PetExpo

Ensimmäinen kerta PetExpossa osoittautui myös ensimmäiseksi kerraksi, kun kotoa löytyy näyttelypäivän iltana 14 rottaa enemmän kuin näyttelypäivän aamuna. Eikä kyse ole edes poikasista. Varahäkit pääsivät hyvin käyttöön, ja iltapalalla tarjottiin luokkavoittajapähkinöitä. Mutta ennenkuin päästään iltaan, on syytä aloittaa aamusta.

Turusta lähdettiin kohti Helsinkiä kello kuusi. Toisin kuin olin pelännyt, olin ehtinyt nukkua jopa useamman tunnin ennenkuin kello soitti ja Saija ja Tellu kaarsivat pihaan. Rotat olivat bokseissaan, ja illalla esiinkaivetut ekstraboxit samaa muunnosta oleville muistuivat aamu-unisenkin matkaan. Ensikertalaisia miulla oli matkassa kolme: Marika ja Mikon junnut. Näyttelypaikalle päästiin jouhevasti, ja tuskin olin ehtinyt boksikassia alas laskea kun Lefu jo kiikutti miulle numerolaput. Jaoin lauman neljään boksiin, säästäen tuomarin siltä arpomiselta mitä itse kävin Areksen ja Poseidonin kohdalla. Kissuksen ja Jolenen kohdalla itsellä ei sentään tunnistamisvaikeuksia ollut. Kissus sai boksikaverikseen Marikan, ja Lilium Jolenen. Kun rotat olivat oikeissa bokseissaan, numerot paikallaan ja boksit pöydällä, sitä pääsi kiertämään vielä pystytysvaiheessa olevalle messualueelle.

Ensimmäinen pysähdys tapahtui Paratiisilinnun ständillä olevan haisunäädän luona. Näätä oli vielä virkeä, ja unohduin hyväksi toviksi sen touhuja seuraamaan. Moista otusta kun on tullut välillä puolivakavissaan harkittua, kun kissaa tai koiraa meille ei voi Mikon allergian takia tulla, ja frettikin on poissa laskuissa voimakkaan saalistusviettinsä kanssa. Joskus kun haaveilee kaneille seuraajaa lemmikistä joka voisi olla jatkuvasti vapaana asunnossa. Häkittömiä rottia meille kun ei kuitenkaan tule: naaraat saisivat valvomatta kämpän remonttikuntoon alta aikayksikön, siinä missä urokset panikoisivat itsensä kuoliaaksi jos niiltä lähtisi niiden rakas tukikohta ja maailman rajat. Haisunäätäallergiaa olisi vain vähän paha testata, moista kun tuskin löytyy terveyskeskuksesta vakiona, ja hoitohaisunäätiäkin on tullut omien eläinharrastusvuosien aikana vastaan kokonaiset nolla. Mutta saahan sitä leikkiä ajatuksella.

Astetta vakavampaa harkintaa saivat aikaiseksi parin pöydän pienet viljamadot. Vuonna 2007 tehty päätös olla hankkimatta uusia viljoja ainakaan ennenkuin ensimmäiset neidit saavuttavat täysikasvuisuuden on pitänyt, mutta nyt neidit alkavat hiljalleen aikuismitoissaan olla. Eniten madoissa ihastuttivat piskuiset creamsicklet. Päädyin kuitenkin odottamaan syyskesään, tai vuoden - parin päähän. Jo ihan sillä, kun sitä käärmeiden poikasaikaa on ollut niin ikävä, niin mieluummin sitä sitten ottaa juuri luovutusvalmiin poikasen puolivuotiaan juniorin sijaan. Poikasaika kun on ohikiitävä, vaikka kestääkin käärmeillä huomattavasti pidempään mitä jyrsijöillä.

Shoppailu keskittyi siis olemassa olevien lemmikkien paapomiseen. Mukaan tarttui 24 purkkia koiran märkäruokaa ja 3 litraa koirankeksejä. Niiden lisäksi heräteostoksena tuli hankittua pieni koirankantolaukku esimerkiksi eläinlääkärireissuille. Valvomattahan moiseen ei voi rottia jättää.

Hommiin päätyminen hidasti onneksi shoppailua jonkin verran. Olin tarkoituksella jättänyt ilmoittautumasta mihinkään työtehtäviin, jotta kiertelu- ja juoruiluaikaa jäisi reilummin. Mutta minkäs sille mahtaa, kun vieressä kysytään sihteereitä tuloskaavakkeita täyttämään, ja vain yksi ihminen reagoi. Lupauduin sitten hommaan ainakin joksikin aikaa, vaikka tietäähän sitä että jos hommaan saadaan yksi nakitettua, nakitukset siirtyvät täyttämään seuraavaa tehtävää. Niinpä täyttelin tuloskaavakkeita lounaaseen asti. Alkuun meinasi pieni paniikki iskeä: arvostelu kun oli alkanut, tahti oli ripeä, ja itse ensikertalaisena hommassa. Kyllä sitä sitten sai pienen alkutakeltelun jälkeen tahdista kiinni. Mutta kyllä mie silti taidan edelleen enemmän petpuolen assarina viihtyä.

Yksi rottakin meille meinasi eksyä. Saijan lähelle mennessäni syliini ilmestyi russian blue -rottanaaras, ja Saija totesi Annalle ja Tiinalle, että tehdään kompromissi, ja rotta menee Suskille. Siinä sitten hetken rottaa katselin, mietin lauman ikärakennetta ja totesin että mikä ettei. Kaikki omat boksit olivat kuitenkin vielä käytössä, enkä viitsinyt muksua kesken arvostelujen outoon seuraan laittaa, joten muksu sai vielä jäädä boksiinsa. Asiassa tapahtui kuitenkin sitten pieni sekaannus, kun kyseisen rotan myyntiä tai sijoitusta oli palloteltu jo tovi, joten rotta päätyikin sitten päivän aikana myyntiin ja uuteen kotiin. Eli oma lauma saa sitten odottaa russian blue vahvistustaan vielä tovin. Yhdelle sellaiselle on kuitenkin laumassa paikka varattuna. Sitä ennen meille saattaa kuitenkin olla pari muuta junnua tulossa pariksi kuukaudeksi kyläilemään.

Niinpä näyttelystä sitten lopulta lähdettiin samalla kokoonpanolla kuin sinne oli mentykin. Parhaimpiin tuloksiin meillä ylsivät Ares nappaamalla kaksi luokkavoittoa ja tähden, ja Marika luokkavoitoillaan. Saivat sitten pähkinäpusseja. Kotimatkalla pysähdyttiin huoltsikalla, jonne Saija onnistui sopimaan treffit sählyjoukkueen kanssa ensivuodeksi. Siitä huolimatta, että oltiin koko ajan väärällä puolella.

Mutta ne 14 lisärottaa... Ne olivat täällä odottamassa kun ehdin kotiin asti. Janina oli lähtenyt näyttelystä hieman aiemmin, ja tuonut laumansa tänne hoitoon. Eivät joudu sitten pienet olla boksissa niin montaa päivää, meillä kun häkkejä kuitenkin oli tyhjillään. Touhuilevat nyt tilapäinasumuksissaan, joihin tuli sitten jaettua putkia, köysiä, koppeja ja muita omista jemmoista. Kummasti niitä riitti neljän lisähäkinkin tarpeiksi. Katsoo montako rottaa Janina saa maanantaina takaisin ;)