Viljakäärmeitä katsomassa käynyt perhe tykästyi Ebonyyn ja Saagaan ja niinpä neidit matkasivat perheen mukana uuteen kotiinsa. Kaupoista tuli kaikin puolin mukava fiilis. Perheellä oli kolme viljakäärmettä entuudestaan, joista vanhin oli jo kymmenenvuotias. Likkojen mahdolliseen mukaan lähtöönkin oli varauduttu asianmukaisesti kylmälaukuin ja illalla sain kännykkään vielä kuvan Saagasta tutkimassa uutta terraariotaan.
Omaan arkeen viljojen lähdöllä ei ollut välitöntä vaikutusta. Ovathan likat olleet nyt muutenkin viimeiset kolme kuukautta kylmäkellarissa talvehtimassa ja neitien terra on ollut tyhjillään. Terraa kun ei saa kuitenkaan myyntiin ennenkuin käärmeistä viimeinenkin, amazonin puuboa Wonka on löytänyt uuden kodin. Senkin jälkeen terraarion koko voi hankaloittaa myyntiä, tuota käärmeiden 200*100*200cm viritelmää kun ei millään henkilöautolla haeta edes osissa. Mutta olen silti vielä toiveikas että noillekin ottajat löytyvät.
Silloin kun suunnitelmissa oli pelkästä Wonkasta luopuminen, olisi ison käärmeterraarion paikalle tullut luonnollisesti uusi pienempi terraario viljakäärmeille. Nyt kun päädyin luopumaan kaikista käärmeistä suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Uusissa suunnitelmissa mie olisin tavallaan halunnut likkojen häkin olohuoneeseen keskeisemmälle paikalle, vaikka se ei toki käy samaan tapaan sisustuselementistä kuin käärmeterra (rottamukset kun ovat muutenkin kovempia sotkemaan). Tapsa haluaa kuitenkin pitää tyttöhäkin rottalassa, koska vilkas likkalauma on pääsääntöisesti helpompi juoksuttaa täysin johdottomassa tilassa.
Nyt on kuitenkin alettu keskutella mahdollisuudesta jos poikahäkki muuttaisi sitten olohuoneeseen. Poikalauman juoksuttaminen muuallakin kuin rottalassa olisi helpompaa poikien ollessa rauhallisempia ja lauman pienempi, ja samalla tyttöjen juoksuttaminen helpottuisi entisestään kun ei tarvitsisi koko ajan vahtia etteivät tytöt mene kiusaamaan poikia. Hyvällä tuurilla poikalaumakin voisi vähän rauhoittua, kun eivät olisi tytöt koko ajan vieressä pörräämässä. Tätä mahdollisuutta Tapsakaan ei ole täysin topannut, vaikka sitten minun ainakin pitäisi oppia puunaamaan häkkejä taas enemmän siivouskertojen välilläkin.
Sanariksen kohdalla putputtelu on tosin jatkunut yhä, eli pian on antibioottikuurin kokeilun paikka. Vielä hetken sitä haluaa kuitenkin elätellä toiveita, että kyse olisi kotihoidolla ohimenevästä väärästä hälytyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti