Delilah laumaan

Meidän uusi neiti on mennyt laumaan varsin mukavasti erillisessä häkissä tapahtuneen tutustuttamisen jälkeen. Ainoastaan Linnea tuota uutta tulokasta nyt varsinaisessa häkissä vähän vahtaa, eikä selvästi ole vielä neidistä täysin vakuuttunut, vaikkei siihen hyökkäävästi suhtaudukaan. Delilahia tuo vahtaaminen kuitenkin hieman häiritsee. Tänään Linnea ja Jolene ovatkin sitten saaneet olla jaloittelemassa lähes koko päivän, niin että nuoriso on saanut rauhassa tutustua toisiinsa ja Delilah uuteen kotiinsa. Mikäli vahtaaminen vielä illalla jatkuu, niin koko porukka siirtyy varmaan vielä muutamaksi päiväksi pienempään häkkiin tuttavuutta hieromaan. Sen verran etenkin Linnea tuntuu tuota päähäkkiä omineen, että tuollainen uusi teini otetaan sielä selvästi poikasia nihkeämmin vastaan. Mutta onhan meillä noita häkkejä joihin laittaa porukka laumautumaan. Saavat sitten tutustua vielä paremmin ennenkuin tarvitsee se kaikkein omin alue jakaa.

Luonteeltaan Delilah vaikuttaa varsin uteliaalta ja ystävälliseltä rottaneidiltä. Tulee heti kättä nuuhkimaan, kun sen häkkiin laittaa, ja on pari kertaa lähtenyt itsekin syliin kapuamaan. Ei siis ihme, että sitä on neitiin kovin tykästynyt. Janinan kanssa ollaan sitten sopivista urosvaihtoehdoistakin jo mailailtu, jalostuskäytössä olevia essexejä kun ei paljoa löydy. Tällähetkellä kun muunnosta kasvattaa Suomessa vain Janina, eikä se Janinallakaan ole ainoa muunnos, joten resurssit ovat olleet ymmärrettävästi rajalliset, eikä aloituseläimiäkään muunnoksessa ole paljoa ollut. Omakin uroslauma onkin alkanut tuntua aika välttämättömältä, että mahdollisten jalostuseläinten määrää saisi suuremmaksi. Koko ajan sitä kuitenkin muistuttaa itselleen, ettei omaa eläinmäärää pidä kasvattaa liian nopeasti, ettei se huomaamatta kasva liian suureksi innon ja suunnitelmien vetäessä yli resursseista.

Muuten täällä vietetään nyt viimeisiä päiviä yhdessä ainakin osan pikkupojista kanssa, ja odotellaan Marikaa saapuvaksi. Huomenna kun ollaan menossa menossa Marikaa katsomaan ja hakemaan. Sitten päästäänkin uudestaan jännittämään, onko se nyt varmasti kantavana, ja millaisia muksuja syntyy. Ja varomaan olemasta liikoja ihastumatta, ettei laumaan vahingossakaan jää toista maskottisimskua.

Kasvattajapäivät

Kasvattajapäiviltä on nyt kotiuduttu, ja pakko sanoa että takana on oikein mielenkiintoinen viikonloppu. Mukana oli hyvin eri vaiheessa kasvatustyötä olevia ihmisiä: siitä vasta haaveileva, pari meitä joilla oli takana sijoituspoikueita ja pesässä ensimmäinen oma poikue, parikymmentä vuotta rottien kanssa touhunneita, kasvatuksen jo lopettanut ja kaikkea siltä väliltä. Muunnokset ja kasvatuksen mittakaava olivat myös moninaiset. Viikonlopun päätteeksi pääsimme tutustumaan myös Sanders-rottalaan, jossa pääsi näkemään hyvin eri muunnosten edustajia Sarin esitellessä niitä samalla kyydillä reissaannelle tuomarioppilaalle eli Tellulle. Sarilta miulle lähti mukaan myös tumma rb-ag naaras, ja automatka kotiin menikin jo osin sille sulhoa miettiessä. Saijalle, Tellulle ja Tiinalle rottia tuli myös siinä määrin, ettei Sarin luona arvaa kuulemma poiketa ainakaan pariin vuoteen.

Rottien kuvaamista.

Paikanpäälle Porvooseen saavuttua mielenkiinto kohdistui ensin aamupalaan, mutta päivän  (ja seuraavan aamun) parasta antia olivat kuitenkin keskustelut. Puhetta oli paljon niin kunkin kasvatyön vaiheesta, haasteista ja suunnitelmista, kuin yleisemminkin kasvatuksen käytännöstä. Kasvatuksen tähtihetkien ohella puhuttiin paljon myös niistä ikävämmistä asioista: synnytysongelmista, karsimisesta, luonneongelmista, isomman lauman aiheuttamasta työmäärästä. Etenkin näitä kuunteli suurella mielenkiinnolla. Silloin kun kun kaikki menee hyvin, poikueisiin syntyy haluttuja muunnoksia ja eläimet pysyvät terveinä, on helppo olla motivoitunut ja suunnitella tulevaa. Kuitenkin isomman eläinmäärän myötä tulee väistämättä myös takapakkeja, ja ongelmien kasaantuessa motivaation löytäminen on paljon vaikeampaa. Näin alussa on hyvä kuulla mitä kaikkea voi tulla vastaan, ja miten niistä on sitten selvitty. Vaikka onhan itsellä jo hiirten kohdalta vähän kokemusta myös kasvatusongelmista.

Tellulle muuttanut marten poika (Ehdottomasti parempia kuvia muunnoksesta: http://coldrats.wordpress.com/)

Oikein mukavaa oli myös päästä näkemään marteneita muutenkin kuin kuvissa. Sinillä, Elinalla ja Meijulla oli mukanaan useampi eri-ikäinen ja näköinen marten, jotka uuden muunnoksen edustajina keräsivät muitakin ihmettelijöitä. Sini antoi myös tutustua laatimaansa terveystietokaavakkeeseen, poikaskaavakkeeseen ja sijoitussopimukseen. Muutaman muunkin henkilön poikaskirjanpitoa tuli vähän nähtyä, ja niistä sai kyllä ajatuksia siihen, mitä ja miten asioita kannattaa kirjata ylös. Näin pienen eläinmäärän kohdalla mitä itsellä on kun sortuu liian helposti siihen ajatteluun, että kyllähän sitä muistaa vaikkei kaikkea kirjaisikaan ylös. Se ei kuitenkaan olekaan sitten yhtään niin helppoa, kun pitäisi muistaa useamman sukupolven taakse. Eli kansio ja muistikirjaostoksille on hyvä lähteä jo nyt.

Sarin luona sain sitten Saijalta ystävällissävyisen nootin siitä, kun miulla ei ollut mukana yhtään varaboksia. Se kun on kuulemma ihan perusasioita, että vähintään yksi varaboksi on hyvä olla aina mukana, vaikkei mitään olisikaan suunnitellut hankkivansa. Että on sitten boksi jos käy niinkuin kävi - löytää jotain sopivaa mitä ei ollut varannut ennakkoon. Kasvatussuunnitelmien muututtua konkreettisemmiksi sitä oli samalla asettanut itselleen kiellon hankkia söpöjä satunnaisten muunnoksen edustajia ja luvan suunniteltuja kasvatusmuunnoksia edustaviin eläimiin. Siinä kohtaa kun Sari kaivoi esille boksin jossa oli useampi russian blue agouti, joista totesi tuon yhden likan olevan turhan tumma russian blue agoutiin, sitä vain huomasi heti ajattelevansa että haluan sen sitten itselle essexiin. Essex kun kuitenkin vaalentaa pääväriä (sitten kun vain keksisi sille sopivan essex-sulhon). Sarilta sain sitten lainaboksin, ja sovittiin että katsotaan maksua sitten kun tiedän mille urokselle tuota käytän (että onko korvaus sitten poikanen vai poikasen hinta). Kutsumanimeltään neidistä tuli Delilah. Viime vuoden keväänä kun päätin seuraavaksi kaksikoksi Jolene ja Delilah, mutta ei sitä sille kuitenkaan mitään mahtanut, että Marika vain oli heti Marika, Seraphine lyheni Seraksi ja Jolenen poikueelle oli oma teema mielessä. Siinä siis kesti, mutta samalla kun syntyi päätös neidin nappaamisesta Turkuun tiesin Delilahin saapuvan.

Delilah ja Sera.

Eikä Delilah jäänyt viikonlopun ainoaksi herätehankinnaksi. Samalla kun istuimme kasvattajapäivien pitopaikan pihassa pitämässä esittelykierrosta, sain tekstiviestin tutulta hiiristiltä Pyhtäältä. Kanayhdistys oli samassa tapahtumassa kaninäyttelyn kanssa, ja sen myötä paikalla oli myynnissä eri värisiä viiriäisiä. Kyseli sitten haluanko meille parveen täydennystä. Asia oli käynyt mielessä jo silloin kun meiltä jouduttiin se yksi kana lopettamaan, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja pyysin itselle tuliaisiksi yhtä beigeä ja yhtä kirjavaa viiriäiskanaa. Nämä ovat vielä välietapilla Kaarinassa, ja kotiutuvat huomenna.

Nyt olo on väsynyt, mutta tyytyväinen. Reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen.

Marika miehelään

Tänään käytiin sitten Saijan kanssa viemässä Marika Jäkärlään miehelään. Sielä tyttöä odotti dunamajoitus ja punasilmäinen kikkura siamesepoika. Toivottavasti neiti ei löydä suurempaa protestin aihetta kummastakaan. Vähän tyttö tuntui kyllä dunaa ihmettelevän, ja riipparista käsin kansiritilän läpi uutta ympäristöäänkin. Eihän Marika vielä paljoa olekaan reissannut, vaikkei nyt ensikertaa muualla olekaan. Toivotaan vain ettei päädy oma-aloitteisesti tutkimusmatkailemaan dunan ulkopuolelle. Meillä Marika on ollut vain täysmetallihäkeissä, niin neidin taipumuksista muovipohjien uudelleen muotoilemiseen ei ole tietoa.

Saija kävi sitten samalla noita Jolenen muksuja katsomassa. Hänkin oli sitä mieltä ettei tuosta ole kasvatuksellisellisesti järkevää jättää muita kuin Eliza ja Shadow. Eli näillä näkymin ne sitten jäävät (Janinan kanssa pitää sitten katsoa kumman hän haluaa) ja muille etsitään lemmikkikodit. Saijan kanssa tuli sitten juteltua myös hieman omista kasvatusharkinnoista, ja hänkin lupasi sitten apuaan jalostuseläinten valintaan ja jos joskus lainauroksia tarvitsee. Eli kai tässä lähdetään hyvin hiljalleen ja pienimuotoisesti jotain omaakin kasvatusta sijoituseläinten ohella hakemaan. Hiirten ja hoitorottien kanssa on tullut jo opittua omia rajojaan eläinmäärän suhteen, joten silläkin nyt alkuun lähtee liikkeelle mieluummin hitaasti pienellä eläinmäärällä, ja katsoo sitten ajankanssa millaiseen eläinmäärään on vakituisena valmis ja millaista kasvatusta niiden kanssa pystyy pyörittämään. Tähän tietysti sitten pidemmällä tähtäimelle vaikuttaa sijoituskotien löytyminenkin.

Tänään tuli myös ensimmäinen paketti Zooplussalta: toinen ruokasäkeistä ja Sputnik XL -riippumaja - tälläkertaa tyttömäisen pinkki-violetti. Eli kahta häkkiä ja toista ruokasäkkiä vielä odotellaan. Pääsee Marikakin sitten miehelästä palatessaan häkkiin, ettei joudu niin montaa viikkoa umpiseinien sisällä viettämään. Huomenna käyn hakemassa myös sen 80*50*60cm häkin. Jolene saa varmaan sen sitten loppuviikosta, niin on sillä ja muksuilla sitten vähän mukavammin tilaa ja mamma pääsee palaamaan rottamaisempaan häkkielämään.