Monan kakaroilla on nyt ikää neljä viikkoa, ja virtaa sitäkin enemmän. Kaikkien kahdeksan innostuessa hyörimään, on boksissa melkoinen kuhina - tai boksissa ja sohvalla: eivät nuo kakarat ole enää hetkeen boksissa pysyneet, ellei boksin kansi ole visusti paikoillaan. Ja nimenomaan visusti, sillä tänään muksut hoksasivat senkin, miten kannessa olevan luukun saa auki, ellei sitä ole painettu kunnolla kiinni. Huomenna tapahtuva jako sukupuolittain tulee siis varsin hyvään saumaan, kun ulkoiluvuorotkin on sitten helppo jakaa kahden porukan kesken. Kaikkien kahdeksan yhtäaikainen vahtiminen kun alkaa olla jo aika mahdoton tehtävä.
Tänään yksi perhe kävi myös rottamuksiin tutustumassa, ja päätyi varaamaan Monan vapaana olleet pojat. Agoutipojukin intoutui siinä tulevan omistajansa sylissä ollessaan raksuttelemaan tyytyväisenä, sitten kun malttoi paikalleen pysähtyä. Myöhemmin illalla sovittiin sähköpostitse myös kahden tytön varauksesta, eli nyt melkein kaikille muksuille on koti varmuudella tiedossa. Yhden naaraan kohdalla vielä odotellaan, varmistuuko alustava varaus. Niin ihania kuin kakarat ovatkin, juuri tässä vintiövaiheessa varmistuvat kodit ovat myös erittäin tervetulleet. Jaksaa kakaroitakin paremmin kaitsea, kun tietää nauttivansa viimeisistä hetkistä pienten kanssa ;) - tai osan pienistä. Vanamohan jää tänne pysyvästi, ja Suskun rex agouti poikakin todennäköisesti seuraavaan Tampereen reissuun asti (ellen nakita viikonloppuna kylään tulevia siskoja rottakuriireiksi ;)).
Luovutusikäisen rotan energiavarannolla ja seikkailunhalulla muksut on mukava laittaa tutustumaan uusiin omistajiinsa, ja keskittyä kotona vain muutamaan kakaraan. Monallakin paluu aikuisempaan seuraan on varmasti sitten viikon päästä jo tervetullutta vaihtelua. Siihen asti kuitenkin vielä jatketaan kakarakestejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti