Blogiarvonta ratkennut

Kuukausi tuli päätökseen ja sen myötä myös blogiarvonta. Osallistujamäärä jäi varsin vähäiseksi (lienivätkö ihmiset pääsiäisreissuilla kaikki?), mutta osallistuneiden kannalta se oli tietenkin omiaan parantamaan voittomahdollisuuksia ;) Tällä kertaa onnettarena toimi Tapsa, joka pääsi sokkona valitsemaan voittajalaput kummastakin kategoriasta. Tällä kertaa onni suosi Siljaa ja Sannia, joille kummallekin lähtee ensin sähköpostia osoitetietojen saamiseksi ja sen jälkeen riipparipostia.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille!

Tässä vielä osallistuneiden häkkikuvia muidenkin katsottavaksi ennenkuin karkaan jatkamaan omien neitien asumuksen siivousta esittelykuntoon:

Sannin häkki

Siljan häkki

Lenan mummuhäkki

Kotikaapeista rottahäkkiin; osa keittiö

Ajattelin näitä alkuun yhdeksi toivepostaukseksi, mutta koska postaus olisi venynyt ehkä turhankin paljon, päätin pilkkoa aiheen useampaan osaan. Josko näin te jaksaisitte nämä paremmin lukea ja minä saan ne joskus julkaistuakin. Yhden mammuttipostauksen kirjoittamiseen ja hiomiseen kun menee selvästi enemmän aikaa kuin useamman pienen, ja ajanpuute on tällä hetkellä suurin syy ajoittaiseen blogihiljaisuuteen (joka näkyy tosin vielä selvemmin toisen blogini puolella, rottalassa kun kuitenkin tapahtuu silloinkin kun en ehdi niistä kirjoittaa). Postaussarjan idea on siis seuraava: kaappityyppikohtainen reportaasi siitä, mitä meillä päätyy ihmisten kaapeista rottahäkkiin rottia virikkeellistämään (= rottien tuhottavaksi).

Vanamo hävittää basilikaruukun loppua

Keittiön kohdalla se ilmeisin mainittakoon heti ensimmäisenä alta pois; salaatinjämät, juustonkannikat, puolikkaat
tomaatit, ylijääneet keittojuurekset, tonnikalanloput, kanan rippeet... Kaikki sellainen mitä jää ruuanlaitosta yli tai tähteiksi ja mitä voi rotille laittaa, päätyy rottahäkkeihin. Tapsa on tosin ollut meillä nyt alkuvuoden keittiövastuussa ja on oppinut turhan tehokkaaksi raaka-aineiden käyttäjäksi; hän osaa ostaa juuri sen verran kuin ohjeisiin tarvitaan, silloin kun pakkauskoko ei pakota ostamaan enempää. Niinpä minä olen joutunut nyt muistuttamaan asunnossa vallitsevasta rottaverosta: se että jotain jää vähän yli ei ole haaskausta, vaan mielenvirkistystä ja uusia elämyksiä talouden siimahännille. Niinpä pieni ylijäämä on toivottavaa, kunhan mitään ei jää pilaantumaan.

Keittiön herneenversoviljelmä

Joskus keittiön kaappeja käydään myös perusteellisemmin läpi, jolloin löytyy myös harvemmin käytettäviä kuiva-aineita joille keksiä rotakasta käyttöä. Reilu viikko sitten tehty tälläinen bongaus oli pussinloppu kuivia ruokaherneitä. Ne on hankittu joskus ajankohtana x, ja tuo pussinloppu on pyörinyt kaapissa ikuisuuden. Nyt sain kuitenkin lähestyvästä pääsiäisestä inspiraation ja rairuohon sijaan kylvin herneenversoja. Yksi harvemmin käytössä oleva Kermansavenvuoka sai lainautua istutusastiaksi ja Wonkan terraan hankitusta kuorikatteesta osa otettiin istutusmateriaaliksi. Herneet saivat liota vesiastiassa yön yli ja sen jälkeen vuoka muuttui pienoiskasvihuoneeksi palalla muovikelmua. Tänä viikonloppuna rottamukset ovat päässeet jo maistelemaan herneenversoja. Vielä rotakkaamman tästä virikkeestä saa laittamalla versot rotille istutusastioineen. Tällöin käyttöön kannattaa valita korkeareunaisempi astia ja helposti siivottavissa oleva ympäristö (ja tehdä yhden ison puutarhan sijaan yhtä monta astiaa kuin on laumoja - astia myllätään ylösalaisin nimittäin hyvin nopeasti). Herneiden
ohella tämä virike toimii muilla itävillä siemenillä.

Keittiönkaappeja uudelleen penkoessa löysin myös jotain mitä meillä ei enää pitänyt kaapeissa olla: päiväysvanhoja

Keksiaineksia aamuauringossa

tuotteita, kuten mantelilastuja. Kun niiden lisäksi löytyi vielä muutamia pakkauksen loppuja joista päiväys oli menossa, oli suunnitelma selvä: rottakeksejä. Tuollaiset pakkauksenloput kun houkuttelevat kaappeihin helposti kutsumattomia vieraita kuten riisihäröjä, on ne parempi käyttää sieltä pois. Tämänpäiväisiin kekseihin päätyi banaania, spelttijauhoja, mantelilastuja, kananmunaa, hunajaa, pekaanipähkinöitä, kaurahiutaleita sekä pellavansiemeniä. Näiden lisäksi taikinaan lurahti hieman vettä taikinaa notkistamaan.

Ensimmäinen laumani; Lemmikki, Lilja ja Sukka omassa häkkipuutarhassaan

Ei syötävältä puolelta (mutta syötävään liittyen kuitenkin) rottahäkkeihin eksyy meillä keittiöstä talouspaperirullien hylsyt sekä tyhjät kananmunakennot. Kummatkin ovat suosittuja namijemmaleluja. Pahviputkien sisään laitetaan nami ja päät taitellaan, jonka jälkeen se sijoitetaan jonnekin hankalahkoon kohtaan häkissä. Sama namitäyttö tehdään myös kananmunakennoille, jotka on helppo ripustaa esimerkiksi suihkuverhonpidikkeellä häkin kattoon. Näiden kahden ohella tähän toimivat myös muut tyhjät pahvipakkaukset. Esimerkiksi tyhjentyneitä jugurttitölkkejä ei tarvitse edes täyttää millään, kunhan tölkkejä ei huuhtele puhtaiksi ennen niiden antamista rotille.

Keittiöstä rottahäkkiin on päätynyt myös vanhoja pysyvästi tahriutuneita keittiöpyyhkeitä. Rottia kun eivät pinttyneemmätkään mustikkatahrat haittaa ja vähän kulahtaneet liinat voi heittää paremmalla omatunnolla pois niiden saatua muiden virheiden oheen rottien kauniisti taiteilemaa rottapitsiä.  

Joskus rottakierrätyksessä on kuitenkin myös huonot puolensa. Tänä aamuna Tapsa ehti jo innostua siitä, että olen intoutunut leipomaan jo ennen Tapsan heräämistä ja tällä kertaa keksejä, joista Tapsa todella pitää. Kerro siinä sitten toiselle, että keksien tuoksu asunnossa ei ole kuviteltua, mutta ne keksit on varattu ihan toisille syöjille. Lupasin kyllä maistiaisia ;)

Keksit menossa uuniin

Lääkekuurin loppu

Sanariksen lääkekuuri loppui eilen ja nyt jännätään palaavatko oireet. Sanariksen kunto meni kuurin kuluessa selvästi parempaan päin, mutta ihan kaikki oireet eivät mielestäni hävinneet. Rohina ja pärskiminen ovat olleet kuurin lopulla vähäisempiä ja ajoittaisia, mutta silti selvästi erottuvia muiden satunnaisesta aivastelusta. Niitä on esiintynyt etenkin pojan hermostuessa, kuten lääkkeenannon yhteydessä (Sanaris kyllästyi antibiootteihin kuurin puolivälissä, ja miun niin rauhallinen potilas alkoi venkoilla muiden tapaan lääkkeenoton välttämiseksi). Lähipäivinä pitäisikin selvitä, onko vaiva todella voitettu vai onko se vain pysynyt kurissa antibiooteilla. Ensimmäistä kovasti toivotaan ja jälkimmäistä pelätään.

Muutenkin täällä eletään melko odottavissa tunnelmissa. Soodan maha ei ole lähtenyt ainakaan vielä kasvuun, mutta en ole toisaalta bongannut siltä kiimojakaan. Vielä en siis osaa sanoa saadaanko ensiviikolle vauvauutisia. Vanamoa olisi tarkoitus lähteä astuttamaan pääsiäisen jälkeen, tuli Soodalle nakeroita tai ei.

Toivepostaus: Lauma tänään

Ensimmäiseen blogiarvonnan toivepostaukseen kerään vielä kuvia, eli aloitetaan lauman esittelystä. Se miun onkin pitänyt jo pidempään päivittää rotat ja muu lauma -sivulle, jossa on ollut laumasta aika pelkistetysti juttua - lähinnä sen verran mitä itse tarvitsen lunttilappuna esimerkiksi ilmoittautumisia tehdessä. Normaalisti aloittaisin tämän tyyppisen postauksen naaraista, mutta koska sellainen ihme on päässyt käymään että miun tämän hetkinen lemppari omista rottamuksistani on uros, aloitetaan poikalaumasta.

Pamaus

Pamaus on poikalauman "juniori" ja miun lempirottani.

Pullapoika Pamaus

Luonteeltaan poika on rauhallinen pusuttelija, joka nuolee sormia niin nauttiessaan saamastaan huomiosta kuin koettaessaan kiemurrella itsensä pois epämiellyttävistä tilanteista (kuten kynsienleikkuusta). Kotona omassa laumassa Pamaus on varsin rento jätkä, mutta pohjimmiltaan se on hieman epävarma tapaus. Tähän mennessä epävarmuus on tullut selvimmin esille näyttelytilanteissa: ilman tuttua boksikaveria Pamaus pörhistelee heti jos joku vieraampi koettaa ottaa sitä boksistaan. Boksin ulkopuolella poika on näyttelyissäkin oma pussaileva itsensä. Laumassa Pamaukselle kelpaa kultainen keskitie; silloin kun laumassa on selkeä johtaja sillä ei ole tarvetta pyrkiä kukoksi tunkiolle, mutta se ei myöskään ole valmis alistumaan suosiolla pahnanpohjimmaiseksi.

Frederik

Fredrik

Frederik on meidän Hollannintuonti ja Pamauksen ikätoveri. Frederik on selvästi uroslauman varautunein, joskin silti 
utelias tapaus. Silloin kun paikalla ei ole vieraita eikä poikaan tartuta kiinni, Frederik menee lauman mukana siinä missä muutkin. Vieraita poika katsoo mieluummin hieman kauempaa ja kiinniottamista saatetaan protestoida piippailemalla - etenkin jos sitä seuraa kiinnipitoa jonkin hoitotoimenpiteen takia. Frederik tulee kuitenkin oma-aloitteisesti syliin välillä jaloitellassakin ja on yhtä kova kerjäämään nameja kuin muutkin pojat. Laumassa Frederik on samoilla linjoilla Pamauksen kanssa, mikä tulee todennäköisesti aiheuttamaan ongelmia sitten kun Sanariksesta jättää aika, mikäli Pamaus ja Frederik jäävät silloin kahdestaan - näistä kahdesta kumpikaan kun ei ole toisen mielestä kyllin selvää johtaja-ainesta.

Sanaris

Sanaris
Sanaris on uroslauman peruskiva rotta. Sanariksesta ei ole pahaa sanaa sanottavana, mutta se ei toisaalta myöskään erotu
luonteellaan lempparikastiin. Sanaris pitää uroslauman kasassa ja on mukava hoitaa. Perusluonteeltaan poika on mukavuudenhaluinen ja vähän laiskanpulskea - häkissä ollessaan se yleensä vain torkkuu jossain pehmeässä sopessa. Jaloitellessa Sanariksesta löytyy hieman Don Juanin vikaa ja se jaksaa toistuvasti pyrkiä tekemään läheisempää tuttavuutta tyttöhäkin asukkien kanssa. Edes se ei jaksa poikaa hidastaa, että likkahäkillä on toistuvasti vastassa vain puhinoita tempperamenttisten kaunotarten taholta, kunnes nostan pojan turvallisemman matkan päähän ennenkuin se saa kuonoonsa.

Vanamo
Vanamo on likkalauman menijä; utelias ikiliikkuja. Mikään ei

Vanamo

kiinnosta Vanamoa yhtä paljon kuin jaloittelemaan livahtaminen, eikä mikään ole yhtä kamalaa kuin paikoilleen jumittaminen - voitte siis arvata ettei Vanamo ole se helpoin tapaus laittaa näyttelykuntoon, koska neiti kuolee jo siinä kohtaa kun tassu pitäisi pitää paikallaan. Neiti ei silti ole mitenkään arka, vaikkei siitä luonteensa vuoksi sylirottaa saakaan; sen mielestä maailmassa vain on yksinkertaisesti hyvin paljon mielenkiintoisempia asioita kuin sylissä kököttäminen. Olkapäällä Vanamo tykkää silti välillä keikkua, joskin sen kanssa on aina hyvä huomioida, että neiti arvioi pystyvänsä hyppäämään vauhdista hyllyn päälle, niin se myös hyppää. Laumassa Vanamo ja Lilian edustavat nuorisoa ja häntäpäätä, mikä ei ainakaan toistaiseksi tunnu Vanamoa vaivaavan.

Libna
Libna on miun kaunis agoutiprinsessani, mutta valitettavasti luonteeltaan vähän turhan täpäkkä; porukan

Libna

reviiritietoisin ja turhan ahne. Ahneudellaan neiti onnistui polttamaan välit Tapsaan jo junnuna napattuaan joitakin kertoja turhan kovaa sormeen kiinni - ei ihan haavaksi asti, mutta turhan tuntuvasti. Libna kun haluaa kaikki namit nyt ja heti, eikä se aina ehdi käyttää kauheasti aikaa sen tarkistamiseksi, onko kyseessä sormi vai nami. Tässä suhteessa neidille on onneksi tullut iän myötä hieman enemmän malttia. Itseäni häiritsee hieman enemmän neidin reviiritietoisuus; Libna on aina heti ensimmäisenä puhisemassa jos samaan huoneeseen tulee eri laumaan kuuluvia rottia omassa häkissään ja heittämässä junnuja ketoon silloin kun likkalaumaa kasvatetaan. Tämäkään ei mene Libnalla niin överiksi että tulokkaitakaan haavoille asti purtaisiin, mutta on kuitenkin hieman ärsyttävää. Nämä kaksi ovat olleet ehkä suurimpina vaikuttavina tekijöinä siihen, että Libna lähinnä asuu täällä. Toki se hoidetaan siinä missä muutkin, mutta kummallakaan ei ole kehittynyt erityisen läheisiä välejä Libnan kanssa. Laumassa Libna on joko johtaja tai johtajasta seuraava - en ole ottanut täysin selvää Libnan ja Tuiken välisestä suhteesta, sillä Tuike ei ole niin kauhean kiinnostunut muusta laumasta. Libnalle hierarkialla on kuitenkin iso merkitys, samoin kuin sillä ettei kukaan uusi tulokas pyri sen ohi.

Tuike
Tuike on Tapsan lellikki ja maailman napa. Rauhallisuutensa vuoksi Tuike on tytöistä kaikkien muiden lemppari kuin minun.

Tuike

Omaan makuuni Tuike on turhan itseään täynnä oleva diiva, eikä Tuikekaan pidä minusta, sillä Tuike ei ymmärrä ketään joka ei tajua nostaa neitiä jalustalle. Tuike on tottunut saamaan kaiken haluamansa näkemättä juurikaan vaivaa sen eteen, eikä se ymmärrä tilanteita joissa niin ei käy - esimerkiksi niitä, kun pyydän rotat ylätasolle namien jakoon ja jätän Tuiken ilman sen odottaessa alatasolla teltassaan että nami tuotaisiin sen eteen (eikä sekään aina edes riittäisi: kovakuoriset pähkinät joista muut innostuvat turhauttavat Tuikea, joka haluaa naminsa helpommassa muodossa). Tapsan mielestä mie olen Tuikea kohtaan ilkeä, Tuikelle minä taidan olla useimmiten lähinnä ilmaa. Tuiken eduksi on pakko sanoa, että siltä löytyy luonnetta ja asennetta - harmi vain, että meidän luonteemme menevät todella huonosti yhteen. Luonteensa johdosta Tuike on kotonaan lähes kaikkialla - maapallon napana olemisen etu on selvästi se, ettei mikään paikka voi olla syrjässä omalta mukavuusalueelta kun oma mukavuusalue määräytyy navan itsensä mukaan. Viime näyttelyssäkin Tuiken kohdalla ihmeteltiin onko se edes elossa, kun se ei vaivautunut reagoimaan arvostelutilanteeseen juuri mitenkään sen satuttua neidin päiväuniaikaan. Tuiken asemasta laumasta on hankala sanoa muuta kuin että sen on pakko olla suht korkea, sillä Tuike saa aina mieleisensä makuupaikat yksinoikeudella itselleen. Tuike ei kuitenkaan ole suurimman aikaa juurikaan kiinnostunut muista laumanjäsenistä eikä juuri tekemisissä niiden kanssa.

Lilian

Lilian
Siinä missä Tuike on porukan diiva, Tapsan toinen neiti Lilian on lauman symppis. Lilian rakastaa huomiota vähintään yhtä
paljon nameja ja se on aina ensimmäisten joukossa luukulla vastassa. Eikä vain ensimmäisten joukossa, vaan myös viimeisenä, vielä senkin jälkeen kun Libna on siirtynyt jemmaamaan namejaan ja Vanamo livahtanut jaloittelemaan. Luonteeltaan Lilian on hyvin rauhallinen, utelias ja hieman ujo. Lilianissa ei ole samanlaista uhkarohkeaa rämäpäisyyttä kuin Vanamossa joskus, vaan neiti tyytyy monesti katsomaan ensin ja menemään vasta sitten, jos silloinkaan - vaikka Lilian ei olekaan ihan puhdasverinen sylirotta, voittaa syli silti joskus uudet seikkailut. Lilian on rotta josta ei voi olla pitämättä, vaikka se onkin ihan oudon blondi ;)

Sooda
Sooda likkalauman uusin tulokas, tai oikeastaan vasta tuleva tulokas; laumaan totutusta kun ei ole neidin kohdalla vielä

Sooda

aloitettu. Sooda lähti meiltä viisiviikkoisena sijoituskotiin Piian luo, mutta muutti takaisin kahdeksankuisena Piian päätettyä luopua rottien pidosta. Silloin minulla oli vielä harkinnassa etsiä Soodalle eläkekoti poikueen jälkeen, mutta se suunnitelma kariutui Soodan kohotessa nopeasti minun lempparitytökseni. Pussailijana Sooda on veljensä Pamauksen tasoinen hurmuri, mutta muuten neiti on paljon veljeään meneväisempi tapaus. Tämä tättähäärä on meillä asuvista naaraista toiseksi vanhin, mutta sohvan yhteisjaloitteluissa muun likkalauman kanssa neiti painaa paljon mieluummin Vanamon ja Lilianin kanssa selkänojaa myöten kuin jää Tuiken kanssa torkkumaan sohvan pehmeimmälle tyynylle. Virtaa ja menohaluja neidiltä siis löytyy, mutta siitä huolimatta paikallaan pysyminen ei ole Soodalle saman tason kauhistus kuin Vanamolle. Pakko myöntää, että minulla on selvästi jokin heikkous pussaileviin rottiin - se piirre kun löytyy myös kahdelta edeltäneeltä lempparirotaltani, Muhkulta ja Delilahilta. Toisaalta Soodan luonteesta löytyy myös vähän samaa täpäkkyyttä kuin Libnalta - Janinakin palautti neidin miehelästä jo viikon jälkeen, ettei uros traumatisoidu tämän pirttihirmun toimesta. Nyt siis pidetään peukkuja pystyssä sen puolesta, ettei Soodan saaminen laumaan kariudu tähän piirteeseen. 

 

  

Littoisten näyttely

Tavaroita kasautumassa eteiseen odottamaan Annia

Näyttelypäivä on taas pulkassa ja loppuilta menee kotoillen. Tällä hetkellä olen erityisen iloinen siitä että huomenna saa nukkua pitkään, ja heti kotiin tultua pitkä tovi meni kuumassa suihkussa. Kaikesta väsyttävyydestään huolimatta päivä oli kuitenkin oikein mukava, vaikka onnistuinkin sotkemaan ihmisiä oikein urakalla (väsymystila + huono kasvomuisti ei ole paras mahdollinen yhdistelmä). Jälkimmäistä koetan kyllä aktiivisesti treenata, ja vaikka sekosinkin vanhoissa kasvoissa parikin kertaa, opin (ainakin joksikin aikaa) yhdistämään taas yhden uuden nimen kasvoihin.

Aamulla pääsimme Tapsan kanssa näyttelypaikalle Annin kyydillä. Aamulla olin vielä suht virkeä, mutta Tapsa tarkisti silti kaikki pakkaukset varuiksi että mukana oli oikeat rotat ja kaikki muu tarpeellinen. Perusnäyttelytarvikkeiden lisäksi mukana kun oli myös yhdistystavaroita sekä myytäviä tavaroita. Näistä jälkimmäisten kohdalla olen erityisen iloinen siitä, että ne jouduin roudaamaan vain toiseen suuntaan. Kaikki boksit päätyivät näyttelystä uusiin koteihin, samoin kuin juomapullot ja tikkaat.

Näyttelypaikkaa

Näyttelymatkan jännitysmomentin tarjosi mukaan tehty tomaattikeitto. Halusin että näyttelyn kasvisvaihtoehto sisältäisi joskus muutakin kuin herne-maissi-paprikaa, joten nakitin ruuanlaiton Tapsalle joka on meistä se parempi kokki (Tapsa suostuikin tähän kun lupasin sillä välin pestä myös Tuiken ja Lilianin). Kattila tuli kuitenkin varsin täyteen, ja sain koko automatkan jännittää missä kurvissa kaadan keitot suoraan syliini. Voi siis olla, että tästä eteenpäin pysymään tutuissa ja turvallisissa laatikoissa, vaikka vaatteet lopulta suht siisteinä pysyivätkin ;)

Paikanpäällä alkoi pöytien kantaminen, mutta keskittymiskykyni tahtoi alkuun karata; Janinalla oli mukanaan kolmikerrosriippareita joita ei näkynyt netin kuvissa ja ne olivat omaan silmääni paljon hienompia kuin varaamani mustavalkopilkullinen (toinen arvonnan voittajista pääsee nauttimaan tai kärsimään tästä miut valloittaneesta kuosista). Niinpä huomasin vilkuilevani koko ajan myyntipöydän suuntaan ettei kukaan vain käy ostamassa miun kolmikerrosriippuani. Vilkuilu jatkui siitä huolimatta, että Riina todellakin vasta aloitteli myyntipöydän kasaamista, eikä paikallakaan ollut juuri ketään. Ja se jatkui aina siihen asti, että kävin nostamassa toisen noista riipuista syrjään ja ilmoitin tulevani maksamaan sen ja ennakkoonvaraamani myöhemmin. Sitten malttoi taas keskittyä niihin pöytiinkin.

Pet-urosten arvostelua

Melko pian pöytähomman jälkeen alkoi Tapsan pikaperehdytys asssarin hommiin. Tällä kertaa Saija kun oli nakittanut Tapsankin, ja Tapsa pääsi assaroimaan pet-naaraat. Itse olin päivän kiinni pet-urosten assaroinnissa viereisellä pöydällä. Päädyin sitten jossain mielenhäiriössä jälki-ilmoamaan yhden omistanikin pettiin ties kuinka pitkän tauon jälkeen. Tuo ilmoitettu oli tokikin oma ehdoton suosikkini Pamaus, joka tosin sai lopulta vain AB:n pörhisteltyään boksissa. Kovasti poika kyllä koetti pusuilla hermostumistaan hyvittää, sitten kun Janina sen lopulta uskaltautui boksista ottamaan. Tämä kerta kuitenkin ratkaisi sen, ettei Pamaus enää lähde näyttelyihin ellei sille ole laittaa boksikaveria mukaan. Pamaus kun selvästi vielä nyt toisellakin kerralla stressasi yksin boksissa oloa.

Kivojen riippujen myyntipiste

Omilla rottamuksilla päivä meni muutenkin keskinkertaisesti; virallisesta luokasta tuli kaksi laatu kakkosta. Lilian nappasi samanmoisen, mutta Tapsan diiva toi kotiin A:n ja erikoispalkinnon. Tapsan sohvasiili sai palkinnoksi magneetin jääkaapin oveen ja paljon kehuja omistajaltaan. Vaikka riitti neidin arvostelusta hupia minullekin. Tuike kun otti arvostelutilanteen hyvin rennon flegmaattisesti, sillä sitä koko asia ei selvästi olisi voinut vähempää kiinnostaa. Neiti sai kommenttia mm. siitä että oli selvästi maannut ruokiensa päällä, jotka olivat vähän tuhrineet turkkia. Saija ei selvästi tiennyt, että Tuiken maailmassa ruuan kuuluisi moisessa tilanteessa väistää, tai jonkun pitäisi nostaa ruoka pois neidin alta. Se että Tuike itse vaivautuisi liikkumaan pois ruuan päältä on kuin odottaisi kallion tulevan luokseen; Tuike tietää ettei sen tarvitse vaivautua, koska ennen pitkää joku ratkaisee ongelman sen puolesta. Tämä onkin ehkä isoin syy siihen, miksen mie tule aina niin Tuiken kanssa juttuun; mie en jaksa passata sitä, eikä Tuike ymmärrä että maapallo voi pyöriä muutenkin kuin sen ympärillä. Tapsan mukaan miun ja Tuiken välinen ongelma johtuu enemmän luonteiden samankaltaisuudesta ;)

Assaroinnin ohessa ehdin myös jonkin verran jutella ihmisten kanssa ja käydä boksikauppaa. Tällä kertaa rottajuttujen ohella intouduin haastattelemaan Sailaa myös hänen kädestään bongaamastani tablettitietokoneesta. Sellainen kun on ollut itsellä jonkin aikaa harkinnassa ja hänen kädessään oleva näytti kooltaan juuri passelilta. Assaroidessa sosiaalisen leikkimistä toki aina hieman hankaloittaa se, että pitää vähän väliä olkansa yli kurkkia tuomarinpöytää milloin tuomari tarvitsee seuraavaa eläintä arvosteluun.

Kuva jonka Lefu ei heti arvannut päätyvän blogiin ;)

Iltapäivästä jalat alkoivat vihoitella oikein todenteolla (työviikko pohjalla voi näemmä oikeasti vaikuttaa myös viikonloppujaksamiseen) ja viimeisten pet-urosten arvostelun aikaan saatoin vain toivoa ettei Janina haluaisi nähdä ihan mahdottoman montaa tapausta uudestaan. Siitä listasta tuli lopulta onneksi ihan inhimillinen ja päivä saatiin vietyä kunnialla päätökseen. Virallisten luokkien kestäessä sitä ehti jopa vähän lepuuttaa jalkojaan ennenkuin pöydät ja tuolit piti kantaa vielä takaisin paikoilleen. Tässä välissä kävi kuitenkin ilmi, että Anni on juuttunut saaristoon odottamaan seuraavaa lauttaa, eli ettei meillä ole kyytiä kotiin tiedossa. Tästä onneksi selvisi nopealla kyselykierroksella, ja Miralta löytyi autosta kylliksi tilaa miulle ja Tapsalle bokseinemme. Niinpä selvisimme Miran ja Paulin kyydillä kotiin.

Rottamääräkään ei näyttelyssä lisääntynyt kuin Janinalta palanneen Soodan verran, vaikka kyllä sitä taas vahingossa eksyi myyntipöytääkin vilkuilemaan. Jotain ihme simskuja.

Keittiömestari Lelle

Rakasta, rotakasta 2v -blogiarvonta

Kissus poikansa kanssa

Blogin ensimmäisestä postauksesta on nyt tullut kuluneeksi kaksi vuotta ja sen kunniaksi ajattelin laittaa pystyyn pienen arvonnan. Arvontaan voi osallistua kahdella tavalla; ensimmäinen tapa on nopeampi ja edellyttää vain kommentin jättämistä tähän postaukseen tai sähköpostiini. Jätä kommentissa toive isommasta postauksesta tai jostain pienemmästä teemasta josta haluaisit lukea jatkossa enemmänkin - koetan sitten toteuttaa toiveita tulevissa postauksissa. Toinen tapa osallistua on ottaa kuva omasta rottahäkistä oman maun mukaan sisustettuna tai lähettää häkistä jokin vanhempi kuva jossa on omasta mielestäsi erityisen onnistunut sisustus. Kuvat voi lähettää sähköpostiini smahof@gmail.com. Mainitse kuvan lähetyksen yhteydessä saako kuvan liittää myös blogiin inspiraation lähteeksi muille. Halutessaan kukin voi osallistua arvontaan molemmilla tavoilla ja siten tuplata mahdollisuutensa voittaa.

Kummallakin tavalla osallistuneiden kesken arvotaan yksi Janinan tekemä erikoisriippari; toinen riippareista on koloriippari ja toinen kaksikerroksinen. Meillä näistä malleista on ehditty testata tuo koloriippari ja se on ainakin meidän laumoilla ollut ihan hitti. Mikäli niin onnettomasti kävisi, ettei toiseen kategoriaan tulisi yhtään osallistujaa (=mikäli ihmiset ovat yhtä laiskoja kuvaamaan kuin mie olen ollut viime aikoina ;)), arvotaan molemmat riipparit kaikkien osallistuneiden kesken.

Osallistumisaikaa on pikkuisen reilu viikko, eli kuun loppuun asti. Osallistumisaika umpeutuu siis 31.3.2013 vuorokauden päättyessä. Voittajat arvotaan ja ilmoitetaan 1.4.2013.

Onnea arvontaan!

Nyt meillä jatketaan näyttelyvalmisteluja - huomenna on edessä Littoisten näyttely, ja kuten lähinäyttelyissä yleensä, puuhaa on selvästi enemmän kuin kauemmas lähtiessä. Eläinten puunauksen ohella kun päästään mm. kokkauspuuhiin :)

Askelia parempaan

Sanaris ja Frederik päikkäreillä

Sanariksen lääkekuuria on nyt takana viikko ja poika on selvästi paremman oloinen. Putputtavaa ääntä kuuluu vielä harvakseltaan, mikä ei ole hyvä, mutta poika on saanut massaa takaisin ja on selvästi virkeämpi ja enemmän oma itsensä. Näiden muutosten myötä myös rauha on palannut poikalaumaan. Sanaris on taas johdossa ja Pamaus ja Frederik tyytyvät asemaansa sen alaisuudessa. Nyt pidetään sitten kahta kovemmin peukut pystyssä sen puolesta, että vaiva on oikeasti voitettavissa eikä vain väliaikaisesti kurissa antiboottien turvin. Sanariksen sairastuessa kun kävi turhan selväksi, että seuraavasta johtajanvaihdoksesta voi tulla kaikkea muuta kuin helppo.

Sanaris on ollut ehkä mallikelpoisin rottapotilas jota olen tähän mennessä joutunut hoitamaan. Vielä näinkin monen antibioottiannoksen jälkeen se tulee itse luukulle vastaan ja ottaa läkkeen vastaan ilman suurempia rimpuiluja. Tai sitten poika ei ole vain keksinyt kaikkia niitä konsteja joilla antibiootin saa purskautettua pois suustaan (tai minä olen lopulta oppinut antamaan antibiootit kunnolla). Siitä poika pitää kyllä huolen, että häkkiin palauttamisen jälkeen kuuluu saada päällisnami viemään antibiootinmaku pois suusta. Kummasti myös Frederik ja Pamaus ovat oppineet kyttäämään noita nameja. Saavat kumpikin sitten omansa, ettei tarvitse koettaa Sanarikselta pölliä.

Edistystä on tapahtunut mahdollisesti myös toisella rintamalla. Janina laittoi viestiä että Soodalla oli eilen selkeä kiima ja Synti pääsi astumaan sen monta kertaa. Mikäli neiti ei taas tällä kertaa kehitä itselleen valeraskautta, on olemassa mahdollisuus että kolmen viikon päästä pesässä piippaa. Soodan kohdalla en tosin aio pitää henkeä odotellessa ;)