Ja se toinen puoli

Likkahäkin toinen puoli sai uuden järjestyksensä tänään. Likat saivat totuttuun tapaan touhuta sen aikaa vapaana keskenään, kuten monesti aiemminkin. Eivät ne ole kuitenkaan aikoihin mitään tuhonneet, ellei muutamaa hampaista osumaa saanutta voidetuubia lasketa. Ei kuitenkaan selvästi pitäisi tuudittautua liikaa tuollaisen varaan, vaan muistaa tarkkailla likkojen touhuja koko ajan edes puolella silmällä silloinkin kun touhuaa jotain muuta.

Tänään likat onnistuivat ensin tiputtamaan kannettavan johdon sohvalta lattialle. Ei siinä muuten mitään, mutta sohvan ja lattian välissä kulkee likkojen lempireitti. Ja lempireitillähän moinen piuha oli ehdottomasti tiellä. Havahduin asiaan siinä vaiheessa, kun sohvan suunnalta kuului sähköistä napsutusta. Ei muuta kuin äkkiä rätti sivuun ja sohvalle. Kun näki mikä johto oli maassa, ei tarvinnut kauaa miettiä mitä oli käynyt. Ei muuta kuin johto äkkiä irti seinästä ja rotat tarkastukseen. Likat ovat onneksi kunnossa, mutta johto niin pahasti purtu että kipinöi. Mikko lupasi töistä tullessa hakea vahvaa teippiä ensiavuksi johdolle, mutta on se nyt sen verran pahasti purtu, että uusi johto taitaa mennä kyllä suosiolla joululahjalistalle. Ja sille pitää sitten kehittää parempi patentti varmistamaan ettei se päädy likkojen reitille.

Eipä ole ikävä aikaa jolloin yksi edellisistä rotistani oikein etsimällä etsi ohuita johtoja välipalakseen. Kyseistä rottaa, toista ensimmäisistäni, on kyllä muuten välistä ikävä.