Kotiutumisia

Libna oli hyvin kuvauksellisella tuulella

Eilen meille kotiutui uusi poikashäkki, ja tänään Muhku tyttärensä Libnan kera. Muhku selviytyi mammailustaan varsin mainiosti: neiti oli Tiinan mukaan paitsi loistava emo, alusta pitäen kiltti ja luottavainen myös Tiinaa ja Teroa kohtaan. Eli poikaset tulivat hyvin hoidetuksi, ja  Tiina ja Tero saivat siinä ohella muutamia pusuja mammalta heidän toimiessaan välillä lastenvahteina. Kun tarvitseehan sitä hyväkin emo välillä omaa aikaa, etenkin kakaroiden kasvaessa. Libna on Tiinan mukaan pesueen toiseksi arin poikanen, mikä osaltaan kertoo kyllä poikueesta paljon: pikkuneiti kun on ollut meillä alle tunnin ja jo nyt kiipeää sohvalla itse syliin ja naksuttelee tyytyväisenä sylissä rapsutuksia saatuaan. Eli siitä voi jo osaltaan päätellä mitä ne poikueen sosiaalisimmat ja vähiten arastelevat kakarat mahtavat olla ;)

Likkalauma tuli otettua sitten kokonaisuudessaan sohvalle juoksemaan, että pääsi vähän katsomaan millä mielellä Muhku olisi laumaan paluun suhteen. Osa emoista kun kokee alkuun tarvetta puolustaa poikasiaan muilta aikuisilta, jolloin laumaan paluu voisi olla stressaavaa. Se missä iässä puolustaminen loppuu, on aina vähän mammasta kiinni. Muhkun kohdalla aikuinen seura vaikutti kuitenkin hyvin tervetulleelta poikasrumban jälkeen, ja se keskittyi heti toisten kanssa touhuiluun jättäen Libnan selvitymään omillaan. Libna sitten kapusikin hetkeksi minun syliini seurailemaan sieltä käsin aikuisten touhuja. Ja olisi siihen ehkä nukahtanutkin, elleivät Tuike, Muhku ja Delilah olisi kiivenneet kilvan kakaran päälle syliin, kun huomasivat sylipaikan olevan jaossa. Siinä pääsi sitten jo harmistunut piippauskin kakaralta, kun sillä olisi mielestään ollut jo hyvin hyvä soppi olla.

...mutta kyllä se nassukin yhteen kuvaan saatiin ennen akun loppumista

Sohvalta koko konkkaronkka siirtyi sitten pikkuhäkkiin, siinä kohtaa kun aikuiset kyllästyivät olemaan sohvalla, ja alkoivat suunnata kohti lattiaa. Pikkuhäkissä porukkaa kun on helpompi alkuun seurailla, kun sen saa hyvin olohuoneeseenkin, eikä se ole samalla tavalla kenenkään reviiriä kuin likkalauman vakinainen asuinhäkki. Vakihäkkiin rottamukset saavat siirtyä sitten illemmalla, kun ehdin sitä vähän puunatakin. Mutta ainakin näin alkuun Libna vaikuttaa menneen porukkaan varsin mutkattomasti, samoin kuin mammansa pienen poissaolonsa jälkeen.

Tänään tuli sorruttua myös pieniin shoppailuihin, ja nyt on pojille ja tytöille omat siementankonsa ja kaapissa kolme laatikkoa kissojen pussiruokia. Kun pitäähän sitä toisia välillä vähän hemmotella. Etenkin nuo siementankot ovat meillä kyllä kohtuu harvinaista herkkua rottamuksilla, ja ne monesti katoavatkin alta aika yksikön, vaikka sitä on keksivinään tangolle kuinka haasteellisen ja akrobatiaa vaativan paikan. Tai tytöillä lähinnä, nuo pojat kun tahtovat vähän vähemmän atleettisia olla. Vähän vähemmän hemmotteluna mukaan tarttui myös purkki Tummeli-rasvaa, kun se oli VapaaValinnassa tarjouksessa.

Toista pygmeistäkin pääsi taas vaihteeksi kameralla kiusimaan, tällä kertaa jopa niin että kuvissa näkyy koko hiiri kerralla. Niin niitäkin nyt pari kuvaa tähän loppuun, kun ne tuli nyt samalla kamerasta purettua.

Akku kun kului toissapäivänä tämän tapauksen kuvaamiseen