuin kävi - löytää jotain sopivaa mitä ei ollut varannut ennakkoon. Kasvatussuunnitelmien muututtua konkreettisemmiksi sitä oli samalla asettanut itselleen kiellon hankkia söpöjä satunnaisten muunnoksen edustajia ja luvan suunniteltuja kasvatusmuunnoksia edustaviin eläimiin. Siinä kohtaa kun Sari kaivoi esille boksin jossa oli useampi russian blue agouti, joista totesi tuon yhden likan olevan turhan tumma russian blue agoutiin, sitä vain huomasi heti ajattelevansa että haluan sen sitten itselle essexiin. Essex kun kuitenkin vaalentaa pääväriä (sitten kun vain keksisi sille sopivan essex-sulhon). Sarilta sain sitten lainaboksin, ja sovittiin että katsotaan maksua sitten kun tiedän mille urokselle tuota käytän (että onko korvaus sitten poikanen vai poikasen hinta). Kutsumanimeltään neidistä tuli Delilah. Viime vuoden keväänä kun päätin seuraavaksi kaksikoksi Jolene ja Delilah, mutta ei sitä sille kuitenkaan mitään mahtanut, että Marika vain oli heti Marika, Seraphine lyheni Seraksi ja Jolenen poikueelle oli oma teema mielessä. Siinä siis kesti, mutta samalla kun syntyi päätös neidin nappaamisesta Turkuun tiesin Delilahin saapuvan.

Delilah ja Sera.

Eikä Delilah jäänyt viikonlopun ainoaksi herätehankinnaksi. Samalla kun istuimme kasvattajapäivien pitopaikan pihassa pitämässä esittelykierrosta, sain tekstiviestin tutulta hiiristiltä Pyhtäältä. Kanayhdistys oli samassa tapahtumassa kaninäyttelyn kanssa, ja sen myötä paikalla oli myynnissä eri värisiä viiriäisiä. Kyseli sitten haluanko meille parveen täydennystä. Asia oli käynyt mielessä jo silloin kun meiltä jouduttiin se yksi kana lopettamaan, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja pyysin itselle tuliaisiksi yhtä beigeä ja yhtä kirjavaa viiriäiskanaa. Nämä ovat vielä välietapilla Kaarinassa, ja kotiutuvat huomenna.

Nyt olo on väsynyt, mutta tyytyväinen. Reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen.

Kasvain ja kanasia

Edellisestä blogipäivityksestä onkin ehtinyt kulua jo kokonainen viikko opiskeluhommia hoitaessa ja kesästä nauttiessa. Aurinko on vetänyt takapihalle, joka on myös tarjonnut apilaa ja voikukanlehtiä jaettaviksi rotille ja talouden uusille asukkaille viiriäisille. Niitä meille muutti viime lauantaina viisi kanaa ja yksi kukko. Pitihän niiden tulla jo ennen häitä, mutta myyjän Turun reissu sitten lykkääntyi. Nyt ne ovat kuitenkin ehtineet olla kotona viikon verran, ja olen hyvin ihastunut. Kauniita ja hauskoja tipusia. Pitää vain toisille vielä lisätilaa sisälle väsätä, ulkoaitaus on jo tilauksessa. Pitäähän sitä nyt kerrostaloviiriäistenkin päästä vähän edes maata kuopsuttamaan.

Ei elämä silti yhtä auringonpaistetta ole, vaikka tällä hetkellä ei ulos katsottaessa muuta näekään. Alkaessani tänään siivota häkkiä kiinnitin taas huomion siihen että Kissus oli jotenkin normaalia vaisumpi. Miun entinen rämäpääseikkailija ei halunnut lähteä häkistä minnekään. Syliintulonkin jätti väliin, ja siirtyi vain seuraavaan koppiin. Neitiä tutkiessa löytyikin sitten se jokin, mikä on pielessä: Kissukselle on tullut kasvain. Kasvaimen sijainti ei vaikuta olevan pahin mahdollinen neidin liikkumista ajatellen, mutta silti se tuntuu heijastuvan neidin koko olemukseen. Kyljessä olevana ja pienenä se ei näytä siltä että se vaikuttaisi rotan liikkeisiin. Taitaa kuitenkin käydä niin, ettei meillä vieläkään päästä 2-vuotissyntymäpäiviä juhlimaan, niihin kun olisi vielä 1,5-kuukautta.