keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Pohjalaatikkotuunailua vol1

Paikkaus-/vahvistustarve on meillä muovipohjissa paikoin aika selvä
Tuohuun hankitut työkalut
Nyt se on sitten tehty; ensimmäisen pohjalaatikon raudoitus. Homma ei mennyt ihan täydellisesti, mutta siihen oli varauduttu jo ennalta. Harjoituskappaleeksi valitsin muovipohjista huonokuntoisimman, ettei tule sitten säätäessä sellainen olo että pilaan koko pohjan. Teoriapuoleenkin olisi voinut olla hyvä panostaa vähän enemmän ennen touhuun ryhtymistä. Nyt kun se jäi siihen, että olin lukenut ihmisten paikanneen pohjia metallinauhalla ja pop-niiteillä. Sen tiedon pohjalta marssin sitten rautakauppaan, ostin metallista reikävannetta (9,95€/10m), pop-niittikoneen (9,95€) ja pop-niittejä (3,95€/100kpl). Tuli sitten siinä onneksi mieleen myös se, että vanne olisi hyvä saada myös pätkittyä sopivaan mittaan, ja ostoslistalle tuli lisättyä peltisakset (9,95€). Koskaan ennen en ollut pop-nitojaa käyttänyt tai pop-niittejä irtonaisina nähnyt, joten koitin sitten myyjältä kysyä pikaopastusta laitteen toimintaan. Hän oli siitä yhtä pihalla kuin minäkin, samoin kuin siitä minkä mitan perusteella sopiva niitin pituus tulisi katsoa, joten hommaa lähdettiin lähestymiseen hyvin kokeellisesti. Hetken kyllä mielessä kävi aihetta käsittelevät youtube-videon metsästys, mutta kun sitä kerran päättää johonkin pitkään lykkäämäänsä ryhtyä, ei millään meinaa malttaa enää jumittaa taustatöissä.

Alalistan sopivan pituuden mittailua
Ensimmäinen ammuttu niitti opetti kaksi asiaa: 1) vaikka rautakaupan myyjä arvelisi ettei niitille tarvitse tehdä valmista reikää, niittillä ei saa kiinnitettyä metallilistaa muoviin ilman sellaista. 2) niitti on huomattavasti vaikeampi saada irti metallilistasta, kuin kiinni siihen. Seuraavalla niitille lähdettiin siis tekemään apureikää kuumennetulla naulalla, sillä äkkiäkös sitä nyt muovia vähän sulattaa. Eihän se nyt niin kovin kovaa voi olla, kun se on hampaanjälkiäkin täynnä. ...taas väärin. Rotan hampaat ovat selvästi paljon tehokkaammat kuin rautanaula, ja rautanaulan kanssa jo yhteen reikään menee ikä ja terveys, vaikka ottaisi vasaran avuksi. Siinä kohtaa onneksi muisti, että taulujen ja muiden kiinnittämisen jäljiltä meillä saattaisi yhä olla lainassa Tapsan isän pikkuporakone. Eli eikun puhelua Tapsalle, ja varmistamaan asia. Kone löytyikin vintiltä, ja toisen puhelun jälkeen myös terät siihen. Homma helpottui huomattavasti, joskin heti sen jälkeen seurasi seuraava ongelma. Valitut niitit olivat aavistuksen liian lyhyitä tähän hommaan. Niillä sai listan kyllä kiinni, mutta ei niin tukevasti kun se voisi parhaimmillaan olla. Totesin kiinnityksen kuitenkin riittävän tukevaksi harvemmin käytettäviin varahäkkeihin, ja jatkoin touhua. Lyhensin tuosta syystä myös niittiväliä suunnitellusta, eli niittejä täytyy käydä joka tapauksessa ostamassa lisää että saa kaikki muovipohjat käsiteltyä.

Listoitettu kulma
Homman lähdettyä liikkeelle tahti pysyi kuitenkin hitaana. Laite ei katkonut suurinta osaa niiteistä automaattisesti, vaan niitä joutui katsomaan sormenpäät kipeinä laitteen jäljiltä. Pikkuporakone teki reiät myös tuskaisen hitaasti muovia nirhimällä, vaikka naulaan verrattuna sekin tahti oli luksusta. Näitä ongelmia jaksoin kirota suunnilleen yläreunan työstämisen ajan ennenkuin totesin ettei touhu voi oikeasti olla niin vaikeaa. Ei kukaan työkaluja enemmän käyttävä suostuisi hyväksymään näin hidasta ja tehotonta työskentelyä, eli vian piti olla käyttäjässä. Eli valittu välineistö laitettiin uudestaan syyniin. Vintiltä löytyi vielä isompi ja tehokkaampi porakone pikkuporan tilalle, ja hetken pop-niittikonetta ihmeteltyäni opin katkaisemaan sillä nekin niitit jotka eivät katkenneet automaattisesti. Sen jälkeen homma nopeutuikin selvästi: porakone teki reiän kerrasta upoten kuin kuuma veitsi voihin, ja pop-niitit katkeilivat siististi aiheuttamatta enää suurempaa hallaa käsille.

Touhuun huomattavasti lisää mielekkyyttä tuonut apu
Valitettavasti tähän ripeämmän työskentelyn vaiheeseen päästyä kello alkoi lähennellä jo kymmentä. Vaikkei sitä seinää tai muita rakenteita poraillutkaan, koki sitä kuitenkin varmemmaksi jättää urakan tältä päivältä ensimmäisen pohjan jälkeen. Saa vain nähdä milloin touhua ehtii taas jatkamaan, loppuviikko kun on ainakin ohjelmaa täynnä. Yhden pohjan ollessa nyt valmis, on itsellä työstettävänä ainakin neljä pohjaa lisää, jos lähtee liikkeelle noista aktiivisimmin käytössä olevista.

Lopulliseksi saldoksi ensimmäisen työstöstä jäi kipeät sormet, yksi auennut rystynen (edes minä en tiedä miten ja missä vaiheessa sen onnistuin telomaan) sekä jonkinlainen tuntuma työvälineisiin. Sekä yksi metallitettu pohja, joka ei ole ihan muotovalio, mutta harjoituskappaleeksi ihan siedettävä. Pitää varmaan laittaa se jossain vaiheessa vielä naaraslaumatestiin millainen se on toimivuuden kannalta.

Ensimmäinen valmis pohja.



Ei kommentteja: