Hoitorottia, monikossa.

Nyt on rottia taas tupa täysi, vaikkei meille sitten Saijalta paria hoitoneitiä saapunutkaan. Enemmän tai vähemmän lievää hulluutta on kuitenkin kuulemma ilmassa silloin, jos keskeneräisen kämppää täyttävän terraarioprojektin keskelle ottaa parikymmentä aikuista hoitorottaa ja kolme poikuetta. Mutta mitä hyötyä olisi pitää suurta varahäkkiarsenaalia hoitorottien, poikueiden tai yllättävien tilanteiden varalta, ellei niitä ole sellaisen sattuessa valmis myös käyttöön ottamaan. Ja mitä muuta sitä osaisi vastata, jos leffailtaa aloitellessa tulee puhelu, että olisiko miun mitenkään mahdollista ottaa rottia hoitoon.

Tetriksenpeluukokemus pääsi hyvin käyttöön, kun sitä alkoi häkkejä tavallista ahtaammissa oloissa kasailla ja etsiä niille sopivia paikkoja. Tila on kuitenkin aina ollut järjestelykysymys, eikä mikään ole mahdotonta. Mikkokin sitten auttoi häkin osien esiinkaivamisessa, kokoamisessa ja raivaustyössä, vaikka leffaillasta palatessa kello oli jo paljon ja hänellä töitä seuraavana päivänä. Totesi kyllä ohimennen, että alkaa ymmärtää miksi mie suhteen alussa häntä miun projekteista varoitin. Mutta ainakin varoitin ;D Aamulla sitten kannoin vielä mammailuboksit paikoilleen, laitoin häkkeihin kuivikkeet ja juomapullot, sekä hieman jotain sisustusta. Juomapullot osoittautuivatkin heti hiteiksi, kun bokseissa lämpimässä olleet rotat häkkeihin pääsivät. Etenkin isoimmalla uroslaumalla vedenpinta laski silmissä. Riippumattoja ehtii viritellä laumoille illalla.  

Siinä missä omat tytöt vielä nukkuvat, on hoitorottien häkeissä tohina päällä. Hoitolaiset tutkivat asumuksiaan ja ihmettelevät, mihin sitä on oikein tultu. Itse seurailen ihastuneena etenkin pieniä kolmiviikkoisia rottalapsia, jotka kulkevat jo hellyyttävän määrätietoisesti. Ovat ne vain niin pieniä, vaikka muuten niin isoja rottia olevinaan.