sunnuntai 4. elokuuta 2013

Hämminkiä poikalaumassa

Rottalan puolella poikalaumassa tapahtui se mitä pelkäsinkin. Pamauksen ja Frederikin välit ovat lähteneet kiristymään Sanariksen lopetuksen jälkeen. Touhu alkoi satunnaisena hätyyttelynä, kiljumisena ja pörhistelynä. Eilen löytyi sitten ensimmäiset puremahaavat ja pojat tuntuivat välttelevän toisiaan ja pörhistelevän heti toisen tullessa lähelle. Tilanne oli siis ajautumassa nopeasti samaan pisteeseen mitä se oli Sanariksen ensikertaa sairastuessa. Silloinhan veri lensi pahemmin ja olin jo täysin valmis erottamaan pojat kun Sanariksen vointi äkkiä kohenikin ja lauma rauhoittui entiselleen.

Asiaa hetken harkittuani päädyin sitten erottamaan pojat. Frederik pääsi Kismetin seuraan pikkuhäkkiin ja Pamaus jäi toistaiseksi yksin. Poikalauman pääasialliseen ongelmaan kun on tuskin löydettävissä ratkaisua nyt kun olen päättänyt olla hankkimatta lisää uroksia; laumasta puuttuu johtaja. Frederik on pehmo ja Pamaus on epävarma. Nuo pojat eivät vaadi kummoistakaan johtajaa tullakseen toimeen, mutta ilman johtajaa nuo ovat pihalla. Pamaus ei osaa orientoitua tilanteeseen ja alkaa häiriköidä Frederikiä, ja Frederik puolustautuu. Sitten kummatkin piippailevat ja pörhistelevät, kunnes hakeutuvat taas eri puolille häkkiä. Sopu jatkuu siten tasan niin kauan, kuin pojat eksyvät taas liian lähelle toisiaan ja homma alkaa alusta.

Vaikka tiedostan että tilanteessa suurempi ongelma on Pamaus, joka tekee tuota samaa muissakin epävarmoissa tilanteissa kuten näyttelyissä, en silti pääse yli siitä että kyseinen poika on lempparini. Olen siis alkanut kallistua sen idean puoleen jolle lähes tulkoon nauroin vielä viikko sitten - yli vuoden vanhan uroksen kastrointiin. Sitten Pamauksen voisi totuttaa likkalaumaan akkavallan alle, jonne sillä on todennäköisesti hyvät mahdollisuudet sopeutua jos se selviää kastraatiosta. Ihmistä kohtaan Pamaus kun on kotona maailman ihanin, herttainen pusupoika ja nuolee kaikkien sormet ja raksuttelee tyttyväisenä kun sitä vähänkin huomaa.

Tässä kuitenkin muodostuisi edelleen ongelmaksi Frederik. Frederikiä kun en todellakaan halua jättää yksineläjäksi, eikä Kismetistä ole luonnollisesti kuin hetkelliseksi seuraksi. En myöskään halua pitää jatkossa kahta laumaa, joten en haluaisi hankkia sille uusia junnuja kavereiksi - ja uroksilla toiseen aikuiseen urokseen totuttaminen ei yleensä ole toimiva vaihtoehto. Yhtenä vaihtoehtona mietin lopetusta, sillä aikuisen urokseen kiertoon laitto on aina isompi riski kuin naaraan kohdalla, koska aikuisten urosten on usein paljon vaikeampi sopeutua uuteen kotiin. Tässä kohtaa otin puhelinyhteyden Suskuun, koska kyseessä on kuitenkin yhteinen poika joten poikaa koskevat päätökset tehdään luonnollisesti yhdessä.

Susku ymmärsi haluttomuuteni olla hankkimatta pojalle uusia kavereita, nyt kun olen jo pidempään harkinnut paluuta yhteen laumaan. Lopetuksen kannalla hän ei kuitenkaan suorilta käsin ollut yhtä ymmärrettävästä syystä - tällä hetkellä Frederikin kohdalla kun oikeasti suurin ongelma on se että nykyinen lauma ei toimi, ei poika itsessään. Frederikillä kun ei ole ollut missään kohtaa luonneongelmia samaan tapaan kuin toisella sen kanssa yhtäaikaa saapuneella tuontiuroksellamme. Asiasta hetken keskusteltuamme sovimme että Frederik asuu Kismetin kanssa nyt Tampereen näyttelyyn asti ja muuttaa sieltä Suskulle. Mikäli pojan pää ja terveys kestää muuton ja uuden kaverin, jää poika elämään Suskun rottalaan. Mikäli muutto itsessään tai uuden kaverin hyväksyminen osoittautuu ylivoimaiseksi, niin mietitään sitten sitä lopetusta uudestaan. Itsestänikin tämä vaihtoehto kuulosti hyvältä, sillä näin poika saa vielä mahdollisuuden, mutta se ei kuitenkaan päädy mahdollisine sopeutumisongelmineen kenenkään kokemattomamman käsiin. Ja jos kaikki menee hyvin, onhan se toki erittäin hyvä saada tietoon kauanko poika lopulta elää ja millainen sen terveys vanhemmiten on.

Nyt pitäisi sitten siirtyä katsomaan sitä ajanvarausta Pamaukselle. Kaikkeen sitä näiden otusten kanssa lopulta lähtee, vaikka on muka järkevästi päättänyt ennakkoon mihin vetää rajan noiden hoidon kanssa.

Ei kommentteja: