Nyt kun kämppä on saatu viimein mallilleen, on vuorossa toisenlaiset valmistelut. 04.00 on edessä lähtö Jyväskylään, ja sitä ennen rottien pitäisi olla laitettuna näyttelykuntoon. Kämpän oltua mullin mallin ja muksujen saatua valtaosan järjestelyiltä yli jääneestä ajasta, ovat valmistautumiset jääneet taas viimeiseen päivään. Omien suhteen en ole niin huolissani, kun kaikki ovat kuitenkin menossa vain ulkoluokkaan, mutta ensikertaa pitkään aikaan meiltä on lähdössä yksi kakara myös petteilemään. Tuiken kohdalla tämä näyttely otetaan kuitenkin lähinnä harjoituksen kannalta. Silti Tapsa oli kyllä vähän pettynyt, kun ei pääse mukaan kakaran ensimmäiseen näyttelyyn. Matka Jyväskylään kun taittuu kimppakyydillä, joka on jo muutenkin täysi. Ihan niin kovasti asia kun ei kuitenkaan harmittanut, että hän olisi ollut valmis lähtemään ajamaan Jyväskylään keskellä yötä tehtyään ensin koko viikon muuttoa. Nauttii sitten mieluummin ensimmäisestä vapaasta uudessa asunnossa. Kovasti on kyllä vannottanut, että miun pitää pitää sitten kakaralle seuraa, ja ilmoitella hänelle miten muksulla menee. Tapsalle tuli pieni yllätyskin näyttelystä varattua, ja Jyväskylästä kotiuduttua pääsee sitten katsomaan hänen reaktiotaan siihen.
Näyttelyluetteloa ehdin jo pikaisesti vilkaista, ja voin sanoa odottavani arvosteluja jo mielenkiinnolla. Kummassakin luokassa jossa omia eläimiä kisailee oli useampia eläimiä, ja russian blue agouteissa osallistujia oli mukavasti muiltakin kuin minulta ja Janinalta. Aika usein kun me tunnumme samoja luokkia täyttävän. Vaikka helpottaahan se sitten toki arvostelujen vertailuja, kun saa Janinalta pyytämällä loppuluokan paperit nähtäväkseen ;)
Näyttelyvalmisteluihin sekoittuu kuitenkin mukaan myös haikeaa mieltä. Tämä on ensimmäinen näyttely ilman Marikaa. Niin kovasti kun aina meidän blondin pesemistä kirosinkin, kun neiti ei malttanut ensin olla aloillaan millään, ja sotki sitten itsensä kauniin vaaleanpunaiseksi heti pesun jälkeen, oli neidillä kuitenkin visusti oma paikkansa niin laumassa kuin miun sydämessä. Neiti oli meidän näyttelykonkari, ja mukana aina siitä huolimatta että välillä mietin sen kotiin jättämistä että välttyisin puunaamiselta. Mutta en ikinä vakavissani. Saija kyllä jo koitti neidin paikkaa täyttää, ja ehdotti minulle uutta sijoitussimskua laumaan. Toistaiseksi ainakin paikka saa kuitenkin jäädä täyttämättä, että ehtii sitten paremmin keskittyä noihin jotka toimittavat sekä lemmikin että jalostuseläimen virkaa. Ja onhan meillä jo tuo yksi maskottirottakin kuvioissa mukana, vaikkei virallisesti miun olekaan.
Katarinan kakaroistakin on nyt loputkin varattu, eli ensiviikon jälkeen eletään taas haikeita hetkiä, kun tulee aika laskea lapset maailmalle. Pamaus jää kuitenkin sitten kotiin, ja pääsee totuttelemaan Dippiksen, Sanariksen ja Flaksin seuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti