Liedon näyttely

Likat pötköttää

Nyt on sitten Liedon näyttelystä ja näyttelyä seuranneista halloweenbileistä kotiuduttu, ja eletään sitä todennäköisesti hyvin lyhyeksi jäävää ajanjaksoa suihkun ja nukkumaan menon välissä. Mie kun en suinkaan meinannut nukahtaa jo kesken leffan halloweenbileisiin... Laitan aamuheräämisen piikkiin: se ei todellakaan käy minulta luonnostaan.

Näyttelyvalmistelut sai onneksi eilen hyvälle mallille siskon ja ystävän avustuksella. Vietimme leffailtaa ja leffojen lomassa välistä pestiin rottia, tehtiin kasvisruokavaihtoehtoa näyttelyyn ja tarkasteltiin ajo-ohjeita ja sovittiin aikatauluja. Tuli se Groomers Goopikin sitten ensi kertaa testattua. Yllättävän nätisti neiditkin antoivat itseään pidempään puunata, jopa meidän Sera. Yllättäen pahin neiti ja diivailija oli Mikon Alastair. Se itki ja paskoi sitten muidenkin edestä jo kynsiä leikatessa.

Punakantisessa pojat, keltakantisessa emo

Tänään soitti ensin kello puoli seitsemältä, ja heti kellon perään Eeva. Eevan kun piti tulla bussilla meille, ja meiltä sitten autokyydillä näyttelypaikalle. Ainoa vain, ettei bussi sitten kulkenutkaan, kun Eeva oli tehnyt miulle klassisen mokan ja katsonut bussiaikataulua väärän päivän kohdalta. Seuraava bussi olisi mennyt liian myöhäiseksi, niin siinä sitten sumplittiin ehdittäisiinkö sekä hakea Eeva että ehtiä näyttelypaikalle heti kahdeksaksi kuten olin luvannut. Meillä kun ei omaa autoa ole, ja auton laina oli sovittu alkuperäisen aikataulun mukaan. Päätettiin lähteä koittamaan, kun todettiin että aika kyllä riittää kunhan ei sitten eksytä matkalla tai ajeta ohi. Siinä vielä autoa odotellessa laitettiin samalla loppuja kamoja kasaan, ja muistin sitten viime minuuteilla yhdistyksen laatikot Mikon työhuoneen kaapista. Ne samat jotka viime näyttelyssä unohdin (edellisenä yönä kännykän muistiin näpytetyt muistutukset ovat usein aamun pelastus).

Eeva tulikin sitten rottapoikien kanssa pysäkille vastaan, ja matka näyttelypaikalle sujui jouhevasti. Perille päästiin kerrasta, ja jopa edellä aikataulusta. Ehdittiin sitten jopa jonkin aikaa odottelemaan että meille tultiin ovia avaamaan. Olimme juuri saaneet ensimmäisiä tavaroita autosta sisälle, kun paikalle alkoi tulla muutakin väkeä, niin pöydätkin saatiin sitten porukalla nopeasti paikalleen. Eeva oli ollut huolissaan poikien boksin koon riittävyydestä, niin olin sitten napannut niille varuiksi isomman boksin johon ne pääsivätkin sitten päiväksi majailemaan. Omia bokseja meillä oli Mikon kanssa kaksi: yksi likoille ja yksi pojille.

Saija oli nakittanut miut näyttelyyn assistentiksi, ja yhden tuomarin tulon peruunnuttua assarointini siirtyi yhdestä ulkomuotoluokasta pet-naaraisiin, mikä oli uutisena positiivinen. Virallisen puolen assarointia pari kertaa tehneenä olen tullut tulokseen että viihdyn assarin hommassa pet-puolella selvästi paremmin. Pet-naaraat mahtuivat myös mukavasti yhdelle A4:selle, niin sai sitten loppupäivästä enempi hengähtääkin virallisia sileitä odotellessa. Vaikka kyllä Sanna onneksi sen verran rauhalliseen tahtiin rottia arvosteli, että ehti assaroinnin lomassakin vähän ihmisten kanssa rupatella.

Päivä kyllä pääsi sileiden arvostelun kestäessä vähän venymään, niin ihan särkylääkkeittä ei päivän loppuun asti selvinnyt tolpillaan. Melkein kyllä. Mutta etenkin Marikan ja Elizan arvosteluihin olen kyllä oikein tyytyväinen, kumpikin sai L1:sen ja luokkavoiton. Nyt kun vain muistaisi vielä Delilahin ja Elizan rekisteröidä. Kaikilla mukana olleilla ei mennyt ihan yhtä hyvin, Areskin hylättiin kun se onnistui juuri tuomarin pöydällä jotain rohisemaan: kotona pojalle ei ollut havaittavissa mitään, eikä arvostelun jälkeenkään. Mutta eipä noille aina mitään voi.

Päivän päätteeksi kannettiin vielä pöydät paikoilleen, varattiin paikka seuraavaksikin vuodeksi ja todettiin kaikille että ensiviikolla messarissa nähdään. Sinnekin kun on sitten tarkoitus yhden likkaboksin kera Janinan kyydillä suunnistaa.