Rottakuvia

Kohta matkalaisetkin palaavat takaisin. Täällä ei (onneksi?) ole tapahtunut mitään erityistä viime päivinä, kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Joten pistän vain ihmisten iloksi vähän kuvia, ehkä ne ehtivät päätyä toiselle puolelle maailmaa ennen paluulentoakin.

Elizan poikaset eilen...

...ja tänään.

Seran pienet möyrimässä.

Matkailuvasymysta ja suunnitelmia vuodelle 2012

Matkalla tempo on hidastunut ja kotia alkanut tulla jo ikava. Jalat ovat kipeat ahkeran kiertamisen seurauksena, ja oman tilan kaipuu alkaa nousta pintaan. Yksi selkea huono puoli paikassa, jossa turisteja ei pahemmin kay, selvasti on: ne vahat turistit erottuvat sitakin selvemmin. Isoissakin kaupoissa kaydessa myyja seuraa koko ajan hymyillen metrin paassa takana, ja kysyy valittomasti jos edes vilkaisee jotain tuotetta, haluaako sita sovittaa ja alkaa kertoa sen ominaisuuksista. Kaupungilla kaydessa olen jo pari kertaa joutunut teinityttojen pysayttamaksi, kun he haluavat samaan kuvaan - ja jokainen erikseen, vaikka porukassa olisi kuusikin jasenta. Keskustassa kavellessa seisahduin sekunniksi, ja joku paikallinen kengankorjaaja oli ehtinyt jo siina valissa sujauttaa liimaa repsottavaan kenkaani ja viittoi tulemaan sivuun, jotta voisi korjata koko kengan. Paikallisen punaisen ristin edustajat ovat bonganneet meidat kadulta jo kolmesti - joka kerta eri jasenen toimesta. Naiden lisaksi on jo tippunut laskuissa niista kerroista, kun paikalliset ovat tahtoneet tietaa mista olemme, jota on seurannut pitka liuta muita kysymyksia. Englantia osataan heikosti, mutta sen puhumista ei silti arastella.

Reissuvasymysta potiessa ajatukset eksyvat helposti kodin suuntaan, ja kodin myota rottien. Mie en millaan malttaisi odottaa poikasten nakemista. Viimeisimpien matkojen kohdalla olen muutenkin huomannut alkaneeni parantua kroonisesta matkakuumeesta joka on vaivannut miua viimeiset parikymmenta vuotta: ulkomailla on edelleen mukava kayda, mutta en viihdy pitkia aikoja poissa kotoa. Unescon maailmanperintokohteiden, kauniiden puistojen ja halvan ruuan ohelle on noussut nahtavyys vailla vertaa - oma koti. Ja miun onneksi siela voi viettaa suurimman osan vuotta ilman minkaanlaisia erikoisjarjestelyja.

Naita pohtiessa on ehtinyt samalla pyoritella vuoden 2012 rotakkaita suunnitelmia. Kasvatuspuolella essexin kohdalla perusvari on yksi iso huomiokohta etenkin russian blue agoutin kohdalla. Tassa olen ehdottomasti samaa mielta Janinan kanssa - vaikka Sera on muuten kaunis elain, ja menestynyt nayttelyissakin hyvin, ei sita voi pitaa kauniina russian blue agouti essexina. Siita puuttuu viela se vari. Itsea kovasti houkuttaisi lahtea hakemaan apuja tahan myos englantilaisista russian blue agouti essexeista, mutta aika nayttaa onnistuuko se ainakaan tana vuonna. Onneksi kuitenkin kotimaastakin alkaa jo loytya elaimia joiden kautta lahtea tuota tavoitetta Janinan kanssa tyostamaan. Toinen mika monessa syntyvassa essexissa itsea harmittaa on etta hyvat tahdet ja hyvat kylkilinjat eivat tahdo osua samoille elaimille. Samoihin poikueisiin syntyy kuitenkin molempia, seka iso etta pienitahtisia. Eli tamankin kohdalla kiinnostaisi lahtea kokeilemaan, voisiko asiaan miten parhaiten vaikuttaa. Rotakas arki tulee todennakoisesti jatkumaan tana vuonna totuttuun tapaan - nayttelyissa kaydaan, ja kamppaa taytetaan yha uusilla rottavirikkeilla aina kun sorrun rattuksille jotain tilaamaan. Omien vakituisten laumojen maara pyritaan pitamaan kahdessa, mutta kolmas ei ole taysin poissuljettu, jos siihen tuntuu tulevan tarvetta (etenkin tunnistussyista - nytkin laumassa on jo kaksi agouti essexia). Ennemmin kuitenkin pyrin ehka etsimaan sijoituskoteja siina kohtaa, eli sijoitusrottaa harkitsevat voivat ilmoittaa kiinnostuksensa vaikka heti ensimmaisten poikueiden kohdalla jos silta tuntuu.

Maanantaina sitten kotiin.

Pikapäivitys

Jolene on syönyt ruokansa yön aikana ja touhuillut päivällä. Hyvältä siis näyttää. Muuten ei ihmeempiä ole tapahtunut kenenkään suhteen. Pari uutta kuvaa pienistä voinen vielä laittaa, niitä ei voi koskaan katsella liikaa.

Elizan poikaset.

Seran poikaset.

Lisää uutisia pienistä

Jolenen poikue on sitten tarkastettu, Janinan avustuksella. Minä sain osakseni pari näykkäisyä ja haavan sormeen. Päätin sitten hermostuneen emon takia soittaa kokeneemman rotankäsittelijän paikalle. Janinan mielestä emo oli tosi kärttyisä, pesästä paljastui sitten vain kaksi poikasta. Toivottavasti pienet selviävät, kun maidontuotanto niin pienelle pesueelle ei kuulemma aina käynnisty. Vähän huonosti näkyi pienillä maitoa, mutta vähän kumminkin. Siitä siis johtui piipityksen puute.

Emo on myös tosi ison näköinen, Janina tunnusteli sen masua ja epäilee sen olevan vain lihava, kun ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa eikä sisälläkään tunnu mitään. Masu Jolenella oli kuitenkin vähän pipi ja emo protestoi liian kovaa tunnustelua. Päädyimme (Saijaakin konsultoimalla) siihen että emon annetaan olla omissa oloissaan, katsotaan sitten jos käytöksessä tai ulkomuodossa näkyy muutosta huonompaan. Pienet sitten selviävät tai eivät. Sillä välin pidän näppini turvassa, kun Jolene ei selkeästi läheisyydestä juuri nyt pidä. Muuten emo paikkailee pesäänsä ihan normaalisti ja rupesi juuri maistelemaan ruokaansa.

Muut voivat onneksi hyvin ja Delilahkin on ruvennut oikein helläksi ja suutelevaksi. Ennenhän olin hieman varuillaan Delilahin kanssa, kun olin tullut hieman näykityksi. Mikkohan valitteli myös samaa. Mokoma tosin nappasi jaossa pari herkkua itselleen, jonka jälkeen tuli vielä takaisin ja vei vielä lapseltaan namin suusta. Niin sitä opetetaan selviytymään julmassa maailmassa. :)

Pieniä kuonoja likkahäkissä.

Elizan poikaset kohta kolmen vuorokauden ikäisinä.

Seran pienokaiset ovat aukaisseet silmänsä, ihan jokaikinen. Hassua, kun eilen ne olivat vielä visusti kiinni. Kohta on varmasti odotettavissa kovaa vipellystä, pienet viihtyvät vielä toistaiseksi suurimman osan ajasta pesän sisällä.

Seran poikaset.

Blogin seurailua ja nimimietintoja

Taalla on tullut oltua paljon liikenteessa, ja konetta ei ole ehtinyt paivittain kurkata edes ohimennen. Taalla kun tunnetaan jopa liian myohainen aika koneen kaytolle - Suomessa sellainen ei ole tullut vastaan koskaan. Mutta yhta kaikki joku oli sammuttanut koneet kun kotiuduttiin uuden vuoden yona keskustasta hotellille. Eilen ehdin kuitenkin viettaa koneella kokonaiset kaksi minuuttia - juuri sen verran etta ehdin lukea Tapsan uusimman blogipaivityksen jossa kerrottiin Elizan muksujen syntyneen. Sitten kohta jo hypattiin bussiin ja suunnattiin Hang Bayhin tutustumaan saaristoon.

Sumussa tien paalla oli sitten hyvin aikaa muksujen nimiakin pohtia. Ensimmaiset kaksi poikuettahan ovat peliteemoilla, ja alkuun ajattelin jatkaa sita myos seuraavissa. Peleja ei kuitenkaan ole loputtomasti, joten teema tulee naiden kahden poikueen kohdalla vaihtumaan. Elizan muksut tulevat saamaan nimensa Hang Bayn saarien mukaan, ja Jolenen muksut Hanoin katujen mukaan. Olettaen etta Jolenen muksutkin ovat kunnossa. Se kylla rakensi pesaa niin ahkerasti jo ennen lahtoa, etta kaikkien vahvistusten jalkeen en yhtaan ihmettelisi, jos pesan aanieristys on vain sita luokkaa ettei piipitysta pesasta niin paljoa kuulu.

Tanaan hotellille palattaessa ehti sitten taas koneellekin, ja oli ihana huomata Jolenenkin jo synnyttaneen. Samoin tieto Elizan kahdestatoista terveesta ja hyvinvoivasta muksusta oli oikein tervetullut. Yhta aikaa on kova kaipuu kotiin pienten luokse, etta uteliaisuus kaikkea sita kohtaan mita taalta loytyy. Eilenkin paasi soutamaan kajakilla parin metrin paahan villina elavasta apinaperheesta. Koti-ikavaa helpottaa tieto siita etta elaimet ovat hyvissa kasissa.

Takalaisilla on kylla outo maku lemmikkien suhteen: lintuja ja koiria on tullut vastaan eniten, ja kissoja ja akvaariokaloja jonkin verran. Mutta ei kertakaikkiaan mitaan lemmikkirottiin viittaavaa edes jyvapussin muodossa. Taitaa jaada Lefulle rotta tuomatta.

Pieniä suuria uutisia

Elizan pienet on nyt tarkistettu. 12 tervettä nakeroa on syntynyt maailmaan. Jokaisella näyttää olevan maitoa masussa ja emo on pirteä ja sosiaalinen. Soittelin varmuudeksi Janinalle ja kysyin mitä tehdään, hänen mielestään karsintaa ei tarvitse toistaiseksi tehdä. Tarkkailen pienten ja emon vointia päivittäin, toivottavasti Suski pääsee itse näkemään jokaikisen. Hyvin Eliza oli ainakin poikasensa jemmannut, jouduin vähän kaivelemaan pehmikettä että sain niitä yhtään kuvaan.

Elizan poikue.

Seran pienokaiset.

Sera taas ei hoida mamman rooliaan kovin vakuuttavan näköisesti. Poikasten silmät eivät ole vielä auki, mutta emo antaa niiden vipeltää vapaana häkissä ja poukkoilla sokeina ympäriinsä. Kova seikkailunhalu pienillä tuntuu jo olevan, pesässä pysyminen tuntuu olevan aika vaikeaa.

Seran pienokaiset, osa 2.

Toisaalta, ehkä Sera on vain mukavuudenhaluinen ja tietää ettei pikkuisille tapahdu mitään omassa häkissä. Imetyksen emo kuitenkin hoitaa ihan pesän ulkopuolellakin ja poikaset näyttävät voivan hyvin.

Viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisimpänä uutisena, Jolene on synnyttänyt. Pesän ympäristö ja ruokalautanen olivat aamulla ihan veressä. Hieman huolestuttavasti piipitystä ei kuulu, mutta emo tosin viettää paljon aikaa pesän sisällä imettävän näköisenä. Jolene on vielä tukkinut kaikki pesän aukot niin tiiviisti ettei sisään näy yhtään, joten jännätään sitten huomisaamuun asti.

Rottalan uusi vuosi

Viimeiset pari päivää on ollut rauhallista. Mitä nyt viiriäiset menivät panikoimaan kun metsästin munia ja pari pyrähti ulos häkistään. Pienen metsästystuokion jälkeen sain kummankin takaisin kotiin. Kaikki hoidokit ovat hyvässä kunnossa ja Stefankin piipahti esillä, vaikka on muuten pysynyt visusti piilossa.

Uudenvuodenyönä herkuteltiin vähäsen ja Eliza päätti lähteä tavoittelemaan vuoden 2012 ensimmäisen poikueen titteliä. Herättyäni nimittäin pesästä kuului pientä piipitystä. Emokin on pirteällä tuulella ja ruoka näyttää maistuvan. Huomenna sitten kurkataan poikasten tilannetta.

Omppu maistuu pojille.

...ja tytöille.

Jolene taas paisuu ja paisuu, tuskin hänelläkään on poikueen tulo enää kaukana. Seran pikkuiset ovat lähteneet jo varovaisesti tutkimaan pesän ulkopuolta, sikäli kun emo antaa. Simmut ovat vielä visusti kiinni jokaikisellä, eli paljoa ei vielä säntäillä.

Jolene tiivistämässä pesän rakenteita.

Faras halusi muuten lisätä tänne seuraavanlaisen viestin: b 77¨. En tiedä mitä hän sillä tarkoittaa, mutta kova kiire pienellä oli kipittää näppäimistölle.