Tässä ensin kevennyksi kakarakuvia eiliseltä ja tältä päivältä. Kuten kuvissakin hieman näkyy, on poikueeseen selvästi haettu ulkosiitosta gerbiileistä, vaikka niitä ei sukutaulussa näykään. Parhaiten tämä piirre tulee esiin tuossa blondissa pojassa, mutta myös tytöt tekevät tuota jonkin verran. Mutta tuo poika on kyllä yksi toa-myyrä, joka on aina pää puoliksi kuivikkeen sisässä. Poikasten väliset luonne-erot alkavat muutenkin olla selkeämpiä. Esimerkiksi pojista on selkeästi erotettavissa yksi pieni sininen ujopiimä, utelias ja ahne mustaturkki sekä tuo yksi blondi gerbiili.
 |
| Pikkupoikien pikkukämppä |
 |
| Lokoilua boksissa, tytöt ja pojat vielä yhdessä |
 |
| Pikkutytöt |
 |
| Kuikuilua |
 |
| Pikkupojat gerbiiliä lukuunottamatta |
 |
| Poikien yhteispotretti |
 |
| Kuikuilua osa 2 |
 |
| Gerbiili ja sen veljet |
 |
| Edellisen kaivuuprojektin jatkoa |
 |
| ...ja uuden nurkan tutkimista |
 |
| Sitten veljien väliin torkuille |
Ikävämmät uutiset koskevat sen sijaan uroslaumaa. Sanaris ei ole vieläkään kunnossa ja pojalle on nyt varattu eläinlääkäriaika ylihuomiseksi. Itse en valitettavasti pääse silloin mukaan poikaa viemään, mutta Tapsa on luvannut pojan kanssa lääkärissä käydä. Vaikka jatkunut sairastelu on toki jo itsessään hyvin kurja asia, etenkin kun pojan hengitysäänet kuulostavat todella pahoilta, eivät uroslauman ongelmat jää siihen. Nyt kun Sanaris on kurinpidollisesti poissa pelistä, ovat ongelmat Frederikin ja Pamauksen välillä kärjistyneet. Pojat jahtaavat vähän väliä toisiaan ympäri häkkiä, painavat toisiaan maahan, huutavat ja näykkivät. Kiljunta kuuluu välillä toiselle puolelle kämppää ja rottalaan ehtiessä kumpikin kyhjöttää pörhistellen omissa nurkissaan. Ellei tuolle tule pian loppua, on alettava harkitsemaan lauman hajoittamista. Siinä kohtaa tosin ongelmaksi muodostuisi poikien pariton määrä, etenkin kun keskenään vääntävät juuri nuo keskenään samanikäiset ja terveet tapaukset. Toisena mukavampana vaihtoehtona olisi että Sanaris saataisiin nopeasti kuntoon ja että se saisi laitettua lauman kasaan, sillä johtajahan se on joka tuosta kokoonpanosta nyt puuttuu.
Tällaisina hetkinä arvostaa vielä tavallistakin enemmän niitä kertoja, jolloin johtajanvaihdokset onnistunut lauman sisällä sujuvasti ja ilman ylimääräistä vääntöä. Harmi vain ettei se mene aina niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti