Muutakin kuin muksuja

Delilahin poikueen synnyttyä blogipostaukset ovat täyttyneet poikasjutuista, mutta ei rottalan muu elämä ole toki poikueen myötä täysin lakannut. Pienemmän pikkusiskoni visiitin myötä etenkin Eliza on saanut nauttia ekstrahuomiosta, ja viettää normaalia enemmän aikaa häkin ulkopuolella. Pendragon on puolestaan aivastellut, mikä tarkoittaa lisää puuropäiviä kera lämpimän valkosipulipuuron, sekä lisäeristyksiä poikien häkin ja ulkoseinän väliin. Nyt siinä on jo yksi styroksilevy, mutta se ei ole yhtä korkea kuin häkki. Jatkokappaleen paikka selvästi, tuo seinä kun on käynyt muita seiniä viileämmäksi. Missään ulkona pikkupoika kun ei ole tänne tulonsa jälkeen käynyt, että olisi voinut muualta kylmää saada.

Tiinan kanssa puhuttiin puhelimessa yhden naaraan astuksesta ja rotanhakureissusta Ruotsiin. Tiina kun lainaa yhtä likkaa Janinalle essexiin. Tavallisestihan naaras tulisi uroksen luokse astutukseen, mutta nyt kyseessä on aikuinen käsittelyyn tottumaton hieman arka naaras, joka on juuri muuttanut uuteen kotiinsa. Tiina kysyi sitten Naveenia luokseen, ettei tytölle tulisi liikaa muutoksia kerralla. Naaraan iän puolesta kun astutusta ei voi oikein lykätä myöhemmäksikään. Tämä sovittiin, ja että Naveen menisi sitten Pendragonin kanssa Tiinalle huomenna. En mie sitten siinä kohtaa tuota Pendragonin aivastelua muistanut, kun oltiin eteisessä kengät jalassa hiirenhakureissulle lähdössä. Aivastelu on kyllä myös nyt vähän yltynyt illan mittaan, niin pitää sitten huomenna katsoa, josko sittenkin olisi parempi että vain Naveen lähtee, ja Pendragon jää sitten siksi aikaa huppurotaksi ja lellikiksi tänne. Ruotsiin rotanhakureissulle olisi tarkoitus suunnata vielä ennen joulua, hakemaan uusia siimahäntiä ainakin Tiinalle ja Janinalle. Itse lähden lähinnä seuraksi, mutta kyllä noista Ruotsin tuliaisista on suunnitteilla uutta verta myös essex -linjoihin.

Vähemmän rottiin liittyen asunto sai myös pari uutta asukkia, kun poikettiin Kaarinassa hakemassa pygmiveljekset. Noihin afrikkalaisiin kääpiöhiiriinhän kun ihastuin lemmikkimessuilla lopullisesti. Alkuun ajattelin naaraspoppoota itselleni, mutta sitten Karina laitteli viestiä, että nyt löytyisi kaksi keskenään eri väristä pikkupoikaa. Mitä siinä sitten sukupuoleen tarkemmin takertumaan, kun lemmikkivintiöistä kyse. Varasin hakumatkalle mukaan Ferplastin S-koon kuljetusboksin, ja ensikertaa jyrsijäharrastukseni aikana se ei tuntunut tolkuttoman pieneltä käytössä: päinvastoin pojat onnistuivat piiloutumaan siinäkin näkymättömiin kaivauduttuaan kuivikkeisiin. Autossa matkalla kohti Turkua Ida sitten kyseli poikien nimiä. ...en mie ollut moisia vielä yhtään ehtinyt miettimään. Hetken ajattelin nimeäväni pojat afrikkalaisittaisin, tai jotenkin hauskan erikoisesti. Pää löi kuitenkin tyhjää, kunnes vitsillä heitin että kohta ne ovat sitten Stefan ja Damon, jos en äkkiä parempiakiin nimiä keksi. Viime viikkoina kun on tullut taas Vampyyripäiväkirjoja katseltua. Ja nuo nimet nyt herroille taitavat jäädäkin, kun ne kerran niille ilmaan heitti. Rohkeampi ja vaaleampi pojista on Damon.

Ensin poju livahti kauranolkien sekaan

...ja käpertyi hirssin tähkän alle.

Sitten livahdettiin luolasta ruokakuppia kohden

Huomenna pitäisi sitten myös hoidokkien lähteä, eli rottala taas hieman rauhoittuu. Delilahin muksutkaan kun eivät vielä vähään aikaan vilistele ympäriinsä. Juoksupyörän äänikin sitten taas taukoaa, kun Napsu ei ole sitä pyörittämässä.