Nimiäiset

Muksuilta alkaa jo löytyä vauhtia, ja kuvattaessa kaikki pienet ovat kovaa vauhtia ryömimässä eri suuntiin. Ryhmäkuvien otto käy siis haasteellisemmaksi, ja kamerakin on ilmeisesti leviämässä. Kaikkiin kuviin on alkanut ilmestyä musta alakulma, vaikka kuinka koitti linssiä putsata.

Muksujen kasvaessa olen myös entistä enemmän pihalla siitä, mitkä niistä haluan jättää kotiin. Järkevintä olisi toki odottaa vielä pari viikkoa ennenkuin moisia edes miettii, kun kuviot ovat sitten paremmin esillä. Ainakin tässä vaiheessa ne essexit joiden tähdistä pidän eniten vaikuttavat kyljistä epätasaisimmilta. Ja mitä on ollut yllättävä havaita: entisenä ehdottomasti yksiväristen nimeen vannoneena miua on alkanut todenteolla häiritä jos essexillä tähti on liian pieni. Yksiväriset tahdon yhä yksivärisenä, mutta essex tarvitsee kruunukseen symmetrisen selvästi erottuvan tähden muutaman valkoisen karvan sijaan. Tällähetkellä kyllä melkeimpä toivoo että pari noista essexeistä osoittautuisi oikein lemmikkitasoiksi kasvaessaan, että pääsisi päätöksessään helpommalla. Tai sitten miun pitää puhua osa Janinalle ja laittaa sijoittaminen harkintaan.

Mutta tänään tuli kuitenkin jo päätettyä nimet pikkuisille. Eilen kun totesin muksujen erottuvan jo hyvin toisistaan, niin nimet ovat looginen seuraava vaihe. Mie kun en pidemmän päälle tykkää puhua rotista nimillä tyyliin "se tummempi essex naaras". Olkootkin että osa muksuista on täällä vain vähän aikaa, ja saa sitten todennäköisesti uuden kutsumanimen omassa lemmikkikodissaan.

Saanko siis esitellä neidit Isabeau (rb-ag?), Leona (ag/esx), Sarys (ba/esx) ja Elise (ag/esx):

Ja herrat Sanaris (rb-ag?/esx), Tortok (ag/esx mm.), Valdur (ag) ja Faras (rb-ag?/esx):

Muksut 7vrk

Muksut 7vrk

Nyt sitten toinenkin vaaleista pojista päätti olla essex, eli kokonaisaldo poikueessa on kolme essex naarasta ja kolme essex urosta. Turkkikin alkaa hiljalleen muksuille kasvaa, eli eiköhän kuviot voi jo lyödä lukkoon. Kovasti sitä on koettanut muksuja pyöritellä ja tarkkailla värin kehitystä. Samalla sitä sitten arvailee mitä noista tulee ja minkä tasoisia. Ja odottaa mielenkiinnolla kuinka hyvin arvaukset osuvat kohdilleen. Etenkin noiden essexien kohdalla odottaa sitä, että poikaset ovat sen verran isompia, että niiden tasosta kannattaa kysyä toista mielipidettä Janinalta. Janina kun on kuitenkin noiden kanssa enemmän pelannut, niin mielellään sitä sitten vertaa, mihin järjestykseen hän nuo muksut laittaisi, ja miksi. Pikkuhiljaa omakin silmä alkaa ehkä kuitenkin kehittyä noiden suhteen.

Naaraat 7vrk

Urokset 7vrk

 Tällä hetkellä omaan silmään näyttäisi, että essex uroksille olisi tulossa paras kuvio. Mikäli niin, niin pitää sitten harkita joustamista alkuperäisestä suunnitelmasta sen suhteen mitä tuosta poikueesta jättää kotiin. Essex likoilla kun valkoinen saattaa nousta vähän liikaakin kuonolle ja poskille. Yksiväristen suhteen olen paljon huonompi arvioimaan mitään, minkä suhteen pitäisi kyllä petrata. Niitäkin kun essexissä tarvitaan, niin niidenkin tunteminen tulee olemaan tarpeeseen.

Tämänpäiväisen poikasten tarkastelun suhteen lottorivi olisi itsellä seuraava:

black essex n
black(/agouti) essex mm u
agouti essex n
agouti essex n
(tumma) agouti u
russian blue agouti n
russian blue agouti essex u
russian blue agouti essex u

Katsotaan monenko suhteen joudun muuttamaan näkemystäni pienten kasvaessa.

Ja se toinen puoli

Likkahäkin toinen puoli sai uuden järjestyksensä tänään. Likat saivat totuttuun tapaan touhuta sen aikaa vapaana keskenään, kuten monesti aiemminkin. Eivät ne ole kuitenkaan aikoihin mitään tuhonneet, ellei muutamaa hampaista osumaa saanutta voidetuubia lasketa. Ei kuitenkaan selvästi pitäisi tuudittautua liikaa tuollaisen varaan, vaan muistaa tarkkailla likkojen touhuja koko ajan edes puolella silmällä silloinkin kun touhuaa jotain muuta.

Tänään likat onnistuivat ensin tiputtamaan kannettavan johdon sohvalta lattialle. Ei siinä muuten mitään, mutta sohvan ja lattian välissä kulkee likkojen lempireitti. Ja lempireitillähän moinen piuha oli ehdottomasti tiellä. Havahduin asiaan siinä vaiheessa, kun sohvan suunnalta kuului sähköistä napsutusta. Ei muuta kuin äkkiä rätti sivuun ja sohvalle. Kun näki mikä johto oli maassa, ei tarvinnut kauaa miettiä mitä oli käynyt. Ei muuta kuin johto äkkiä irti seinästä ja rotat tarkastukseen. Likat ovat onneksi kunnossa, mutta johto niin pahasti purtu että kipinöi. Mikko lupasi töistä tullessa hakea vahvaa teippiä ensiavuksi johdolle, mutta on se nyt sen verran pahasti purtu, että uusi johto taitaa mennä kyllä suosiolla joululahjalistalle. Ja sille pitää sitten kehittää parempi patentti varmistamaan ettei se päädy likkojen reitille.

Eipä ole ikävä aikaa jolloin yksi edellisistä rotistani oikein etsimällä etsi ohuita johtoja välipalakseen. Kyseistä rottaa, toista ensimmäisistäni, on kyllä muuten välistä ikävä.

Zoopluspaketti ja puolittaista siivoamista

Paketti auki

Tänään aamu alkoi ovikellon soitolla ja isolla laatikolla Zooplussalta. Sitä hamppuahan sieltä piti vain tilata, mutta laatikkoa avatessa olo oli kuin jouluna kun koitti muistella mitä kaikkea muuta tilaukseen eksyi. Eniten sitä oli huolissaan toisesta lintujen kiipeilytelineestä, miten se on kuljetusta kestänyt. Siitä ei kuitenkaan ollut pelkoa, koska laatikkoa purkaessa kävi pian selväksi että se on alkujaankin toimitettu osina. Sai siitä sitten kivan 3D-palapelin aamupuhteeksi. Kokoamisohje olisi voinut sitä kootessa olla kiva, mutta kyllä sitä valokuvastakin osien paikat varsin hyvin selvisivät, kun niitä hetken edessään pyöritteli. Olisi vain pitänyt tajuta ottaa siitä osakasasta kuva... Totesin kiipeilytelineen kuitenkin mittasuhteiltaan sellaiseksi, että taitavat Delilahin kakrut saada sen ensiksi käyttöönsä, sitten parin viikon päästä kun alkavat enemmän rymytä. Vaikka kyllä se naaraillekin varmaan ihan kiva olisi. Mikon poikien mökissäkin yläkerta oli varsin Kukkuu-kakaramitoitettu, vaikka mökkiä markkinoitiin marsuille. Alakerta oli sitten ovineen päivineen varsin passeli aikuisillekin uroksille.

Paketti purettuna, kiipeilyteline koottuna

Siivottu puoli

Myöhemmin yliopistolta ja jouluostoksilta kotiuduttua päätin sitten neitien häkkiäkin vähän siivota. Valitsin taas laiskan siivouspäin taktiikan, eli toinen Lusakoista tänään, toinen huomenna. Saa samalla hyvän tekosyyn jättää imurin ja Toa-säkit häkkityömaan ympärille yöksi lojumaan. Uuden roikkuvirikkeen myötä päätin tehdä siisustuksesta taas vähemmän tasokkaan enemmillä kiipeilyjutuilla ja isolla kaivelulaatikolla. Uuden imurin myötä kun kotoa löytyi taas ihan täydellinen kaivelulaatikko. Meillä likat rakastavat usealla kulkuaukolla ja paksulla kuivikekerroksella varustettuja heinillä/oljilla/ekokuidulla täytettyjä pahvilaatikoita. Joskus niitä tulee pinottua likoille useampiakin tornitaloiksi.

Lisätään paljon pellavaa myllättäväksi

...ja täytetään kauran oljilla, ekokuidulla ja pähkinöillä

Delilahin muksut kasvavat tasaista tahtia, ja pesässä tuntuu olevan kolmen sävyisiä muksuja. Oma toive värisuoraksi olisi musta, agouti ja russian blue agouti, mutta en mene kyllä vielä vannomaan.

Muksut 6vrk

Muksuja ja paapomista

Hoitorotat lähtivät nyt kotiinsa, ja Tiinakin kävi hakemassa pojat. Rottala siis hiljeni päivän alusta viiden rotan ja yhden hamsterin verran. Pendragon ei ollut tänään aivastellut, niin Tiinakin sitten totesi että laittaa vain sitten häkin kauemmaksi muista, kun pikkupojalla on pientä flunssan poikasta ollut. Ei Pena kuitenkaan kauaa ehtinyt Tiinan hoivissa olla, kun Tiina soitti sen alkaneen rohista selvästi pahemmin. Pienen palaverin jälkeen sitten päädyttiin että Pendragonin on parempi palata tuttuun ympäristöön hoidettavaksi, mutta Naveen voi kuitenkin jäädä naarasseuraan. Pena on kuitenkin sen verran kakara vielä, että poikien yhteenlaitossa tuskin tulee parin viikon jälkeen ongelmia.

Penan yksiö

Janinan kanssa sitten viestiteltiin hoitosuunnitelmaa kakaralle, kun lähes luovutusikäisen yhteisomistuksessa olevan muksun kohdalla en halua tehdä päätöksiä mahdollisista antibioottikuureista ominpäin. Nyt muksu saa kuitenkin olla vielä pari päivää kotihoidolla: kakara muutti pikkuhäkkiin joka oli mahdollista sijoittaa viltin kera varmasti lämpimämpään kohtaan ja nappasin Wonkalta ilmankostuttimen kostuttamaan huoneilmaa. Sen lisäksi jatketaan sitten valkosipulipuurolla ja hunaja-valkosipulivedellä (jahka saan aamusta haettua hunajaa) sekä Nutri-Plussalla. Jos tehostettu hyysääminen ei tuota toivottua tulosta alkuviikosta, koetetaan antibiootteja. Kovasti sitä pienestä huolehtii, vaikka tietääkin ettei mycosta vielä tuon ikäisellä voi olla kyse.

Pendragonia hakiessa eksyin samalla myös Tiinan muksuja katsomaan, ja Kelmin lapset veivät sydämeni kyllä täysin. Mahottomia pötköttäjiä. Nyt mietinkin pääni puhki, pitäisikö antaa itselle periksi ja ottaa yksi niistä omaan laumaan. Itse kun on kyseisen poikueen suhteen todella utelias jo sen taustojen takia. Kuitenkaan kyseistä urosta ei missään tapauksessa voisi käyttää sitten kasvatukseen, ja kun haluaa nyt kasvatusta aloitella ja pitää eläinmäärän pienenä, olisi nyt ehdottomasti järkevintä pysyä täysin kasvatuskelpoisissa yksilöissä. Tai ainakin lähtökohtaisesti kasvatuskelpoisissa: eihän sitä tietysti voi koskaan poikasesta varmuudella sanoa mitä siitä lopulta tulee.

Delilahin muksut 5vrk.

Delilahin muksutkin kasvavat kovaa vauhtia, ja värierot alkavat tulla koko ajan selvemmin esille. Vielä on kuitenkin aivan liian aikaista lyödä värejä lukkoon muksuille. Nimiä on kyllä tarkoitus jo katsella, ne kun tulee taas yhdestä pelistä poimittua. Laukkipäisestä pojasta tulee varmaankin Tortok, jonka sisaruksiksi tulee todennäköisesti ainakin Leona ja Faras.

Muutakin kuin muksuja

Delilahin poikueen synnyttyä blogipostaukset ovat täyttyneet poikasjutuista, mutta ei rottalan muu elämä ole toki poikueen myötä täysin lakannut. Pienemmän pikkusiskoni visiitin myötä etenkin Eliza on saanut nauttia ekstrahuomiosta, ja viettää normaalia enemmän aikaa häkin ulkopuolella. Pendragon on puolestaan aivastellut, mikä tarkoittaa lisää puuropäiviä kera lämpimän valkosipulipuuron, sekä lisäeristyksiä poikien häkin ja ulkoseinän väliin. Nyt siinä on jo yksi styroksilevy, mutta se ei ole yhtä korkea kuin häkki. Jatkokappaleen paikka selvästi, tuo seinä kun on käynyt muita seiniä viileämmäksi. Missään ulkona pikkupoika kun ei ole tänne tulonsa jälkeen käynyt, että olisi voinut muualta kylmää saada.

Tiinan kanssa puhuttiin puhelimessa yhden naaraan astuksesta ja rotanhakureissusta Ruotsiin. Tiina kun lainaa yhtä likkaa Janinalle essexiin. Tavallisestihan naaras tulisi uroksen luokse astutukseen, mutta nyt kyseessä on aikuinen käsittelyyn tottumaton hieman arka naaras, joka on juuri muuttanut uuteen kotiinsa. Tiina kysyi sitten Naveenia luokseen, ettei tytölle tulisi liikaa muutoksia kerralla. Naaraan iän puolesta kun astutusta ei voi oikein lykätä myöhemmäksikään. Tämä sovittiin, ja että Naveen menisi sitten Pendragonin kanssa Tiinalle huomenna. En mie sitten siinä kohtaa tuota Pendragonin aivastelua muistanut, kun oltiin eteisessä kengät jalassa hiirenhakureissulle lähdössä. Aivastelu on kyllä myös nyt vähän yltynyt illan mittaan, niin pitää sitten huomenna katsoa, josko sittenkin olisi parempi että vain Naveen lähtee, ja Pendragon jää sitten siksi aikaa huppurotaksi ja lellikiksi tänne. Ruotsiin rotanhakureissulle olisi tarkoitus suunnata vielä ennen joulua, hakemaan uusia siimahäntiä ainakin Tiinalle ja Janinalle. Itse lähden lähinnä seuraksi, mutta kyllä noista Ruotsin tuliaisista on suunnitteilla uutta verta myös essex -linjoihin.

Vähemmän rottiin liittyen asunto sai myös pari uutta asukkia, kun poikettiin Kaarinassa hakemassa pygmiveljekset. Noihin afrikkalaisiin kääpiöhiiriinhän kun ihastuin lemmikkimessuilla lopullisesti. Alkuun ajattelin naaraspoppoota itselleni, mutta sitten Karina laitteli viestiä, että nyt löytyisi kaksi keskenään eri väristä pikkupoikaa. Mitä siinä sitten sukupuoleen tarkemmin takertumaan, kun lemmikkivintiöistä kyse. Varasin hakumatkalle mukaan Ferplastin S-koon kuljetusboksin, ja ensikertaa jyrsijäharrastukseni aikana se ei tuntunut tolkuttoman pieneltä käytössä: päinvastoin pojat onnistuivat piiloutumaan siinäkin näkymättömiin kaivauduttuaan kuivikkeisiin. Autossa matkalla kohti Turkua Ida sitten kyseli poikien nimiä. ...en mie ollut moisia vielä yhtään ehtinyt miettimään. Hetken ajattelin nimeäväni pojat afrikkalaisittaisin, tai jotenkin hauskan erikoisesti. Pää löi kuitenkin tyhjää, kunnes vitsillä heitin että kohta ne ovat sitten Stefan ja Damon, jos en äkkiä parempiakiin nimiä keksi. Viime viikkoina kun on tullut taas Vampyyripäiväkirjoja katseltua. Ja nuo nimet nyt herroille taitavat jäädäkin, kun ne kerran niille ilmaan heitti. Rohkeampi ja vaaleampi pojista on Damon.

Ensin poju livahti kauranolkien sekaan

...ja käpertyi hirssin tähkän alle.

Sitten livahdettiin luolasta ruokakuppia kohden

Huomenna pitäisi sitten myös hoidokkien lähteä, eli rottala taas hieman rauhoittuu. Delilahin muksutkaan kun eivät vielä vähään aikaan vilistele ympäriinsä. Juoksupyörän äänikin sitten taas taukoaa, kun Napsu ei ole sitä pyörittämässä.

Mielenkiinto kasvaa

Molemmat siskoni ovat viikonloppua luonani, ja tänään tuli sitten Delilahin muksut heille pikaisesti näytettyä. Vanhempi siskoni on ollut täällä useamminkin rottamuksuja paapomassa, ja kysyi sitten että olenko jo muksuilta silmien värit katsonut. Totesin sitten että kyllä, kaikki mustasilmäisiä. Tipi sen sitten kyseenalaisti viemällä yhden muksuista parempaan valoon: silloin itsestäkin näytti kyllä ihan siltä, että mustan reunuksen keskellä oli punainen piste. Sama kaikilla essex tytöillä. Huomenna pitääkin ottaa sitten sukutaulut taas tarkasteluun, ja katsoa mitkä kaikki värit poikueessa ovat mahdollisia. Tämän asian suhteen kun ei malttaisi odottaa silmien aukeamiseen asti. Punasilmäisiä kun en ole poikueeseen osannut odottaa, jos nuo nyt sellaisia ovat.

Pojista vaalein saattaa myös olla sitten essex. Eilenkin jo katselin, onko sillä tähteä vai ei, mutta Mikon mielestä pään päällä näkyi vain vähän vaaleampi kohta, ei kuviota. Tänään vaalea läntti oli kuitenkin mielestäni selkeämmän oloinen. Eli pojista puolet saattaa olla sitten kuviollisia ja puolet yksivärisiä.

Poikasten parin ensimmäisen viikon aikana huomaa itse aina selkeimmin olevansa kasvatuksessa vasta alussa. Ihan pienten poikasten kohdalla ei osaa vielä niin hyvin päätellä, mitä niistä on tulossa. Se ei kyllä varmasti ole täysin helppoa kenellekään ellei tunne sukuja ja muunnosta todella hyvin. Ja silloinkin välillä mahtuu mukaan niitä epäselvempiä tapauksia, kuten tuo meidän Eliza aikanaan oli (ja on jossain määrin yhä). Sukupuolet oppi sentään varsin hyvin katsomaan jo paripäiväisiltä silloin kun hiiriä kasvatti.

Jolenella maha on taas pienentynyt, mutta häkissä ei ole muksuja. Eli sen kohdalla kyse oli valeraskaudesta. Pääsi sitten taas hetkeksi muiden likkojen seuraan, ja seuraavaksi lähdetään varmaan Janinan kanssa kokeilemaan sille Aresta sulhoksi. Poseidonin kanssa Jolene kun ei selvästikään tule toimeen.

Muksut 3vrk

Muksut 3vrk

Muksut täyttivät tänään kolme vuorokautta, ja tänään tuli sitten hoidettua se ikävämpi hommakin, eli karsinta. Isossa poikueessa ikävintä on se, että karsimistarvetta on enemmän. Kuitenkaan sitä ei siitä huolimatta osaa toistuvia pieniä poikueita toivoa lajilta, joka luonnossakin isoja poikueita saa. Kai sitä kokee ison poikueen kertovan elinvoimaisuudesta ja siitä että kaikki on kunnossa. Vaikka sitten joutuukin tekemään niitä päätöksiä, kuinka paljon poikasia emolle jättää, ja mitkä poikasista valitsee. Tässä kohtaa kun ainakaan useamman poikasen kohdalla vielä harvemmin suuria koko tai kuntoeroja on. Delilahille päädyin lopulta jättämään kahdeksan muksua: neljä tyttöä ja neljä poikaa. Tai ainakin hyvin suurella todennäköisyydellä neljä tyttöä ja neljä poikaa: uroksista yksi kun oli hieman epäselvempi tapaus. Se sai kuitenkin jäädä kuvionsa takia, kun on sellainen lemmikkitasoinen laukkipää. Muut pojat kun ovat kaikki suurella todennäköisyydellä yksivärisiä, niin saa sitten joku halutessaan kunnolla erottuvan parivaljakon. Itse odotan eniten mitä noista yksivärisistä pojista ja kolmesta essex tytöstä tulee, koska tästä poikueesta jättäisin kotiin mieluiten yhden yksivärisen pojan ja yhden essex tytön.

Karsimispäivinä sitä eksyy jotenkin kummasti aina myös forumeille lueskelemaan. Tälläkertaa yhdelle brittifoorumille. Siinä missä Suomessa karsiminen on normaalikäytäntö isojen poikueiden kohdalla, briteissä on hyvin selkeä jako karsivien ja ei-karsivien rottaloiden välillä, ja jälkimmäisiä on ainakin tuolla kyseisellä foorumilla selvästi enemmän. Vanhoja ketjuja lukiessa tuleekin aina välillä karsimista ja sen tarpeellisuutta mietityttyä, sekä sitä, kuinka paljon "vallitsevalla käytännöllä" on merkitystä asiaan. Eli sillä, katsotaanko että hyvä emo selviää isonkin poikueen kanssa, vai että emon ei tarvitse kyetä hoitamaan ylisuuria poikueita, vaan on kasvattajan velvollisuus helpottaa emon taakkaa ja siten taata poikasille vahvat lähtökohdat. Jotenkin sitä uskoo, että tarpeeksi monen sukupolven jälkeen brittirotilla on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset selvitä isojen poikueiden kanssa, kun sellaisen kanssa selviämättömät jätetään pois kasvatuskäytöstä huonojen emo-ominaisuuksien vuoksi. Kuitenkaan ainakaan täysin tämä ei toimi: tänään viimeksi silmiin osui ketju, jossa kerrottiin neljäntoista poikasen poikueen syntymästä. Samassa ketjussa kerrottiin, kuinka muuten kaikilla poikasilla on maitoa mahoissaan, mutta kaksi poikasista on selvästi muita pienempiä ja heikompia. Siinä sitten kovasti kasvattajan ja muiden taholta pidettiin peukkuja ja toivottiin että ne pahnanpohjimmaisetkin vielä vahvistuvat ja ottavat muita kasvussa kiinni. Siitä toisesta vaihtoehdosta, hitaasta nälkäänkuolemisesta, ei puhuttu. Vaikka eri maiden käytännöistä on aina mielenkiintoista lukea, meillä pysytään suomalaisessa mallissa tässä asiassa. Luovutusiän suhteen on välillä kyllä jopa brittimallia miettinyt, sielä kun muksut luovutetaan foorumin mukaan monesti vasta 6-9 -viikkoisina. Toisaalta poikuekokojen ollessa isompia, myös poikasten kehittyminen voi olla hitaampaa.

Delilahin muksut

Tänään tuli sitten ensimmäinen pesätarkastus tehtyä. Pesästä löytyi 16 mustasilmäistä pientä muksua. Kaikilla oli vielä hyvin maitoa mahassaan, eikä kukaan vaikuttanut muita pienemmältä tai kuivuneelta. Välitöntä tarvetta karsimiseen ei siis ollut, mutta tällä poikasmäärällä joutuu kyllä nyt pohtimaan, montako naperoa sitä haluaa emolle jättää. Alustavasti muksuissa on 10 naarasta ja kuusi urosta, eli vaihteeksi likkavalta edellisen poikueen poikaenemmistön jälkeen. Delilah on myös virkeä ja hyväkuntoinen, ja touhuilee ahkerasti pesän ympärillä.

Delilahin muksut 1vrk.

Pesässä piippaa

Delilahin pesästä kuuluu nyt vienoa piipitystä, eli oma toinen poikue on saapunut maailmaan :) Vielä en ole pesään kurkistanut, vaan se saa odottaa huomiseen. Täytin vain mamman ruokakupin, ja jätin sen tutustumaan jälkikasvuunsa. Nyt alkaa se toisenlainen odotus: hoitaako mamma muksut kunnialla, paljonko muksuja on, millaisia muksuja... Paljon kysymyksiä joihin lähipäivät alkavat tuomaan vastauksia. Delilah vaikuttaa kyllä varsin huolehtivaiselta rottaneidiltä.

Sera puolestaan on omaksunut Jolenen asenteen, ja vetää Janinan mukaan Horatiota kuonoon aina kun se pyrkii tekemään läheisempää tuttavuutta. Eli saa nähdä käykö niiden kanssa yhtään sen parempi tuuri kuin Jolenen ja Poseidonin.

Poikien uusi kämppä ja häkkikuvia

Nyt on pojilla sitten CritterNation Double käytössään. Naveen vaikuttaa kämppäratkaisuun varsin tyytyväiseltä, ja Pendragonkin tutkii uutta lukaalia innoissaan. Nyt on sitten enemmän tasoja ramppeja, mutta kuitenkin myös riippareita ja roikkuvia majoja ja putkia.

Naveenin ja Pendragonin uusi kämppä.

Likkojen linna tämänhetkisessä asussaan. Tavaramäärä typpaa aina siivouskertojen välillä lisääntymään.

...ja tavarat löytää rottamaisemmat paikat.

Hoitorottien loma-asumus.

Delilahin mahaa koitin myös kuvata, kun neiti tuli kovasti kurkkimaan miun häärätessä kameran kanssa. Matala häkki korkealla pohjalaatikolla ei vain oikein tarjoa parhaita mahdollisia kuvakulmia hommaan. Mutta ehkei sitä kuitenkaan viitsi laittaa mammoja aina terraarioon synnyttämään vain kuvien saamiseksi ;)

Rikkoutuvaa harmoniaa ja sortumisia

Juuri saatuani itseni vakuuttuneeksi siitä, että keskenään samanmalliset häkit ovat sisustuksellisesti paras ratkaisu makuuhuoneeseen, päätin haluta pojille ovet. Likkojen kanssa ovia kaipaa lähinnä häkkiä siivotessa, mutta Naveenin kohdalla kaipaan niitä jo poikaa häkistä otettaessa. Poika kun löytää usein parhaat nukkumapaikat ovien katvealueilta, eikä ole yhtä kiinnostunut tulemaan luukuille vastaan kuin nuo kakarasta asti täällä varttuneet likat. Toisena tekijä on tasojen pinta-ala. Mitä enemmän Naveenin touhuja seuraan, sitä enemmän olen huomaavinani ettei tuo päälle vuoden vanha herrasmies aina arvosta kaikkia ratkaisuja joihin olen junnunaaraiden kanssa tottunut. Kyllähän poika pääsee ja kiipeää, mutta välillä touhu on hyvin vaivautuneen näköistä. Suhdetyötä lähdetään siis tekemään tarjoamalla pohjaksi CritterNationin välipohja ja tasot, joiden lomaan sitten sovitellaan myös kiipeilyvirikkeitä ja pesiä. Että riittää sitten junnuskalla touhuttavaa, mutta herrasmies voi säilyttää arvokkuutensa iltapäiväkävelyillään niin halutessaan. Hetken kyllä mietin, miten Mikko ja Mikon pojat suhtautuvat siihen, jos pöllin niiltä kolmannen kerroksen. Puolikas minun Critteristä kun on ollut nyt Mikon pojilla. Mutta saahan niitä sitten tilattua, jos häkki näyttää käyvän ahtaaksi (ja onhan meillä eri häkkivaihtoehtoja useampia jemmattuja eri puolille kämppää, joista lähteä sitten uusia kombinaatioita rakentamaan). Pitää vain katsoa, ottaako tuon palapelin urakakseen tänään vai huomenna. Tämän viikon ohjelmaan kun on isolla kirjoitettuna myös gradu, jonka suhteen päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni (ja Ellu lupasi tarvittaessa potkia vauhtia ja sitoa miut koneelle ilman nettipiuhaa).

Nettipiuhan poistaminen olisi kyllä omiaan estämään myös niitä sortumisia. Mikko haluaa tosiaan omilla pojilla jatkaa hampun käyttöä kuivikkeena, ja eilen piti sitten laittaa hampputilausta menemään. Koska isomman tilauksen yhteydessä postikuluja ei tule ollenkaan, jotenkin sitä taas sortui "jotain pientä" rottalaisille tilaamaan. Mikko sortui hillitysti vain yhteen puukoppiin ja muutamiin köysiin, ja Saija pyysi samaan tilaukseen kolme lila/pinkkiä Sputnikia. Miun piti pysyä puhtaasti köysilinjalla, mutta sitten erehdyin selailemaan katalogia vähän laajemmin. Nyt omille rotille on sitten köysien lisäksi tulossa yksi lila/pinkki Sputnik lisää (oli pakko kun oli tarjouksessa...) sekä pari lintujen kiipeilytelinettä: http://www.zooplus.fi/shop/linnut/lelut/leikkitelineet/143236 ja http://www.zooplus.fi/shop/linnut/lelut/leikkitelineet/143222. Ehkä taas vähän turhaakin, mutta toisaalta rotille on kyllä erittäin palkitsevaa hankkia uusia virikkeitä. Kaikki häkkiin laitettavat uudet tavarat tutkitaan läpi tarkoin, ja suosikeiksi päätyviä kyllä sitten tosissaan käytetäänkin. Pitäisi vain keksiä paremmat varastointisysteemit niille tavaroille jotka kulloinkin ovat poissa käytöstä häkkien siivoskertojen välillä. Se jäi kyllä vähän harmittamaan, kun M-koon pajusillat olivat loppuneet, Naveen kun selvästi pitää omastaan. Naveenille tuollaiset jyrsimistä hyvin rikkoutumatta kestävät tavarat ovat omiaan, kun herra on kovin innokas kokeilemaan kaikkea hampaillaan.

Toisaalta niitä virikelöytöjä tekee välillä hyvin muuallakin kuin nettikauppojen alennusmyynneissä. Rotille kun kelpaavat niin heinillä ja puukuidulla täytetyt paperipussit kuin vanhat pahvilaatikotkin. Lemppareiden listalle on saatu myös rikkoutuneita vanhoja vaatteita eri tavoin häkkiin ripustettuina. Ja Ekotorilta löytyy kanssa monesti edullisiä löytöjä rotille kierrätettäviksi: itselle on mukaan tarttunut esimerkiksi erilaisia koreja ja viimeisimpänä kissanpeti 0,80 eurolla. Siinä ei enää paljoa harmita, vaikka peti revittäisiinkin heti rikki. Yllättävän rauhassa se on kyllä saanut likoilla kaikin tavoin olla, joten seuraavaksi sitä tulee ehkä tarjottua pojille likkojen nukkuessa lähinnä laivassaan tällähetkellä.

Muuten rottalassa onkin nyt elelty rauhaisaa hiljaiseloa pikkujoulujen jälkeen. Delilahin muksut odotuttavat vielä itseään, eikä Jolenen kohdalla mikään ole vieläkään varmaa. Hoidokit ovat kuin olisivat olleet täällä aina, ja pikkupojat ovat menneet varsin ongelmitta laumoihinsa. Joulun jälkeinen Vietnamin matka lähenee hiljakseen, ja lauman lomahoitajaksi tuleva Tapsa opettelee tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Pikkujouluissa sain vielä varmistettua Tiinan, Janinan ja Saijan olevan Turussa meidän reissun aikoihin, ja luvan antaa heidän puhelinnumerot Tapsalle. Niin on sitten jokin taho lähellä, jos rottien kanssa tulee jokin uusi tilanne eteen. Itse pitäisi vain saada aikaiseksi hoitaa rokotusasiat kuntoon ennen reissua, ja malttaa jättää lauma ensin jouluksi ja sitten reissun ajaksi. Tapsa kyllä kysyi heti senkin, kuuluuko blogin päivitys lomahoitajan vastuulle, kun meidän hotellissa kuitenkin nettiyhteys on. Että voisi itse sitten vuorostaan seurata oman rottalan elämää blogin kautta :)

Yhdistyksen pikkujoulut

Bileiden paparazzi :)

Tänään vietettiin LSKGY:n pikkujouluja. Niistä tulikin jo yksi stoori kirjoitettua yhdistyksen lehteen Rapinaan, kun niistä sinne jutun lupasin. Aloitin kerrankin jonkin jyrsijäjutun kirjoittamisen muusta kuin blogipäivityksestä. Ystävät kun miua siitä joskus jo kiusivatkin, kun olen mennyt nyt bloggaamiseen niin ihastumaan, että melkeimpä sitä näyttelyjenkin jälkeen heti kotio saavuttua tulee ensimmäisten asioiden joukossa rentouduttua hetki koneella blogia päivitellen. Mutta pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla.

Nyt koneella istumisen ohella vahdin Naveenin ja Pendragonin tutustumista. Janina kun toi miulle pikkujoululahjaksi miun pienen cinnamon essex pojan. Oikean pikku hurmurin, joka pussaili miun sormet jo moneen otteeseen läpi. Toi hän sitten Mikon black essex härpäkkeenkin, joka on kanssa varsin suloinen poju. Saisi vain Mikkokin pian kotiutua, niin pääsisi vahtimaan pikkupojua omaan laumaansa. Pääsee sitten Poseidonkin samalla takaisin laumaansa, ja mie jään odottamaan onko Jolene lihonut, valeraskaana vai kantavana. Ulkoasu viittaisi jälkimmäisimpään, mutta vuorokaudet vahvasti jompaan kumpaan ensimmäisistä. Ellei Jolene yllättäen päätä pyöräyttää kolmeakymmentä poikasta, koska jos maha nyt 1,5-viikon jälkeen olisi tiineyden vuoksi tuollainen, en edes osaa kuvitella mitä se olisi kolmen viikon kohdalla. Voi siis olla että Jolenen muksuja saadaan vielä odottaa. Toivottavasti Delilah kuitenkin synnyttää lähipäivinä, ja Serakin sitten ensikuussa. Ainakin neiti lähti nyt Janinan mukana miehelään.

Pikkujoulukansaa.

Pikkujouluissa meitä oli paikalla kymmenen henkeä. Yhdistyksen puolesta paikalle oli varattu glögiä ja naposteltavia, ja ilta kuluikin niitä hävitettäessä ja eri asioista juteltaessa. Pitopaikkana oli meidän asunto, ja pakko kyllä sanoa että kun on tottunut kestitsemään 4-8 hengen pääosin miehistä koostuvaa peliporukkaa, kymmenen rottaharrastajaa meni huomattavasti kevyemmin ;) Vaikka kämppää tulikin ehkä puunattua tavallista enemmän, kun ainakaan toistaiseksi rottaporukat eivät ole meillä olleet jokaviikkoisia vieraita. Kovasti kyllä puhuttiin, että näitä iltoja pitäisi ottaa useamminkin, ja seuraavasta laadittiinkin jo mainos seuraavaan lehteen.

Pendragon

Saija ja Eeva miua sitten kovin lahjoivatkin. Saijalta sain suloisen joulupussin kynttilöineen, makeisineen ja pikkurottineen, kera sievän liinan joka pääseekin tietokonepöydän koristeeksi. Eevalta pehmoisen riipparin ja rottaputken rottalaisten iloksi.

Kuviakin tuli muutamia napsittua, vaikkei kännykkäkamera meidän kämpän valaistusoloissa paras mahdollinen olekaan. Joku vain unohti laittaa kameran akun eilen lataukseen, niin se oli edelleen poissa pelistä. Mutta ei kukaan pääse silti huokaisemaan helpotuksesta, sillä Saijalla oli kuitenkin ihan kunnon kamera mukanaan, ja hän sitten lupaili kuvia niin Rapinaan kuin Zaya's blogiinkin. Pitäähän kaikissa kunnon bileissä vähintään yksi paparazzi olla.

Hoitolapsia

Tänään meille saapui neljä hoitolasta viikoksi: kolme rottaneitiä ja valloittava syrkki. Siitä onkin aikaa kun talossa on viimeksi ollut hamsteri, ja olen täysin myyty. Tässähän saa pian viikossa pahan hamsterikuumeen :) Hoidokeista löytyy parempia kuvia omasta blogistaan http://rottienelamaa.blogspot.com/ mutta tuli niitä silti muutama tännekin napsittua. Enempi ehkä sitten kun pienet ovat vähän kotiutuneet, ja kameran akku latautunut.

Likkarivi, Marikan sisko ensimmäisenä.

Napsu kurkistaa pyörästä

Kuivikekokeiluja

Nykyisellä laumalla meillä on ehditty testata Toa-Lätt, pellavakuivike ja hamppu, aiemmalla likkalaumalla ehti olla käytössä myös Mörtti-Röpö -haapahake, leppähake, puupelletti ja turve. Viimeisin kokeilussa ollut on hamppu, ja se on ollut meillä käytössä nyt kuukauden päivät. Hamppupaalin alkaessa loppua tulikin sitten taas ajankohtaiseksi päättää, millä kuivikkeella jatketaan. Likkojen ja oman poikalauman kohdalla päädyin Toa-Lättiin häkin pohjalla ja pellavaan kaivelulaatikossa, Mikko haluaa pojilleen mieluiten hamppua. Kanit saavat wc-laatikkoonsa Toa-Lättiä, ja viiriäiset tulevat jatkossa kuopsuttamaan pellavapohjalla. Jokaisessa kuivikkeessa on omat plussansa ja miinuksensa, tässä joitain itse käytössä havaittuja:

Toa-Lätt, pellava & hamppu.

Toa-Lätt

Toa-Lätt
+ hyvä imukyky
+ pitää hyvin hajuja
+ ei juurikaan lentele häkistä
+ ei pölise
+ ei kovin raskas, tai kovin kova jalkapojille

- monissa paikoissa kohtuu hintavaa
- marketeissa joissa halvempaa saatavuus monesti vaihtelee, ja pakkauskoot pieniä

Toa-Lätt on harmaata paperimassasta valmistettua pellettiä. Saatavana olevat pakkauskoot 10 litraa (marketeista) sekä 20- ja 55-litraa (eläinkaupoista). Täälläpäin hinnat ovat olleet 10 litran pussi n. 3-4€, 20 litran pussi n. 12€ ja 55 litran säkki n. 25-27€. Nyt sitä on Saijan vinkkaamana löytänyt liikkeen josta saa viisi 55 litran säkkiä 100 eurolla, mikä osaltaan vaikutti omaan päätökseen siirtyä takaisin Toa-Lättiin. Omaan nenään Toa-Lätt ei juurikaan haise, mutta osasta kuivikkeen haju on selvän selluloosamainen.

pellava

Euro-Lin -pellavakuivike
+ pitää hyvin hajut
+ edullinen ja riittoisa
+ innostaa rottia kaivelemaan
+ erittäin pehmeä alusta
+ ei pölise

- kevyenä lentelee helposti häkistä, etenkin jos häkissä vähänkään matalampi pohjalaatikko
- osa kokenut imukyvyn huonoksi (meillä häkin pohja ja rotat pysyivät kyllä hyvin kuivina pellavankin kanssa)
- myydään vain 20 kilon paaleissa, eli vaatii säilytystilaa.

Euro-Lin on vaaleaa korsihaketta, joka on pakattu noin 80*40*40cm kokoiseksi paaliksi. Paalin hinta on n. 16€. Paaleja myydään ainakin K-Maatalousliikkeissä. Meillä likat innostuivat kunnolla kaivelusta saatuaan tätä häkkinsä pohjalle, joka osaltaan myös lisäsi häkin ulkopuolelle päätyvää roskan määrää. Jatkossa aionkin laittaa likoille aina silloin tällöin pahvilaatikon reilulla pellavakerroksella, vaikka muuten nyt Toaan siirrytäänkin kun Lusakojen pohjalaatikot eivät ole parhaat mahdolliset.

hamppu

Hamppu
+ isompana hakkeena kuin pellava, eli pysyy paremmin häkissä
+ varsin edullista
+ pystyy tilaamaan netistä kotiovelle toimitettuna
+ pitää häkin hyvin hajuttomana
+ paali vie kokonsa puolesta vähemmän tilaa

- pölisee jonkin verran siivottaessa
- voimakas kuiturakenne, tarttuu ainakin viiriäisten varpaisiin

Hieman pellavaa tummempaa ja isompaa haketta, jonka seassa selvästi erottuvia naumaisia kasvikuituja. Zooplussasta tilattuna 150 -litran (n. 14,8kg) paali maksaa n. 20€. .com puolella hinta on pikkuisen .fi puolta halvempi, mutta .comista pitää tilata enemmän, jos haluaa tilauksen ilman toimituskuluja. Meillä rotat pitivät kuivikkeesta yhtä paljon kuin pellavasta, ja se pysyi hieman pellavaa paremmin häkissä. Viiriäisille hamppu aiheutti varvasongelmia.


Aiemmista kuivikekokeilusta Mörtti-Röpön ja leppähakkeen suurimmaksi ongelmaksi koin huonon hajunsitomis- ja imukyvyn. Mörtti-Röpön kanssa häkki alkoi haista nopeaan, jonka lisäksi haketta myös lenteli häkistä. Puupellettien kanssa häkin pohja oli todella raskas siirtää puhdistettavaksi, ja hajonneet puupelletit ottivat itsellä pahasti henkeen. Turpeesta pidin kovasti sen pehmeyden vuoksi. Rotat myös rakastivat kaivella turvetta. Turpeessa ioimmaiksi ongelmaksi kuitenkin muodostui sen nopea kuivuminen lattialämmitetyssä asunnossa, ja se että kuivana turve pölisi todella pahasti. Eli rotille se ei oikein sovi ellei keksi millä estäisi turvetta kuivumasta täysin häkin siivousten välillä.

Toiveikkuutta

Tänään on tullut vietettyä hyvin paljon aikaa Delilahin mahaa tiiraillen, ja olen melkoisen vakuuttunut siitä että neidille on alkanut kehittyä pömppis. Voisin jopa sanoa olevani varma asiasta, mutta en sano, koska olinhan mie yhdessä vaiheessa näkeväni masun Jolenellakin. Mutta jos Delilahin maha on vain optinen illuusio, miun silmieni lisäksi se näyttäytyy Mikon silmissä samanlaisena. Vielä en kuitenkaan ottanut neitiä pois prinssinsä luota. Huomenna tai ylihuomenna pitää ensin hakea kuiviketäydennystä, että saan laitettua neidille mammailuboksin kuntoon. Saa neiti olla vielä siihen asti sulhonsa kanssa, kun tulevat mainiosti juttuun keskenään. Jos Poseidonia ja Jolenea parina leimaa se, että ne eivät tee mitään yhdessä, Delilah ja Naveen ovat täysin päinvastaisia: pari nukkuu aina vierekkäin, syö aina vierekkäin ja touhuilee häkissä muutenkin keskenään.

Delilah & Naveen iltapalalla.

Vauvauutisten lisäksi täällä odotellaan kovasti vähän isompiakin muksuja. Janina lupasi tuoda Pendragonin ja Kukkuun lauantaina LSKGY:n pikkujouluihin. Toinen pikkupojista muuttaa Naveenin kaveriksi, niin ei herra joudu olemaan kuin pari päivää ilman seuraa jouduttuaan eroon daamistaan. Toivottavasti herra viihtyy pikkupojan seurassa yhtä hyvin kuin Delilahin. Samalla Sera lähtee sitten Janinan luo tapaamaan Horatiota.

Uusi laiva on lastattu Marikalla, ja Eliza kurkkii ovella.

Messarin arvostelut

Eliza, tuomarina Estelle Sandford
"Nice head, small eye, nice ears. Nice body + tail. G. feet + under. Coat g. cond. Markings g. + symm. a bit patchy on top. L1, lk.sij. 1"

Sera, tuomarina Estelle Sandford
"F. head, small eyes, hat ears. Fair body. Square tail. Sore toe. Thin coat on belly. Top coat g. cond. nice + even. Colour patchy. Demarc. patchy. L2"

Marika, tuomarina  Estelle Sandford
"Nice head + eye. Slight hat ears. Nice body. Very slight chopped rump. Nice tail. G. feet. Slight thin coat under. Top coat cond. good. Points good. Shading patchy. L2"

Messukeskuksen näyttely

Tänään tuli taas vietettyä päivä näyttelyssä, tälläkertaa messukeskuksessa Helsingissä. Itse tuli lähdettyä paikanpäälle vain lauantaiksi, kun rotilla oli ulkomuotoluokat. Aamulla meitä lähti matkaan mie, Janina, Mira, Tellu ja Saija. Itse oli Jyväskylän paviljongin jälkeen päätynyt reissaamaan kevyesti vain yhden boksin kanssa, vaikka messarissa näytteille asettajien ovi onkin varsin lähellä näyttelyaluetta. Omista rotista mukana olikin miun likkatiimi Sera, Marika ja Eliza. Ehkä mukana oli myös pientä puunausväsymystä - ainakin edellisenä iltana oli mukava kun ei tarvinnut keskittyä kuin kolmen rotan kuntoon laittoon.

Söpöin aasi

Automatka sujui aamusta varsin väsyneissä merkeissä. Lohjan ABC:llä nautittiin aamupalaa, ja sitten jatkettiin loppumatka perille. Perillä sitten purettiin auto ja Janina ja Saija lähtivät viemään sitä parkkiin. Mie sitten siinä heitä odotellessa purin Janinankin boksit pöydällä, mutta numerolappuja en ihan sentään arvannut lähteä niille laittamaan, vaikka aika hyvin sitä on alkanut Janinan rottia tunnistaa. Olisi voinyt tulla sanomista, jos arvostelun jälkeen olisi huomattu cinnamon pearlien tai pearlien menneen väärin päin. Numerolappujen liimaamisen jälkeen siirryimme Janinan kanssa katsomaan maatalousmessuja alakertaan. Ajoitus oli täydellinen - yleisöryntäys alkoi valua portaita pitkin sisälle juuri siinä kohtaa kun poistuimme alakerrasta. Alakerrassa miut valloittivat etenkin aasit ja vuohet. Janina kyllä heti kyseenalaisti, kuinka mahdollista aasi olisi ollut mahduttaa autoon Turkuun palatessa, ja siskokin sitten kielsi sellaista hankkimasta.

Aasia realistisempi uhka olivat lemmikkimessujen myytävät viljakäärmevauvat sekä esillä olleet kääpiöhiiret. Käärmeitä unohduin katselemaan hyvin pitkäksi toviksi, mutta lopulta kuitenkin päädyin harkitsemaan asiaa ensikesän poikasten kohdalla uudestaan. Käärmeet kun elävät kuitenkin sen 15-30 -vuotta, niin niitä ei viitsi kovin tiheällä aikavälillä hankkia vain päästääkseen poikasen kasvua seuraamaan. Kääpiöhiiriä taas saatoin vahingossa jopa alustavasti varata. Ainakin pyysin Karinaa ilmoittamaan jos pesässä olevissa poikueissa on vapaita naaraita, ja ilmoitin katsovani terraa valmiiksi. Noita pygmejä kun on tullut aina välistä mietittyä hiirikuumetta lievittämään, mutta etenkin nyt livenä nähtynä ne veivät kyllä sydämeni täysin. Miten voi olla mitään niin pientä. Jotain käsitystä kokoluokasta antaa että aikuinen minihiiri painaa 15-20 grammaa kun taas aikuinen kääpiöhiiri 3-12 grammaa. Onneksi Karinalla ei ollut nyt myytäviä mukana, niin ehtii vähän paremmin laittaa paikkoja kuntoon. Muuten olisi voinut tulla herätehankinta, nyt kun viljamatojen kohdalla onnistuin puhumaan itselleni järkeä.

Shoppailun suhteen olin tarjontaan nähden yllättävän maltillinen. Mitä nyt merirosvolaivan sorruin likoille hankkimaan, ja viiruille hirssiä. Ja tarttui minulle sitten automatkan lopulla ekstempore pari S-koon kuljetusboksiakin pygmejä odottamaan, kun Janinalla oli ne autossa mukana mahdollista ostajaa varten joka ei sitten ottanutkaan yhteyttä. Sitä en kyllä vielä kysynyt, mitä Janina niistä haluaa ;)

Elizan palkinnot

Arvostelut etenivät näyttelyssä hyvin nopeaa vauhtia, ja sekä Sera että Marika nappasivat laatu kakkoset. Päivän yllättäjä oli Eliza, joka sai ensin L1:sen ja luokkasijoitus ykkösen. Niihinkin olin jo tyytyväinen, mutta sitten likka meni nappaamaan vielä tähden sekä Rop5 ja Paras juniori -ruusukkeet. Ruusukkeiden ohella tuli sitten messarin kunniaksi niin pinkkiä boksikassia kuin namejakin vielä lisäksi. Kyllä siinä oli omakasvatistaan ylpeä, vaikka sitä tiedostaakin että tässä kohtaa kasvattien menestyminen on kiinni tuurista ja Janinalta saaduista hyvistä jalostuseläimistä. Janina kyllä vähän uhkasi neidin varastaa, ja ilmoittaa sen olevan hänen kasvattinsa Ratazana's Justiina. Harmi vain, että olen sen verran perillä Janinan essex-tilanteesta, ettei se menisi kyllä mitenkään läpi että Janinalta yhtäkkiä löytyisikin nelikuinen junnu josta mie en tietäisi mitään ja joka näyttäysi epäillyttävästi Elizalta. Elizan kyllä muutenkin vitsaillaan olevan vaihdokki, kun se oli ihan poikasena niin kovin eri näköinen kuin nykyään. Ja muutos neidin ulkonäössä tapahtui nimenomaan miun reissun aikana, kun eläimet olivat viikon hoitajien vastuulla. Ollaan sitten vain arvailtu, mitä oikealle Elizalle kävi ja mistä hoitajat tuon neidin löysivät ;)

Likkojen laiva

Päivän mittaan tuli puhuttua Janinan kanssa myös paljon kasvatuksesta ja essexistä. Että millä periaatteilla Janina on muunnoksen kanssa toiminut, mikä sen tilanne on nyt ja miten sen kanssa olisi hyvä edetä. Samalla sitten mietin Elizan astutusta. Saija koitti yllyttää astuttamaan sen nyt näyttelytauolla, mutta itse alkaa kallistua sen puoleen, että näyttelyttää neidin ensin kerran avoimessa luokassa Porvoossa, ja jättää sen sitten mammalomalle. Missaahan se siinä sitten näyttelyitä, mutta kyllä nuori eläin vielä myöhemminkin näyttelyihin ehtii. Nyt pitää vain viimeinkin toimittaa ne neidin paperit Saijalle, etteivät jää likalta tämän vuoden pisteet saamatta.

Kotona neidit pääsivät häkkiinsä, ja mie aloin purkaa päivän aikana täytteneitä kasseja ja miettiä pygmiterran paikkaa. Messarit ovat selvästi keskimääräistä näyttelyä vaarallisempia paikkoja.