Hyötyliikuntaa

Siirtynyt luento ja kevätauringon paiste suorastaan pakottivat miut kävelemään tänään yliopistolta kotiin, vaikka pitkä talvi on tullut laiskoteltua bussikyydissä. Koska kello oli kerrankin alle kuusi päivän päättyessä, päätin tehdä pienen koukkauksen Ekotorin kautta. Se on kirpputorien ohella yksi paikka, jota on likkojen häkkiä laittaessa tullut hyödynnettyä. Eipä sieltä tullut tyhjin käsin lähdettyä tälläkään kertaa, vaan mukaan tarttui roikkuva korisysteemi 65 sentin hintaan. Yhdessä häkissä ollutta kiikkuakin tuli hieman silmäiltyä, mutta en sitten kuitenkaan tullut kysyneeksi, olisiko se ollut mahdollista ostaa erikseen.

Ekotorilta matka jatkui yo-kylän kautta kotia kohti. Eipä sitä voinut olla siinä huomaamatta, kuinka tammista oli karsittu isot kasat oksia pois. Monessa oksassa oli vielä paljon lehtiäkin kiinni. Kyllä sitä hetken mietti, kehdatako siitä yhtä oksaa likoille kiipeilypuuksi ottaa, mutta eipä sitä voinut jättää tilaisuutta käyttämättäkään. Ohikulkijat kyllä kovin katsoivat, kun siirryin pinolta toiselle, mittailin ja kokeilin oksia, ennenkuin päädyin valitsemaan yhden niistä mukaani. Ja toki niitä lehtiäkin piti pussillinen mukaan napata, akvaariokalojen ihmeteltäväksi.

lähikatos syksymmällä

Siitä sitten matka jatkui reppu selässä ja puolikas puu kainalossa kohti matkan seuraavaa etappia, kierrätyskatosta. Melko tyhjää sielä tänään oli, mutta kyllä sieltä silti pari vanhaa pyyhettä löytyi neideille riipparitarpeiksi. Pyyhkeet siis reppuun ja enemmittä mutkitta kohti kotia. Kummasti sitä monen ohikulkijan katseet kääntyivät, lieneekö syynä ollut löytöjen ja auringon nostattama hymy, vai kainalossa keikkuva puolikas puu. Ei kukaan sentään mitään kysynyt, toisin kuin kesällä kun tuli keikuttua pellon reunalla akvaariohaavin ja ämpärin kanssa pyydystäen hyttyentoukkia reunaojasta. Ei kai eläinharrastus vielä kylähullua tee?

Virallinen valvoja

Saija tuli boksikassin kanssa muksuja hakemaan, ja moinen operaatio edellytti toki virallisen valvojan valintaa. Tai olisi edellyttänyt, ellei itseoikeutettua virallista valvojaa olisi ollut saatavilla. Sellainen kuitenkin oli, ja Lilium alkoi toteuttaa virkaansa heti häkin luukun auettua. Tarkastus aloitettiin boksikassista, ja se olisi tutkittu hyvinkin perusteellisesti, ellei virallista valvojaa olisi häiritty nostamalla sitä kassista pois. Tunnolllista toimijaa ei kuitenkaan vähällä lannisteta, ja kohta neiti oli kassissa uudestaan ja uudestaan. Etenkin kun hoitorottia alettiin pakata boksin suojiin, oli valvoja tarkkana. Kassitarkastuksen ohella ehdittiin tutkia asianmukaisesti myös Saijan takin lievettä. Valvonnassa oli hommaa siinä määrin, ettei sitä yhtään ehditty muun lauman mukana akvaariokaappia valloittamaan, vaikka sinne samanaikaisesti ryhmämatkaa toteutettiin.

Yhdellä muksuista ei olisi ollut mitään kiirettä lähteä kesken päiväunien mihinkään, ja huolimatta avatusta häkin luukusta ja muiden lähdöstä se jatkoi uniaan tyytyväisenä putkessa. Aina siihen asti, kun Saija sitten hieman putkea heilutti, kun neidin huomiota oli kovin hankala saada. Siinäkin kohtaa neiti tosin vaivautui vain hieman meitä kurkkaamaan, ja laittoi silmät uudelleen kiinni. Kauneusunet ennen kaikkea, väliäpä sen jos maa vähän järkkyy. Ja voi sitä harmitusta kun toinen sitten kuitenkin putkesta otettiin. Viimeisenä pakattiin sitten Janis, jonka olin napannut itselleni olkapäälle.

Virallinen tarkastaja teki vielä viimeisen tarkastuksen boksikassille ennenkuin se kannettiin eteiseen. Saijan lähdettyä tarkastuksen tekijä siirtyi tarkastamaan tyhjennettyä häkkiä. Pitääkin tyhjentää ja pestä se heti tänään, että virallinen valvoja saa vähän levätä ennen seuraavia vierailevia tähtiä.

Kun maailma ei riitä.

Viikonloppuun on mahtunut rottien osalta nameja ja rapsutuksia. Osa likoista on tilanteeseen varsin tyytyväisiä (ja pojat vielä enemmän), mutta edunvalvonta on silti valpas. Ekstranamit ja rapsutukset eivät harhauta Jolenen huomiota siitä järkyttävästä tosiseikasta, että näiden etuuksien myötä viikonlopun jaloitteluaika oli radikaalisti lyhyempi. Lyhyempi jaloitteluaika tietää enemmän aikaa häkissä, ja sehän ei sovi. Saavutetuista eduista ei olla valmiita tinkimään.

Ensin annetaan vieno muistutus jyrsimällä hieman kaltereita miun poiketessa koneelle katsomaan sähköposteja. Kiellän ja yritän ignoorata toisen keskusteluavauksen. Kalterienpaukutus jatkuu. Huomio on selvästi saavutettu, joten protestointi kannattaa. Kalterit ovat Jolenen ja maailman välissä, ja Jolene tietää varsin hyvin miun kykenevän avata häkin oven. Eikä se neidistä mikään hidaste olisi, etten ehtisi toisten touhuja valvoa, osaavathan he valvomattakin. Paremmin jopa, kun ei ole omistaja heti puuttumassa tiellä olevan nettipiuhan tai laturinjohdon pätkimisyrityksiin, kalanruokipurkkien availuun tai muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Valvontatarve on täysin miun omaa keksintöäni, joten sen ei pitäisi mennä neitien oikeuksien edelle.

Kalteritango taukoaa. Neuvottelija on siirtynyt luukulle, ja katselee miua sieltä käsin. Hänen edessään on yhä ongelma; luukku on edelleen kiinni. Ja pysyy kiinni aamuun asti. Tänään alkaa sitten lepyttely. Josko ekstranamit ja ekstrajaloittelu vapauttaisivat vangitun otusparan mielipahasta.

Hoitopojat vietiin ...ja tytöt jäi.

Buffit päikkäreillä.

Saija kävi tänään hakemassa pikkupojat mukaansa, mutta miun iloksi ja omien likkojeni harmistukseksi tytöt jäivät vielä ensiviikkoon. Lilium on pyrkinyt tekemään kantansa selväksi, ja käynyt hoitorottien häkillä ilmoittamassa kuinka väärin tällainen on. Luovutti sitten kuitenkin, kun buffien häkillä vallitsi päiväuniaika, ja miekin hänet aina häkkiin palautin, kun väärään paikkaan eksyi. Itku siinä kyllä ehti neidiltä päästä, kun mielipiteen ilmaisu törkeästi keskeytettiin. On kyllä neideillä kauhea omistaja, kun kehtaa tänne vieraita rottia ottaa huomiosta kilpailemaan. Ikäänkuin viidessä kauniissa neidissä ei olisi tarpeeksi, kun on ollut etuoikeutettu saamaan noinkin hienoja neitejä. Mutta kyllä nuo onneksi aina nopeasti leppyvät. Tosin samaa huomiokilpailua käydään kyllä hoitorottien häkin sisäpuolellakin: mamma on aina kovasti työntämässä tyttäriään sivuun, jos lapset meinaavat saada liikaa huomiota mamman läsnäollessa. Kyllä sitä elämässä jokin järjestys olla pitää. 

Miun oma buffi on erityistarkkailussa. Neitiä tuli tänään taas kuunneltua, kun se tuntuu rohisevan aiempaa selvemmin. Niin ilkeä kuin sitä onkaan itselle myöntää, niin Miniatan poistuminen laumasta kyllä helpottaa Linnean kunnon tarkkailua. Miniatalla kun oli loppuaikoina kasvaimen lisäksi ajoittaisia rohinoita ja aivasteluja, niin ne tuli sitten pitkälti laitettua sen piikkiin. Nyt kun Linnea on ainoa, niin sitä huomaa paljon selkeämmin että huolimatta virkeydestään ja touhukkuudestaan ei neiti ihan kunnossa ole. Kai neidille pitäisi koettaa saada aikaa rottalääkärille, vaikkei tuohon oikein muuta voi koettaa kuin antibioottia, ja siitä saatava apukin on epävarmaa, kun rohinat tuntuvat keuhkoista kuuluvan.

Ilmoittautumisia ja varastettu sukutaulu

PetExpo ja sen yhteydessä järjestettävät rottanäyttelyt lähestyvät, ja sitä myöten tuli sitten rotille ilmoittautumiskaavakkeita täytettyä. Taas turhan lähellä viimeistä ilmoittautumispäivää, mutta ei kuitenkaan ihan viimeisenä. Lopullisen kokoonpanon pähkimisessä meni aikansa, mutta lopulta meiltä lähtee likoista kaikki paitsi Linnea (olettaen että miun mummo pysyy kunnossa), jonka lisäksi raahaan paikalle pari avomiehen pojista. Hän kun ei omiensa näyttelyttämisestä niin välitä, mutta itse noille pojille edes yhdet arvostelut tahdon. Kaikki ovat lähdössä viralliseen, joka edellytti pientä sukutaulujen lunttaamista Marikan ja poikien osalta - Marikan osalta en muistanut vanhempia, enkä Mikon "junnujen" osalta tarkkaa syntymäpäivää. Onneksi moiset on helppo tarkastaa, kun kerrankin on tullut etsittyä kaikkien paperit yhteen kasaan esille jo edellisenä päivänä.

Areksen ja Poseidonin sukutaulut löytyivät siitä mihin jätetty, mutta... missäs ne Marikan paperit ovat? Muistin ihan hyvin nostaneeni ne poikien paperien päälle, mutta siinä ne eivät kyllä olleet. Eivätkä olleet tippuneetkaan. Pikaisen loogisimpien paikkojen etsimisen jälkeen siirryttiin rottien logiikkaan, ja alettiin ratsaamaan neitien jemmapaikkoja. Sinnehän se paperi oli sitten jossain välissä ehditty huomaamattani anastaa, ja merkitä parilla sievällä hampaanjäljellä. Silminnäkijöiden puuttuessa rikoksen tekijää ja motiivia voidaan vain arvailla - asiakirjan sisällöstä ei ainakaan näin ihmisnäkökulmasta löytynyt mitään arkaluontoista tai salattavaa materiaalia. Jäämme odottamaan hammasjälkianalyysin tuloksia ja näyttelyä.

Mitä isot edellä...

Rotista kiinnostuneille kavereille jaksaa aina hehkuttaa, kuinka mahtavia eläimiä rotat ovat: älykkäitä, sosiaalisia ja oppivaisia. Jopa siinä määrin, että rotat oppivat paljon asioita muilta laumansa jäseniltä. Viimeksi tänään rottia seuratessa tuli huomattua, kuinka paljon asioita Marikakin on ehtinyt vanhemmilta laumajäseniltä oppia tämän noin kuukauden aikana jonka se on laumassa viettänyt:

Marika osaa kiertää akvaariokaapin rottasuojukset päästääkseen akvaariokaappiin, jota kovasti koitetaan rotilta kieltää (kiitos Kissus).

Marika osaa kiivetä akvaarion päälle ja kiskoa pintakasveja kuiville (kiitos Kissus ja Lilium).

Marika osaa piiloutua lehtikorin taakse, josta pääsee nopeasti juoksemaan jalkojen välistä työhuoneeseen uroshäkille (kiitos Linnea).

Marika osaa käyttää hyllyllä olevia esineitä hyödykseen päästäkseen hoitorottien häkille (kiitos Lilium).

Marika osaa työntää mahdolliset tiellä olevat tavarat hyllyltä lattialle niiden kiertämisen sijaan (kiitos Lilium).

Marika osaa kiivetä kylpyhuoneen hyllylle tutkimaan kosteusvoide- ja deodoranttipulloja kylpyhuoneen oven unohtuessa auki (kiitos Linnea).

...ja ehkä tärkeimpänä: Marika on oppinut kuinka kaikki ylläoleva hyvitetään kiipeämällä itse syliin ja tulemalla luo silloinkin kun omistaja tulee julmasti sulkemaan ehtiväisen lapsen häkkiin kivojen leikkien ääreltä (kiitos lauma <3).

Edesmennyt pieni tietokonerotta.

Vähän kyllä jo jännittää, mikä neidistä mahtaa tällä oppimistahdilla tulla. Ehkä meidän seuraava tietokone-ekspertti, vaikkei neidillä olekaan Lemmikkiä opettamassa kuinka huuto.nettiä käytetään. Edellisen lauman vanhin kun onnistui meille sen vaa'an huutamaan, jolla rotat edelleen tulee punnittua (vinkki: mikäli tapaat tallentaa salasanoja koneelle ja sivuja yläpalkkiin, älä päästä rottia koneelle).

Syyllistämisen jalo taito

Jos jossakin likat ovat kehittyneet taitaviksi, niin huomion ja namien kerjäämisessä. Jos luukun avaa, heti on viisi kuonoa tutkimassa sormia ja kiipeämässä syliin. Jos häkin ohi kävelee avaamatta luukkua, heti on luukulle suuntaamassa pettyneitä nappisilmiä. Saati jos kehtaa syyllistyä niin vakavaan rikokseen kuin viereisessä häkissä olevien rottien huomaamiseen. Se on kammottavin rikos kaikista ja voittaa kammottavuudessaan jopa syömisen tietokoneella ilman että likat ovat vapaana ja valmiina varastamaan osansa annoksesta. Ei mene montaakaan hetkeä siitä, kun pikkupoikien luukun avaa, kun omat likat ovat kaikki viisi samalla kulmahyllyllä tönien toisiaan pois tieltä. Hyvä etteivät siinä ohessa vahingossa toisiaan tiputa, kun jokainen pyrkii saamaan parhaan mahdollisen paikan tehdäkseen itsensä näkyväksi, ja saadakseen miut tajuamaan, että heitä miun tulisi huomata eikä keitään muita. Miun pienet diivat ja prinsessat. Kun tyttöjä sitten kalterien välistä rapsuttaa, ollaan niin tyytyväisiä, kun virhe huomattiin, ja tuupitaan muita tieltä paremman aseman saavuttamiseksi.

Huomenna tytöt saavat huomata rukouksiinsa vastatun, kun Saija hakee muksut pois, ja yksi likkojen lempi-ihmisistä tulee viikonlopuksi. Siinä kyllä herkästi omistajakin unohtuu, kun joku tuo melkein aina mukanaan pussillisen kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä, ja jakaa ne rapsutuksien kera.

Varo mitä toivot, sillä toiveesi voi toteutua.

Rotissa isoin miinus on niiden lyhyt elinikä. Tätä väistämätöntä tosiseikkaa lieventämään itse on nyt pyrkinyt pitämään laumassa kyllin eri-ikäisiä rottia, että kaikkien poismeno lyhyen ajan sisään olisi epätodennäköistä (ei, kukaan laumasta ei ole kuollut heti Miniatan perään). Samalla sitä on hakenut jonkinlaista jatkuvuutta hankkimalla rottia samoista suvuista. Etenkin Jolenen kohdalla tämä oli vahvana vaikuttimena: Kissuksella alkaa olla ikää, joten halusin laumaan nuoren agoutijunnun sen jälkeläisistä. Kai sitä ajatteli, että muksussa olisi sitten jotain samaa, jota kautta Kissus myös jäisi elämään, sen lisäksi että neidillä olisi joukko täysin omia oikkujaan. Joskus sitä ei kuitenkaan tajua mitä toivoo ennenkuin todella saa sen.

Tänään Jolene jaloitteli kolme ekstratuntia muun lauman jälkeen. Siinä missä muu lauma hääri totuttuun tapaan ympärillä, tuli välillä moikkaamaan ja oli helposti häkkiin palautettavissa, Jolenella oli omat kuvionsa. Neiti ihastui meidän tiilenpunaiseen divaanisohvaan, tai pikemminkin tilaan joka sen ja seinän väliin jää parvisängyn myötä. Ja siihen kätevään kulkuyhteyteen, joka siitä on käärmeterrojen alle. Ja tämä uusi upea maailma oli taatusti hienompi kuin rottakaverien seura, tai omistajan kuunteleminen. Sitä piti tutkia, ja siihen perehtyä. Niin perusteellisesti, että sohvalle miua moikkaamaan ehti vasta tuntien jälkeen, vaikkei alue ole todellakaan iso. Tuli niin elävästi mieleen se kun Kissus oli samanikäinen. Silloin miulla oli vain Kissus ja Miniata, ja muistan kuinka itseä välillä oikein harmitti, kun Miniata joutui kotirottana olemaan välillä pitkiä aikoja yksin häkissä Kissuksen huidellessa seikkailuissaan. Kyllä Kissuskin sitten aina häkkiin tuli, joutaessaan. Tämän olin kuitenkin jo ehtinyt autuaasti unohtaa Kissuksen rauhoituttua iän myötä, ja sen touhujen keskittyessä pienemmälle alueelle. Unohtaa aina siihen asti, kun Jolene siitä muistutti olemalla päivä päivältä enemmän mummunsa oloinen. Täytyykin muistaa jatkossa varata taas reilummin aikaa rottien kiinniottoon.

Mitä tulee yhdennäköisyyksiin, olen alkanut tämän viikon aikana nähdä Liliumissa yhä enemmän Miniataa. En luonteessa, mutta ulkonäössä ja olemuksessa. Tai sitten ikävöivä mieli tekee tepposiaan.

R.i.p. miun Miniata

Ja he asuivat linnassaan...

Tuli sitten siivottua tyttöjen häkki ja vaihdettua järjestystä. Kaivelulaatikkoa sijoitettaessa tuli ensimmäistä kertaa oikeasti ikävä CritterNationin ovia, ja eri tavalla ikävä Miniataa, joka rakasti kaivelulaatikoita ylitse muiden. Likat attoivat häkin siivouksessa tapansa mukaan valtavasti: koko ajan oli joku roskapussia läpikäymässä, tai katsomassa että riipparien hakaneulat tulevat oikeisiin kohtiin (joka oli usein hyvin lähellä pienen rotan kuonoa).

Hoitolapset ja -mamma

Oman lauman vakikasvojen saatua jo esittelynsä, on kai täysin asiamukaista esitellä myös neitien tämänhetkiset huonetoverit.

Janinan varastettua meillä muuttoevakossa olleet poikasensa takaisin itselleen Littoisten näyttelystä, meillä ehdittiin olla kokonainen viikko muksutta. Sitten Saija teki tilanteesta lopun kahdeksan buff-kakaran voimin. Nämä muksut tulivat mammansa Janiksen kanssa tosin vain lyhyemmäksi ajaksi, ensi perjantaihin asti. Sitten ne pitää kuulemma palauttaa, tai ainakin pojat.

Hoitomamma

Itse olin viikonlopun poissa maisemista Tampereella, joten häkit pienille tuli laitettua valmiiksi jo viikolla. Tytöille ja pojille omansa, kun niin isoja muksuja ovat jo olevinaan, vaikka noihin omiin teineihin verrattuna niin kovin pieniä. Se mukava tuossa neljän viikon iässä kyllä on, kun häkkeihin voi laittaa jo kunnolla virikettä; tasoja, putkia, riippareita ja muuta mukavaa pienten tutkia, kun kiipeävät jo ketterästi ison rotan elkein. Ja onhan noilla ison rotan elkeitä jo muutenkin - lempimakuupaikat löytyvät häkin ylimmältä tasolta. Pikkupojilla riipparin kulman alta ja tytöillä suklaapatukkarasian suojista. Suojaa ei tosin selvästikään tarvita ihmistä vastaan - kovin on monta uteliasta kuonoa käsiä haistelemassa, kun vain häkin luukkua avaa. Syliinkin kiivetään välistä ihan itsekin. Kauniita lapsia kyllä, ja rexit hieman huvittaviakin kyljiltä hukattuine turkkeineen.

Pikkutyttöjä

Kaikkea pitää kokeilla ...miksei siis myös bloggailua.

Muiden blogeja lukiessa tuli ajatus myös omasta. Ja mistä muusta mie blogia laittaisin, kuin rakkaista siimahännistä, jotka tekevät eläinlaumasta täyden ja pitävät omistajan sopivasti aktivoituna. Muutakin laumaa tulen taatusti blogissa sivuamaan, mutta eipä niiden toilailuista yhtälailla edes kerrottavaa riittäisi. Tätä blogin aloitustakin sivuaa hyvin rottamainen jumppa: kirjoitan sanan, haen Kissuksen akvaariokaapista. Kirjoitan kaksi sanaa, haen Liliumin hoitorottien häkin päältä. Kirjoitan sanan, ja haen Marikan akvaariokaapista. Kirjoitan kolme sanaa, ja haen Liliumin ja Marikan hoitorottien häkin päältä (miun lapsi saa huonoja vaikutteita vanhemmilta)... Ja tätä jatkuu kunnes raskii häkittää pienet. Ovat kai kuulleet, että liika koneella istuminen on pahasta. 

Mutta näin alkuun voisi paikallaan pieni rottalauman esittely. Miniatan eilisen lopetuksen jälkeen naarashäkkiä kansoittaa viisi valloittavaa neitiä: Kissus, Lilium, Linnea, Jolene ja Marika.

Kissus kera poikansa.

Kissus viralliselta nimeltään Ratazana's Xi Deng on miun lauman mummu, juuri eläkeikään ehtinyt sk agouti neiti ja toinen nykyisen lauman ensimmäisistä. Kissus tuli yhdessä Miniatan kanssa pelastamaan miut joitain vuosia kestäneeltä rotattomuudelta, ja on varastanut sydämestäni niin ison palan, etten edes tajua miten sinne muuta mahtuu. Kissus oli nuorempana oikea rämäpää ja tuntemattoman tutkija, jonka piti aina päästä jokaisen esteen toiselle puolelle katsomaan miltä maailma sielä näyttää. Nyt neiti on alkanut selvästi rauhoittumaan, vaikkakin on yhä usein viimeisiä jotka saa jaloittelureissulta häkkiin. Kissuksella on ehtinyt yksi poikuekin olla, ja näyttelyissä on neidin kanssa käyty aina Ruotsissa asti.

Lilium ja Kissus

Lilium viralliselta nimeltään Ratazana's Neytiri ja tuttavallisemmin Lilium Tähtipää on miun lauman agouti essex ja edustaa ainoana porukasta kuviollisia. Lilium jäi meille sijoitusrotaksi Miniatan poikueesta, mutta ei neiti sitten kuitenkaan ikinä kantavaksi tullut. Nyt vuoden kypsässä iässä pojat kyllä kovasti kiinnostaisivat. Lilium on napannut lauman johtajuuden Kissukselta, ja on nykyisin myös porukan kovin menijä. Hieman pöyhkeilijän vikaa neidissä kyllä on, mikä korostuu kun kotona on vieraita rottia käymässä. Mutta kaipa se sopii dramaqueenin luonteeseen - Lilumilla on aina ollut kommentit herkässä, kun jokin asia häntä harmittaa.

Linnea 2vk

Linnea viralliselta nimeltään Ratazana's Linnea on miun blondi, pieni ja sievä buff-neiti. Ihan liian vaalea miun makuun, enkä rubiineista silmistäkään niin välitä, mutta niin vain tuo neiti silti pussaili tiensä miun sydämeen jo pariviikkoisena. Ei siinä sitten muuta voinut, kuin laittaa kasvattajalle viestiä, että tämä jää kanssa. Linnea on Liliumin sisko, mutta luonteeltaan varsin eri maata. Vielä siskoaan enemmän kyllä miehiin päin (aina työhuoneen ovella kyttäämässä josko pääsisi avomiehen uroksia tervehtimään), mutta muuten enempi sellainen vilkas sylirotta kuin suuri menijä. Monen suosikiksikin päässyt syliin kiipeilyllä.




 Jolene viralliselta nimeltään Ratazana's Chrismas Eve on miun

Jolene

mittatilausagouti. Kun huomasin Janinan sivuilta hänen aikovan yhdistää Kissuksen tyttären ja Miniatan pojan, ilmoitin olevani kiinnostunut jos poikueeseen syntyy sk agouti naaras. Ja niinhän siihen syntyikin, tasan yksi sellainen, ja niin neiti muutti sitten meille. Nyt muksulla on ikää kolme kuukautta, ja toinen tulee kyllä päivä päivältä enemmän mummuunsa. Neidissä on myös vähän samaa oman tiensä kulkijan vikaa, joten saa nähdä, millaisia valloituksia neiti tulee vielä iän myötä tekemään.

Marika pikkuisena

Marika viralliselta nimeltään Zaya's Marika Granitehand on rotta jota meille ei pitänyt tulla. Onhan Saija jo pidempään puhunut, että kyllä joka laumassa pitää vähintään yksi pointillinen olla, mutta itse ei ole pointillisista ikinä niin välittänyt. Niinpä katsoinkin olevani selvillä vesillä, kun meille tuli Saijalta yksi simskuemo muksujaan hoitamaan. Mukavaluonteisia naperoita, mutta ei pelkoa sortumisesta ...eipä. Nyt meillä on sitten yksi sk black eyed siamese seal point neiti täyttämässä pointillisten kiintiötä. Lempinimekseen neiti on saanut Pallosalama, niin nopeasti se paikasta toiseen siirtymiset välillä hoitaa. Paikallaan oloa treenataankin sitten enemmän, viimeksi kynsiä leikatessakin pääsi niin surkea itku kun ihan kiinnipidettiin, jumitettiin koko vilkas lapsi. Syliin kun pitäisi saada aina itse tulla ja itse lähteä, niin olisi paras. Parikuisessa pikkuneidissä on alkanut tulla esille myös hieman pyrkyrin vikaa, niin tiiviisti se on viimepäivinä etenkin jaloitellessa alkanut Lilumin seuraan hakeutua.

Ruoka on hyvä syy kokoontua yhdessä koolle (tänään otettu yhteiskuva vanhempien kuvien rinnalle).