Hankala laumatilanne, näyttelytuloksia ja Viron tuliaisia

Meidän rottalauma on nyt kasvanut suht nopeasti poikueiden ja Lolan myötä. Poikueiden myötä tapahtanut kasvu on
tuonut myös toisen haasteen - mammalomat. Lauman naaraista kolme on ollut nyt lyhyen ajan sisään mammailemassa, mikä on tuonut myös paljon vaihtelua laumakokoonpanoon; mammailevat naaraat kun ovat olleet omissa häkeissään muita totutettaessa. Mammalomien ja poikueiden myötä häkissä on ollut nyt vaihtelevasti 2-14 naarasta. Lauma kesti pitkään hyvin viimeaikoina tapahtuneita vaihteluita, mutta Lilianin paluu mammalomalta räjäytti tilanteen käsiin.

Kismetin poikaset 1vrk

Lilianin lähtiessä ensimmäiselle astutusreissulle laumassa oli sillä hetkellä kolme naarasta. Lilianin palatessa laumaluku oli noussut yhdeksään ja iso osa naaraista oli Lilianille ennestään vieraita. Vaikka laumaan palauttamiset on nyt tehty tapahtuneista muutoksista johtuen vähän pidemmän kaavan kautta kuin vain länttäämällä lauman vanha jäsen takaisin kotihäkkiin, on laumassa ollut nyt Lilianin paluun jälkeen kuohuntaa. Etenkin matamiosastolla on ollut tarve rakentaa hierarkioita uudestaan, ja vaikka junnut ovat olleet pahimmista väännöistä sivussa, eivät nekään ole selvästi niiltä täysin välttyneet. Vaikka Lilian ei ole ollut pahin vääntäjä, ei Lilianin laumaanpaluun jälkeen puremahaavoilta ja muilta tapaturmiltakaan ole täysin vältytty.

Ennen lähtöäni Viroon tilanne päädyttiinkin laittamaan jäähylle. Yksi pukareista jonka oma kunto oli muutenkin heikentenyt eli Libna päädyttiin lopettamaan. Häntänsä telonut eli Sooda otettiin omaan häkkiinsä rauhoittumaan ja parantelemaan häntäänsä. Samaan aikaan myös Kismet siirrettiin pois laumasta mammailuboksiin. Häkkiin jäivät Eliza, Vanamo, Lilian, Mimosa, Usva ja Lola, jotka ovatkin tulleet nyt hyvin juttuun keskenään.

Tänään aletaan pikkuhiljaa katsoa, saataisiinko Sooda lisättyä takaisin laumaan ja Pamaus lisättyä joukon jatkoksi. Kismet totutetaan takaisin porukkaan muksujen lähdettyä maailmalle, mahdollisia yhteisjaloitteluja sitä ennen harkitaan jos lauma saadaan kunnolla toimivaksi. Sitä ennen laumaan ei myöskään lisätä yhtään rottia; nyt mennään selvästi ylärajoilla, vaikka häkissä onkin hyvin tilaa. Uusia rottamuksia harkitaan vasta kun lauma luontaisen poistuman kautta tästä pienenee (ainakin todella toivon, ettei tässä enää muunlaista poistumista tulisi).


Lauman sisäisistä ongelmista huolimatta rottaharrastus ei ole ollut pelkkää nahinoiden selvittelyä. Miun lähtiessä Viroon Tapsa lähti Suskun kanssa Halikon näyttelyyn mukanaan Usva, Mimosa, Lola ja Lilian. Likoista kaikki menivät viralliseen ja Mimosa myös pettiin. Koska itseltä jäi näyttely kokonaan väliin, en siitä tällä kertaa sen kummemmin turinoi. Sen sijaan laitan vain likkojen tulokset:

Usva
"Ok tyyppi ja koko. Hyvä perusväri. Hyvä otsatähti. Hyvä vatsa. Suuret silmät. L1, lk.sij. 1"

Mimosa
virallinen:
"Hyvä tyyppi ja koko. Otsatähti paikallaan. Ok vatsa. Ollakseen topaz silmät liian tummat (väri?). L2"
pet:
"Ikäisekseen hyvänkokoinen tyttö, jolla oikein nätti ilme. Ok kynnet, puhdas iho ja turkki. Valitettavasti häntä aika likainen, varsinkin alapuolelta. Hyvä käsiteltävyys ja oikein hienot silmät. Hännän takia tänään AB. AB"

Lola
"Hyvä tyyppi ja koko, tasainen väri. Hyvät silmät. Hyvä turkki. L1, lk.sij. 2"

Lilian
"Hyvä tyyppi. Suuret hienot silmät. Tas. hieno väri. Häntä ok mutta hieman likainen. L1, lk.sij. 2"

Rottien tuliaiset

Laumakuvioiden kuntoon laiton aloittamisen ohella tänään on edessä myös Rosan vierailu ja häkin siivous. Pääsevät rotat sitten häkkiin palatessaan nauttimaan myös Viron tuliaisista, joita vähän innostuin hankkimaan. Muuten en juuri tuliaisia ostanut muille kuin Tapsalle ja Mihailille, mutta likat saivat uuden puisen pesäkopin, heinäpesän ja kahdet erilaiset tikkaat.

Ja jotta postauksesta tulisi oikein pitkä ja aiheesta toiseen hyppivä, lisätään loppuun myös Kismetin poikasmäärä. Kismet synnytti neljätoista pientä rottanakkia. Poikueesta päädyin tänään karsimaan heti kaksi, jotka olivat selkeästi muita heikommassa kunnossa. Lopullinen karsinta jää sitten muutaman päivän päähän. Karsitut poikaset menivät sitten Mihailille, nyt kun kotona ei enää käärmeitä ole. Yksittäisten karsittujen poikasten kanssa kun ei oikein kannata lähteä etsimään käärmeharrastajaakaan jolle noita tarjoaisi, kun kotona on omasta takaa yksi isompi sekasyöjä rottien lisäksi. Eivät mene karsitutkaan sitten vain pois. Muilla muksuilla näytti olevan hyvin maitoa mahoissaan, joten nyt sitten tarkkaillaan poikasten kehitystä ja mietitään emolle sopivaa poikasmäärää. 

Kakaroita ja kaaosta

Virosta on nyt palattu ja pikapäivityslinjalla jatketaan (ainakin huomiseen). Kismet on synnyttänyt viime yönä, eli rottalassa on nyt poikueellisen verran kesäkakaroita. Pesätarkistuksen jätin suosiolla seuraavaan aamuun, eli poikasten lukumäärä selviää huomenna. Tänään tyydyin katsomaan että emo vaikutti virkeältä ja hyvinvoivalta.

Huomenna lähdetään myös laittamaan laumaa uudelleen kasaan ja toivotaan että kähinät saataisiin nyt kokonaan kuriin. Sooda on ollut miun reissun ajan eristyksissä parantelemassa häntäänsä ja Pamaus vielä viettelemässä varoaikaa. Soodan poisoton ja Libnan lopetuksen myötä laumassa on ollut nyt rauhallista, mutta mammojen kähinöissä Lolakin oli saanut huomaamattani ennen reissua osumaa. Eli nyt kaikki joutuvat tarkkaan syyniin totusten lähtiessä käyntiin. Laumaan ei nyt myöskään lisätä junnuja ennenkuin homma saadaan taas pelaamaan ja laumatilanne rauhoittumaan. Kismetin poikueesta lupaavimman junnun/junnut saakin onneksi Suskun hoiteisiin, jos sieltä nyt on jotain järkevää syntynyt kauniiden dumboberkkisten sijaan. Susku kun oli jo ennen näyttelyä heti varmistelemassa, että saahan hän tuosta poikueesta itselleenkin sitten muksuja, kun ovat ainoita jälkeläisiä mitä meillä Frederikistä on.

Näyttelytuloksista ja rottien Viron tuliaisista kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, nyt suuntaan suorinta tietä nukkumaan.

Rottala ranskalaisin viivoin

Päivitettävää olisi, mutta ei aikaa päivittää. Siispä tämänkertainen päivitys olkoot vain tilannetiedotus ja mainos tulevasta, teemoista joita toivottavasti avataan viikon sisään paremmalla ajalla. Eli rottalassa nyt:

- Soodan häntä on edelleen kipeä ja neiti otettiin nyt omaan häkkiinsä sitä parantelemaan. Mikäli parin päivän lepo ei auta, täytyy miettiä mitä seuraavaksi.

- Kismet on todennäköisesti kantavana. Frederikin kanssa yhteenmuutosta on nyt kolme viikkoa ja Kismetin maha on kasvanut, joten tämäkin neiti sai oman häkkinsä.

- Usva, Mimosa, Lilian ja Lola on puunattu huomiseen (tämänpäiväiseen) näyttelyyn. Itsellä on aamulla lähtö Viroon, mutta rottamukset pääsevät paikalle Suskun ja Tapsan kyydissä.

- Susku on meillä yötä ja ilta meni ihan liian nopeaan. Ei ehditty edes katsoa Tarzania, eli tämä on otettava ehdottomasti myöhemmin uudestaan.

- Pamaus on toipunut leikkauksestaan hienosti ja pääsee tutustumaan uuteen laumaansa heti kun palaan Virosta.

...kaiken tämän lisäksi rottalassa on eletty arkeakin. Koitan siis intoutua päivittelemään välillä muustakin kuin uusista tulokkaista, poikasista ja näyttelyistä. Ja skunkista.

R.i.p. Libna ja Frederik

Nyt ei sitten ole talossa enää yhtään agoutia, ellei essexejä lasketa (edit. tai essexejä ja Kismetiä - en näemmä osaa laskea Agouteiksi kuin sileäkarvaiset yksiväriset). Frederik matkasi viime näyttelystä Suskun luo, jossa sitä kokeiltiin vielä junnun kanssa yhteen. Frederik on kuitenkin ollut hermona uudessa kodissaan ja kaveriksi aiottu junnukin sai hampaista jo puolueettomalla alueella. Sen jälkeen mitä Nassen ja Eskon kanssa kävi, ei tällaisella alulla luonnollisesti haluta jatkaa yrittämistä. Aikaa ei ole ehkä kulunut paljoa, mutta suora hampaiden käyttö on silti hyvin kyseenalaista käytöstä. Kyseessä kun on kuitenkin yli vuoden vanha uros, joka ei ole karanteenista tänne tultuaan poistunut kertaakaan tästä asunnosta. Eli jos aikuisten urosten kanssa kodinvaihto voi olla aina vähän shokki, niin Frederikin taustoilla sopeutumisongelmat tiedettiin jo alkuun hyvin mahdollisiksi. Yksinasujaksi Frederikiä ei kuitenkaan haluta kummassakaan päässä, niin junnun päälle käymisen seurauksena tehtiin sitten päätös pojan lopettamisesta.

Kotona taas Libnan yleiskunto on ollut huonompi. Ainahan Libnalla on ollut pientä aivastelua ja muuta muuta laumaa enemmän, mutta nyt niitä on ollut neidin mittakaavallakin normaalia enemmän. Sen lisäksi (tai sen seurauksena) likkalaumassa on ollut nyt enemmän vääntöä, ja Libna on ollut koko ajan härkkimässä muita tai härkittävänä - ja onnistunut hankkimaan siinä kunnon vekit itselleen kun ei ole kunnostaan huolimatta suostunut paikastaan luopumaan. Kumpikaan näistä ei olisi välttämättä yksinään riittänyt syyksi lopetuspäätökseen, mutta nyt pari päivää likkojen riitoja ja Libnan kuntoa seurattuani päädyin sen päätöksen tekemään. Nyt sitten tarkkaillaan miten tämä päätös vaikuttaa noihin laumakemioihin muuten - ainakin Sooda kun on onnistunut satuttamaan häntänsä noissa kahinoissa ja on ollut sen seurauksena kanssa hieman levottomampi. Sen kohdalla tuo menee kuitenkin toivottavasti ohi neidin saatua häntänsä kuntoon. Lauman junnut on onneksi jätetty näistä väännöistä kokonaan sivuun.

R.i.p.
Fredrik Hendrik "Frederik", s. 4/2012-22.8.2013
Libna, s. 22.5.2012-22.8.2013

Lempäälän arvostelut

Usva, tuomari P. Neate

"G. head & eye, slightly long headspot. G. colour. G. fading, nice feet, g. tail, colour fairly even, g. type. Very nice rat. L1, lk.sij. 1"


Mimosa, tuomari P. Neate

"G. head &eye & ear, very nice tail, headspot too long. Nice even coat, good fading, g. feet. Slightly pale behind the eyes & ears. L1, lk.sij. 2"

Tamperenäytelmiä

Lempäälän näyttely on nyt takana. Tälläkertaa näyttelyviikonloppuun oli kasattu tavallista enemmän sisältöä. Näyttelyn ohella kun kävimme esittelemässä Mihailin niin äidin kuin isänkin luona ja vielä lisäksi Lempäälässä asuvan mummuni luona. Mummu ja täti kun ovat aina pyytäneet poikkeamaan kun ollaan lähellä, ja nyt ajettiin käytännössä ohitse - vieläpä kahteen kertaan.

Näyttelypaikalla en ollut alkuun suunnitellut Mihailia esitteleväni, koiratkin kun ovat näyttelyissä aina kiellettyjä. Saija oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja halusi ihan äkkiä vain esitellä pojan rottaporukoille. Facebook täyttyikin sitten heti illalla yhteiskuvista ja ihmettelyistä siitä, onko kuvissa ihan oikeasti haisunäätä. Saija nimitti samalla itsensä pojan kummitädiksi.

Näyttelypaikalla ei kuitenkaan kauhean kauaa viivytty, vaan valtaosa näyttelyajasta vietettiin äidin luona. Näyttelypaikalle palattiin kuitenkin vielä iltapäivällä Mimosaa ja Usvaa hakemaan. Janina kun huolehti meille tiedon koska näyttely oli loppumassa. Mimosa ja Usva saivat kummatkin L1:n, eli nyt tytöt pääsee sitten rekisteröimäänkin. Usva sai lisäksi itselleen luokkavoiton Mimosan ollessa luokkakakkonen. Elizankin olin ilmoittaunut mukaan näyttelyyn, mutta koska mummuska ei ollut lauantaina parhaassa mahdollisessa näyttelykunnossa, sai se jäädä kotiin.

Mihail ja Marjan salaattibaari (ihmisille tarjoilun loputtua ;))

Kummatkin ensikertalaisista neideistä ottivat boksimatkan varsin rennosti, Mimosa olisi tosin näyttelypaikalla nukahtanut mieluummin Tapsan paidan sisälle kuin boksiin. Mihail taas oli elementissään etenkin keittiössä, kun Marja alkoi kaivaa pojalle nameja. Varsinkin iltapäivällä tarjoilut olivat pojan mieleen - se kun sai penkoa koko salaattikulhon ennenkuin loput ylijääneet pakattiin Marjan ja Tiinan ankkoja varten. Ja mikäs sen hienompaa kuin päästä oikein kahlaamaan ruokaan ja kaivamaan kurkkuja muun salaatin seasta.

Näyttelypäivän, äitin asunnon tutkimisen ja mummulla vierailun jälkeen Mihail on hetken täysin naatti, piristyen kuitenkin yötä kohden sen verran että yö meni touhottaessa - jopa siinä määrin ettei Samikaan pojan touhottamiselta huomannut rottia kuin vasta seuraavana päivänä. Sikälikin hyvin, että olimme kyllä sanoneet olleemme rottanäyttelyssä ja lähdimme vielä erikseen hakemaan rottia näyttelystä kotiin (tai siis äidin luo).

Tänään poikettiin sitten Mihailin ja rottien kanssa vielä isäni luona ennen lähtöä takaisin Turkuun. Mihail sai toki isoimmat osat ihmettelyistä, mutta toki Iipalta liikeni huomiota myös kahdelle tulevalle hoitorotalleen. Niille oli jo raivattu valmis häkinpaikkakin, vaikka marraskuun alkuun onkin vielä hieman aikaa. 

Frederik lähti myös meidän matkassamme näyttelyyn, mutta Suskun matkassa kotiin. Eli nyt asunnossa on enää yksi rottapoika ja sekin sitten kastroitu. Eli kasvatustouhut alkavat olla jäämässä sivuun lemmikkitouhuilun myötä. Näiden välillähän on nyt tullut pari vuotta tasapainoiltua, ja jälkimmäinen taitaa viedä tällä erää voiton jättihäkkeineen ja yhteen laumaan keskittymisineen. 

Pamaus kastroitu

Tänään oli Pamauksen kastraatioaika. Eläinlääkäri oli sama kuin edellisilläkin kerroilla, eli Rosa Jolma. Hetken kyllä mietin eläinlääkärivalintaa ennen ajanvarausta, koska Tuhatjalasta eläinlääkäriasemana on kuullut nyt niin paljon kaikkea negatiivista. Itsellä ei ole kuitenkaan ollut Rosasta pahaa sanottavaa, ja kuulemissani negatiivisissakin palautteissa (niissä joissa lääkärin nimi on mainittu) lääkärit ovat olleet eriä, niin uskaltauduin sitten varaamaan ajan. Sen verran kyllä tein että laitoin Tapsan soittamaan etukäteen eläinlääkäriasemalle ja kysymään onko Rosalla ennestään kokemusta rottien kastraatioista. Ennen puhelua sitten jo sovittiin, että mikäli aiempaa kokemusta löytyy, Tapsa voi varata ajan samantien.

Tälläkin kertaa kaikki sujui ongelmitta. Meiltä on klinikalle matkaa alle puolikilometriä, joten matkan taittaa helposti kävellen muutamassa minuutissa. Tapsa soitti minulle ensimmäisen kerran sisäänkirjautumisen yhteydessä ja varmisti vielä Pamauksen syntymäajan - mie olin jo aamulla ilmoittanut päivystäväni puhelinta töissä niin että Tapsa saisi minut kiinni jos tulee mitään kysyttävää, ja muutenkin; vaikka en halunnutkaan ottaa nyt vapaata töistä eläinlääkärin takia kun ensikuun työtilanne ei ole vieläkään selvillä, halusin silti pysyä ajantasalla siitä miten Pamauksen operaatio etenee. Siinä vaiheessa kun Pamaus nukutettiin Tapsakin lähti kuitenkin käymään kotona ja sopi menevänsä hakemaan poikaa kun se alkaa heräillä.

Eläinlääkärillä käydessä Tapsa myös kertoi Rosalle tästä meidän uudesta tulokkaasta. Mihailin kanssa eläinlääkäriä kun tullaan tarvitsemaan vähän säännöllisemmin että saadaan pidettyä pojan rokotukset ajantasalla. Ensimmäistä tehosterokotusta haettaessa poika on myös tarkoitus mikrosirututtaa. En ollut kovinkaan yllättynyt siitä ettei eläinlääkärillä ollut ennestään skunkeista kokemusta, mutta Rosa oli sitten Tapsalta kysellyt pääsisikö poikaan joku päivä tutustumaan jo vähän ennakolta ja pyytänyt toimittamaan Mihailin rokotetiedot hänelle sähköpostiin, että hän ehtii tarkistaa löytyykö heiltä kyseistä rokotetta ja tarvittaessa hankkia sitä. Ei tarvitse sitten ainakaan näiden perusjuttujen, kuten rokotusten takia lähteä pääkaupunkiseudulle asti. Ja jos nyt saadaan visittiä sovittua, pääsen minäkin sitten hänet näkemään.

Leikkauksen jälkeen Pamaus lähti hyvin heräilemään ja kotona poika pääsi omaan toipilasboksiin. Leikkaushaavan puhtaanapitämiseksi kuivikkeet ovat nyt toistaiseksi pannassa, ja häkkiin vaihdettiin pohjalle pyyhkeet. Nyt alkaa sitten pojan toipilas- ja varoaika. Rotat kuten muutkaan kun eivät menetä lisääntymiskykyään ihan välittömästi leikkauksen myötä, niin vielä pitää muutama viikko odotella että pojan saa yhdistettyä likkalaumaan. Meidän tapauksessa varoaika tosin venynee vähän reiluun kahteen viikkoon, vaikka eläinlääkärin mukaan kaksi viikkoa olisi riittävä. Itsellä osuu kuitenkin Viron reissu juuri siihen, niin hoidetaan totutus sitten mieluummin vasta reissusta palattua.

Klinikalle Pamaukselle annettiin pitkävaikutteinen kipulääke ja antibiootti, ja kotiin kirjoitettiin varuiksi kipulääke resepti siltä varalta että poika näyttää sitä tarvitsevan. Ihan heti sitä ei kuitenkaan haettu, sillä poika on jo leikkauksen jälkeen vähän liikuskellut ja syönyt. Mutta nyt sitten tarkkaillaan että haavat lähtevät paranemaan ja toivotaan että vältytään tulehduksilta ja muilta.