Toivepostaus: Lauma tänään

Ensimmäiseen blogiarvonnan toivepostaukseen kerään vielä kuvia, eli aloitetaan lauman esittelystä. Se miun onkin pitänyt jo pidempään päivittää rotat ja muu lauma -sivulle, jossa on ollut laumasta aika pelkistetysti juttua - lähinnä sen verran mitä itse tarvitsen lunttilappuna esimerkiksi ilmoittautumisia tehdessä. Normaalisti aloittaisin tämän tyyppisen postauksen naaraista, mutta koska sellainen ihme on päässyt käymään että miun tämän hetkinen lemppari omista rottamuksistani on uros, aloitetaan poikalaumasta.

Pamaus

Pamaus on poikalauman "juniori" ja miun lempirottani.

Pullapoika Pamaus

Luonteeltaan poika on rauhallinen pusuttelija, joka nuolee sormia niin nauttiessaan saamastaan huomiosta kuin koettaessaan kiemurrella itsensä pois epämiellyttävistä tilanteista (kuten kynsienleikkuusta). Kotona omassa laumassa Pamaus on varsin rento jätkä, mutta pohjimmiltaan se on hieman epävarma tapaus. Tähän mennessä epävarmuus on tullut selvimmin esille näyttelytilanteissa: ilman tuttua boksikaveria Pamaus pörhistelee heti jos joku vieraampi koettaa ottaa sitä boksistaan. Boksin ulkopuolella poika on näyttelyissäkin oma pussaileva itsensä. Laumassa Pamaukselle kelpaa kultainen keskitie; silloin kun laumassa on selkeä johtaja sillä ei ole tarvetta pyrkiä kukoksi tunkiolle, mutta se ei myöskään ole valmis alistumaan suosiolla pahnanpohjimmaiseksi.

Frederik

Fredrik

Frederik on meidän Hollannintuonti ja Pamauksen ikätoveri. Frederik on selvästi uroslauman varautunein, joskin silti 
utelias tapaus. Silloin kun paikalla ei ole vieraita eikä poikaan tartuta kiinni, Frederik menee lauman mukana siinä missä muutkin. Vieraita poika katsoo mieluummin hieman kauempaa ja kiinniottamista saatetaan protestoida piippailemalla - etenkin jos sitä seuraa kiinnipitoa jonkin hoitotoimenpiteen takia. Frederik tulee kuitenkin oma-aloitteisesti syliin välillä jaloitellassakin ja on yhtä kova kerjäämään nameja kuin muutkin pojat. Laumassa Frederik on samoilla linjoilla Pamauksen kanssa, mikä tulee todennäköisesti aiheuttamaan ongelmia sitten kun Sanariksesta jättää aika, mikäli Pamaus ja Frederik jäävät silloin kahdestaan - näistä kahdesta kumpikaan kun ei ole toisen mielestä kyllin selvää johtaja-ainesta.

Sanaris

Sanaris
Sanaris on uroslauman peruskiva rotta. Sanariksesta ei ole pahaa sanaa sanottavana, mutta se ei toisaalta myöskään erotu
luonteellaan lempparikastiin. Sanaris pitää uroslauman kasassa ja on mukava hoitaa. Perusluonteeltaan poika on mukavuudenhaluinen ja vähän laiskanpulskea - häkissä ollessaan se yleensä vain torkkuu jossain pehmeässä sopessa. Jaloitellessa Sanariksesta löytyy hieman Don Juanin vikaa ja se jaksaa toistuvasti pyrkiä tekemään läheisempää tuttavuutta tyttöhäkin asukkien kanssa. Edes se ei jaksa poikaa hidastaa, että likkahäkillä on toistuvasti vastassa vain puhinoita tempperamenttisten kaunotarten taholta, kunnes nostan pojan turvallisemman matkan päähän ennenkuin se saa kuonoonsa.

Vanamo
Vanamo on likkalauman menijä; utelias ikiliikkuja. Mikään ei

Vanamo

kiinnosta Vanamoa yhtä paljon kuin jaloittelemaan livahtaminen, eikä mikään ole yhtä kamalaa kuin paikoilleen jumittaminen - voitte siis arvata ettei Vanamo ole se helpoin tapaus laittaa näyttelykuntoon, koska neiti kuolee jo siinä kohtaa kun tassu pitäisi pitää paikallaan. Neiti ei silti ole mitenkään arka, vaikkei siitä luonteensa vuoksi sylirottaa saakaan; sen mielestä maailmassa vain on yksinkertaisesti hyvin paljon mielenkiintoisempia asioita kuin sylissä kököttäminen. Olkapäällä Vanamo tykkää silti välillä keikkua, joskin sen kanssa on aina hyvä huomioida, että neiti arvioi pystyvänsä hyppäämään vauhdista hyllyn päälle, niin se myös hyppää. Laumassa Vanamo ja Lilian edustavat nuorisoa ja häntäpäätä, mikä ei ainakaan toistaiseksi tunnu Vanamoa vaivaavan.

Libna
Libna on miun kaunis agoutiprinsessani, mutta valitettavasti luonteeltaan vähän turhan täpäkkä; porukan

Libna

reviiritietoisin ja turhan ahne. Ahneudellaan neiti onnistui polttamaan välit Tapsaan jo junnuna napattuaan joitakin kertoja turhan kovaa sormeen kiinni - ei ihan haavaksi asti, mutta turhan tuntuvasti. Libna kun haluaa kaikki namit nyt ja heti, eikä se aina ehdi käyttää kauheasti aikaa sen tarkistamiseksi, onko kyseessä sormi vai nami. Tässä suhteessa neidille on onneksi tullut iän myötä hieman enemmän malttia. Itseäni häiritsee hieman enemmän neidin reviiritietoisuus; Libna on aina heti ensimmäisenä puhisemassa jos samaan huoneeseen tulee eri laumaan kuuluvia rottia omassa häkissään ja heittämässä junnuja ketoon silloin kun likkalaumaa kasvatetaan. Tämäkään ei mene Libnalla niin överiksi että tulokkaitakaan haavoille asti purtaisiin, mutta on kuitenkin hieman ärsyttävää. Nämä kaksi ovat olleet ehkä suurimpina vaikuttavina tekijöinä siihen, että Libna lähinnä asuu täällä. Toki se hoidetaan siinä missä muutkin, mutta kummallakaan ei ole kehittynyt erityisen läheisiä välejä Libnan kanssa. Laumassa Libna on joko johtaja tai johtajasta seuraava - en ole ottanut täysin selvää Libnan ja Tuiken välisestä suhteesta, sillä Tuike ei ole niin kauhean kiinnostunut muusta laumasta. Libnalle hierarkialla on kuitenkin iso merkitys, samoin kuin sillä ettei kukaan uusi tulokas pyri sen ohi.

Tuike
Tuike on Tapsan lellikki ja maailman napa. Rauhallisuutensa vuoksi Tuike on tytöistä kaikkien muiden lemppari kuin minun.

Tuike

Omaan makuuni Tuike on turhan itseään täynnä oleva diiva, eikä Tuikekaan pidä minusta, sillä Tuike ei ymmärrä ketään joka ei tajua nostaa neitiä jalustalle. Tuike on tottunut saamaan kaiken haluamansa näkemättä juurikaan vaivaa sen eteen, eikä se ymmärrä tilanteita joissa niin ei käy - esimerkiksi niitä, kun pyydän rotat ylätasolle namien jakoon ja jätän Tuiken ilman sen odottaessa alatasolla teltassaan että nami tuotaisiin sen eteen (eikä sekään aina edes riittäisi: kovakuoriset pähkinät joista muut innostuvat turhauttavat Tuikea, joka haluaa naminsa helpommassa muodossa). Tapsan mielestä mie olen Tuikea kohtaan ilkeä, Tuikelle minä taidan olla useimmiten lähinnä ilmaa. Tuiken eduksi on pakko sanoa, että siltä löytyy luonnetta ja asennetta - harmi vain, että meidän luonteemme menevät todella huonosti yhteen. Luonteensa johdosta Tuike on kotonaan lähes kaikkialla - maapallon napana olemisen etu on selvästi se, ettei mikään paikka voi olla syrjässä omalta mukavuusalueelta kun oma mukavuusalue määräytyy navan itsensä mukaan. Viime näyttelyssäkin Tuiken kohdalla ihmeteltiin onko se edes elossa, kun se ei vaivautunut reagoimaan arvostelutilanteeseen juuri mitenkään sen satuttua neidin päiväuniaikaan. Tuiken asemasta laumasta on hankala sanoa muuta kuin että sen on pakko olla suht korkea, sillä Tuike saa aina mieleisensä makuupaikat yksinoikeudella itselleen. Tuike ei kuitenkaan ole suurimman aikaa juurikaan kiinnostunut muista laumanjäsenistä eikä juuri tekemisissä niiden kanssa.

Lilian

Lilian
Siinä missä Tuike on porukan diiva, Tapsan toinen neiti Lilian on lauman symppis. Lilian rakastaa huomiota vähintään yhtä
paljon nameja ja se on aina ensimmäisten joukossa luukulla vastassa. Eikä vain ensimmäisten joukossa, vaan myös viimeisenä, vielä senkin jälkeen kun Libna on siirtynyt jemmaamaan namejaan ja Vanamo livahtanut jaloittelemaan. Luonteeltaan Lilian on hyvin rauhallinen, utelias ja hieman ujo. Lilianissa ei ole samanlaista uhkarohkeaa rämäpäisyyttä kuin Vanamossa joskus, vaan neiti tyytyy monesti katsomaan ensin ja menemään vasta sitten, jos silloinkaan - vaikka Lilian ei olekaan ihan puhdasverinen sylirotta, voittaa syli silti joskus uudet seikkailut. Lilian on rotta josta ei voi olla pitämättä, vaikka se onkin ihan oudon blondi ;)

Sooda
Sooda likkalauman uusin tulokas, tai oikeastaan vasta tuleva tulokas; laumaan totutusta kun ei ole neidin kohdalla vielä

Sooda

aloitettu. Sooda lähti meiltä viisiviikkoisena sijoituskotiin Piian luo, mutta muutti takaisin kahdeksankuisena Piian päätettyä luopua rottien pidosta. Silloin minulla oli vielä harkinnassa etsiä Soodalle eläkekoti poikueen jälkeen, mutta se suunnitelma kariutui Soodan kohotessa nopeasti minun lempparitytökseni. Pussailijana Sooda on veljensä Pamauksen tasoinen hurmuri, mutta muuten neiti on paljon veljeään meneväisempi tapaus. Tämä tättähäärä on meillä asuvista naaraista toiseksi vanhin, mutta sohvan yhteisjaloitteluissa muun likkalauman kanssa neiti painaa paljon mieluummin Vanamon ja Lilianin kanssa selkänojaa myöten kuin jää Tuiken kanssa torkkumaan sohvan pehmeimmälle tyynylle. Virtaa ja menohaluja neidiltä siis löytyy, mutta siitä huolimatta paikallaan pysyminen ei ole Soodalle saman tason kauhistus kuin Vanamolle. Pakko myöntää, että minulla on selvästi jokin heikkous pussaileviin rottiin - se piirre kun löytyy myös kahdelta edeltäneeltä lempparirotaltani, Muhkulta ja Delilahilta. Toisaalta Soodan luonteesta löytyy myös vähän samaa täpäkkyyttä kuin Libnalta - Janinakin palautti neidin miehelästä jo viikon jälkeen, ettei uros traumatisoidu tämän pirttihirmun toimesta. Nyt siis pidetään peukkuja pystyssä sen puolesta, ettei Soodan saaminen laumaan kariudu tähän piirteeseen.