Iso rotta

Blogissa on ollut nyt hiljaisempaa, pääasiallisena syynä gradukiireet. Gradun pitäisi olla valmis esitarkistettavaksi maanantaihin mennessä, eli koneella vietetyn ajan pyrkii käyttämään nyt gradun fiksaukseen. Gradu ei kuitenkaan ole se ainoa syy, sillä on kotona ollut muutakin uutta ja ihmeellistä kuin viimein valmistumaan päin oleva opinnäyte. Se toinen uusi ja ihmeellinen on Nyytti, pian nelivuotias kiinanharjakoiraneiti.

Nyytti ja epäilyttävä uroshäkki

Nyytti saapui meille hoitoon sunnuntaina, ja oli sunnuntaista tähän päivään miun lenkkiseurana ja gradutyöskentelyn tauottajana. Itsellä on ollut koirakuume jo jonkin aikaa, ja Nyytti on se syy mikä on saanut minut miettimään koiranhankinnan ajankohtaisuutta. Järjellä ajatellen kun koiranpito olisi helpompaa sitten joidenkin vuosien päästä, kun olisi oma piha ja toivottavasti vakituisemmat tulot. Hoitokoiraa etsiessä törmäsin kuitenkin tähän koiraneitiin, joka onnistui valloittamaan miut jo ennen niitä arvaamattoman mieltäsekoittavia sanoja, että neidille on mahdollisesti uusi koti haussa. Uusi lemmikkikoti, jossa prinsessa saisi olla huomion keskipisteenä kotikoiruutena.

Siitä lähtien oma pää onkin ollut vähän sekaisin, jonka myötä olen sekoittanut myös Tapsan päätä koirajutuilla. Ajankohta kun ei ole suunniteltu, mutta muuten Nyytissä on paljon sellaisia piirteitä, joita olin jo alkanut koiralta toivoa: neiti on aikuinen, peruskoulutettu, leikattu narttu, kiinanharjakoira, etsii nimenomaan lemmikkikotia... ja mikä ehkä se tärkein: jokin neidissä tuntui heti omalta. Ehkä se, että neiti on ihan hölmö, niinkuin Depakin oli.

Neiti ja vähemmän epäilyttävä junnula.

Nyt neidin ensivisiitin jälkeen Tapsa ei ole koiruudesta vielä täysin vakuuttunut, mutta on kuitenkin valmis antamaan neidille mahdollisuuden. Tapsan ja Nyytin kohtaaminen ei ollut kyllä rakkautta ensisilmäyksellä kummankaan puolelta, vaan myös Nyytti on vielä vähän epäileväinen Tapsan suhteen. Mutta Nyytin omistajan kanssa on nyt sovittuna, että Nyytti tulee tänne vielä pidemmäksi aikaa hoitoon, ja katsotaan sitten miten tilanne kehittyy. Minä olen yhtä aikaa sekä hyvin ihastunut pikku neitiin, että vähän kauhuissani siitä mihin sitä on ryhtymässä. Useamman koirattoman vuoden jälkeen rutiinit kun ovat vielä hukassa, ja oma selviäminen mietittyttää. Kaveri koitti kyllä jo rauhoitella, että ei koiranomistaminen mitään rakettitiedettä ole - etenkin kun miulla on ollut koira puolet elämästäni.

Ja vähän väskä rottavahti makkarin puolella.

Täällä ollessaan Nyytti on ollut minun apunani myös rottien hoidossa. Yhtäaikaa vapaaksi noita ei ole toki vielä arvannut päästää, mutta etenkin iltapalojen jaossa Nyytti on ollut tarkka. Johannan kanssa kun huomattiin Nyytin noudattavan melkeimpä samaa ruokavaliota rottamusten kanssa - ainoastaan kuivaruoka on toisilla eri. Muuten kummatkin saavat niin barffilihoja, luita kuin erilaisia kasviksiakin. Rottien iltapalojen jaossa Nyytti onkin sitten saanut pienen osuuden paprikoista tai muista rottamusten tuoreista oman iltapalansa lisäksi. Rottien äänetkään eivät ole olleet Nyytistä yhtään niin epäillyttäviä sen huomattua rottalaan liittyvän myös kivoja ruokajuttuja. Vaikka kyllä aikuiset rotat ovat edelleen vähän pelottavia tullessaan ihan alakalterien lähelle.

Tällä erää Nyytti lähti kuitenkin pois ennen siskon koiruuden saapumista viikonlopuksi. Nyytille kun oli tässä jo varmasti hetkeksi kylliksi sulateltavaa, ilman komeaa häseltävää koiranuorukaista. Nyt kun Nyytille pitäisi saada rakennettua hiljalleen luottamusta tähän ympäristöön, miuun ja Tapsaan. Niin että neiti voisi myöhemmin tuntea olonsa täällä turvalliseksi ja kotoisaksi vieraista ja muista muutoksista huolimatta.