Elukkalavierailulla suxulandiassa

Rakas melkein vapaaehtoinen kuskini

Suskun kanssa oli ollut jo aiemmin puhetta vastavierailusta ja tutustumiskäynnistä Suskun elukkalan suuntaan. Ajankohta jäi kuitenkin aina avoimeksi, kunnes Suskulta tuli sitten kutsu elukkalan tupareihin ja totesin että nythän se on sitten lähdettävä. Alkuun suunnitelmissa oli seikkailua julkisilla kulkuvälineillä, mutta Suskun bongattua miun myytävän Furet towerin sain hyvän tekosyyn puhua Tapsalta kyydin. Kun mitä sitä julkisilla sitten, kun hinta olisi suunnilleen sama eikä samalla saisi edes vintille tilaa. Tässä kohtaa sivuutin luonnollisesti sen argumentin, että hintavertailussa se että menisin yksin voittaisi vaihtoehdon että raahaan Tapsan mukaan. Tapsa kun on vähän huono lähtemään paikkoihin joissa on paljon väkeä jota hän ei tunne, mutta siinäpähän sitä tutustuu. Ja olihan sielä kuitenkin Susku ja Hannu.

Muutamien neuvonpitojen jälkeen lähdimme siis molemmat ja autokin varmistui lainaan. Alkuun meillä oli sovittuna tiukat aikaraamit reissulle: koska Tapsa ei halunnut ajaa liian myöhään, sopimuksena oli että ollaan joitain tunteja ja Tapsa ilmoittaa sitten kun lähdetään ajamaan kotiinpäin. Aloitusajankohdan siirrytyä Suskun töiden myötä tunnilla tehtiin kuitenkin myös suunnitelma B: varmistettiin yöpymismahdollisuus ja heitettiin makuupussit varuiksi kassiin. Ja käyttöähän niille sitten tuli. Suskun kysyttyä miulta puolen yön kieppeillä ehdinkö saunomaan oli helppo vastata myöntävästi, kun Tapsa oli kadonnut Hannun kanssa kellarin uumeniin puhumaan figuista.

Tutustumista elukkalaan

Matkamme kohti Suskun elukkalaa ei kuitenkaan sujunut täysin virtaviivaisesti. Olin katsonut kartasta sijainnin suunnilleen ja löytänyt jopa joitain tuttuja maamerkkejä joihin sen sitoa. Joka tapauksessa kartta oli selvä sen suhteen, että moottoritieltä päästäisiin Suskulle lähes suoraan. Päätimme kuitenkin käyttää varuiksi navia, ja navilla oli tällä kertaa täysin omat visiot toimivimman reitin suhteen. Lopulta löysimme itsen monen mutkan ja käännöksen jälkeen pursiseuran pihasta Usva-nimisen aluksen edestä ennenkuin navi kadotti suuntavaistonsa kokonaan ja hukkasi kartan. Onneksi vain hetkeksi, niin että pääsimme hetkisen kuluttua jatkamaan matkaa perille asti. Mutta jo tuolla satamassa istuessa ainoan edessä olevan tien johtaessa jäälle päätin että meidän seuraavan rotan nimeksi tulee Usva.

Lopulta oikea talo löytyikin varsin helposti ja sielä olikin sitten vastassa eläimiä kolmessa kerroksessa. Yläkerran yksinäisyydessä elävistä pienestä käärmelapsesta ja rasbora-altaasta kellarikerroksen karvakansa osastoon. Keskikerrosta kansoittivat puolestaan loput käärmeet, yksi siivekäs ja hyönteispataljoona. Ja tietenkin ihanat Kira ja Ilpo. Näistä koiruuksista Kira ei tosin osannut koko iltana päättää miten Tapsaan olisi pitänyt suhtautua - lukuunottamatta niitä hetkiä joilloin Tapsa rapsutti neitiä tai söi.

Tyttöjen häkki

Vaikka kaikki otukset olivat toki mielenkiintoisia saunaosaston aksoletleja myöten omat suosikkini löytyivät luonnollisesti kellarikerroksen uudesta karvalandiasta, jossa majailijat rotat, hiiret ja kanit. Hiiriä tosin koitin olla liikaa vilkuilematta, sillä en todellakaan halua nyt hiirikuumetta sotkemaan "haluan keskittyä pelkästään rottiin" -vaihettani. Asiaa ei kyllä suinkaan auttanut se että jäin yhdessä kohtaa suustani kiinni Ellun kanssa, joka on hiiriharrastaja jolla on myös muutamia rottia. Mutta pääsääntöisesti silti keskityin noihin otuksista kauneimpiin, vaikka niiden tunnistamista vähän vaikeuttikin se että Susku on mennyt venyttämän kaikki ne suloiset pikkurotat joita olen sille Tampereelle vienyt. Kyllä sitä silti hetken ihmettelyn jälkeen alkoi tunnistaa laumoista tuttuja tapauksia, kuten Katarinan, Roskan, Valdurin, Eskon ja Nassen. Rottalaan ilmestyi tuparien myötä myös yksi uusi tulokas, pikkuinen Tuhru-tyttö joka on kaikkea muuta kuin agouti. Eikä tyttö ollut edes Hannulle menossa. Koitin napata heti kuviakin tästä ihme tapauksissa, mutta kuvat tahtoivat vähän valottua neidin kauniin valkoisen(!) turkin myötä.

Kanien ja hiirten asumuksia ja poikien tämänhetkinen kämppä

Takkahuoneen alien.

Maltettiin sieltä elukkalassa kuitenkin jossain kohtaa (useampaa keskustelunpätkää ja lukuisia kuvia myöhemmin) poistuakin, peräti seuraavaan kerrokseen asti. Sielä alkoi sitten käärmeiden ja kalojen ihmettely ja suusta kiinnijääminen jatkui. Hannu tuli siitä sitten Tapsaa pelastamaan ja lähti esittelemään figujaan, josta pojat löysivät lisää jutun juurta vielä pitkälle yöhön, kun itse karkasin saunaan naisten saunavuorolla. Osa porukasta lähti suunnistamaan koteihinsa jo ennen saunomista (kiitokset eritoten Piialle ja Ellulle keskusteluseurasta!), osa jäi sitten pidemmäksi. Mie ja Tapsa luovutettiin lopulta kolmen maissa yöllä ja vetäydyttiin kellarikerrokseen nukkumaan. Sieltä sitten livistettiin aamusta kohti Turkua ennenkuin muut olivat edes heränneet. Tällä kertaa jätettiin kyllä Tampereen läpi seikkailu välistä ja ajattiin suoraan kohti Huittista (jossa Sani-kirppis oli pettymykseni niin aikaisin vielä kiinni).

Mukavata oli ja ehdottomasti reissu pitää ottaa vielä uudelleenkin. Jäihän ulkosaunakin vielä testaamatta ja Susku oli tehnyt myös mitä maukkainta omenamehua, mitä kävin välistä jääkaapista pöllimässä muiden keskittyessä boolin hävittämiseen ;)

Mikä on pieni, valkoinen ja Suskun? ...näemmä ei-agouti rotta.

Yksi käärmeterroista ja skorpionin boksia.

Ahvena luolassaan.

Loppuillasta meno meni niin eläimelliseksi etten uskaltanut tämän jälkeen edes kuvata ;)