torstai 24. maaliskuuta 2011

Syyllistämisen jalo taito

Jos jossakin likat ovat kehittyneet taitaviksi, niin huomion ja namien kerjäämisessä. Jos luukun avaa, heti on viisi kuonoa tutkimassa sormia ja kiipeämässä syliin. Jos häkin ohi kävelee avaamatta luukkua, heti on luukulle suuntaamassa pettyneitä nappisilmiä. Saati jos kehtaa syyllistyä niin vakavaan rikokseen kuin viereisessä häkissä olevien rottien huomaamiseen. Se on kammottavin rikos kaikista ja voittaa kammottavuudessaan jopa syömisen tietokoneella ilman että likat ovat vapaana ja valmiina varastamaan osansa annoksesta. Ei mene montaakaan hetkeä siitä, kun pikkupoikien luukun avaa, kun omat likat ovat kaikki viisi samalla kulmahyllyllä tönien toisiaan pois tieltä. Hyvä etteivät siinä ohessa vahingossa toisiaan tiputa, kun jokainen pyrkii saamaan parhaan mahdollisen paikan tehdäkseen itsensä näkyväksi, ja saadakseen miut tajuamaan, että heitä miun tulisi huomata eikä keitään muita. Miun pienet diivat ja prinsessat. Kun tyttöjä sitten kalterien välistä rapsuttaa, ollaan niin tyytyväisiä, kun virhe huomattiin, ja tuupitaan muita tieltä paremman aseman saavuttamiseksi.

Huomenna tytöt saavat huomata rukouksiinsa vastatun, kun Saija hakee muksut pois, ja yksi likkojen lempi-ihmisistä tulee viikonlopuksi. Siinä kyllä herkästi omistajakin unohtuu, kun joku tuo melkein aina mukanaan pussillisen kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä, ja jakaa ne rapsutuksien kera.

Ei kommentteja: