Messukeskuksen näyttely

Tänään tuli taas vietettyä päivä näyttelyssä, tälläkertaa messukeskuksessa Helsingissä. Itse tuli lähdettyä paikanpäälle vain lauantaiksi, kun rotilla oli ulkomuotoluokat. Aamulla meitä lähti matkaan mie, Janina, Mira, Tellu ja Saija. Itse oli Jyväskylän paviljongin jälkeen päätynyt reissaamaan kevyesti vain yhden boksin kanssa, vaikka messarissa näytteille asettajien ovi onkin varsin lähellä näyttelyaluetta. Omista rotista mukana olikin miun likkatiimi Sera, Marika ja Eliza. Ehkä mukana oli myös pientä puunausväsymystä - ainakin edellisenä iltana oli mukava kun ei tarvinnut keskittyä kuin kolmen rotan kuntoon laittoon.

Söpöin aasi

Automatka sujui aamusta varsin väsyneissä merkeissä. Lohjan ABC:llä nautittiin aamupalaa, ja sitten jatkettiin loppumatka perille. Perillä sitten purettiin auto ja Janina ja Saija lähtivät viemään sitä parkkiin. Mie sitten siinä heitä odotellessa purin Janinankin boksit pöydällä, mutta numerolappuja en ihan sentään arvannut lähteä niille laittamaan, vaikka aika hyvin sitä on alkanut Janinan rottia tunnistaa. Olisi voinyt tulla sanomista, jos arvostelun jälkeen olisi huomattu cinnamon pearlien tai pearlien menneen väärin päin. Numerolappujen liimaamisen jälkeen siirryimme Janinan kanssa katsomaan maatalousmessuja alakertaan. Ajoitus oli täydellinen - yleisöryntäys alkoi valua portaita pitkin sisälle juuri siinä kohtaa kun poistuimme alakerrasta. Alakerrassa miut valloittivat etenkin aasit ja vuohet. Janina kyllä heti kyseenalaisti, kuinka mahdollista aasi olisi ollut mahduttaa autoon Turkuun palatessa, ja siskokin sitten kielsi sellaista hankkimasta.

Aasia realistisempi uhka olivat lemmikkimessujen myytävät viljakäärmevauvat sekä esillä olleet kääpiöhiiret. Käärmeitä unohduin katselemaan hyvin pitkäksi toviksi, mutta lopulta kuitenkin päädyin harkitsemaan asiaa ensikesän poikasten kohdalla uudestaan. Käärmeet kun elävät kuitenkin sen 15-30 -vuotta, niin niitä ei viitsi kovin tiheällä aikavälillä hankkia vain päästääkseen poikasen kasvua seuraamaan. Kääpiöhiiriä taas saatoin vahingossa jopa alustavasti varata. Ainakin pyysin Karinaa ilmoittamaan jos pesässä olevissa poikueissa on vapaita naaraita, ja ilmoitin katsovani terraa valmiiksi. Noita pygmejä kun on tullut aina välistä mietittyä hiirikuumetta lievittämään, mutta etenkin nyt livenä nähtynä ne veivät kyllä sydämeni täysin. Miten voi olla mitään niin pientä. Jotain käsitystä kokoluokasta antaa että aikuinen minihiiri painaa 15-20 grammaa kun taas aikuinen kääpiöhiiri 3-12 grammaa. Onneksi Karinalla ei ollut nyt myytäviä mukana, niin ehtii vähän paremmin laittaa paikkoja kuntoon. Muuten olisi voinut tulla herätehankinta, nyt kun viljamatojen kohdalla onnistuin puhumaan itselleni järkeä.

Shoppailun suhteen olin tarjontaan nähden yllättävän maltillinen. Mitä nyt merirosvolaivan sorruin likoille hankkimaan, ja viiruille hirssiä. Ja tarttui minulle sitten automatkan lopulla ekstempore pari S-koon kuljetusboksiakin pygmejä odottamaan, kun Janinalla oli ne autossa mukana mahdollista ostajaa varten joka ei sitten ottanutkaan yhteyttä. Sitä en kyllä vielä kysynyt, mitä Janina niistä haluaa ;)

Elizan palkinnot

Arvostelut etenivät näyttelyssä hyvin nopeaa vauhtia, ja sekä Sera että Marika nappasivat laatu kakkoset. Päivän yllättäjä oli Eliza, joka sai ensin L1:sen ja luokkasijoitus ykkösen. Niihinkin olin jo tyytyväinen, mutta sitten likka meni nappaamaan vielä tähden sekä Rop5 ja Paras juniori -ruusukkeet. Ruusukkeiden ohella tuli sitten messarin kunniaksi niin pinkkiä boksikassia kuin namejakin vielä lisäksi. Kyllä siinä oli omakasvatistaan ylpeä, vaikka sitä tiedostaakin että tässä kohtaa kasvattien menestyminen on kiinni tuurista ja Janinalta saaduista hyvistä jalostuseläimistä. Janina kyllä vähän uhkasi neidin varastaa, ja ilmoittaa sen olevan hänen kasvattinsa Ratazana's Justiina. Harmi vain, että olen sen verran perillä Janinan essex-tilanteesta, ettei se menisi kyllä mitenkään läpi että Janinalta yhtäkkiä löytyisikin nelikuinen junnu josta mie en tietäisi mitään ja joka näyttäysi epäillyttävästi Elizalta. Elizan kyllä muutenkin vitsaillaan olevan vaihdokki, kun se oli ihan poikasena niin kovin eri näköinen kuin nykyään. Ja muutos neidin ulkonäössä tapahtui nimenomaan miun reissun aikana, kun eläimet olivat viikon hoitajien vastuulla. Ollaan sitten vain arvailtu, mitä oikealle Elizalle kävi ja mistä hoitajat tuon neidin löysivät ;)

Likkojen laiva

Päivän mittaan tuli puhuttua Janinan kanssa myös paljon kasvatuksesta ja essexistä. Että millä periaatteilla Janina on muunnoksen kanssa toiminut, mikä sen tilanne on nyt ja miten sen kanssa olisi hyvä edetä. Samalla sitten mietin Elizan astutusta. Saija koitti yllyttää astuttamaan sen nyt näyttelytauolla, mutta itse alkaa kallistua sen puoleen, että näyttelyttää neidin ensin kerran avoimessa luokassa Porvoossa, ja jättää sen sitten mammalomalle. Missaahan se siinä sitten näyttelyitä, mutta kyllä nuori eläin vielä myöhemminkin näyttelyihin ehtii. Nyt pitää vain viimeinkin toimittaa ne neidin paperit Saijalle, etteivät jää likalta tämän vuoden pisteet saamatta.

Kotona neidit pääsivät häkkiinsä, ja mie aloin purkaa päivän aikana täytteneitä kasseja ja miettiä pygmiterran paikkaa. Messarit ovat selvästi keskimääräistä näyttelyä vaarallisempia paikkoja.