Sunnuntaiprojekti

Ensimmäinen satsi häkin osia pesussa

Minun on jo pidempään pitänyt purkaa tyttöjen Critteri ja pestä kaikki osat kunnolla suihkun alla. Sillä vaikka rätti riittää viikkosiivouksissa ihan hyvin, ei se kuitenkaan kaikkia välejä puhdista. Koska tällä viikolla viikonloppu oli pitkästä aikaa rauhoitettu pelkälle kotonaololle (...ja rentoutumiselle), totesin lauantain lököilypäivän jälkeen tänään olevan mitä mainioin päivä projektille. Toinen vaihtoehto olisi ollut huomenna töiden jälkeen, mihin en onneksi lähtenyt.

Tapsa auttoi miut projektissa alkuun alkamalla tyhjentää likkahäkkiä samalla kun leikkasin kaikilta rotilta kynnet. Sen jälkeen minä siirryin purkamaan tyttöhäkkiä Tapsan alkaessa tyhjentää poikien Critteriä - saatuani projektin aloitetuksi, päätin purkaa ja pestä kaikki Critterit kerralla. Kaikkien Critterien yhtäaikainen purku ja pesu kun mahdollisti myös toisen projektin jota olen jo jonkin aikaa kaavaillut - kaikkien kolmen Critterin yhdistämisen yhdeksi häkiksi. Varahäkkejä kun meiltä löytyy kuitenkin sen verran, että niistä saa hyvin majoituksen Pamaukselle ja Frederikille siksi aikaa kun Frederik lähtee Suskulle ja Pamauksen voi yhdistää likkalaumaan. Pamauksellekin voi olla nyt Lilianin pikkupoikien lähdettyä ihan kiva päästä olohuoneeseen paremmalle huomiopaikalle siksi aikaa kunnes sen voi yhdistää muuhun laumaan.

Likkojen linna alkaa hahmottua

Valitettavasti (joskin odotetusti) miulta katosi siivousseura hyvin pian aloittamisen jälkeen. Tapsa kun oli lupautunut tänään Mikolla poikkeamaan, joten kun hän lähti suunnistamaan bussille, oli minulla vielä pestävänä yli sata kiloa häkin osia, rottalan seinät, lattialistat ja häkkien alustat + tietenkin vielä häkin uudelleen kasaaminen ja sisustaminen. Melko koko päivä homma siis. Tässä välissä kävi kyllä pariin otteeseen mielessä
kolmannen häkin kuskaus suorinta tietä vintille, niin ettei tähän rumbaan tarvitsisi lähteä enää ikinä uudestaan. Nämä ajatukset unohtuivat kuitenkin nopeasti, kun kaikki osat oli saatu pestyä ja pääsi kasaamaan häkkiä - häkkien kokoamisesta kun pidän ihan eri tavalla kuin niiden purkamisesta ja pesemisestä.

Vaikka oli täällä kyllä välillä silti melkoinen tropiikki, kun päivä oli valmiiksi lämmin ja kuuma vesihöyty levisi nopeasti kylpyhuoneesta koko asuntoon. Kaikki häkin osat kun eivät edes mahtuneet kerralla kylpyhuoneeseen, vaan ne piti pestä muutamassa erässä ja koettaa nostaa eteisen seinustoille kuivumaan. Mihail malttoi kuitenkin onneksi nukkua koko siivousprojektin ajan, niin ei tarvinnut pelätä pojan onnistuvan kaatamaan lomittain toisiinsa nojaavia kalteripinoja.

Nyt kuusi tuntia aloittamisen jälkeen homma alkaa olla viimein voiton puolella. Eteisessä odottaa enää muutamia ylimääräisiä Critterin osia niiden siirtämistä vintille varastoon. Muuten likkojen uusi linna on viimein muuttovalmis. Ja nyt kun rottala on viimein viimeisen päälle puunattu on tänne ensiviikolla mukavampi päästää myös vieraita Mihailia katsomaan - josko vaikka rotat ja rottalakin onnistuisivat saamaan osansa huomiosta.

Pesun suhteen viimeisiä viedään

Tässä välissä Mihail heräsi ja sai välipalaa

Urakka valmis

Kastraatioaika varattu

Saija päätyi olemaan tuomatta Pamaukselle morsianta, joten varasimme pojalle ajan kastraatioon. Aika on ensiviikon tiistaina puoliltapäivin, eli Tapsa on taas se joka kiikuttaa pojan lekurille. Tämä on varsin kätevää, nyt kun minä vasta olen töissä ja toinen päivisin enemmän kotona, niin ei sitten tarvitse ilta-aikoja jonottaa. Sitten pitää vielä varoaika varmistaa ennenkuin poika pääsee taas laumaan. Pamaus on tosiaan ensimmäinen rotta joka lähtee meiltä kastroitavaksi - tai ylipäätään mihinkään leikkaukseen. Tätä ennen kanit ovat olleet meillä pienimpiä joille toimenpide on tehty - tosin pienimmät kanit ovat olleet 680 grammaisia, niin ei siinä enää paljon kokoeroa ole Pamaukseen.

Poikien kerrostalo ja ensipäiviä Mihailin kanssa

Poikien kämppä jaettuna

Eilen tuli siivottua uroshäkki ja tehtyä pieniä uudelleenjärjestelyjä rottalassa. Poikien CritterNation tuli nyt jaettua kahdeksi puolikkaaksi, joista Pamaus sai ylemmän ja Kismet ja Frederik alemman. Tämä järjestely tulee pysymään sen aikaa
kunnes Frederik muuttaa Suskun luo ja Pamaus saadaan kastroitua. Jälkimmäistä tosin lupasin lykätä hieman, sillä Saija vielä miettii toisiko hän pojalle vielä yhden tyttöystävän ennen toimenpidettä. Sen jälkeen poikien Critteri liitetään likkojen linnaan. Likkalauma kun alkaa olla jo sen kokoinen, että vaikka ne varmasti pärjäisivät hyvin nykyisessäkin, ei lisätilasta ole haittaakaan. Etenkin nyt kun lauma koostuu varsin eri-ikäisistä rottamuksista on kiva että kaikilla on halutessaan vähän sitä omaakin tilaa - siitä huolimatta että Sputnikien lukumäärästä riippumatta kaikkien pitääkin aina koettaa änkeä siihen samaan - mutta ainakin siinä on kyse sitten valinnasta eikä olosuhteiden pakosta.

Talouden uusin tulokas on myös nyt laajentanut reviiriään koko asuntoon. Eilen tutustuminen lähti liikkeelle rottalasta, jossa Mihail viihtyi selvästi heti. Likat olivat taas heitelleet häkistään koirannappuloita, joita Mihail imuroi tyytyväisenä lattialta ja nukahti sitten poikahäkin eteen - juuri kun minun piti alkaa siivoamaan sitä. Myöhemmin poika siirtyi jatkamaan uniaan uroshäkin alle. Rotat eivät ole olleet kalterien läpi Mihailista moksiskaan, eikä Mihailkaan tunnu vielä edes huomanneen rottien olemassa oloa. Tosin skunkkivinkkelistä häkkien neljäkymmentäsenttiä korkeat jalustat ovat varsin korkeat. Niin korkealle poikaa eivät ole saaneet vielä kurottelemaan muut kuin ylösnostetut namit. Nameille tuo otus kun on hyvin perso.

Mihailin pieni kuopsutteluboksi

Eilisillan mittaan Mihailin kulku suuntautui myös makuuhuoneeseen, olohuoneeseen ja keittiöön. Etenkin talouden pörrömattoja poika tuntuu rakastavan, kun niitä on kiva kuopsuttaa ja haroa kuonolla nameja etsien. Illan verran pojan touhuja seurailtua sille tuli lopulta laitettua karikelaatikko omaan huoneeseen, että pääsee sieläkin vähän kaivelemaan. Tänään pojalle haettiin myös yksi lelu lisää, kun alkaa vähän hahmottaa millaisista leikeistä poika pitää. Ostettu onkilelu oli menestys, mutta kaikkiin leikkeihin ei toki tarvita rekvisiittaa; välillä poika haastaa myös leikkimään littaa, joko lähtemällä itse perään tai karkuun. Jossain vaiheessa leikkiä heitetään sitten peppukäännös ja suunta vaihtuu. 

Tänään tuli myös säädettyä Mihailin valjaat oikeankokoisiksi ja kokeiltua niitä pojalle päälle. Namit veivät helposti huomion valjaiden hienosäädöstä ja saivat nopeasti unohtamaan koko valjaat. Tänään valjaita kokeiltiin kuitenkin vasta sisällä, vaikka poika kovasti koittikin änkeä eteisen oven raosta mukaan pikaiselle kauppakäynnillä. Ehkä huomenna kokeillaan sitten vähän puistoiluakin, jos sää on sopiva.

Hämminkiä poikalaumassa

Rottalan puolella poikalaumassa tapahtui se mitä pelkäsinkin. Pamauksen ja Frederikin välit ovat lähteneet kiristymään Sanariksen lopetuksen jälkeen. Touhu alkoi satunnaisena hätyyttelynä, kiljumisena ja pörhistelynä. Eilen löytyi sitten ensimmäiset puremahaavat ja pojat tuntuivat välttelevän toisiaan ja pörhistelevän heti toisen tullessa lähelle. Tilanne oli siis ajautumassa nopeasti samaan pisteeseen mitä se oli Sanariksen ensikertaa sairastuessa. Silloinhan veri lensi pahemmin ja olin jo täysin valmis erottamaan pojat kun Sanariksen vointi äkkiä kohenikin ja lauma rauhoittui entiselleen.

Asiaa hetken harkittuani päädyin sitten erottamaan pojat. Frederik pääsi Kismetin seuraan pikkuhäkkiin ja Pamaus jäi toistaiseksi yksin. Poikalauman pääasialliseen ongelmaan kun on tuskin löydettävissä ratkaisua nyt kun olen päättänyt olla hankkimatta lisää uroksia; laumasta puuttuu johtaja. Frederik on pehmo ja Pamaus on epävarma. Nuo pojat eivät vaadi kummoistakaan johtajaa tullakseen toimeen, mutta ilman johtajaa nuo ovat pihalla. Pamaus ei osaa orientoitua tilanteeseen ja alkaa häiriköidä Frederikiä, ja Frederik puolustautuu. Sitten kummatkin piippailevat ja pörhistelevät, kunnes hakeutuvat taas eri puolille häkkiä. Sopu jatkuu siten tasan niin kauan, kuin pojat eksyvät taas liian lähelle toisiaan ja homma alkaa alusta.

Vaikka tiedostan että tilanteessa suurempi ongelma on Pamaus, joka tekee tuota samaa muissakin epävarmoissa tilanteissa kuten näyttelyissä, en silti pääse yli siitä että kyseinen poika on lempparini. Olen siis alkanut kallistua sen idean puoleen jolle lähes tulkoon nauroin vielä viikko sitten - yli vuoden vanhan uroksen kastrointiin. Sitten Pamauksen voisi totuttaa likkalaumaan akkavallan alle, jonne sillä on todennäköisesti hyvät mahdollisuudet sopeutua jos se selviää kastraatiosta. Ihmistä kohtaan Pamaus kun on kotona maailman ihanin, herttainen pusupoika ja nuolee kaikkien sormet ja raksuttelee tyttyväisenä kun sitä vähänkin huomaa.

Tässä kuitenkin muodostuisi edelleen ongelmaksi Frederik. Frederikiä kun en todellakaan halua jättää yksineläjäksi, eikä Kismetistä ole luonnollisesti kuin hetkelliseksi seuraksi. En myöskään halua pitää jatkossa kahta laumaa, joten en haluaisi hankkia sille uusia junnuja kavereiksi - ja uroksilla toiseen aikuiseen urokseen totuttaminen ei yleensä ole toimiva vaihtoehto. Yhtenä vaihtoehtona mietin lopetusta, sillä aikuisen urokseen kiertoon laitto on aina isompi riski kuin naaraan kohdalla, koska aikuisten urosten on usein paljon vaikeampi sopeutua uuteen kotiin. Tässä kohtaa otin puhelinyhteyden Suskuun, koska kyseessä on kuitenkin yhteinen poika joten poikaa koskevat päätökset tehdään luonnollisesti yhdessä.

Susku ymmärsi haluttomuuteni olla hankkimatta pojalle uusia kavereita, nyt kun olen jo pidempään harkinnut paluuta yhteen laumaan. Lopetuksen kannalla hän ei kuitenkaan suorilta käsin ollut yhtä ymmärrettävästä syystä - tällä hetkellä Frederikin kohdalla kun oikeasti suurin ongelma on se että nykyinen lauma ei toimi, ei poika itsessään. Frederikillä kun ei ole ollut missään kohtaa luonneongelmia samaan tapaan kuin toisella sen kanssa yhtäaikaa saapuneella tuontiuroksellamme. Asiasta hetken keskusteltuamme sovimme että Frederik asuu Kismetin kanssa nyt Tampereen näyttelyyn asti ja muuttaa sieltä Suskulle. Mikäli pojan pää ja terveys kestää muuton ja uuden kaverin, jää poika elämään Suskun rottalaan. Mikäli muutto itsessään tai uuden kaverin hyväksyminen osoittautuu ylivoimaiseksi, niin mietitään sitten sitä lopetusta uudestaan. Itsestänikin tämä vaihtoehto kuulosti hyvältä, sillä näin poika saa vielä mahdollisuuden, mutta se ei kuitenkaan päädy mahdollisine sopeutumisongelmineen kenenkään kokemattomamman käsiin. Ja jos kaikki menee hyvin, onhan se toki erittäin hyvä saada tietoon kauanko poika lopulta elää ja millainen sen terveys vanhemmiten on.

Nyt pitäisi sitten siirtyä katsomaan sitä ajanvarausta Pamaukselle. Kaikkeen sitä näiden otusten kanssa lopulta lähtee, vaikka on muka järkevästi päättänyt ennakkoon mihin vetää rajan noiden hoidon kanssa.

Mihail kotona

Hieman epätarkka pörröpäärynäkuva

Eilispäivä meni junaillessa, mutta nyt meillä on kotona pieni mustavalkoinen haisunäätäpoika. Mihailia lähdettiin hakemaan
eilen heti aamusta ja kotiin saavuttiin lopulta yhdeksän aikaan illalla. Pari sitä edellistä päivää menikin jännittäessä, kun pieni pentupaniikki pääsi iskemään. Se meni kuitenkin taas nopeasti ohi, kun näki pikkuisten ryömivän kaappipesästään ja tunnisti oman pojan sieltä joukosta.

Eilen käynnissä olleet ratatyöt hieman haittasivat matkantekoa. Siinä missä viimeksi pääsimme Mäntyharjulle yhdellä vaihdolla, niitä oli nyt menomatkalla kolme ja tulomatkalla neljä. Näistä etenkin tulomatkan vaihdot jännittivät, että miten niistä pennun kanssa selvittäisiin. Tea kun oli kyllä käynyt pentujen kanssa jo aiemmin asemalla junien ääniä kuuntelemassa ja poika oli ollut useamman kertaa auton kyydissä, mutta junamatkana tämä oli kuitenkin ensimmäinen.

Ennen junamatkaa ehdittiin kuitenkin viettää kolmisen tuntia Tean luona. Aika hurahti taas vilauksessa jutellessa ja pentuja katsellessa, ja aikaa olisi varmasti saanut taas helposti kulumaan enemmänkin. Haisunäätien ohella keskustelu kun poukkoili välillä myös muihin aiheisiin, kuten suomalaisiin kaupunkeihin ja opinnäyteaiheisiin. Tällä kertaa aika oli kuitenkin meidän puolestamme ikävästi rajattu, kun halusimme ehtiä pennun kanssa illaksi kotiin. Monista vaihdoistaan huolimatta kyseinen junareitti kun oli päivän nopein ja ainoa mikä oli Turussa ennen lähempänä puoltayötä tai sen jälkeen.

Mihail kuikuaa (kuvanraus Tapsan...)

Tean luona ehdimme taas syödä ja jutella jonkin aikaa ennenkuin eteisestä alkoi kantautua rapinaa ja painimisen ääniä pentujen herättyä ja kömmittyä ulos kaapista leikkimään. Pennut olivat kasvaneet ihan valtavasti ja saaneet olemukseensa ihan uutta määrätietoisuutta. Hieman haparoivat ja tumpsahtelevat liikkeet olivat vaihtuneet kunnon spurtteihin. Vaikka eläinlasten kehityksen nopeus pääsi taas ällistyttämään, oli se tietenkin ennenkaikkea hyvä juttu. Eihän sellaista avuttoman oloista vielä hieman hapuilevaa vauvaa olisi voinut minnekään lähteä emonsa luota viemään. Tuollaisen menevän ja tomeran oloisen teinin kohdalla on paljon helpompi luottaa siihen, että se pärjää jo paremmin omillaan.

Herättyään muksut Mihail mukaanlukien saivat Tean luona vielä kunnon hedelmäpäivällisen ja Mihail vielä lihanameja eväspussiin. Muksujen syödessä ja leikkiessä käytiin sitten vielä läpi pentujen saamat rokotukset ja kynsienleikkuu - noiden kynnet kun ovat pituutensa puolesta hyvin eri malliset kuin vaikkapa koirilla, niin itseä vähän jännitti se oikean leikkauskohdan löytäminen ettei mene sitten liian lyhyiksi. Mutta onneksi nuo kynnet eivät ole kuitenkaan ihan mustat.

Tea saattoi meidät vielä juna-asemalle miehensä ja lapsensa kanssa ja sieltä meillä matka jatkui sitten Turkuun päin. Ensimmäisessä junassa Mihail oli alkuun vähän epävarman oloinen, mutta rauhoittui sitten muutaman namin jälkeen lepäilemään. Tämä oli mielestäni jo varsin hyvin, kun heti ensimäisellä pätkällä oli monia uusia juttuja; useita koiria samassa vaunussa, outoja ääniä ja tunneleita. Seuraavaan junan noustua Mihail oli kuitenkin jo selvästi rennomman oloinen - ja sillä tuli tylsää. Kassista piti päästä pois. Tällä kertaa vaunu olikin onneksemme täysin tyhjä muista ihmisistä ja lemmikeistä, niin Mihail pääsi sitten syliin ja vähän jaloittelemaankin kassistaan. Sama tylsistynyt kassin raapiminen jatkui hieman myös kolmannessa junassa, jossa poika pääsi myös hetkeksi syliin - ja josta se koetti sukeltaa eväskassiin.

Mihail sylissä

Hetken aikaa sitä ehti jo miettiä, millä tuon pennun saisi pidettyä viihdytettynä matkan ajan, kun Mihaililla oli selvästi kova into tutkia, eivätkä valjaatkaan olleet sattuneet mukaan niin että niitä olisi voinut testata. Tämä ongelma kuitenkin ratkesi hyvin nopeasti hyvin pentumaiseen tapaan. Pienen touhotustuokion jälkeen Mihail nukahti ja nukkui sikeästi koko loppumatkan. Edes neljännen junan vieressä haukkuneet koirat eivät häirinneet pienen väsyneen skunkin unia.

Reissurasituksesta toipuminen jatkuikin sitten heti kotona, sillä Turussa Mihail kömpi heti vilteillä täytettyyn
pentuaitaukseensa ja kävi nukkumaan. Edes iltapala tai vesikuppi eivät riittäneet houkuttamaan pientä nauttimaan jotain nesteitä ennen unien jatkamista pitkän junamatkan jälkeen. Pidimme kuitenkin Mihailin huoneen oven auki vielä illan ajan, ja kävimme sulkemassa oven vasta käydessämme nukkumaan - siihen mennessä poika ei ollut liikahtanut tuumaakaan.

Tänään aamulla kävin heti ensimmäiseksi avaamassa pojan huoneen oven ja katsomassa mitä pojalle kuuluu. Poika oli taas nukkumassa, mutta yöllä Mihail oli tehnyt selvästi muutakin; ruokakuppi löytyi tyhjänä toiselta puolelta huonetta kuin eilen, lampaantalja oli kanssa vedetty toiseen päähän huonetta ja lelut hujan hajan. Yöllä on siis selvätti touhuttu ja energiaa löytynyt hyvin nukutun illan jälkeen. Samalla aamulla myös varmistui se, että poika saa näin alkuun olla yöt omassa huoneessaan. Vessapaikan hakemiseen voi skunkeilla kulua uudessa ympäristössä joitain päiviä, ja nytkin kakkoja löytyi kolmesta kohtaa. Mihailin toivotaan löytävän pääasiallisen vessapaikkansa mieluiten omasta huoneestaan, joten pojan liikkuminen rajataan alkuun sinne sen ollessa yksin kotona. Muuten pojalla on toki koko asunto käytössään - asunnonvaltaajaahan tänne nimenomaan haettiin ;)

Mihailille tuli tänään tehtyä blogiin myös oma sivu.

Viimeviikolla saapunut tulokas Lola taas alkaa olla jo varsin asettunut taloksi. Neiti meni likkalaumaan hyvin muutaman päivän pikkuhäkkitotutuksen jälkeen,  ja menee nyt isompien mukana likkojen linnassa siinä missä muutkin. Minun pikku puolukkasilmä. Todennäköisesti totutus olisi saatu onnistumaan lyhyemmänkin kaavan kautta, mutta yhdessä tylsistyminen pikkuhäkissä on osoittautunut meillä tehokkaimmaksi konstiksi välttää ensimmäisten päivien piipitykset isompien neitien taholta. Omalla alueella kaikkien huomio kun menee selvästi suoraan siihen uuteen tulokkaaseen, kun taas pikkuhäkissä keskitytään namien ja jaloittelun kerjäämiseen sekä kasanukkumiseen. 

Muuttuneita astutussuunnitelmia

Viime päivät on tullut mietittyä Janinan tarjoamaa jalostuslainaa, mutta suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos. Kismet on saanut kokoa hyvin nopeaan tahtiin, ja tänään neiti tuli sitten punnittuakin. Painoa on jo nyt lähemmäs 390 grammaa, joten neidin kanssa ei ehkä sittenkään kauheasti odotella meidän reissun jälkeiseen aikaan astutuksen kanssa. Isokokoisilla naarailla kun ikä tulee nopeampaan vastaan, eikä niitä välttämättä saa ollenkaan tiineiksi jos niiden kanssa alkaa liikaa odotella. Niinpä lainanaaras jätetään nyt väliin, ja lähdetään etsimään neidiltä kiimoja. Isäehdokas pysyy samana, eli Frederikille koitetaan nyt ensimmäinen poikue saada. Nyt Kismetiltä jää tosin elokuun näyttelyt väliin, mutta neidin rexaus on toisaalta niin mitään sanomaton, että menetys ei ole järin suuri. Myöhemmin neidillä kyllä koetetaan se L2:nen hakea että saisi Kismetin sitten rekisteröityäkin.

Mimosa ja Usva ovat onneksi sen verran sirompia neitejä, että niiden kanssa tulee tuskin tarvetta kiirehtiä. Mimosan kanssa en tosin ole vielä edes päättänyt, lähdenkö neidille poikasia edes koittamaan. Tapsalle olen kyllä jo luvannut, että jos minä päätän olla käyttämättä neitiä, Tapsa saa kyllä halutessaan neidille lemmikkipoikueen teettää. Vielä Tapsa ei ole kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut ajatuksesta omasta poikueesta.

Tänään saatiin myös vanha käärmeterra eteenpäin uusille omistajilleen, eli pian pääsee ideoimaan jotain uutta olohuoneen täytettä. Sai tuon terran purkuoperaationkin nyt hyvin alta pois ennenkuin Mihail kotiutuu ylihuomenna.

R.i.p. Sanaris

Sanariksen kunto on ollut taas pari päivää huonompi, ja pojan hengitys sen nukkuessa vaivalloista ja kuuluvaa. Vaikka näitä huonompia päiviä on ollut aiemminkin, tänään tein lopulta sen lopullisen päätöksen. Sanaris ei ole kuitenkaan ollut täysin kunnossa enää pitkiin aikoihin, vaikka en ole osannutkaan päästää siitä irti. Kysymys on jo kuukausia ollut pitkälti siitä, onko pojalla ollut huono päivä vai onko se ollut "vain" puolikuntoinen. En usko että se on liiemmin kärsinyt tilastaan, mutta ei se ole varmasti myöskään elänyt täysipainoisen rottamaista elämää enää viime aikoina.

Yksi syy kiinnipitämiseen on ollut myös pelko siitä mitä uroslaumassa tapahtuu ilman Sanarista. Pojan ensikertaa sairastuessa Frederik ja Pamaus alkoivat ottaa pahasti yhteen ja purivat toisensa lopulta haavoille asti ennenkuin Sanariksen kunto koheni sen verran että poika otti johdon takaisin itselleen. Nyt pelkää saman taas toistuvan, vaikka luulisi että johto olisi jo siirtynyt jommalle kummalle nuoremmista Sanariksen oltua näin kauan huonossa kunnossa. Nyt tarkkaillaan ja toivotaan ettei lauma lähde taas hajoamaan.

Nyt ei sitten talossa ole enää yhtään ryssää. Poikalauman papparainen on poissa.

R.i.p. Sanaris
22.11.2011-31.7.2013