Kotirottailua

Viime päivinä rottalassa ei ole tapahtunut taas ihmeempiä. Kaikki ovat saaneet tasapuolisesti liian vähän huomiota (paitsi ehkä Tuike, joka on selvästi pääsemässä myös Janin suosikiksi), ja joutuneet olemaan ihan liikaa häkissä (ja koittaneet parhaansa mukaan livahtaa häkistä saadakseen ekstrajaloitteluvuoroja). Iltapalatkin ovat menneet tylsästi kuivaruokalinjalla, ja ekstraherkut olleet vähissä. Mie olen siis ilkeästi keskittynyt johonkin muuhun kuin rottiin. Tavaramäärä täällä kämpässä (+ varastossa) kun on lievästi sanottuna hieman ahdistava (etenkin kun Tapsan kamoja on vielä monta laatikkoa läpikäymättä), on meillä ollut vähän sanaton sopimus tehdä asialle jotain. Ennen muuttoa tuli toki raivattua jo iso määrä tavaraa pois, mutta kun sitä päättää kunnolla vähentää, niin kyllä sitä löytyy edelleen varaa mistä vähentää; eilenkin tuli raivattua omasta vaatekaapista neljä isoa Ikea-kassillista poistoja. Vaatteista huonokuntoisimmat menevät luonnollisesti rottamuksille, mutta muita pitäisi jossain kohtaa jaksaa kirpparille viedä, sitten kun saa loputkin tavarat käytyä entistä kriittisemmin läpi. Tapsa on saanut figukaapistaan poistoja jo viisi laatikollista, ja homma on vasta alussa. Kahden harrastuskamaa keräävän hamsteriluonteen taloudessa mikään säilytystila kun ei tahdo olla kylliksi. Silti käytöstä jääneet Lusakat saivat paikkansa vintiltä. Kaikesta ylimääräisestä sitä ei kuitenkaan raaski luopua. Ei ainakaan kerralla.

Mutta kyllä rotat elävät arjessa mukana silloinkin, kun niihin ei ehdi aktiivisesti muilta touhuilta panostaa. Kauppareissuilta tarttuu mukaan pieniä pahvilaatikoita helposti muokattaviksi pesiksi, ja rottia tulee moikkailtua aina rottalan ohi mennessä. Gradua tehdessä tahtoo aina välillä eksyä myös foorumeille ja blogeihin etsimään uusia ideoita, ja poistotavaralle koitetaan aina ensin etsiä rottamainen sovellutus (ellei sitä ole selvästi järkevämpi laittaa myyntiin). Mutta kyllä sitä silti odottaa että tänäänkin ehtii taas kunnolla istumaan iltaa rottalaan rottamusten touhuja seuraamaan sopivasti romaanin yli kurkkien.

Janinan kanssa eilen maililla sovittiin seuraavan poikueen syntyvän Janinan nimen alle, kun molemmat vanhemmat ovat kuitenkin Janinan omistuksessa. Mie vastaan poikueesta kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan muuten. Itselle on tällähetkellä tärkeintä saada Dippikselle sopiva morsian, ja siihen ei sillä olä ole vaikutusta kumman nimissä poikue on. Vielä tänä vuonna kun ei tarvitse itse miettiä rekisteröintimääriä ja muita, joita virallisten kasvattajien kohdalla sitten katsotaan. Niin vaikkei poikuetta sitten omiin nimiin saakaan, niin on se silti oman kasvatuksen kannalta eteenpäin, kun saa mahdollisuuden yhdistelmään, jota ei ilman lainaeläimiä olisi itsellä mahdollisuutta toteuttaa.

Mutta siinä missä rottien kanssa on aika hiljaiseloa elelty, käärmeet ovat aiheuttaneet pientä päänvaivaa. Tai lähinnä yksi niistä, Saaga. Se on todennäköisesti keksinyt terraariosta jonkin aukkokohdan, mitä me emme ole bonganneet. Saaga nimittäin karkasi kerran juhannuksen jälkeen löytyen heti seuraavana päivänä parvekkeelta, ennenkuin olimme edes ehtineet huomata sen livistäneen. Silloin jo luulimme keksineemme mistä se karkasi, ja tukkineemme kolon, mutta viime yönä oli taas tippunut kynttiläkippoja ikkunalaudoilta, mikä viittaisi siihen, että jokin olisi täällä yöllä liikkunut. Ebony on ainakin tallessa, mutta Saagasta ei ole saatu näköhavaintoa, eli pahoin pelkään että jokin kolo on vielä tilkkämättä. Eilen illalla kaikki käärmeet olivat hyvin aktiivisina terroissaan, eli mahdollisen karkumatkan on pitänyt tapahtua joskus yhden jälkeen yöllä. Vähän neitiä koitettiin kyllä jo kämpästä hakea, mutta kun nuo mahtuvat uskomattoman pieniin koloihin, ja liikkuvat lähinnä hämärässä, voi illalla olla paremmat mahdollisuudet löytämisen kanssa. Tietää ainakin olla tuulettamatta tänään parvekkeen kautta, koska en todellakaan haluaisi lähteä tekemään tuttavuutta naapureihin karanneen käärmeen myötä.

Blogi on ollut nyt myös tylsän kuvaton, jonka korjaamiseksi pitäisi saada aikaiseksi lähteä joku päivä kameraostoksille. Sitä odotellessa päivitin muutamaan aiempaan postaukseen pari kännykkäotosta, ettei tässä nyt ihan pelkkää tekstiä sentään olisi. Josko sitä ennen kasvattajapäiviä vielä ehtisi.

Tuontipoikia katsomassa

Frederik

Tuli sitten poikettua perjantaina hollantilaispoikia katsomassa. Paula oli ollut juhannuksena reissussa, ja joku oli sillä välin vaihtanut tuontikakarat teineihin. Vauvakarvasta ei ollut enää jälkeäkään, ja kovin oltiin menossa, vaikka vielä vähän ujosteltiinkin. Kiusin sitten poikia taas kynsienleikkuulla. Paula puolestaan vastasi lepyttelystä jakamalla pojille raejuustoa ja mozzarellakuulia. Pikkuhiljaa karanteeniaikakin lähenee loppuaan, mutta ei ihan vielä kuitenkaan. Kovasti sitä on silti jo kaikkea juoniteltu pikku prinssien päänmenoksi ;)

Loppuviikonlopuksi karkasin Tampereelle jättäen kotona olevat rottalaiset Tapsan hoiviin. Hän jäi sitten pitämään lukupiiriä rottahuoneen nojatuolista käsin.

Häkkiaddikti tekee löydön

Tämän viikkoisessa inventaariossa varalla ollut lasiterraario päätyi myyntiin, ja hankintalistalle ilmestyi sen tilalle 70cm duna. Lasiterraario kun on satunnaiseen terraarion tarpeeseen varsin painava ja tilaa vievä säilyttää, etenkin nyt kun tarve harvenee entisestään raudoitettujen poikashäkkien myötä. Jonkinlaisen terraarioratkaisunkin halusin kuitenkin varalla olevan. Ensisijainen tavoite oli kuitenkin päästä ensin tuosta lasiterrasta eroon, joten en ollut vielä alkanut edes aktiivisesti dunailmoituksia katsella. En sitten ehtinytkään alkaa, kun bongasin sattumalta ilmoituksen myytävistä marsu- ja hamsterihäkeistä omia ilmoituksia tarkastaessa. Ilmoituksessa ei oltu tarkemmin myytäviä häkkejä eritelty, joten laittelin sitten mailia ja kyselin löytyisikö mahdollisesti duniakin.

70cm Gabber

Vastaus tuli nopeasti, ja siinä hetki sitten viestiteltiin. Alkuun oli puhetta että menisin katsomaan häkkejä alkuviikosta Tampereelta palattua, mutta sitten myyjä ilmoitti olevansa kotonansa kyllä nytkin, joten päätettiinkin sopia treffit puolen tunnin päähän. Hypättiin sitten Tapsan kanssa seuraavaan bussiin, ja suunnattiin kohti Vähä-Heikkilää. Vähän sitä kyllä jännitti, montako häkkiä sitä lopulta tarttuu mukaan, pyynti häkeistä kun oli 5-10€/kpl. Ja bussikuskin reaktio niitä häkkejä kotio päin kuskattaessa.

Pihamaalla meitä oli vastassa häkkien myyjä parin kiinanharjakoiran kanssa. Mie jäinkin siihen sitten suustani toviksi kiinni, ja ehdittiin puhumaan niin häkeistä, koirista, muista eläimistä, muutoista ja parisuhteistakin siinä koiria rapsutellessa ja auringosta nauttiessa. Joidenkin ihmisten kanssa sitä vain käy niin, vaikka sitä itse välillä vähän ujokin on. Tulin sitten kutsuneeksi myyjän meilläkin käymään rottia halutessaan katsomassa, kun hän rottien hankintaa miettii.

Ja tarttui meille mukaan niitä häkkejäkin, vain kaksi kappaletta tosin. 70cm Gabber-muoviterraario jota mentiin hakemaan, ja sen lisäksi yksi miniduna. Jälkimmäinen oli sellainen pieni sortuminen, kun sain sen samaan hintaan tuon ison kanssa kaupanpäällisiksi. Niin on nyt sitten varalla, jos tarvitsee joskus normikuljetusboksia isompaa rotille esimerkiksi viikonloppureissulle. Yhteensä noista maksoin kympin, ja kumpikin noista ihan ehjä on, vaikkei ehkä ihan uuden veroinen.

Oli kyllä kaikin puolin piristävä häkkikauppa. Sitten pitäisi saada enää omia ylimääräisiä taas myytyä ;)

Poikuesuunnitelmia

Viime päivät on tullut nyt mietittyä urosvaihtoehtoja Ratazana's Mona Lisalle, ja eilen tuli vastaan ensimmäinen mitä Janinalle ehdottaa; Janinan rex black uros Brisby's Procession. Kyseisen pojan sukutaulua kun tuli käytyä hieman läpi jo silloin kun käytiin Tiinan kanssa Ruotsissa poikaa hakemassa, ja se palautui nyt mieleen kun kävi läpi mitä uroksia keltäkin voisi tiedustella. Värien puolesta se ei ole täydellinen; poikueessa olisi mahdollisuus paitsi toivottuun agoutiin, myös todella suuri todennäköisyys cinnamoniin mikä olisi itsellä vasta kolmannella sijalla agoutin ja blackin jälkeen kotiin jätettävää poikasta miettiessä. Kuitenkaan taustalla ei ole mitään sellaista mitä ehdottomasti ei haluaisi poikueeseen. Rexinkin kanssa pystytään elämään, jos poikueeseen sattuisi agouti essex naaras sellaisena syntymään. Isoimpana plussana tulee kuitenkin uroksen tausta: uros on puoliksi ruotsalaisista ja puoliksi englantilaisista linjoista. Eli poikueeseen syntyvän poikasen pystyisi hyvin yhdistämään yhdelle omista uroksista ilman ei toivottua kertautumista sukutaulussa.

Janina laittoi minulle eilen sukutaulut sähköpostiin ja oli itsekin tutkinut niitä tarkemmin. Näillä näkymin yhdistelmä saakin vihreää valoa myös Janinan suunnalta. Sitä ennen on kuitenkin edessä Mona Lisan lepotauko poikasista ja Jurvan näyttely, johon neiti on menossa kisaamaan. Eli asiaan palataan ensikuussa. Mutta näiden suunnitelmien myötä meilläkin saatetaan päästä nauttimaan kakaroiden toilailusta vielä tämän vuoden puolella, vaikka en päätyisikään teettämään Muhkulla toista poikuetta (mikä alkaa näyttää varsin epätodennäköiseltä). Omat junnunaaraat kun alkavat olla astutusiässä vasta marraskuun kieppeillä, eli joulu-helmikuulle odotellaan sitten useampaa poikuetta. Eli astusten onnistumisista riippuen nämä poikueet saattavat ajoittua kummalle tahansa puolelle vuodenvaihdetta. Yhden näistä junnuista, Elinalta tulevan sk rb naaraan, olisi tarkoitus kotiutua meille ensiviikolla kasvattajapäiviltä. 

Kuivikeroudausta

Ennen muuttoa tilatut Toa-säkit alkoivat osoittaa hupenemisen merkkejä, joten tuli taas ajantasaiseksi selvittää olisiko yhteistilausta tiedossa. Eläinkaupat kun vaativat tavallisesti omaan käyttöön (ja rahatilanteeseen) nähden turhan suuria tilauseriä, jotta yksinään saisi paljousalennusmäärät kasaan. Tiinalla ei ollut täydennystarvetta ennen reissuaan, mutta hän tiesi vinkata että Saijalla saattaisi olla. Niin olikin ja Janinalla samoin. Hintavertailu kuitenkin osoitti Valintatalon pikkupussit normaalihinnallakin kilpailukykyisiksi eläinkaupan säkkien kanssa. Mutta olisihan se liian helppoa vain poiketa hakemaan pari pussia tarpeen mukaan kirjaimellisesti nurkan takaa. Kunnon hamsteriluonne tykkää aina vähän varastoida: eihän sitä muuten koskaan tiedä, sattuuko kaupan hylly olemaan Toasta tyhjä juuri silloin, kun olisi aikaa häkkejä siivoilla.

Saija tiesikin vinkata, että myös Valintataloon pystyy tilaamaan tavaraa suuremmissa erissä. Niinpä poikkesin sunnuntaina ohimennen keskiaikamarkkinoille mennessä tilaamassa 30 pussia kuiviketta; 10 pussia jokaiselle. Tilaus luvattiin liikkeelle keskiviikoksi. Kyselin sitten Saijalta ja Janinalta hakevatko he nuo omansa mieluummin liikkeeltä suoraan vai täältä meiltä, kun samallahan ne heidänkin pussinsa tänne meille roudaisin kun omani haen. Grillijuhlissakin puhuttu yhteistatuointi idea oli heillä edennyt nyt toteutusvaiheeseen asti, joten sovittiin että he tulevat hakemaan omiaan täältä meiltä huomenna vapauduttuaan.

Me poikkesimme sitten Tapsan kanssa kuivikkeita hakemaan; kaljakärry kainalossa ja pari isoa Ikea-kassia mukana. Eihän Toa-Lätt nyt mitään paina... Paitsi ehkä suuremmissa määrissä. Kaupan kassa oli ensimmäinen joka katsoi tätä ostoskasaa vähän epäillen, ja varmisteli vielä, että oikeastiko koko pino. Juu, kaikki 30kpl. Epäilevä ilme ei ainakaan poistunut, kun ostokset sitten kasattiin kaljakärryn ja Ikea-kassien kyytiin (siinä kohtaa tuli mieleen, että 2kpl kaljakärryjä olisi voinut olla helpompi ratkaisu). Mutta ei sitten muuta kuin kotia kohti; mie työnsin kärryjä, ja Tapsa vastasi kasseista.

Kuivikesaalis kotiutettuna

Ohikulkijoista osa katsoi ehkä vähän pitkään, ja kommentoivat näkyä seuralaisilleen. Yksi mies olisi ystävällisesti auttanut minua saamaan kärryn sadevesikourujen yli, kun kärry tahtoi ensin yhteen niistä vähän töksähtää. Mutta kärryn ympäri kääntämällä se ylitti senkin sujuvasti. Ehti taas mukavasti saada huomiota tuolla 140 metrin matkalla. Mutta pitäähän joka kylällä oma kylähullunsa olla, tai jotain. Ala-aulassa päädyin purkamaan kärryn, ja nostamaan viiden pakkaleen paketeiksi muovitetut kuivikepötköt yksitellen yhdet portaat hissille. Kahdeksaan kerrokseen asti noita ei kuitenkaan tarvinnut lähteä kantamaan (siihen tosin minäkään en olisi välttämättä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi muiden kuin omien kohdalla ;)).

Ylhäällä hissiä purettaessa vastassa oli sitten pari miestä, todennäköisemmin remonttimiehiä kuin naapureita (ainakin parvekkeita kun tässä talossa fiksaillaan parhaillaan). Heidän tullessaan hissille vasta pari paaleista oli ulkona, ja kun niitä tuli ulos vielä se neljä ennen hissin vapautumista, niin vähän miehet meidän kissamäärää ihmettelivät. En sitten vaivautunut korjaamaan, että eihän meillä mitään kissoja ole, rottia vain asunnossa vilisee. Tyydyin vain hymyilemään ja vapauttamaan hissin. Ilman Tapsaa olisin kyllä tällä reissuilla voinut saada hieman vinksahtaneen kissanaisen leiman ;D Mutta nyt on taas kuivikkeita.

Rottala 6/2012

Rottala-sivu päivittyy taas, ja uuden tieltä vanhat kuvat teksteineen saavat taas siirtyä osaksi postausten virtaa. Kuvissa on siis rottala siinä asussa, kun se ehti kesäkuun olla, ennenkuin innostuin taas häkkien kanssa säätämään. Valitettavasti uudelleen järjestetystä rottalasta jäivät pois myös maskotit pygmipoikien otettua taas pahemmin yhteen. Niin suloisia kuin nuo pikkuhiiret olivatkin, niiden laumakemiat ovat jotain jonka kanssa en halua lähteä enää säätämään (tai sitten minulla on ollut vain huonoa tuuria). Itsellähän oli alkuun haaveissa muodostaa perheryhmä ja sen myötä sen kokoinen lauma, että hiiret olisivat paremmin myös näkösällä. Muutaman yksilön kanssa terra kun näytti suurimman osan ajasta täysin autiolta. Lopputulemana hiiristä saatiin lopulta kaksi pysymään hengissä ja sovussa samassa terraariossa, kunnes niilläkin nyt klikkasi.

-------------

Uusi rottala sijaitsee Turun keskustassa, 450 metrin päässä linja-autoasemalta. Rotilla on käytössään oma huone,

Rottala ovelta

jossa sijaitsee rottahäkkien lisäksi rottalan maskottien, afrikkalaisten kääpiöhiirten terraario. Rottalan tämänhetkiseen varustukseen kuuluu kaksi vakituista asuinhäkkiä: yksi naaraille ja yksi uroksille, sekä pari poikashäkkiä, pari mammailuboksia ja varaterraario. Tämän normivarustuksen lisäksi varastoituna on vielä muutamia häkkejä, jotka toimivat varahäkkeinä esimerkiksi hoitorotilla, tai jos poikueita on useampia samanaikaisesti.

Rottala on sisustettu täysin johdottomaksi, mikä helpottaa rottien juoksuttamista. Lattialle asti meillä pääsevät kuitenkin vain aikuiset rotat. Alle luovutusikäiset poikaset jaloittelevat olohuoneen sohvalla ihmisseurassa, saaden samalla ekstrakäsittelyä. Rottien ollessa häkeissään rottalan ovi on yleensä auki muuhun asuntoon, että rotat olisivat omasta tilastaan huolimatta mahdollisimman vähän eristyksissä muusta elämänmenosta. Rottalaan on myös varattu oma nojatuoli, niin lukutuokiot tai blogin päivitys ovat mahdollisia myös rotakkaassa seurassa. 

Poikien häkit ja mammailboksit

 Uroslauman häkkinä meillä toimii Fop Lusaka -täysmetallihäkki. Toinen Lusakoista on tällähetkellä varalla. Kumpikin häkki on kooltaan 85*60*147cm. Häkkien pinnaväli on 12mm, eli sopii hyvin poikasillekin, eikä naarailla ole mahdollisuutta poiketa pinnojen välistä luvattomille visiiteille. Häkeissä on metalliset pohjatarjottimet, jotka toimivat mataluudestaan huolimatta varsin hyvin meillä käytetyn Toa-Lätt kuivikkeen kanssa. Luukkuja häkissä on edessä neljä (kaksi isoa, joiden kummankin keskellä on yksi pienempi) sekä yksi luukku kummassakin sivussa. Lisäksi häkin katto on mahdollista nostaa ylös häkkiä siivotessa, mikä helpottaa puhdistusta paljon. Uroshäkissä asukkeja on tällähetkellä neljä, ja tulossa viides. Viidennen myötä uroslaumalle on harkinnassa hankkia Ferplast Tower -häkki.

Mammailubokseina synnyttävillä naaraina toimivat Ferplast Kios häkit, jotka ovat kooltaan 70*47*28cm, eli vastaavat kooltaan hamsteridunia. Niissä emot asuvat synnytystä edeltävästä ajasta siihen asti kun poikaset ovat noin pariviikkoisia. Kios-häkkejä meillä käytetään välillä myös totutuksissa ja sairasyksiöinä.

Maskottinurkka. Pygmit vielä väliaikaisterraariossa.

Poikahäkin vieressä huoneen nurkassa sijaitsee Afrikkalaisten kääpiöhiirten eli pygmien terraario. Terraario on kooltaan 50*30*40cm, ja sitä kansoittaa kaksi pientä hiirua. Pygmiterraarion alla sijaitsee varaterraario, joka on kooltaan 75*40*35cm. Varaterraario on meillä käytössä osilla synnyttävillä naarailla, lähinnä silloin jos joku naaraista ei tahdo pysyä muovipohjaisessa asumuksessa. Mammailuboksien raudoitus kun on itseltäni vielä tekemättä. Mammailukäytön ohella varaterraario majoittaa joskus hoitoeläimiä, silloin kun oman lauman keskelle eksyy esimerkiksi gerbiilejä, hiiriä tai hamstereita vieraileviksi tähdiksi.

Terraarioiden vieressä sijaitsee rottalan nojatuoli, joka toimii paitsi rottien kiipeilyalustana, myös omana tukikohtana rottalassa aikaa viettäessä. Nojatuoli on sijoitettu puolueellisesti poikashäkkien viereen, mutta vanhemmat rotat osaavat kyllä tulla itse luokse hakemaan osansa huomiosta.

Poikashäkit

Poikashäkkejä meillä on vakituisemmassa käytössä kaksi: puolikas Midwest Critter Nation doublesta (mitat 91*60*99cm), sekä hieman pienempi imac-merkkinen häkki (mitat 80*50*60cm). Näistä Critterissä on vielä käytössä häkin mukana tullut matala pohjatarjotin, joka on tarkoitus korvata jossain vaiheessa kunnon metallisella pohjalaatikolla. Critterissä on edessä kokonaan aukeavat ovet. Imacin häkissä on yhteensä kolme luukkua: yksi edessä, ja yksi kummassakin päädyssä. Näistä häkeistä toiseen emo muuttaa poikasineen poikasten ollessa noin kaksiviikkoisia. Poikasten ollessa noin neliviikkoisia, poikue jaetaan sukupuolittain omiin ryhmiinsä, jolloin molemmat häkit tulevat käyttöön. Poikasten lisäksi häkeissä majoitetaan joskus hoidokkeja.

Junnuloissa meillä käytetään välillä myös juoksupyöriä, jotka meillä ovatkin osien poikasten suosiossa. Yksikään vanhemmista rotista meillä ei tykkää juoksupyörää käyttää, yhtenä syynä voi tosin olla, että kummatkin meiltä löytyvät pyörät ovat aikuisen rotan mittapuulla suht pieniä (halkaisija 29cm).

Naaraslauman häkki

Naaraslauma asuttaa meillä TriplaCritteriä, joka on koottu yhdistämällä yksi kokonainen ja yksi puolikas Critter Nation Doublesta. Häkkikokonaisuuden mitat ovat 91*60*220cm. Häkissä on edessä kuusi avautuvaa ovea, jotka tekevät häkistä helpon siivottavan. Tämänhetkiseen likkalaumaan kuuluu viisi jäsentä, joista yksi on tosin nyt lainassa Tiina Mustalahden rottalassa. Häkissä on alkuperäisen muovisen pohjatarjottimen tilalle vaihdettu metallinen pohjalaatikko, joka mahdollistaa runsaamman kuivikkeiden käytön ilman kaikkien kuivikkeiden päätymistä lattialle. Häkin pinnaväli on tiheä (12mm) ja ovissa hyvä lukitus, mikä tekee häkistä varsin murtovarman asumuksen rottakäytössäkin. Verkkokatto mahdollistaa hyvin erilaisten pesien ja riippumattojen kiinnityksen aivan häkin yläosaan, mutta rajaa samalla sitä mitä tavaroita häkin päällä on mahdollista säilyttää.

Likkahäkin huoltoa auttava keittiötikas

Rottalan kaappien ovitarrat

Pygmien terraario sisustettuna

Poikien uusi kämppä

Furet Tower juuri kasattuna

Nyt on sitten Furet Tower kotona ja kasassa. Vaikka olen aiemminkin käytetyistä häkeistä tykännyt, tämä oli kyllä yliveto. Aiemmat käytetyt mitä kotiin on tullut hankittua ovat olleet yhtä hyviä ja toimivia kuin uusi. Tämä on parempi: ostettaessa sekä häkin alapohja ja pystytuet oli raudoitettu, jonka lisäksi häkkiin oli lisätty siististi neljä ekstraluukkua kätevällä kiinnityssysteemillä. Ennen käyttöön ottoa lisäsin sitten vain välipohjan raudoituksen, jota häkissä ei vielä ollut, koska häkin edellinen omistaja ei ollut häkissä välipohjaa käyttänyt - se oli siis kuin uusi. Ainoa isompi käytönjälki häkissä erona uuteen oli yksi puuttuva pyörä, joka oli aiemmassa käytössä hajonnut. Eli sen verran joutuu nyt varaosaostoksille. Ja sokerina pohjalla, ekstraominaisuuksistaan huolimatta häkki oli puolet halvempi kuin uusi. Voin siis sanoa olevani kauppoihini tyytyväinen.

Hetken harkitsin testimielessä kokeilevani sisustaa häkin hyödyntäen vain alkuperäisiä luukkuja, mutta yleisimmän häkille annetun miinuksen havaitsemiseksi ei tarvittu edes kokonaista sisustuskertaa. Häkin alkuperäiset luukut ovat hyvänkokoiset, mutta niitä on ehdottomasti liian vähän. Häkin sisustaminen helpottui huomattavasti kun otti käyttöön häkkiin modatut ylimääräiset sivuluukut - ilman niitä en välttämättä sanoisi pitäväni häkistä, kun on tottunut Critterien ulottuvuuteen häkkejä sisustettaessa.

Häkkiin tehtyjä modauksia

Toisen pohjan raudoituskin sujui kuin leikki - tällä kertaa paremmin varustautuneena. Touhu helpottui selvästi, kun reikävanteen vaihtoi hieman ohuempaan (edellinen oli 20mm leveää 1,0 milliä paksua, uusi 11mm leveää 0,75mm paksua). Eron huomasi etenkin nurkkia työstettäessä ja nauhaa katkaistaessa. Myös 2mm pidemmät niitit aiheuttivat lyhyempiä vähemmän päänvaivaa. 

Nyt pitää vielä purkaa toinen Lusaka rottalasta ja siivota huone, niin pääsee päivittämään rottala-sivua. Se jäänee kuitenkin huomiseen tai ylihuomiseen, päivittäminen ainakin.

Uudet asukkaat tutustumassa häkkiin