Saijalle mentäessä emo nostettiin heti rottalaan jaloittelemaan, ja muksut meidän seuraksi sohvalle. Alkuun Tapsan katse seuraili (tv:n ohella ;)) poikueen blondeja punasilmiä, joihin hän on hyvin tykästynyt. Hetken poikasten seurailun ja sylittelyn jälkeen hän kuitenkin löysi sakista selvästi suosikkinsa: russian blue siskokset, jotka saivatkin sitten loppuajaksi Tapsan lähes jakamattoman huomion. Ryssäneidit kun olivat varsin rauhallisen ja seurallisen oloisia poikueen osiin viipottajiin nähden.
Vähän myöhemmin kuitenkin yksi porukan blondeista katosi, äkkivilkaisulta vapaana oleva russian buff neitokainen. Pienen etsinnän jälkeen kadonnut kakara löytyi sohvan selkänojan luota, ja kun Tapsan syli oli varattu, päädyin ottamaan kakaran itselleni paijattavaksi. Siinä hetken kakaraa paijattuani jouduin toteamaan sen olevan varsin söpö, vaikka se olikin edelleen ihan liian vaalea ja punasilmäinen. Kun muksu alkoi sitten vielä raksutella ja nuolla miun sormia, jonka jälkeen se nukahti miun käteeni, olin jo varsin myyty. Oikeastaan niin myyty, että olin valmis pyörtämään päätökseni olla ottamatta itselleni mitään maskotteja niin kauan kuin kasvatusta mietin.
Juteltiin siinä asiasta pikaisesti Tapsan kanssa, samoin kuin siitä voisiko neiti olla yhteinen ja voisiko sen nimi olla Kalla. Puolikas maskotti kun ei olisi yhtään niin paha kuin yksi kokonainen ;) Nimissä mie olisin kyllä ensin ollut Kielon kannalla, mutta Saija pyörsi nimen liian yleisenä. Tapsa ei ollut neidistä yhtä vakuuttunut kuin russian blue muksuista, ja hänestä neiti vaikutti selvästi enemmän minun rotaltani. Siinä kohtaa olinkin kyllä jo päättänyt sen, että neiti tulee minulle vaikka omaksi, jos Tapsa itselleen mieluummin russian blue neidin ottaisi.
Matkaan tuli kuitenkin pieni mutka. Tässä kohtaa Saija nimittäin huomasi, että miulla olikin sylissä eri blondi kuin oli alkuun katsottu. Kyseinen neiti ei ollutkaan vapaa russian buff, vaan jo varattu russian topaz. Asian huomaamisen jälkeen Saija koetti tuoda miulle tuota vapaana olevaa neitiä syliteltäväksi, mutta vaikka vapaa tyttö olikin mielestäni kauniimman sävyinen, ei se kuitenkaan ollut miun Kalla. Niinpä päädyin jättämään neitiin kakkosvarauksen, mikäli neidin varannut ei sitä jostain syystä ottaisikaan. Jos niin käy, meille tulee Kalla. Jos ei, niin sitten ei. Sitten jatkan maskottivapaalla linjalla toistaiseksi.
Tapsa jäi vielä miettimään toista russian blue tytöistä. Hänellä eläimiin ihastuminen ottaa aina pidemmän ajan, ja vielä bussipysäkilläkin hän mietti, onko tämä enemmän hyvä vai huono asia, että kyseiset muksut eivät tulleetkaan meille kasvamaan. Sillä niin ihania muksuja poikueessa kyllä oli, että jos Tapsa olisi päässyt niihin vielä paremmin ajan kanssa tutustumaan, olisi meillä pian kuusi rottaa enemmän (ja Saijalla monta pettynyttä varaajaa).
Vaikka rottia ei vielä mukaan lähtenytkään, ei Saijan luota lähdetty kuitenkaan tyhjin käsin. Saija oli hankkinut meille tuliaisiksi söpön pienen jakkaran rottamuksille laitettavaksi. Pirtsakan värinen jakkara ei ihan pääse kärpässienen värimaailmaan, mutta piristää tuollaisenaan mukavasti häkkiä samalla kun tarjoaa kiipeily- ja suojapaikkaa. Kiitos tästä vielä Saijalle :) Pojat pääsivät tutustumaan ensiksi tähän uutuuteen. Pojat, jotka eivät tunnu vieläkään huomanneen häkkinsä pienentyneen.
 |
| Saijalta tullut jakkaramökki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti