maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kun maailma ei riitä.

Viikonloppuun on mahtunut rottien osalta nameja ja rapsutuksia. Osa likoista on tilanteeseen varsin tyytyväisiä (ja pojat vielä enemmän), mutta edunvalvonta on silti valpas. Ekstranamit ja rapsutukset eivät harhauta Jolenen huomiota siitä järkyttävästä tosiseikasta, että näiden etuuksien myötä viikonlopun jaloitteluaika oli radikaalisti lyhyempi. Lyhyempi jaloitteluaika tietää enemmän aikaa häkissä, ja sehän ei sovi. Saavutetuista eduista ei olla valmiita tinkimään.

Ensin annetaan vieno muistutus jyrsimällä hieman kaltereita miun poiketessa koneelle katsomaan sähköposteja. Kiellän ja yritän ignoorata toisen keskusteluavauksen. Kalterienpaukutus jatkuu. Huomio on selvästi saavutettu, joten protestointi kannattaa. Kalterit ovat Jolenen ja maailman välissä, ja Jolene tietää varsin hyvin miun kykenevän avata häkin oven. Eikä se neidistä mikään hidaste olisi, etten ehtisi toisten touhuja valvoa, osaavathan he valvomattakin. Paremmin jopa, kun ei ole omistaja heti puuttumassa tiellä olevan nettipiuhan tai laturinjohdon pätkimisyrityksiin, kalanruokipurkkien availuun tai muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Valvontatarve on täysin miun omaa keksintöäni, joten sen ei pitäisi mennä neitien oikeuksien edelle.

Kalteritango taukoaa. Neuvottelija on siirtynyt luukulle, ja katselee miua sieltä käsin. Hänen edessään on yhä ongelma; luukku on edelleen kiinni. Ja pysyy kiinni aamuun asti. Tänään alkaa sitten lepyttely. Josko ekstranamit ja ekstrajaloittelu vapauttaisivat vangitun otusparan mielipahasta.

Ei kommentteja: